Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Iältään varttuneemmat eli yli 30-vuotiaat pelaajat

On meitä muitakin, kuten ylläkin olevista viesteistä näkee. Aika se vaan menee eteenpäin.


Commodore 64, pakko sen verran nipottaa kun on kuitenkin tasavallan tietokoneesta kyse. Näyttää muuten ihan hyvältä 65" ruudulla.
Aiheesta nipotititkin ;)

Vähän harmittaa kyllä itseäni että tuosta commodoresta ja ekasta pleikasta tuli luovuttua. Ois vaikka ennemmin ollut kaapissa pölyyntymässä kuin pistän kiertoon. Ei noi emulaattorit tee oikeutta orginaalille.
 
Aiheesta nipotititkin ;)

Vähän harmittaa kyllä itseäni että tuosta commodoresta ja ekasta pleikasta tuli luovuttua. Ois vaikka ennemmin ollut kaapissa pölyyntymässä kuin pistän kiertoon. Ei noi emulaattorit tee oikeutta orginaalille.
Mullakaan ei ole tuo nykyinen se joka silloin muinoin oli, se eka piti myydä pois Amigan tullessa. Ostin sitten C64:n myöhemmin uudestaan.
 
Nintendon mainoksessa Konsolifin käyttäjän ikäinen herrasmies laittaa raskaan työpäivän jälkeeen Zeldan pyörimään.
 
Tamperelaisen Red Stage Entertainmentin luoma videopeli Skábma – Snowfall on tänä vuonna ehdolla jopa kahden palkinnon saajaksi Euroopan johtavassa Nordic Game Awards -pelikonferenssissa. Kyseessä on maailman ensimmäinen videopeli, joka on kokonaan pohjoissaameksi ääninäytelty.
Hienoa, että pelejä eri kulttuureista lisääntyy kokoajan. Onko kukaan kokeillut peliä?
 
En tiedä onko tätä jo ketjun alkupäässä käsitelty, mutta eikös melkein jokainen pelaaja ole kohta kolmekymppinen kun peliharrastajien keski-ikäkin maailmanlaajuisesti heiluu 35:n hujakoilla? Boomeriharrastushan se tämäkin on.

 
No, ei tosiaan melkein jokainen pelaaja ole yli kolmekymppinen. Pelaajien keski-ikä alittaa noiden numeroiden perusteella selkeästi populaation keski-iän. Varmaan pelaajien keski-ikä vielä nousee muutaman vuoden.
 
No, ei tosiaan melkein jokainen pelaaja ole yli kolmekymppinen. Pelaajien keski-ikä alittaa noiden numeroiden perusteella selkeästi populaation keski-iän. Varmaan pelaajien keski-ikä vielä nousee muutaman vuoden.
Juu, noussee sinne aavistuksen verran yli väestön keski-iän, kun tässä vähän vielä aikaa kuluu ja/jos nyt aktiivisesti vielä pelaavat vanhennumme vielä lisää ja jatkamme pelaamista kunnes ei enää syystä tai toisesta kykene (kuolema tai vähän kevyempi este). Nuoriso taitaa pelailun aloittaa jossain 4-5 vuoden paikkeilla, tuskin sitä tulevaisuudessakaan kohtuun pelejä on tarjolla.
 
Lähinnä mietiskelin sitä että tuosta "Olen aikuinen ja pelaan vieläkin pelejä" stigmasta lienee ihan hyvä jo irroittautua kun jokainen setämieshän nykyään hankaa pelejä kovempaa kuin naapurin 5v. pikku Kääri-Galle.
 
Mua vähän masentaa olla samassa pisteessä kuin 20 vuotta sitten, mutta kaljumpi, rumempi ja läskimpi. En näe ikääntymisessä oikein mitään hyvää. Ainoa hyvä puoli on, ettei tarvi yrittää miellyttää enää ketään. Varmaan tulee pelattua eläkkeellä, jos selviää sinne asti, mutta olisi nuorena voinut tehdä enemmän juttuja, jota ei enää uskalla, kuten ajaa motocrossia. Pelata pystyy varmasti melko loppuun asti ja jos tulee dementia, saa kokea vanhat pelit uudestaan uusina.
 
Ainoa hyvä puoli on, ettei tarvi yrittää miellyttää enää ketään.
Tämä riittää jo hyvin. Eikä varsinkaan ole varmastikaan nykypäivänä helppoa ole nuori kaiken tämän somen keskellä.
Pelata pystyy varmasti melko loppuun asti ja jos tulee dementia, saa kokea vanhat pelit uudestaan uusina.
Tätä en ole ajatellutkaan, mutta aivan mahtavaa. Ollapa dementia…
 
Itse 42v. Jostain syystä kuvittelen pelaamisen loppuvan 70v iässä. Älkää kysykö miksi koska en tiedä itsekään. Jos kuitenkin mietin tuota mittaria niin tässähän on vielä 30vuotta peliaikaa jäljellä ja tästä pohdinnasta tuli nuori olo. Jos mietin että olisi enää 5-10v elinaikaa jäljellä niin en näe että se haittaisi mitä pelaamiseen tulee. En näe että olisin missannut mitään. Ainoastaan hienoa että saanut kasvaa ja nähdä kehitystä aina sieltä NES/Commodore 64 ajoista
 
Mua vähän masentaa olla samassa pisteessä kuin 20 vuotta sitten, mutta kaljumpi, rumempi ja läskimpi. En näe ikääntymisessä oikein mitään hyvää. Ainoa hyvä puoli on, ettei tarvi yrittää miellyttää enää ketään. Varmaan tulee pelattua eläkkeellä, jos selviää sinne asti, mutta olisi nuorena voinut tehdä enemmän juttuja, jota ei enää uskalla, kuten ajaa motocrossia. Pelata pystyy varmasti melko loppuun asti ja jos tulee dementia, saa kokea vanhat pelit uudestaan uusina.

Minäkin olen samassa pisteessä mitä 20 vuotta sitten ja myös kaljumpi, mutta ihan omasta tahdosta.
Lisäksi olen onnellisempi ja laihempi.
Toki parta alkaa harmaantumaan ja jostain syystä korvistakin saa välillä nyppiä karvoja pois.
Toisaalta tälleen pelaamista rakastavana introverttina on aika helppo olla tyytyväinen.

Itse 42v. Jostain syystä kuvittelen pelaamisen loppuvan 70v iässä. Älkää kysykö miksi koska en tiedä itsekään. Jos kuitenkin mietin tuota mittaria niin tässähän on vielä 30vuotta peliaikaa jäljellä ja tästä pohdinnasta tuli nuori olo. Jos mietin että olisi enää 5-10v elinaikaa jäljellä niin en näe että se haittaisi mitä pelaamiseen tulee. En näe että olisin missannut mitään. Ainoastaan hienoa että saanut kasvaa ja nähdä kehitystä aina sieltä NES/Commodore 64 ajoista

Sama ikä itsellä ja aika samat ajatukset mitä peleihin tulee.
Ei uudemmat sukupolvet enää tule kokemaan yhtä huikeaa kehitystä mitä me ollaan nähty ja koettu ja sen takia ainakin itse arvostan moderneja pelejä paljon enemmän mitä niitä ns. rakkaudella tehtyjä klassikkoja, jotka on hyviä omissa muistoissa vain sen takia, koska silloin ei parempaakaan ollut tarjolla.
 
En tiedä onko tätä jo ketjun alkupäässä käsitelty, mutta eikös melkein jokainen pelaaja ole kohta kolmekymppinen kun peliharrastajien keski-ikäkin maailmanlaajuisesti heiluu 35:n hujakoilla? Boomeriharrastushan se tämäkin on.

35V ei ole vielä boomeria nähnytkään. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän peleistä yrittää nauttia, että ei ois sitä suorituskeskeistä, ja jos tulee tilanne että jää jumiin johonkin taisteluun niin aika helposti tulee laskettua vaikeustasoa hetkellisesti, että ei tulisi sitä turhautumisen tunnetta.

Souls pelit on tietenkin erikseen ja sitä tietää etukäteen että mihin on ryhtymässä.

Muistan aikoja joskus 1996 kun tuli oltua viikkokausia jumissa jossain Tomb Raidereissa ja Resident Evilissä, sillon oli kärsivällisyys ihan eri luokkaa ja mitään apuja ei ollut, ei ollut internettiä niin piti vaan hakata päätä seinään, kunnes pääsi eteen päin.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän peleistä yrittää nauttia, että ei ois sitä suorituskeskeistä, ja jos tulee tilanne että jää jumiin johonkin taisteluun niin aika helposti tulee laskettua vaikeustasoa hetkellisesti, että ei tulisi sitä turhautumisen tunnetta.

Souls pelit on tietenkin erikseen ja sitä tietää etukäteen että mihin on ryhtymässä.

Mä olen aina aloittanut pelit helpoimmalla ja varsinkin silloin snes/mega drive aikaan ärsytti kun sillä sai pelata ehkä kolme ekaa kenttää ja sitten normal taso oli sama kun nykyään jossain codissa hyppäisi helpoimmalta toisiks vaikeimmalle.
Siinä missä muut muistelee kuinka aikoinaan tuon ajan pelit oli rakkaudella tehty ja ah niin iki vihreitä klassikoita niin mä muistan tän tyylisen paskan toteutuksen sekä paskat hitboxit, tasoloikan jossa tiput sen tason läpi vaikka se hahmo ihan selvästi oli siinä ja vaikka mitä.
 
Ylös Bottom