Jos sinulle riittää se, mitä Elden Ring tarjoaa, niin emme ole mistään kai eri mieltä. Pääosassa peleistä kuitenkin on vaikeustasot ja vain näihin tiettyihin poikkeuksiin en sellaisia halua mutta koska mainitset juuri ne, niin... No, Sekiroonkaan en ottaisi, sillä silloin kokemukseni olisi ollut ihan eri enkä olisi varmasti koskaan saanut sitä onnistumisen ja saavutuksen tunnetta kun vihdoin opin pelaamaan niin että pistelin pomoja pinoon ja palasiksi. En minä mitenkään ylivoimainen ollut silloinkaan mutta se oli ihan eri tunne kuin se minkälaista pään seinään hakkaamista se oli joidenkin pomojen kanssa ekalla kerralla.
Minusta ainakin tuo kuluttajansuojaan viittaaminen on naurettavaa. Jos ostat tuotteen, jota et voi käyttää, ei ole minkäänlaista "kuluttajansuojaa" olemassa tuossa kohtaa. Vähän samaa kuin ostaisi liian pienen paidan vaikka omankin kokoisia on tehty.
Keksin heti sellaisen ongelma että silloin on vaikea edes tietää mikä on se alkuperäinen vaikeustaso. Sellaista ei edes ole enää, sillä peli on varmasti jouduttu tasapainottamaan ihan eri tavalla. Lisäksi se normaali-taso on yleensä oletuksena vain suuren yleisön vuoksi enkä tiedä pitäisikö sitten Soulseissa valita hard tai joku muu ja olisivatko kehittäjät laittaneet siihen sen merkinnän että "tällä pitää pelata jos haluaa oikean kokemuksen".
Mikä muuten estää ettei ala valitus myös sitten siitä että ei saakaan "oikeaa kokemusta"? Itse ainakin pyrin pelaamaan pelini vähintään sillä jos se noin mainitaan ja tuntuu aina vaikealta laittaa sen alle jos noilla saatesanoilla on vaikeustaso ilmaistu.
Mutta eihän se mummo tai muukaan nimenomaan voi pelata SITÄ peliä vaan helpotettua versiota siitä. Se ei ole sama peli koska peli on kokemus ja tuossa kohtaa siitä on kaksi täysin erilaista mallia tarjolla. Suurin osa peleistä kuitenkin voi ihan hyvin sisältää helpotuksia ja vaikeustasoja mutta nimenomaan olen tarkoittanut painottaa että on poikkeuksia, joita ei pidä "sovittaa".
Jos/kun nyt soulslikeistä puhutaan niin niiden loren nyt joutuu joka tapauksessa katsomaan selitysvideoilta
Sonyn elokuvamaiset pelit nyt on vähän eri asia koska siinä pääosassa on nimenomaan se tarina ja tunne. Elden Ringissä ja muissa soulslikeissä pointti on haasteessa. Niihin ei pidä juuri siksi koskea koska se muuttaa koko idean. TLOU2 ja vastaavat ei siitä kärsi jos pelin katsoisi vaikka videona koska se on yhtä ja samaa suojaräiskintää ja hiippailua alusta loppuun. Vaikka se ihan viihdyttävää onkin niin ihan eri pelejä pelaisin jos pitäisi suojaräiskintää ja/tai hiippailua pelata MUTTA kun TLOU2:sta pelasin nimenomaan se tarinan vuoksi.
Tässä siis on ongelmana jo se mitä verrataan ja mihin eikä selvästi ole ymmärretty mitä on yritetty sanoa. Ei sitä etteikö vaikeustasoja ja muuta helpotusta saisi olla VAAN että jotkut teokset on sellaisia, jotka muuttavat sen idean täysin jos niitä aletaan säätämään. Tässä on myös tullut jo ilmi kuinka paljon Elden Ringissä itse asiassa on jo helpotuksia pelin sisällä.
Kapeakatseinen on ikävä tapa sanoa se, että on tehty tinkimätön teos, jonka idea on haasteessa. Peli vesitettäisiin vaikeustasoilla ja koko yhteisöllinen idea sen voittamisesta menisi vaikeustasojen myötä.
Minä en ikinä pelaisi tiettyjä pelejä koska ne on niin vaikeita. Se joku ninjapeli: en ikinä. Minä hyväksyn että en halua edes yrittää ja se on minulle ihan fine. Samoin Nioh 2 on kaapissa koska pelkään aloittaa sitä koska ykkösestäkin jäi niin vaikea kuva ja jatko-osaa on sanottu pahemmaksi. En minä vaadi niihin vaikeustasoja tai muuta koska en itse osaa. Ne on tarkoitettu niille, jotka osaa. Kaiken ei tarvitse olla kaikille.
Aika moni täällä tuntuu ajattelevan että tuollainen vaikeustasojen lisääminen on pari klikkausta ja asetusta ja homma on sillä selvä. Se voi todellakin viedä todella paljon työtä oikein ja hyvin tehtynä ja lisäksi hukata alkuperäisen vision kokonaan jonnekin niiden väliin koska tasapainotus ei ole varmasti mitään helppoa hommaa.'
Jos kuvittelee että saa hyvät vaikeustasot vain säätämällä yksinkertaisia statseja niin ei ole pelannut tarpeeksi pelejä huomatakseen kuinka paskoja kokemuksia niistä saa kun esim. hard tai insane on vain sitä että on nostettu ja/tai laskettu tiettyjä statseja.
Juuri sen vuoksi en halua tiettyihin peleihin vaikeustasoja koska en usko että sitä "oikeaa ja alkuperäistä" kokemusta on enää niiden jäljiltä olemassa. Ei sellaista varmasti ole jos koko pelin idea on tasapainottaa kaikki niin ettei vaikeustasovalintaa ole. Jos koko homma suunnitellaan alusta lähtien usealle vaikeustasolle niin ei ole enää mitään "originaalia visiota". Samoin jos tehdään ensin se perustaso, on helposti ongelmana tuo aiemmin kuvaamani skenaario, jossa väin vähän pyöritellään "nuppeja" eri asentoon sen mukaan tehdäänkö vaikeampaa vai helpompaa.
Minä en ole pelannut vuosikausiin mitään nopeita refleksiräiskintöjä juuri sen vuoksi ettei niissä enää pysty mihinkään. Elden Ringit ja vastaavat on kuitenkin iha eri tavalla haastavia ja niitä väittäisin pystyvän pelaamaan iän puolesta pitkäänkin. Itsekin sen tavallasi toteat että siellä on mahdollisuudet "säätää" vaikeutta monella tapaa.
Kysyn nyt sinultakin että etkö näe mitään outoa verrata elokuvamaista "tarinapeliä", jossa peliosuudet on lähinnä sen vuoksi mukana että sitä voi sanoa peliksi, teokseen, jonka koko idea on tarjota perinteisen #pelimäinen" teos ja pelaajalleen haasteita, jotka ylittää?