Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Cyberpunk 2077

Olisihan se hienoa, jos tähän jaksettaisiin panostaa ja joskus vielä se luvattu mestariteos putkahtaisi.

Mietin esimerkiksi jotain pikkudetaljeja; se, että voisi kävellä johonkin ramen-paikkaan ja hahmo oikeasti hetken verran hörppisi Blade Runner -tyyliin kiskasta nuudeliannoksen. Ei vain niin, että aukeaa tylsä ostovalikko. Moni pelihän tekee tätä jälkimmäistä, ne "hyvätkin" RPG:t. Yakuza-sarjassa ukko syö ja juo animaation kera, mut eipä tule mieleen kovin montaa muuta. Aikoinaan jo kuusnepan Samurai Warriorissa Usagi-jänis hörppi ramenit :D

Immersiota, immersiota katsos :D
Juuri tällaiset pelimaailmassa elämiset on ainakin minulle täysin turhia asioita. Yleensä kaipaankin että kaikella tekemisellä on jokin pointti eikä joku ramenin imeminen sen itsensä vuoksi ole sellainen. Lisäksi jos se toimii vaikkapa kestävyyden lisäämiseen tai parantamiseen, niin tällöinkin toivoisin jotain muuta kuin sitä että pitää katsella joku imemisanimaatio. Parasta on helppo ja nopea tapa parantaa hahmoa: valikko tai oma pikanäppäin tms.

Kaipaankin peleiltä pelimäisyyttä enkä oikean elämän rutiineja, jotka pakottavat syömään, juomaan ja paskomaan.

Milloin tulee (tai aletaan vaatimaan) sitten se että ramenin imemisen jälkeen tulee maha löysälle ja pelihahmoa on pakko käyttää vessassa tai taistelusta tulee verisyyden lisäksi entistä likaisempaa touhua? Kysyn vain.

En oikeasti vain ymmärrä miksi pelaamisen sujuvuutta pitäisi tällaisilla taakoilla vain rasittaa lisää. Kyrsi jo RDR2:ssa ne loputtomat animaatiot jokaisesta asiasta. Ota se hiton elukan nahka siitä sinne inventarioon äläkä heilu sen hiton puukon kanssa siinä ruudulla! Jos haluan nähdä miten se elukka nyljetään niin menen Youtubeen tai puukon kanssa metsään.

Skippaisin oikeastakin elämästä kaikki turhat animaatiot pois: iltapalaleivät on valmiina kun painaa valmistusnappia eikä tarvitse katsella sitä kun kädet tekee niitä monta minuuttia siinä naaman edessä. Kyllä minä olen sen prosessin jo nähnyt.
 
En itsekään mitään täysiä elämäsimulaattoreita ole osannut suoranaisesti kaivata, mutta ymmärrän jos joku nimenomaan role-playing gamessa kokee, että se role-playing maailmaan uppoutumisineen on isossa osassa. Ja että tähän kuuluu sen maailman fiilistely eikä "vain" se game-osuus etenemisineen ja asioineen joilla "on selkeä pointti".
Toki eri asia onko Cyberpunk 2077 sitten lopulta roolipeli vai vain toimintaseikkailu jne., tästä on varmaan internet jo keskustelua täynnä.
Ja muutenkaan mikäs siinä, meitä on moneen junaan. Ja vieläpä niin, että ihan itsellänikin saattaa vaihdella todella paljon pelistä toiseen kuinka paljon vain "tykitän" peliä eteenpäin ja missä sitten jään fiilistelemään kaikenlaisia pieniä juttuja, joilla ei ole etenemisen kannalta merkitystä.

Tämä itse otsikon peli on muuten vieläkin kokematta, mutta huomaan vähän varovaisesti toivovani, että tämän vuoden puolella julkaistaisiin hienosti toimiva PS5-versio, joka antaisi syyn hypätä pelin maailmaan.
 
No joo, mutta onko siihen rooliin eläytymiseen pakko sisältyä ramenin imeskelyt ja muut arkihommat? Eikö voi elää vain sitä toiminnallisempaa, pelimäisempää roolia? Sitä mielenkiintoista, jota ei voi tehdä oikeassa elämässä?

Tietysti toisaalta elokuvissakin täytyy olla suvantokohtia, joten kai se roolissa eläminen/pelaaminen vaatii sitten jotain "tylsää" vastapainoa vaikka sen ravintolassa käymisen kautta. Toisaalta suvantoja voi peleissä olla ilmankin että ne on arkista hommaa.
 
No joo, mutta onko siihen rooliin eläytymiseen pakko sisältyä ramenin imeskelyt ja muut arkihommat? Eikö voi elää vain sitä toiminnallisempaa, pelimäisempää roolia? Sitä mielenkiintoista, jota ei voi tehdä oikeassa elämässä?

Tietysti toisaalta elokuvissakin täytyy olla suvantokohtia, joten kai se roolissa eläminen/pelaaminen vaatii sitten jotain "tylsää" vastapainoa vaikka sen ravintolassa käymisen kautta. Toisaalta suvantoja voi peleissä olla ilmankin että ne on arkista hommaa.
Makuja on monia. Se vain pakko sanoa, että eihän toiminnallisuus ole ainoaa mitä ei voi tehdä oikeassa elämässä - kukaan meistä pohjoisen lapsukaisista ei voi tällä hetkellä imeskellä ramenia täydessä cyberpunk-suurkaupungissa (eritoten kun matkustelu on nyt aikalailla bannissa :p). Toisaalta pelkkä metsässä samoilu, kukkulalle kiipeäminen, ihmismassojen keskellä kulkeminen jne. voivat olla monille asioita, joita ei syystä tai toisesta voi tehdä oikeassa elämässä.
Tai vaikka voisikin, niin peleissä ne voidaan tehdä aivan erilaisessa ympäristössä kuin tosielämässä. Ja se voi olla monille mielenkiintoista, eikä vain se että pääsee tekemään jotain pelillistä.

En mä ainakaan jaksa ihmetellä että miksi joku haluaa peleiltä jotain muuta kuin itse. Tai no, ei tämäkään pidä paikkaansa: Itselläni meni vertauskuvalliset ramenit väärään kurkkuun kun tajusin toisten valittavan Animal v*tun Crossingissa siitä, että siinä ei voi edetä tarpeeksi nopeasti :D Mutta hetken asiaa pureskeltuani totesin, että mikäs siinä.
 
Makuja on monia. Se vain pakko sanoa, että eihän toiminnallisuus ole ainoaa mitä ei voi tehdä oikeassa elämässä - kukaan meistä pohjoisen lapsukaisista ei voi tällä hetkellä imeskellä ramenia täydessä cyberpunk-suurkaupungissa (eritoten kun matkustelu on nyt aikalailla bannissa :p). Toisaalta pelkkä metsässä samoilu, kukkulalle kiipeäminen, ihmismassojen keskellä kulkeminen jne. voivat olla monille asioita, joita ei syystä tai toisesta voi tehdä oikeassa elämässä.
Totta. Ehkä se sanomani olikin siinä että toivon peleissä olevan sellaista, mitä en välttämättä voi tehdä ikinä oikeassa elämässä. Suurkaupungit ja metsät on lentomatkan päässä jos päätän niin mutta ei ne maailmat, joita peleissä on. Niissä maailmoissa kuitenkin ramenin imuttaminen ei ole se asia jota tekisin, joten en sitä täten toivo peleihinkään. Tosin ei sillä että jos oikeasti olisin jossain pelimaailmassa, alkaisin päättömästi seikkailemaan ase kourassa :D Meinasin vain että en kaipaa sellaista elämistä pelissä vaan ne ovat aina olleet minulle enemmän sitä "Mariota": siellä on "kenttä", jossa on esteitä, jotka minun tulee läpäistä. Nykyään pelit eivät ole noin suoraviivaisia tietenkään, vaan on keskustelua, vaikuttamista asioihin muutenkin kuin ammuskelemalla tai hyppelemällä päälle mutta se pohjimmainen ajatus on silti edetä jollain tavalla. Ramenin imuttaminen ei kuulu minusta etenemiseen vaan olemiseen.

Mutta kuten sanoit, makuja on monia ja tiedostan että tämä on minun näkemykseni. Oletan että muistin mainita siinä alunperin sen että "minä en toivo" kyseistä asiaa peleihini. Saa ne siellä olla mutta en itse kaipaa niitä. Varsinkaan jos niiden vuoksi pelin kehitys viipyy.

Tai vaikka voisikin, niin peleissä ne voidaan tehdä aivan erilaisessa ympäristössä kuin tosielämässä. Ja se voi olla monille mielenkiintoista, eikä vain se että pääsee tekemään jotain pelillistä.
Totta tämäkin. Mutta kuten jo ehdin yllä hieman näkemystäni avamaan, ei minulle jäätelön syöminen ulkoavaruudessa eroa tekemisenä sen syömisestä kotisohvalla. Sama asia, eri paikka. Eri paikassa haluaisin tehdä myös eri asioita kuin kotona. Ja pelit ovat täysin eri paikka kuin tosielämä, joten en kaipaa oikean elämän asioita sinne. Tiettyjä poikkeuksia tietenkin on, esim. keskustelut, koska ne ovat täysin erilaisia kuin oikeassa elämässä tai ainakin johtavat luultavasti johonkin eri tilanteeseen kuin mihin samanlainen keskustelu johtaisi oikeassa elämässä.

Vähän sitä samaa ideologiaa kai kuin että en ulkomailla söisi samoja ruokia kuin kotona.

En mä ainakaan jaksa ihmetellä että miksi joku haluaa peleiltä jotain muuta kuin itse. Tai no, ei tämäkään pidä paikkaansa: Itselläni meni vertauskuvalliset ramenit väärään kurkkuun kun tajusin toisten valittavan Animal v*tun Crossingissa siitä, että siinä ei voi edetä tarpeeksi nopeasti :D Mutta hetken asiaa pureskeltuani totesin, että mikäs siinä.
Minä jaksan vaikka toisaalta ymmärrän että ollaan ja on erilaisia ihmisiä makuineen kaikkineen. Silti jaksan ihmetellä asiaa ja toista vaikka tiedostan toisaalta syytkin.

Minusta se vain on omista lähtökohdistani outoa että joku jaksaa elää pelimaailmaa niiden rameneiden imemistä myöten kun samalla itse kaipaan niiltä ihan eri juttuja.

Toisaalta minusta erojen ihmettely on mielenkiintoista enkä sillä halua tuomita toisen tapoja. Ihmettelyni siis on lähinnä ihmettelyä.
 
Jahas, ramen-gate. Ihan lepo vaan, kundit :D Missä kohtaa mä sanoin, että "ramenin imuttaminen" on minkään "pääpointti"?

Tähdennetään nyt vielä, että tokihan pelin toimivuus, juoni, pelattavuus jne. ovat ne tärkein prioriteetti. Tuo nyt vaan oli yksi - kuten sanoin - pikkudetalji, jota makustelin (heh) ennen viestiäni. Ehkä juurikin siistä syystä, että pelin kaupunki on täynnä jos jonkinlaista raflaa - ja muistaakseni niitä haipattiin myös pelin surullisenkuuluisassa promomatskussa - mutta kaikkien funktio on sama, avata "health potion" -ruutu.

Pelaajat, pelikokemukset ja myös pelaajien ikähaarukka tuo kaikki omat näkövinkkelinsä.

Ja toki näihin "immersio-asioihin" aina täytyy laittaa kulmaan se skip-painike.

Ja muuten, hyvää peliä voi pelata monin tavoin. Vaikkapa Shenmue-sarjaa voit pelata pelkästään kaloja narraamalla yksi päivä, tai Yakuzaa jossain niistä sen lukuisista minipeleistä. Tai Tsushimaa vain pyörimällä pelimaailmassa ja ihmettelemässä kuvaa ja ääntä. Sitten taas palata juonivetoisen tekemisen pariin.

Toki eri asia onko Cyberpunk 2077 sitten lopulta roolipeli vai vain toimintaseikkailu jne., tästä on varmaan internet jo keskustelua täynnä.

No nykyisessä kunnossaanhan se on lähinnä fps-toimintapeli hahmon atribuutti-puulla, vaikka kovasti roolipeliä yrittivät.
 
Jahas, ramen-gate. Ihan lepo vaan, kundit :D Missä kohtaa mä sanoin, että "ramenin imuttaminen" on minkään "pääpointti"?
Varmaan samassa kohtaa missä me on oletettu sellaista. Minä puhuin ihan vain siitä että onko tuollainen mielestäni tarpeellista peleissä. En olettanut että kukaan sitä pääpointiksi on sanonutkaan.

Tähdennetään nyt vielä, että tokihan pelin toimivuus, juoni, pelattavuus jne. ovat ne tärkein prioriteetti. Tuo nyt vaan oli yksi - kuten sanoin - pikkudetalji, jota makustelin (heh) ennen viestiäni. Ehkä juurikin siistä syystä, että pelin kaupunki on täynnä jos jonkinlaista raflaa - ja muistaakseni niitä haipattiin myös pelin surullisenkuuluisassa promomatskussa - mutta kaikkien funktio on sama, avata "health potion" -ruutu.
Mutta juuri tämä seikka, jota ilmeisesti varsinkin Yakuzoissa on, minua ihmetyttää. Pelaajalla voi mennä koko peliaika vain jossain fiilistelyssä sen sijaan että varsinaisesti "pelaisi" eli edistäisi pelin punaista lankaa. Saa sitä jokainen tietenkin tehdä mitä haluaa mutta tämä siis ihmetyttää minua.

Itse karsisin kaiken turhan peleistä pois. Nytkin varsinkin moninpelit on ihan liikaa kuorrutettu kaikella turhalla "roolipelimäisellä" tasonousuilla ja ties millä kun pääpointti on ampua vastustajaa ennen sitä. Kaikki turha rönsyily on minusta siitä ytimestä pois. Toisaalta aika moni peli on nykyään aika laimea jos jättäisi vain sen "ytimen" jäljelle. Kenties kaikella sälällä piilotellaankin sitä?

Esimerkiksi Mariossa on vain ja ainoastaan se tasohyppely. Muuten se on hyvin pelkistetty, jopa nämä uudemmat pelit. Sitten taas joku Ubisoftin melkein mikä tahansa peli: se ydin on lopulta aika puuduttavaa sekä "itsestään pelaavaa" tekemistä mutta sen päällä on kerroksittain kaikkea, päällimmäisenä tietenkin tarina, jota sillä tekemisellä edistää.

Pelaajat, pelikokemukset ja myös pelaajien ikähaarukka tuo kaikki omat näkövinkkelinsä.
Tietenkin, ihan siinä missä kaikkeen muuhunkin, tämähän on itsestäänselvää.

Ja toki näihin "immersio-asioihin" aina täytyy laittaa kulmaan se skip-painike.
Toisaalta eikö se tunnu aika turhalta tehdä ominaisuuksia, joita sitten vain skippaillaan? Kuinka monelle se ramenin syönti on lopulta asia, jota ensimmäisen "hei, tässä pystyy syömään näitäkin!"-käynnin jälkeen harjoitetaan?

Ovatko nämä ominaisuudet asioita, joita tarvitaan vaiko asioita, joihin on totuttu? Kuinka paljon niihin kannattaa lopulta panostaa?

Ja muuten, hyvää peliä voi pelata monin tavoin. Vaikkapa Shenmue-sarjaa voit pelata pelkästään kaloja narraamalla yksi päivä, tai Yakuzaa jossain niistä sen lukuisista minipeleistä. Tai Tsushimaa vain pyörimällä pelimaailmassa ja ihmettelemässä kuvaa ja ääntä. Sitten taas palata juonivetoisen tekemisen pariin.
Totta kai mutta minun näkökulmastani se on suoraan sanottuna omituista :D
 
DRD2:ssa syöminen yms ”turha” on tehty ihan hyvin, on animaatiot, niitä ei ole mikään pakko harrastaa, ne voi halutessaan hoitaa vauhdista ja niistä saa buustia ja healia.

Paras on, jos pelissä on panostettu yksityiskohtiin, mutta ne alkaa nopeasti toistamaan itseään ja ne on hyvä voida skipata halutessaa.
 
DRD2:ssa syöminen yms ”turha” on tehty ihan hyvin, on animaatiot, niitä ei ole mikään pakko harrastaa, ne voi halutessaan hoitaa vauhdista ja niistä saa buustia ja healia.

Paras on, jos pelissä on panostettu yksityiskohtiin, mutta ne alkaa nopeasti toistamaan itseään ja ne on hyvä voida skipata halutessaa.
Yksityiskohdat on olleet Rockstarilla viime peleissä aivan omaa luokkaansa. Välillä tuntuu muut avoimenmaailman pelit aivan pilipali -peleiltä Rockstarin pelien rinnalla. Rockstarin pelit ovat myös nojanneet paljon pelimoottoriin upotettuun "Euphoria" -fysiikkamoottoriin, jonka ansiosta animaatiot sulautuvat saumattomasti animaatioihin, ja npc-hahmot reagoivat kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu, tehden siitä erittäin elävän näköistä.

edit:
Oletin että DRD2 oli siis RDR2 (= Red Dead Redemption 2)
 
Viimeksi muokattu:
Mutta juuri tämä seikka, jota ilmeisesti varsinkin Yakuzoissa on, minua ihmetyttää. Pelaajalla voi mennä koko peliaika vain jossain fiilistelyssä sen sijaan että varsinaisesti "pelaisi" eli edistäisi pelin punaista lankaa. Saa sitä jokainen tietenkin tehdä mitä haluaa mutta tämä siis ihmetyttää minua.
Itselle taas koko Yakuza sarjan suola on ollut nuo laadukkaat minipelit, animoidut ruokailut jne. En väheksy yhtään timanttista tarinaa ja hullunkurisia sivutehtäviä mut nuo "minipelit" sai uppoutumaan peliin ihan eri tavalla. Joskus ei fiilistä ollut tarinaa pelata mut saatto sit pelata minipelejä silti koko päivän.
 

Hyvältä kuulostaa jos tuo Busan huhu pitää paikkansa, todella kiehtova ja mielenkiintoinen paikka, Elokuviakin löytyy kyseisestä paikasta kuten esimerkiksi Train to busan joka on muuten pirun hyvä elokuva.

According to this leak, the huge expansion of Cyberpunk 2077 will be set in Busan, with robots and automatons controlling the streets... and our protagonist will learn about its impassioned story in the RPG's lore.
 
Viimeksi muokattu:
Itse ostin tämän julkkarissa enkä oikein edes kunnolla alkuun päässyt. Vaikka päivityksiä tullut ja konsoli vaihtunut uuteen sukupolveen, niin ei siltikään jaksa tämä enään kiinnostaa. Ei se paskan maku vaan lähde suusta enään, kuten monen uuden pelin kanssa nykyään käynyt.
 
Mitä toi siis käytännös tarkottaa? Peli on sitte puhdas next gen vaiko edellee last gen mutta hivenen ehostettu? Onko PS5:sta mitää?
 
Ylös Bottom