Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ghost of Tsushima

Jokusen tunnin nyt ehtinyt pelamaan ja onhan tämä suurimmaksi osaksi ok peli, joskin käy äkkiä itseään toistavaksi kuten monet muutkin avoimen maailman pelit. Tutkimisesta katoaa alun fiilistelytuntien jälkeen tietynlainen tunne, kun eipä siellä hirveästi muuta löydy kuin ketunpesää ja niitä amulettipyhäkköjä. Sitten sadan metrein välein on joku mongolipartio joko tappelemassa karhun kanssa tai sitten ovat sitoneet/tappaneet maanviljelijät. Jotain pikkuvariaatioita noista on vielä joo, toki.

Tuon tuulen merkitys on kanssa vähän hukassa, toki kiva ettei ruudulla ole mitään kompassihudia, mutta kun optionsista saa kartan päälle josta näkee Jinin suunnan ja kohteen niin eipä tuulta oikeastaan ole hirveästi tarvinnut käyttää. Samaten niiden keltaisten lintujen funktio jäänyt myös vähän keskeneräiseksi? Yleensä olen ottanut jonkun suunnan, okei 350m itään niin siellä on joku mielenkiintoinen kohde, sinne. Sitten viimeisellä 30 metrillä tulee lintu, joka opastaa minut kohteelle "kädestä pitäen".. ööh kiitos? Oisin voinut mennä ohi ilman sinua, pieni ystäväni, varsinkin kun matkustin jo sen 350m ja kohde on näköetäisyydellä.. Eikö näiden pitänyt opastaa sellaisiin paikkoihin jotka olisivat enemmän piilossa? Näin ainakin ymmärsin E3 yms. videoista.

Mutta joo, kyllä tätä pelaa. Kaunis maailma täynnä itseään toistavaa filleriä kuten näissä peleissä yleensä on. Tarinatehtävät ovat olleet vähän hitti tai huti -luokkaa so far. Sivutehtävät pääpiirteittäin "Tutki jälkiä, seuraa jälkiä, tapa mongoli/rosvot jälkien päässä". Hienoja screenshotteja on kyllä saanut otettua. Hyvää esimakua graafiseen ilmeeseen kun ootellaan PS5:sta. Tarina varmasti tulee pelattua läpi mutta tokkopa jaksan grindaa noita miljoonia ketunpesiä yms.

Tämä pätee ikävä kyllä lähes kaikkiin openworld peleihin, erona vain se että kun menet paikasta A paikkaan -->B niin mitä siinä välissä ehtii tapahtumaan ja miten mielenkiintoisilla jutuilla pelaajan päämäärä katkotaan, esim RDR2 kaikilla stranger tehtävillä, mielenkiintoiset kohteet maisemissa jne. BOTW hyvä esimerkki myös, olet menossa tekee tehtävää, matkan varrella näet jotain mielenkiintoista joka johtaa sut johonkin aivan muualle jossa alkaakin joku mystinen tehtävä joka johtaa sut johonkin aivan muualle mihin olit alunperin menossa tyyliin 2 tuntia sitten. Se eksyminen maailmaan ja herääminen että "niin mitä olinkaan tekemässä". Ovat ainakin mulle tärkeitä asioita openworld peleissä.

GOT ei ole keksinyt tähän asiaan sinänsä mitään uutta yritetty kyllä on joten siitä plussaa, asian onneksi pelastaa nämä erittäin kauniit maisemat johon monesti vaan uppoaa, mutta kuten jo aikaisemmin kirjoitin olisin voinut toivoa jotain enemmän sinne maailmaan, olisi ollut potentiaalia niin paljon parempaan. Asiaan voi vaikuttaa tietenkin pelin pienempi budjetti mitä RDR2 mutta tuskin siinä BOTWildissä sen suurempi budjetti oli, välillä tuntuu näkyvän läpi myös ehkä pieni laiskuus että on menty sieltä missä aita on matalin, loppunut aika, ei riitä työvoima, asiaan nyt vaikuttaa moni asia varmaan, en tiedä.

Että samoilla linjoilla ollaan mutta pelissä on silti paljon hyvää ja kuten on jo todettu niin samurai "leffa" fiilistelynä tätä itsekin pelaan. Teema jo pelkästään on jotain mikä ei ole loppuun kulutettu.
 
Taisteluihin olisin ehkä vähän kaivannut Souls-pelien armottomuutta, mutta menee se näinkin.

Tämä. Ripaus Soulsbornea tekisi hyvää jatkossa. Kun on kaikki taisteluasennot käytettävissä, ei mongoleilla ja rosvojoukoilla ole juuri mahdollisuuksia. Ainoastaan pomotaisteluissa saa häivähdyksen sitä mitä arkisemmatkin taistelut voisivat olla kun vaikeustaso on kohdallaan. Haaste on se jonka edessä kumartaa syvään.
 
Täälläkin on nyt aika paljon pelailtu ja kyllähän tämä ihan hyvä on. Eihän tämä nyt millään tapaa mikään BOTW ole tuon maailman ja löytämisen hienouden ja seikkailun fiiliksen osalta mutta huomattava parannus esim AC-pelien vastaavaan. Edelleen aika mekaniikkapainotteista tutkiskeluahan tuo on toisin, kuin mitä se oli BOTW:ssa (tuuli näyttää suunnan, kettu/lintu ohjaa oikeaan paikkaan jne) mutta on tuo immersiivisempi vaihtoehto, kun se horisontissa siintävä pallura.

Taisteluista pidän todella paljon, tulee aika badass fiilis pistää iso rivi porukkaa matalaksi oikea-aikaisilla parryillä ja väistöliikkeillä. Vähän samaa fiilistä, kun mitä aikanaan Arkham Asylum aiheutti vaikka ei tämän taistelu ihan sellainen olekkaan. Tasaiseen tahtiin on myös auennut uusia leluja ja liikkeitä, niin ei ole päässyt homma puuduttamaankaan ainakaan vielä.

Audiovisuaalisestihan tämä on aivan huippuluokkaa ja upeita maisemia tulee silmille tämän tästä. Eri paikat on myös hyvin persoonallisen ja tunnistettavan näköisiä. Se on aina hyvä merkki openworld pelissä jos pelin paikat alkaa tulla nopeasti tutuksi ja osaa jopa hieman suunnistaa ilman karttaa mikä tässä onkin mahdollista.

Bugeja ei oikeastaan muuten ole vastaan tullut, paitsi tuo todella ärsyttävä ohjausbugi, joka syö ihan kiitettävästi peli-iloa. Harmittaa, kun Sucker Punchilla ei ole oikein mitään bugiraportointia varten olevaa kanavaa. Twitterissä heitin kommenttia mutta todennäköisesti meni kuuroille korville se viesti.

Summasummarum, hyvän pelinhän ne poijjaat on vääntänyt vaikkei mikään valtava mestariteos olekkaan ja tuo reilun 80p mikä metassa tällä hetkellä on, on aika osuva arvosana tälle pelille omastakin mielestäni.
 
9,2 käyttäjäkeskiarvo Metacriticin sivuilla. Se on kova taso se. Itse asiassa sijoittuu sijalle 7. kaikista PS4-peleistä (mm. God of Warin edelle). Ja sanotaan mitä sanotaan käyttäjäarvioista, niin kyllä jos peli saa lähes kaikilta käyttäjiltä erittäin hyviä arvosanoja, on kyseessä käytännössä poikkeuksetta kovan luokan peli.

Tarkennus:

Itse asiassa nyt näkyy Metacriticissa kakkosena käyttäjäarvioissa. Tosin samalla keskiarvolla (9,2) kuin Witcher 3 sekä TLoU Remastered. Kymmenyksen jäljessä tulee sitten God of War.
 
Viimeksi muokattu:
Vedin muutaman tunnin Kurosawalla ja onhan tuo aivan eli peli sen kanssa. Paljon synkempi ja öisessä metsässä oli oikeasti vähän kauhuleffa fiilistä. Muutoinkin alkoi väriversio tuntumaan peliltä ja mustavalkoinen leffalta ja muutoinkin paljon paremmalta.
Mutta...yhtä asiaa en käsittänyt. Siniset ja punaiset hyökkäykset. Miten ne erottaa mustavalkoisena? Turpaan tuli ihan huolella kun en tiennyt yhtään milloin väistää/torjua.

Aikaisemmin olen tehnyt tehtäviä missä etsittiin vaikkapa sinisiä kukkasia, miten tämä olisi hoitunut?

Jos joku osaa kertoa tunnistaako taistelut jotenkin, niin voisin siirtyä täysin kurosawa moodiin.
 
Sellainen muistikuva noista hyökkäys välähdyksistä, että sininen olisi ylempänä kuin punainen?
 
Pelaajalehti on haastatellut Ghost of Tsushiman taiteellista johtajaa.

Filosofisesti halusimme luoda kokemuksen, jossa tunnet olevasi vaarallinen samurai. Se muuttuu erilaiseksi kokemukseksi, kun Jinistä muovautuu aave. Selkään puukottaminen, hypyt katolta suoraan vihollisen niskaan, kunai-veitset ja savupommitkin tekevät kokemuksesta erilaisen mutta silti tappavan tehokkaan. Taistelusta tulee erittäin nopeaa ja veristä.

 
Itse olen nyt jo keskiosassa menossa, ajattelin että keskityn nyt vain tarinaan,legenda tehtäviin ja niihin keskeisten hahmojen tarinoihin. Ne varsinaiset sivutehtävät jätän nyt tekemätä, kaikkea muuta sivuaktiviteettiä tulee tehtyä fiiliksen ja sen mukaan mitä tulee vastaan matkalla.

Vähän on alun jälkeen fiilikset laskeneet koska peli on vaan niin perinteinen että tämä on nähty jo sata kertaa. Onneksi vielä ei ole mitään tylsistymisen tunnetta tullut vastaan kiitos pelin upean maailman ja mielenkiintoisten tarinoiden. Kettuja on kiva seurata aina kun tulee vastaan ja välillä ne jää odottamaan että silität niitä ja hyppelehtii iloisena pois paikalta. Ei hajuakaan paljon peliin on tunteja uponnut, mutta on niitä varmaan sen 10-15h.
Summasummarum, hyvän pelinhän ne poijjaat on vääntänyt vaikkei mikään valtava mestariteos olekkaan ja tuo reilun 80p mikä metassa tällä hetkellä on, on aika osuva arvosana tälle pelille omastakin mielestäni.
Aika samoja fiiliksiä kuin @HideoMiyamoto ja @Murdoc pelin suhteen. Itsellä kans mittarissa n. 15h ja alempi osa kartasta koluttu lävitse aika kattavasti. Pelissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ehkä tullut vaan ähky open world peleihin, koska tuntuu, että kaikki alkaa olemaan nähty: laivat on täysin yhtä mallia aina, kylät on kopioita toisistaan, taloja on about viittä erilaista. Talot on myös kauttaaltaan tyhjiä, joku huovan retku jossain nurkassa, pelaajalle annetaan hookki, mutta ainakin tällä hetkellä tolpat kyläpitäjissä on niin vähissä, että sillä ei tee mitään. Tekoäly on aivan ulapalla jos päätätkin olla assassins, etkä kunniakas samurai. Tekoälyn puute korvataan sillä, että vihollisjoukkojen määärä vaan kasvaa kasvamistaan mitä pitemmälle mennään. Kettu on aina yhtä hellyyttävä, mutta myös yksinkertainen ja osaa tehdä vain yhden saman iloisen kiitoksen.
Täysin samanlaisen kriitikin aiheet ansaitsee kaikki muutkin pelaamani open worldit, kuten XC1, johon iski todella ähky.

Kuulostan paljon kriittisemmältä kuin tarkoitus, koska peli on todella viihdyttävä ja taistelussa erilaisia gadgetteja käyttäessä tuntee itsensä hetkittäin ihan Ninja Batmaniksi (sellainen leffakin löytyy) kun heittotähdet viuhuu savujen seasta ison vihollisjoukon kakoessa savua keuhkoistaan.

Täytyy ruveta yksittäisten kyläläisten pelastamisen sijasta panostamaan isomman pahan kaatamiseen. :D

Opencritic elää jonkun verran, mutta mielestäni peli ehdottomasti kuuluu kastiin, jonne rankattukin, eli 83 +/-2. Tämä peli kuuluu ehdottomasti kategoriaan, jonka ykkösosa on erinomainen, mutta kakkososa tulee olemaan mestariteos, koska se raskain kehitystyö pelimaailman osalta on tehty. Samaa kategoriaa on mm. Spiderman, joka oli myös erinomainen tekele, pelimaailma näytti upealta, mutta enemmän pelatessa huomasi, että autovarkauksia tehtiin vain yhdentyyppisellä mustalla autolla ja sen pysäytystapa oli aina sama, rinnalle ja alas jne.
 
Kävipäs tuuri. Löysin Tori.fi kautta pelin käyttämättömien pre-order bonuskoodien kanssa 40 euron hintaan. Avatar, digitaalinen soundtrack ja dynaaminen teema. Ei huono löytö.
 

Liitetiedostot

  • 20200722_160437.jpg
    20200722_160437.jpg
    1,4 MB · Lukukerrat: 20
Kuulostan paljon kriittisemmältä kuin tarkoitus, koska peli on todella viihdyttävä ja taistelussa erilaisia gadgetteja käyttäessä tuntee itsensä hetkittäin ihan Ninja Batmaniksi (sellainen leffakin löytyy) kun heittotähdet viuhuu savujen seasta ison vihollisjoukon kakoessa savua keuhkoistaan.

Kun taistelun tekniikka alkaa olla jotenkin hallussa, siirrytään sielläkin fiilistelyn puolelle. Sitä on jo ensi askelista alkaen ollut grafiikan ihastelu. Yhä 30 pelatun tunnin jälkeenkin.
 
Kuinkahan kauan oon pelannut rikkinäisellä ohjaimella, jossa ei toimi tärinät ollenkaan? Ihmettelin, kun ohjaimen pitäis täristä, kun olet lähellä jotain. En ole kiinnittänyt huomioo ollenkaan koko tärinään muuten. Johan rupes täriseen kun vaihto ohjaimen.
 
Tapahtumien sarjan lopussa tulee mieleen muinainen peli Barbarian. Tyylikästä, ja odottanutkin milloin tuota näkee tässä pelissä.

 
Nyt ollaan sellasessa vaiheessa että tarina alkaa varmaan olemaan aika taputeltu, kaikki legenda tehtävät tehty ja täytyy vielä katsoa kuinka paljon noita hahmotehtäviä jaksaa tehdä. Nuo hahmosivutehtävät ovat kyllä todella hyviä tarinoiltaan ja Yurikon lyhyt tarina ollut tähän asti paras.

Pelissä tulee yhdessä kohtaa tilanne jossa varoitetaan että kun etenet et vähään aikaan voi tehdä muuta kuin tarinaa, joten suosittelen että varaudutte siihen. Tarina itsessään on ollut todella hyvä ja enään puuttuu se loppusilaus ja onko se sellainen kuin toivoo vai tuleeko sieltä jotain mullistavia juonenkäänteitä.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom