Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

pelle

Well-Known Member
En tiedä olenko ainoa jolla on ollut välillä vaikeuksia keksiä mihin aiheeseen sen oman viestin sijoittaisi jos kyseessä on peli jolla ei ole omaa aihetta, eikä se myöskään ole liian vähälle huomiolle jäänyt peli, tuleva peli tai indie peli.
Se vaan on, noh, peli joka iski niin kovaa, että haluat kertoa siitä jotain, mutta sopivaa aihetta ei löydy ja jos luot sille oman aiheen niin se oma viesti todennäköisesti jää viimeiseksi joten tuossa ei ole mitään järkeä.

Itsellä on ollut jo hetken aikaa kaksi tällaista peliä mielessä. Neptunia virtual stars ja little witch academia: chamber of time.
Siis mitkä? Joku jo ääneen ihmettelee ja se on koko ketjun pointti sillä nuo ei sovi mihinkään jo olemassa olevaan aiheeseen ja olen ihmeissäni jos joku muu tällä foorumilla on niitä pelannut. No ehkä joku lurkkaava vierailija :D

Neptunia sarja on saanut alkunsa jo vuonna 2010 ja alunperin se oli aika perus japsi rope vuoropohjaisella taistelulla, mutta mun eka kosketus sarjaan oli vuonna 2017 julkaistu cyberdimension neptunia VIIR joka internetin mukaan ei siis ole cyberdimension neptunia 7R vaan victory 2 R, because that makes sense.
Tuo tuli pelattua hieman yli kuukausi sitten ja tykästyin pelin hahmoihin ja huumoriin aika nopeasti sillä se kuuluisa neljäs seinä rikotaan aika monta kertaa.
Neptune itse on se sarjan tähti ja se myös tietää olevansa sarjan päähahmo ja se muistaa mainita sen monta kertaa ja Vert taas on täysin pelihullu ja kun sille annettiin mahdollisuus toivoa mitä tahansa niin se halusi kaikki maailman limited editionit, mukaanlukien myös kaikki indie pelit. Woman after my own heart.

Jokainen neljästä sarjan "päähahmosta" siis on tavallaan jumalatar joka hallitsee omaa maataan ja jokainen maa on viittaus johonkin konsoliin.
Noiren maa on laststation joka on viittaus pleikkariin, Blanc hallitsee lowee nimistä aluetta joka on wii, Vert hallitsee leanboxia joka on tietenkin xbox ja neptune itse on viittaus segan hylättyyn konsoliin nimeltä.. neptune.
Joten kaiken muun lisäksi pelissä vilisee viittauksia peleihin ja peliteollisuuteen.

Virtual stars vetää homman vielä pidemmälle sillä mukaan heitetään vtuberit, siis ihan oikeat vtuberit joita voit katsoa vaikka just nyt ja juoni onnistutaan vielä sovittamaan ihan hyvin tuon ympärille sillä peli pitää vtubereita omina persooninaan ja hahmoinaan.
Nyt kyseessä ei ole kuitenkaan perinteinen vuoropohjainen jrpg vaan third person räiskintä joka ilmeisesti käyttää samaa moottoria mitä senran kagura beach peach splash (tämäkin maannut pleikkarin kovolla ihan liian kauan odottamassa vuoroaan) ja nyt neljän jumalattaren lisäksi päästään pelaamaan myös kahdella peliä varten keksityllä vtuberilla.
Nyt joku miettii, että just sanoin kuinka pelissä on oikeita vtubereita ja se pitää kyllä paikkansa sillä niiden videoita voi katsella latauksen aikana ja kahdella pääsee jopa pelaamaan, mutta ne on dlc hahmoja. On niillä sentään oma tarina myös pelattavana ja kumpikin maksaa 6e/kpl joten jos niistä tykkää niin ei tuo mitään hirveää riistoa ole. Nyt voisin varmaan sanoa, että mä en ole koskaan katsonut yhtäkään vtuberia joten peli ei saa yhtään extraa niiden mukana olosta.

Tällä kertaa maailmat perustuu sosiaaliseen mediaan joten yksi maailma on lähinnä youtube, toinen perustuu lähinnä ruoka arvosteluihin joten se on ruoka teemainen, sitten on twitter maailma jossa vihollisina on jopa singoilla varustettuja aika paljonkin twitter logoa muistuttavia vihollisia jne.
Tietenkään mistään ei voida käyttää oikeaa nimeä joten youtube on yootube jne, mutta aika hyvin pelin vitsit osuu kohdilleen.
Paikoitellen jopa pelottavan hyvin sillä youtube maailmassa saa lukea dialogia kuinka nykyään pitää maksaa jos ei halua katsoa 30 sekunnin mainoksia jne.

Itse pelaaminen toimii tarpeeksi hyvin sillä vaikka tähtäys on aika "kulmikasta" niin sen kanssa ei tarvitse olla tarkka ja jokaisella hahmolla on omat aseensa ja hahmojen välillä voi vaihtaa nopeasti koska haluaa jos ne on asetettu samaan ryhmään.
Aseita ja paria muuta kykyä voi myös päivittää vihollisilta saatavilla kuutioilla ja ne kaikki on myös nimetty oikeiden vtuberien mukaan.
Jos koko vtuber teemasta pitäisi jotain miinusta keksiä niin se on ääninäyttely joka on tuosta syystä vain japaniksi.

Visuaalisesti tämä on myös ihan "perus nätti" joten se ei aiheuta mitään isompia kehuja, mutta ei se rumakaan ole.
Pelaaminen on kuitenkin hauskaa, dialogi naurattaa ja tarina jaksaa kiinnostaa loppuun asti.
Peli on nyt myös tarjouksessa 25e hintaan jos kiinnostus herää niin kantsii kokeilla.

Tuossa vielä arvostelu:




Little witch academia: chamber of time perustuu saman nimiseen anime sarjaan jonka molemmat kaudet löytyy netflixista ja tämä sijoittuu kausien väliin.
Kyseessä on tavallaan roolipeli sillä vaikka enimmäkseen juostaan pitkin luna nova koulun käytäviä ja keskustellaan ihmisille niin itse taistelu tapahtuu luolastoissa jotka muistuttaa aika paljon vanhoja beat em up pelejä eli ne rullaa oikealta vasemmalle ja sun täytyy tappaa kaikki ennen kuin pääsee etenemään.
Luolastoista sitten saa rahaa ja kokemusta joilla voi parannella statseja sekä ostaa tarvittavaa kamaa.

Pelin päähahmona oleva Atsuko Kagari, tai ystävien kesken Akko kun ei osaa oikein loitsia...noh yhtään mitään niin peli kiertää tämän kätevästi taikajuomien avulla joilla voi teleportata, nukuttaa jonkun tai vaikka muuttaa ruoan makua ja nämä kaikki liittyy johonkin sivutehtävään.
Jostain kumman syystä Akko kuitenkin osaa taistelussa pyyhkiä vihollisilla lattiaa kunhan se saa parempia loitsuja ja jopa pelin viimeinen bossi kaatuu yhdellä hyökkäyksellä, damn girl :D
Luolastoista löytää myös sivutehtäviin tarvittavaa kamaa ja niissä saakin tottua käymään todella usein sillä sivutehtäviä on yli 70.
Mikään pakko niitä ei ole tehdä eikä tarinan aikana tarvitse muutenkaan grindata, mutta jos on hullaantunut sarjaan yhtä kovaa kuin minä niin tietenkin ne haluaa tehdä jotta näkee lisää dialogia hahmojen välillä.
Joskus tuo kuitenkin vaatii grindausta sillä luolastot on vain muutaman ruudun mittaisia joten niitä saa pelata aika monta kertaa, mutta onneksi varusteisiin laitettava drop rate enchantment auttaa paljon joten lopulta noidenkaan suorittaminen ei ollut mikään paha homma.
Tosin kiitos siitä kuuluu parille netistä löytyvälle oppaalle joista selvisi mistä ne tarvittavat kamat on yleensäkin mahdollista saada, mutta kuten sanottu niin tuosta ei tarvitse välittää jos haluaa vaan kokea tarinan.

Visuaalisesti tämä on mun mielestä jopa hieno ja jopa Akkon juoksu animaatio muistuttaa animen tyyliä.
Lisäksi animen luonut studio trigger on tehnyt ihan uusia välivideoita peliä varten.
Jos jostain pitää valittaa niin ääninäyttely on vain japaniksi kun itse katsoin sarjan enkku dubilla joka on myös erittäin hyvä, mutta nyt hahmot kuulosti "väärältä" eli sama homma mitä virtual starsin kohdalla.
Tämä on ilmeisesti ollut joskus aiemmin myös euroopan psn storessa, mutta ei ole enää joten tämä täytyy ostaa jenkkien puolelta.
Normaalisti hintaa taisi olla 50$, mutta joitakin viikkoja sitten tämä oli 10-15$ joten pakko se oli ostaa juuri sarjan katsomisen jälkeen ja fanilasien läpi katseltuna tämä on ihan oikeasti hyvä lisenssipeli.

Arvostelu:
 
Nyt on toista päivää peluussa zen studiosin operencia: the stolen sun.
Kyseessä on tavallaan aika old school roolipeli sillä liikkuminen hoidetaan ruutu kerrallaan kuten dungeon masterissa tai eye of the beholderissa aikoinaan ja taistelut on vuoropohjaisia.
Visuaalisesti peli on myös varsin nätti ja ruudusta toiseen liikkuminen on myös sulavaa.
Normaalista kaavasta poiketen joka luolastossa on vain tietty määrä vihollisia joten kun ne kaikki on tappanut ja kaikki salaisuudet löytänyt niin expaa ei enää enempää saa joten grindaus ei ole koskaan vaihtoehto.
Tuon takia mä olenkin lykännyt tän aloittamista viikosta ja kuukaudesta toiseen sillä mulle grindaus on yleensä se viimeinen hatara turvaverkko joka saattaa auttaa pääsemään pelin läpi.
Onneksi sentään hahmojen taidot sekä kykypisteet voi määrittää uusiksi ihan koska vaan eikä se edes maksa mitään joten paskoilla valinnoilla ei kuitenkaan voi saada itseään umpikujaan.

Polttopuiden kanssa sitten kannattaakin olla tarkkana sillä niitäkin on vain rajoitettu määrä ja niitä tarvitaan leirinuotion äärellä lepäämiseen joka palauttaa kestävyyden ja manan täyteen ja samalla täyttyy myös kaikki juomat.
Pituuttakin tuntuu olevan vähintäänkin tarpeeksi vaikka esim acg sanoi arvostelussaa pelin kestävän n.15 tuntia.
Mä olen nyt viidennellä alueella jos ekaa tutoriaalia ei lasketa ja olen pelannut jo 10 tuntia ja oppaan mukaan alueita on 12 joten miten hemmetissä tämän muka pääsee läpi tuossa ajassa.

Nykyäänhän tässä on pc:lla ja pleikkarilla myös vr tuki ja sen kanssa tätä onkin tullut pelattua sillä onhan se kivempaa kun on itse siellä luolastossa eikä vaan tuijota sitä telkkarin ruudulta. Edes tuo liikkumis mekaniikka ei heikennä ainakaan omaa pelikokemusta.
Laitoin kamerankin kääntymään 90 astetta kuten vanhoissa peleissä sillä mun mielestä ruutuja käyttävä liikkuminen ja vapaa kamera ei vaan sovi yhteen.
Normaalisti hintaa 30e, mutta viime aikoina tämä on näkynyt pleikkarilla tarjouksessa jollain 9-11e hinnalla.

 
Minulla meni Operenciassa muistaakseni joku 30 tuntia tai vähän päälle. Ei oikeastaan tullut grindaukselle tarvetta, mutta kentät piti aika tarkkaan nuohota läpi. Välillä vaikeustaso nousi hetkittäin, mutta kokonaisuutena peli oli ihan pelattavissa ilman suurempia jumeja. Enemmän jumeja aiheutti pari varsin ikävää puzzlea, joista yhteen jouduin lopulta hakemaan apua netistä, kun se ei millään onnistunut.
 
Minä olen luntannut noita ratkaisuja jo useamman kerran kun aina ei ole edes selvää mitä pitäs tehdä.
Esim se viinipulma jossa piti laittaa tietty määrä viiniä pulloihin.
Huoneeseen mennessä yksi hahmoista mainitsee kuinka yksi köysistä on eri värinen ja minä ihmettelen, että mikä ihmeen köysi.
Niiden pullojen ympärillä kyllä menee köydet, mutta ne oli ihan identtiset ja hetken sähläämisen jälkeen toinen hahmo toteaa, että mitäköhän tapahtuu jos me annetaan sen mennä punaiselle tai jtn ja taas mutisen itsekseni "ei täällä ole mitään punaista perkele".

Toinen oli se "matikkapulma" jossa lukee lapussa 4+4=11 jne ja tuolle en uhrannut edes sekuntia kun klikkasin jo selaimen auki.
Samoin kaikki reseptit katsoin suoraan tubesta kun ne on just sellaisia logiikkapulmia joita vihaan.
 
Operenciassa nuo pulmat ovat kyllä juuri sellaisia, ettei missaa mitään, vaikka ne katsoo suoraan jostain netistä. Suurin osa oli aika helppoja, mutta miksi tosiaan vaivautua, kun ne eivät tuo mitään hyvää siihen pelikokemukseen.
 
Nyt on operencia viimeistä pomoa vaille läpi ja sen jätän suosiolla odottamaan seuraavaa ryyppykertaa :D
Lukenut steamin puolelta kauhutarinoita siitä kuinka heti ekalla vuorolla se saattaa paskalla tuurilla vetää koko porukalle silence / charm kombon ja siinä sitten vaan ollaan ja otetaan turpaan kolme vuoroa putkeen.
Jotkut taistelleet tuon kanssa tunteja / päiviä kunnes jollain yrityksella rng on suosinut eikä tuollaista paskaa ole tullut.

Muutenkin toivon, että tuota olisi jotenkin nerffattu tai muutettu sillä mun on mahdotonta saada hahmoja maksimi tasolle.
Ilmeisesti trophyn saa tasolla 24 ja boxilla maksimi on ollut 25, mutta mä tartten useammalla hahmolla expaa sellaiset 19-22000 jotta ne saisi tason 24 ja mä oon tehnyt melkein kaiken.
Yhdestä kentästä puuttuu yksi arkun avain joka ei anna expaa ollenkaan ja kahdesta alueesta puuttuu pari prosenttia kartan tutkimisesta ja noistakin saa vaan joitakin satasia.
Kaikki vihut ja extra pomot on listitty.
Tiedä sitten kuinka paljon pleikkari versiota on muutenkin muutettu sillä esim tämä puzzle puuttuu vikalta alueelta kokonaan ja sen tilalla on vaan vivusta avattava ovi.

ovi.jpg

VR päivitystäkään ei ilmeisesti ole pahemmin testattu sillä jos pelaa telkkarin kautta niin siinä aiemmin mainitsemassani viini pulmassa todellakin on punainen alue oikeanpuoleisen pullon ympärillä olevassa köydessä, mutta vr moodissa sitä ei ole eli sulla ei ole hajuakaan mihin kohtaan se pinta pitäisi saada.
Copper forestissa kun pitää heittää tavara sinne kaivoon niin vr moodissa peli ei hyväksy sitä vaikka klikkaisit sitä tavaraa maailmanloppuun asti.
Attilas tomb kentässä kun on se iso huone täynnä niitä miekkapatsaita niin vr moodissa hahmo ei enää irrota otettaan kun niitä yrittää siirtää joten ainoa keino on ladata edellinen tallennus.
Koitin tuota kolmesti ja aina sama homma joten koko tuo patsaiden siirtely oli pakko pelata flat moodissa.
 
Hemmetti, olinkin jo unohtanut nuo sliding puzzlet. hyvä vain, ettei niitä ole pleikkarilla, on kyllä yksi ärsyttävimmistä tavoista pitkittää peliä. Muistikuvien mukaan loppu oli aika helppo taisteluiden suhteen verrattuna joihinkin vaikeusasteen heittelyihin aikaisemmin. Muuten oli aika tylsä se loppulinna, varmaan loppunut mielikuvitus kesken tekijöillä.
 
Eilen tarttui prisman alelaarista mukaan super monkey ball banana mania 20e hintaan.
Aikoinaan tykkäsin ekasta pelistä gamecubella todella paljon ja xboxilla pelasin myös sen omaa versiota jossa taisi olla ykkösen sekä kakkosen kentät.
Xbox onella tuli myös pelattua banana blitz hd kun se joku vloppu oli ilmaiseksi pelattavissa ja jo silloin totesin kuinka nämä pelit ei vaan enää iske, mutta typeränä ajattelin, että tuo johtui vaan siitä kun peliin oli tungettu mukaan pomomatsit ja hyppy.

Banana mania sisältää siis kahden ekan pelin kentät vaikka mä en kyllä muista puoliakaan näistä kentistä sillä jo kolmos maailmassa mun oli oikeasti pakko vaan skipata pari kenttää kun edes 30 yrityksen jälkeen en pääse niitä läpi. Onneksi tässä on sentään loputtomat elämät.
Mun muistoissa näissä oli kyse siitä, että pystyt ohjaamaan sitä palloa tarkasti ettet tipu, eikä siitä, että osaat ajoittaa vierimisen just oikein, koska puolet kentästä on yhtä helvetin liikkuvaa tai pyörivää tasoa joka heittää sut kuolemaan jos ajoitus on edes 0.5 sekuntia pielessä.
Mukana on myös kenttiä joissa sut heitetään ilmaan ja sun vaan pitäisi jotenkin osata laskeutua oikeaan paikkaan vaikka et voi edes katsoa alaspäin.

Mä en ole pelannut edes puoleen väliin tarina moodia ja mun oli pakko vaan sulkea koko peli kun vitutus alkoi kasvaa liian suureksi.
Hyviä uudistuksia tässä kyllä on kuten helper mode joka tuplaa aikarajan ja näyttää mitä reittiä pitäisi mennä, mutta tuo reitin näyttäminen on täysin turha kun koko kentän läpäisy perustuu millin tarkkaan liikkeen ajoittamiseen.
Oikealla tatilla voi myös kääntää kameraa joka on oikeasti hemmetin hyvä muutos.

Onneksi tuli ostettua fyysisenä joten saan edes osan rahoista takaisin kun vien vaihtoon.

edit:

No ei ihme etten muistanut noita kenttiä sillä äsken pikaisesti katselin tubesta matskua ekan monkey ball pelin expert tason kentistä ja ne oli helpompia mitä tämän kolmos maailma.
Mä olin siinä uskossa, että tämän story mode sisältää ekan ja toisen pelin kaikki kentät, mutta osaa on tuunattu hieman helpommaksi, mutta asia ei kuitenkaan noin ole sillä vaikeustaso pomppaa ihan julmetusti kahden ekan maailman jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Mökillä vaimon kanssa kaksistaan, molemmat vedetty nyt vuorotellen Until Dawn. Kyllä tämä toimii edelleen :)
Kovasti odotellaan uusinta tekelettä tuolta Supermassive Games studiolta. Until Dawnin jälkeen ollut melkoista pökälettä
 
Mökillä vaimon kanssa kaksistaan, molemmat vedetty nyt vuorotellen Until Dawn. Kyllä tämä toimii edelleen :)
Kovasti odotellaan uusinta tekelettä tuolta Supermassive Games studiolta. Until Dawnin jälkeen ollut melkoista pökälettä
The Dark Pictures Anthology: Man of Medan oli mielestäni ihan jees, vaikka turhan lyhyt. Kahta seuraavaa The Dark Pictures Anthologyn peliä en ole vielä pelannut, mutta eiköhän nekin ihan hyviä ole. Jos nämä on pelaamatta niin suosittelen pahimpaan Supermassiven pelien nälkään.
 
Revikkaa kehiin sitten

My little pony: A maretime bay adventure

Kuten ostosketjussa kirjoitin niin tämä oli varsin lyhytkestoista hupia sillä tarina on läpi alle kahdessa tunnissa.
Paperilla ja trailerissa kaikki tietenkin kuulostaa paremmalta kun on alueita tutkittavaksi, eri minipelejä ja melkein 2000 tähteä kerättäväksi joilla avataan kosmeettista sälää Sunnylle.

Ongelma on vaan siinä, että ne minipelit on todellakin MINIpelejä.
Rytmipelissä on yksi biisi, lentely minipelissä on yksi kenttä ja jänisten kaitsemis minipeli pelataan kahdesti.
Näiden ulkopuolella suoritetaan perus fetch questeja.
Kaikki tämä olis mulle ok jos sitä sisältöä vaan olis reippaasti enemmän.

Lisäksi tässä on teknisiä ongelmia, mutta mä pelasin peliä ilman päivityksiä joten en tiedä onko tähän joku day one patch.
- Ruudunpäivitys nyki todella ikävästi kun aloitus alueen jälkeen päästiin mane streetille ja sama homma jokaisella alueella sen jälkeen jos olit lähempänä ruudun alareunaa jolloin kamera zoomaa kuvaa kauemmas.
- Huulisynkka täysin pielessä välivideoissa.
- Audio mixaus todella vaihteleva sillä musiikkia hädintuskin kuulee ja välivideoissa dialogi voi olla ensin ok ja hetken päästä puolet hiljaisempi.

Visuaalisesti tämä sentään miellyttää silmää. Toisaalta mä olen pelannut ps1 ja ps2 pelejä viimeiset kolme viikkoa joten tietenkin tän graafinen anti on parasta ikinä noiden jälkeen :D
Ääninäyttelykin on parempaa mitä tell your tale animaatioissa, mutta ei pääse leffan tasolle, koska ääninäyttelijät on eri.
Joku tietenkin voisi sanoa, että tietenkin peli on tuollainen kun se on pikkulapsille tarkoitettu, mutta gamepassista löytyvä ben 10 power trip on hyvä esimerkki miten lapsille tarkoitettu peli tehdään oikein.
Siinä on iso maailma tutkittavaksi ja mukava määrä sivutehtäviä sekä kerättävää. Mulla meni joku viitisen tuntia kun lopputekstit oli ruudulla ja ihan mukava määrä oli vielä kaikkea tekemättä. Mä en myöskään ole koskaan katsonut yhtäkään sarjan jaksoa ja silti tuo oli ihan jees peli.
 
Mega Man 11 oli viimeinkin backlogissa seuraavana. Tämä ei Mega Maneille tuttuun tyyliin montaa pelisessiota vaatinut läpäisyyn, mutta tämä ei itsea haittaa lainkaan.

Tässä on todella hyvin onnistuttu naulitsemaan alkuperäisten pelien tunnelma uskollisella tavalla.
Tuttua vanhaahan tämä pitkälti on, mutta kun pitkään aikaan ei ole tullut näitä pelattua, niin maistuu oikein hyvin.

Ollut oikea nostalgiaviikonloppu kun kävin uuden Top Gunin katsomassa vielä tänään. Yhtään spoilaamatta aivan törkeän hyvä!
 
My little pony: A maretime bay adventure

Kuten ostosketjussa kirjoitin niin tämä oli varsin lyhytkestoista hupia sillä tarina on läpi alle kahdessa tunnissa.
Paperilla ja trailerissa kaikki tietenkin kuulostaa paremmalta kun on alueita tutkittavaksi, eri minipelejä ja melkein 2000 tähteä kerättäväksi joilla avataan kosmeettista sälää Sunnylle.

Ongelma on vaan siinä, että ne minipelit on todellakin MINIpelejä.
Rytmipelissä on yksi biisi, lentely minipelissä on yksi kenttä ja jänisten kaitsemis minipeli pelataan kahdesti.
Näiden ulkopuolella suoritetaan perus fetch questeja.
Kaikki tämä olis mulle ok jos sitä sisältöä vaan olis reippaasti enemmän.

Lisäksi tässä on teknisiä ongelmia, mutta mä pelasin peliä ilman päivityksiä joten en tiedä onko tähän joku day one patch.
- Ruudunpäivitys nyki todella ikävästi kun aloitus alueen jälkeen päästiin mane streetille ja sama homma jokaisella alueella sen jälkeen jos olit lähempänä ruudun alareunaa jolloin kamera zoomaa kuvaa kauemmas.
- Huulisynkka täysin pielessä välivideoissa.
- Audio mixaus todella vaihteleva sillä musiikkia hädintuskin kuulee ja välivideoissa dialogi voi olla ensin ok ja hetken päästä puolet hiljaisempi.

Visuaalisesti tämä sentään miellyttää silmää. Toisaalta mä olen pelannut ps1 ja ps2 pelejä viimeiset kolme viikkoa joten tietenkin tän graafinen anti on parasta ikinä noiden jälkeen :D
Ääninäyttelykin on parempaa mitä tell your tale animaatioissa, mutta ei pääse leffan tasolle, koska ääninäyttelijät on eri.
Joku tietenkin voisi sanoa, että tietenkin peli on tuollainen kun se on pikkulapsille tarkoitettu, mutta gamepassista löytyvä ben 10 power trip on hyvä esimerkki miten lapsille tarkoitettu peli tehdään oikein.
Siinä on iso maailma tutkittavaksi ja mukava määrä sivutehtäviä sekä kerättävää. Mulla meni joku viitisen tuntia kun lopputekstit oli ruudulla ja ihan mukava määrä oli vielä kaikkea tekemättä. Mä en myöskään ole koskaan katsonut yhtäkään sarjan jaksoa ja silti tuo oli ihan jees peli.
Myös mulla tuli hankittua tämä Switch versiona ja 100% läpipeluu tänä iltana kesti tosiaan sen pari tuntia. Pelasin tämän englanninkielisellä puheella läpi ja mun mielestä audiot oli enimmäkseen ok. Eli en niissä isoa ongelmaa nähnyt. Ruudunpäivitystä minäkin tuskailin, vaikka yleensä en edes siihen juuri kiinnitä huomioita.

Mielestäni ihan ok parituntinen meni tämän kanssa, mutta eihän tämä selvästikään ole aikuiselle pelaajalle millään lailla suunnattu. Peli olisi saanut myös olla huomattavasti pidempi. Tuntui, että kun pelin lopputekstit lävähti ruutuun, niin olisi pitänyt tulla vielä pari samankokoista maailmaa pelattavaksi ennenkuin olisi kokonainen peli kasassa.

Ei ehkä rahanarvoinen ostos, jos olisin hankkinut tämän vaan itse varten, mutta hankin tämän itseasiassa kummityttö mielessä. Peli lähtee siis hälle seuraavaksi ja uskon hänen pitävän tästä tosi paljon: suomenkielinen puhe (joka on Switch-peleissä melko harvinaista), ponit, söpöt grafiikat ja myös tämän pelielementit minipeleineen ja etsimisineen toimivat varmasti pelaamista vielä melko vähän harrastaneelle 6 vuotiaalle.
 
PlayStation 5
  1. Resogun
  2. Nex Machina
  3. Ghostwire: Tokyo
Nex Machinan olen pelannut aikanaan läpi PC:llä. Kaikilla vaikeustasoilla sekä niin että olen suorittanut kentästä kaiken: piilossa olleet ihmiset, majakat, vierailijat, arcade-pelihallikoneet, joiden kautta pääsee salaisille tasoille ja pelastanut kaikki ihmiset.

Resogun on uudempi tuttavuus ja jouduin turvautumaan YouTube-tutoriaaliin, jotta ymmärsin miksi ihmisiä kuolee, vaikka yritän heitä epätoivoisesti pelastaa.

Ghostwire: Tokyo oli alunperin syy kirjoittaa tälle foorumille. Matka japanilaisen mytologian, ruokakulttuurin ja kummitusten jahtaamisen syvimpään ytimeen on ollut mielenkiintoinen. Hakkerit, autioitunut miljoona kaupunki, neon-valot, tuuli, vesi, tuli sekä lukuisat muut elementit ovat olleet piristys, sillä arvostan peleissä ennen kaikkea: luovuutta ja mielikuvitusta. Lisäksi pelaamisen pitää olla hauskaa.
 
Atelier Ryza: Ever darkness & secret hideout (ps4) tuli eilen saatua päätökseen ja kun Ryza viimeisen taistelun jälkeen sanoo "finally it's over" niin olin täysin samaa mieltä.

Tämä siis oli mun eka atelier sarjan peli kun arvosteluiden mukaan tämä on aloitteja ystävällinen, alkemia tarjoaa myös "auto fill" toiminnon joten peli heittää tarvittavat kamat pataan yhdellä napin painalluksella ja tämä on myös eka sarjan peli jossa ei ole minkäänlaista aikarajaa.
Lisäksi peli tarjosi silmäkarkkia ja tällä tarkoitan tietenkin Ryzan persettä ja reisiä johon se huomio kiinnittyy heti kun videoita katsoo.

Ehkä tämä on sujuva ja rentouttava jos on joku sarjan veteraani, mutta mulla meni aivot solmuun ekan session aikana sillä peli heittää tutoriaalia toisensa perään ja niissä on vaan kuvia ja pari lausetta tekstiä joten session päätteeksi katsoin tubesta alla olevat videot jotka selittää taistelun ja alkemian paljon paremmin.





Taistelu on vuoropohjainen, mutta toimii reaaliajassa ja siinä tapahtuu jatkuvasti niin paljon ettei meinaa perässä pysyä ja mä en edes vaihdellut hahmojen välillä vaan keskityin pelaamaan Ryzalla.
Alkemiaa aloin ymmärtämään pikkasen paremmin tuon videon jälkeen, mutta kyllä se edelleen oli sellaista yritys & erehdys tekemistä enkä vieläkään tajua miksi sain vaikka aseeseen valita bonuksia jotka kuitenkin oli lukossa.
Niin ja sitä automaattista täyttöä ei kannata käyttää sillä usein se vaan tuhlaa kamaa kun se täyttää sitä listaa niin paljon kuin mahdollista vaikka se ei olisi edes pakollista kun monen quest tavaran kohdallakin riittää vain se, että lopputulos on tarpeeksi laadukas.

Sitten on se materiaalien kerääminen.
Sulla on useampi työkalu jota käyttää ja saatu materiaali riippuu siitä millä työkalulla vaikka lyöt puuta. Sirppi antaa kaarnaa, kirves halkoja, sauvalla kopautus tiputtaa hedelmiä ja sama pätee vaikka joihinkin kukkasiin.
Ekan päivän jälkeen mulle oli selvää, että tämä on niitä pelejä joita kannattaa pelata läppäri vierellä sillä googlettaa sai monta kertaa kun mulla ei ollut mitään tietoa mistä jonkun materiaalin saan enkä todellakaan ala randomilla hakkaamaan jokaista kiveä ja puuta jokaisella työkalulla kun vaan haluan edetä tarinassa.
Lisäksi lopussa täytyi tehdä tavara jota varten täytyi olla 10 tasoa kovempi alchemy level joten täytyi alkaa googlettamaan miten saisin sitä helposti ja nopeasti ylöspäin.
Tuota ennen olin kyllä päivitellyt aseita ja tehnyt sivutehtäviä joten en mä sitä kokonaan laiminlyönyt ollut.

Sitten on se tarina joka olisi varsin kiinnostava kun se lopulta varmaan likemmäs 10 tunnin jälkeen lähtee käyntiin, mutta sen eteneminen ei tunnu mitenkään luontevalta sillä aina välivideon jälkeen sä seisot siinä missä keskustelu käytiin eikä ruudulle tule mitään ilmoitusta mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Ratkaisu on options/start napin takaa löytyvä päiväkirja jossa selitetään äskeisiä tapahtumia ja sitten siellä lopussa lukee vaikka "Ryza ja kaverit päättivät palata piilopaikkaan". Aha ok joten fast travelilla sinne ja tulee uusi välivideo ja tuo sama "katso video, tsekkaa kirja, käytä fast travelia" looppi toistuu alusta loppuun ja onneksi ainakin ps5:lla pelatessa se fast travel on nimensä mukainen.
Katsoin eilen sitten vielä kakkosesta pari arvostelua ja siihen on laitettu vielä lisää mekaniikkoja alkemiaan ja näköjään kierrätetty kaikki tämän pelin viholliset.
Joo annan tämän sarjan olla tässä. Oli tämä kyllä sen alle 20e arvoinen mitä maksoin.
 
Atelier Ryza: Ever darkness & secret hideout (ps4) tuli eilen saatua päätökseen ja kun Ryza viimeisen taistelun jälkeen sanoo "finally it's over" niin olin täysin samaa mieltä.

Tämä siis oli mun eka atelier sarjan peli kun arvosteluiden mukaan tämä on aloitteja ystävällinen, alkemia tarjoaa myös "auto fill" toiminnon joten peli heittää tarvittavat kamat pataan yhdellä napin painalluksella ja tämä on myös eka sarjan peli jossa ei ole minkäänlaista aikarajaa.
Lisäksi peli tarjosi silmäkarkkia ja tällä tarkoitan tietenkin Ryzan persettä ja reisiä johon se huomio kiinnittyy heti kun videoita katsoo.

Ehkä tämä on sujuva ja rentouttava jos on joku sarjan veteraani, mutta mulla meni aivot solmuun ekan session aikana sillä peli heittää tutoriaalia toisensa perään ja niissä on vaan kuvia ja pari lausetta tekstiä joten session päätteeksi katsoin tubesta alla olevat videot jotka selittää taistelun ja alkemian paljon paremmin.





Taistelu on vuoropohjainen, mutta toimii reaaliajassa ja siinä tapahtuu jatkuvasti niin paljon ettei meinaa perässä pysyä ja mä en edes vaihdellut hahmojen välillä vaan keskityin pelaamaan Ryzalla.
Alkemiaa aloin ymmärtämään pikkasen paremmin tuon videon jälkeen, mutta kyllä se edelleen oli sellaista yritys & erehdys tekemistä enkä vieläkään tajua miksi sain vaikka aseeseen valita bonuksia jotka kuitenkin oli lukossa.
Niin ja sitä automaattista täyttöä ei kannata käyttää sillä usein se vaan tuhlaa kamaa kun se täyttää sitä listaa niin paljon kuin mahdollista vaikka se ei olisi edes pakollista kun monen quest tavaran kohdallakin riittää vain se, että lopputulos on tarpeeksi laadukas.

Sitten on se materiaalien kerääminen.
Sulla on useampi työkalu jota käyttää ja saatu materiaali riippuu siitä millä työkalulla vaikka lyöt puuta. Sirppi antaa kaarnaa, kirves halkoja, sauvalla kopautus tiputtaa hedelmiä ja sama pätee vaikka joihinkin kukkasiin.
Ekan päivän jälkeen mulle oli selvää, että tämä on niitä pelejä joita kannattaa pelata läppäri vierellä sillä googlettaa sai monta kertaa kun mulla ei ollut mitään tietoa mistä jonkun materiaalin saan enkä todellakaan ala randomilla hakkaamaan jokaista kiveä ja puuta jokaisella työkalulla kun vaan haluan edetä tarinassa.
Lisäksi lopussa täytyi tehdä tavara jota varten täytyi olla 10 tasoa kovempi alchemy level joten täytyi alkaa googlettamaan miten saisin sitä helposti ja nopeasti ylöspäin.
Tuota ennen olin kyllä päivitellyt aseita ja tehnyt sivutehtäviä joten en mä sitä kokonaan laiminlyönyt ollut.

Sitten on se tarina joka olisi varsin kiinnostava kun se lopulta varmaan likemmäs 10 tunnin jälkeen lähtee käyntiin, mutta sen eteneminen ei tunnu mitenkään luontevalta sillä aina välivideon jälkeen sä seisot siinä missä keskustelu käytiin eikä ruudulle tule mitään ilmoitusta mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Ratkaisu on options/start napin takaa löytyvä päiväkirja jossa selitetään äskeisiä tapahtumia ja sitten siellä lopussa lukee vaikka "Ryza ja kaverit päättivät palata piilopaikkaan". Aha ok joten fast travelilla sinne ja tulee uusi välivideo ja tuo sama "katso video, tsekkaa kirja, käytä fast travelia" looppi toistuu alusta loppuun ja onneksi ainakin ps5:lla pelatessa se fast travel on nimensä mukainen.
Katsoin eilen sitten vielä kakkosesta pari arvostelua ja siihen on laitettu vielä lisää mekaniikkoja alkemiaan ja näköjään kierrätetty kaikki tämän pelin viholliset.
Joo annan tämän sarjan olla tässä. Oli tämä kyllä sen alle 20e arvoinen mitä maksoin.


Olen pitkään harkinnut tän sarjan aloittamista mutta ei tämä teksti ainakaan saanut innostumaan yhtään. Liian monimutkaisia pelejä ei näin vanhempana jaksa enää.
 
Knack 2

Eka tuli joskus otettua plussasta ja pelattua väkisin läpi kun se oli paikoitellen pirun turhauttava. Jokainen kenttä aloitettiin pikku knackilla jonka jopa joku ötökkä tappo kahdella tai kolmella iskulla ja sitten kun pääsi hetken riehumaan isolla versiolla niin eiköhän ne kaikki palaset ollut pakko käyttää jonkun oven avaamiseen ja taas oltiin kääpiö kokoisena ottamassa turpaan. Lisäksi väistö oli ihan paska ja sitä käytettiin oikealla tatilla.

Kakkosen kohdalla arvostelut kuitenkin sai pelin vaikuttamaan paremmalta ja odottelin tämän tulemista plussaan, mutta eipä ole tullut eikä ollut edes ps+ extra valikoimissa joten ostin joulun aikoihin kun oli viimeinkin jenkkien puolella sellainen hinta jonka olin valmis maksamaan eli 8$ kun meillä samainen tarjous oli 16e. Meillä on myös normi hinta tuplat verrattuna jenkkeihin.

Lyhyesti sanottuna tämä oli aivan huima parannus edelliseen.
Ainoastaan yks kenttä aloitetaan ihan minikokoisena, sulla on kilpi jolla voi torjua iskut ja heijastaa jotkut ammukset takaisin vihollista päin kun ajoittaa torjunnan oikein.
Eri muodot jopa tekeekin jotain ja jää knack osaa jäädyttää viholliset ja rattaat jotta vaikka ovi pysyy auki, metalli versio jättää jälkeensä metallia jolla yhdistetään sähköpaneeleita ja stealth knack on se sama läpinäkyvä versio mitä ykkösessä jolla kävellään lasereiden läpi.
Lisäksi tässä on palautuva terveys joten kun et hetkeen ota osumaa niin knackin palat alkaa palaamaan takaisin.

Myös uusia hyökkäyksiä aukeaa pelin edetessä ja tässä on myös kykypuu mikä on kyllä hieman turha sillä sun täytyy aktivoida kaikki nykyisen osuuden perus voimat jotta uusi osio aukeaa.
Peliin on myös edelleen piilotettu arkkuja joista saa edelleen jonkun random osan tai kristallin, mutta sulle näytetään myös minkä osan kaverit on sieltä saaneet joten jos niillä on sellainen osa minkä tarvitset uutta gadgettia varten niin voit ottaa sen ja jos kaverit ei ole pelannut niin sitten listassa on muutama keksitty nimi. Taas iso parannus ykköseen jossa koko mekaniikkaa ei edes ollut.
Tässä ei myöskään ole yhtään ovea joka pakottaa palauttamaan knackin pieneksi vaan sä voit vaihtaa kokoa R1:sta painamalla ja välillä mennään koloista joihin vaan pikku versio mahtuu ja sitten kun sieltä tullaan pois niin nopea napin näpäytys palauttaa koon taas isoksi.

Vaikeustasojakin on useampi ja se vaikuttaa myös tasoloikka kohtiin sillä jos pelaat vaikka easylla niin osa kentästä mennään eri reittiä mitä normalilla tai hardilla.
Koko peli on myös pelattavana cooppina ja läpäisyn jälkeen aukeaa muutama time trial ja taistelu haaste ja myös new game+ löytyy.
Peli myös näyttää edelleen ihan hienolta ja kaikki hahmoja myöden on komeampaa mitä ykkösessä ja ps5:lla ruudunpäivitys high resolution moodissa on aika pitkälti lukittu 60fps.
Aikaa meni kymmenisen tuntia.

Ainoat ärsytyksen aiheet on ne mukana roikkuvat hahmot jotka aina teleporttaa sinne mihin juoni vie.
Sä voit siis mennä sellaista reittiä jonka vain knack pystyy menemään ja jotenkin ne tyypit on hetken päästä sun takana taas.
Yleensä moni peli selittää tuollaisen sillä, että ne löysikin helpomman reitin tai jotain mutta tässä ei edes yritetä mitään tuollaista ja tuota tapahtuu ihan jokaisen tasoloikka kohtauksen jälkeen eli ihan jatkuvasti.
Niin ja se väistö on edelleen oikeassa tatissa missä ei ole mitään järkeä sillä liipaisimia ei käytetä mihinkään joten miksi niitä ei ole voitu laittaa väistö napeiksi.
 
Erica (PS4/PS5)
Erica on interaktiivinen elokuva. Erican kotiovelle tuodaan silvottu ruumiinosa ja poliisi päättää ettei hänen ole turvallista olla kotona ja vie hänet isänsä työpaikalle sairaalaan. Erican ollessa sairaalassa tapahtuu kaikkea paranormaalia. Peli suositteli alussa että käyttää kännykkäsovellusta pelaamiseen mutta en saanut sitä toimimaan, joten pelasin Dualsensen kosketuslevyllä, joka toimii ihan hyvin. Filmi pyörii koko ajan, mutta pelaaja päästetään usein valitsemaan mitä haluaa tutkia seuraavaksi. Jos tämä olisi elokuva niin tälläinen jäykistely ei vetelisi, mutta pelinä jossa pelaaja pääsee koko ajan puuttumaan tapahtuman kulkuun on ihan jees. Pääosan esittäjä tuntuu myös olevan ilmeikkäämpi kuin moni Hollywood näyttelijä. Arvosana: 4/5.
Ihmettelen pelissä olevan poliisin tyhmyyttä. Pyysin poliisia tulemaan katsomaan erästä paikkaa jossa on mahdollisesti pahis tai ansa niin poliisi kävelee suoraan ansaan ja tapattaa itsensä, vaikka pyysin kutsumaan apujoukkoja. Ei näin.
 

Pidän animesta ja JRPG-peleistä ihan tavattomasti. One Piece Odyssey oli tuskallisen tylsä ja jonninjoutava kokemus, joka onnistui olemaan huono jakso animea ja löysästi suunniteltu JRPG vailla karismaa. Saavutus sekin.
Hyvä arvio.

Itselle jäi täysin samat fiilikset, mikä on näin One Piece -fanina tietysti harmi ja kova paikka. Visuaalisesti upea, ääninäyttely tuttua priimaa ja musiikit upeat, mutta muuten hyvin turhaa seikkailua. Lisäksi aivan liian helppoa etenemistä ja noi välivideot 10 metrin välein...
 
Ylös Bottom