KonsoliFIN Podcastissa käytiin läpi tulevia ja menneitä indieteoksia. Parhaimmillaan itsenäisten pelintekijöiden luomukset ovat yllättäviä, omalaatuisia ja loppuun asti viimeisteltyjä. Ohessa listaus nimikkeistä, joista on hyvä aloittaa, jos pienemmät teokset AAA-pelien takana kiinnostavat ja haluaa vaihtelua varmoista valinnoista.
Pois mukavuusalueelta on KonsoliFINin artikkelisarja, jossa keskitytään peleihin AAA-nimikkeiden takana.
The Walking Dead - Season 1
The Walking Deadin peliversio on yksi 2010-luvun menestystarinoista. Suurmenestys kasvatti Telltale-studion kokoa kuitenkin hallitsemattomasti, mikä johti loppujen lopuksi talousvaikeuksien kautta yhtiön konkurssiin. Kävelevien kuolleiden ensimmäinen kausi ehti silti tehdä lähtemättömän jäljen pelialaan. Leen ja Clementinen yhteisen matkan ensiaskeleet tarjoavat pysäyttävää draamaa, muistettavia tapahtumia, brutaaleja kohtaamisia ja vaikeita päätöksiä. Ehdoton klassikko.
FEZ
Phil Fishin FEZ on nerokas kaksiuloittinen pulmapeli, joka kehittyy yksinkertaisesta tasoloikinnasta monimuotoiseksi pulmailuksi. Sympaattinen ulkoasu, monipuoliset puzzlet ja yllättävät käänteet pitävät pelaajan hyppysissään jopa New Game+:n ajan. Kaikki ei todellakaan ole siltä, miltä aluksi näyttää.
Journey
PlayStation 3:lle aikoinaan ilmestynyt ja myöhemmin PS4:lle ja PC:lle tuotu Journey vie pelaajan eteeriselle matkalle kohti horisontissa siintävää vuorta. Yksinkertaiset kontrollit takaavat, että keskittyminen on täysin etenemisessä ja lumoavassa maailmassa. Matkalla saattaa törmätä toiseen kulkijaan, jonka kanssa vaellus tuntuu liki uskonnolliselta kokemukselta.
The Witness
Yksinkertainen on kaunista. Jonathan Blow'n The Witness alkaa yhden suoran viivan piirtämisestä, mutta kasvaa hiljalleen yhtälöksi, jossa pulmat ovat toinen toistaan monimutkaisempia. Avoin maailma päästää pelaajan tutustumaan vapaasti värikkääseen saareen, mutta suurin osa tehtävistä aukeaa vasta, kun teoksen sanattomat säännöt on opittuna. Mestarillinen The Witness on eräänlainen oivaltamisen metroidvania.
Inside
Playdead-studio muistetaan mustavalkoisen Limbon lisäksi pelisuunnittelun mestariteoksesta, Insidesta. Sivustapäin kuvattu teos kannattaa kokea absurdin juonensa ja todella napakan pelattavuutensa takia, mutta ennen kaikkea uskomattoman hienon maailma- ja taidesuunnittelunsa ansiosta. Audiovisuaalisesti todella tyylikäs ja tunnelmallinen matka alusta loppuun.
Return of the Obra Dinn
Lucas Popen poliittinen Papers, Please olisi voinut olla yksi nimike tässäkin listassa, mutta saman tekijän Return of the Obra Dinn on ehkä asteen verran helpommin lähestyttävä teos. Pelaajan tehtäväksi jää selvittää Obra Dinn -laivan veriset tapahtumat muistojen ja johtolankojen kautta. Uniikki graafinen tyyli ja Popen itse säveltämä ääniraita toimivat salapoliisityön tukijalkoina.
Celeste
Mielenterveytensä kanssa painiva Celeste lähtee kiipeämään korkean vuoren huipulle. Jokainen kenttä tuo uusia ominaisuuksia taitoa vaativaan tasoloikintaan. Celesten vahvuus piilee liki täydellisissä kontrolleissa, mahtavassa kenttäsuunnittelussa ja upeassa audiovisuaalisessa kokonaisuudessa.
Ehdota pelejä listalle kommenttiosiossa. Jakaminen on välittämistä.
Lue juttu sivustolla...
Pois mukavuusalueelta on KonsoliFINin artikkelisarja, jossa keskitytään peleihin AAA-nimikkeiden takana.
The Walking Dead - Season 1
The Walking Deadin peliversio on yksi 2010-luvun menestystarinoista. Suurmenestys kasvatti Telltale-studion kokoa kuitenkin hallitsemattomasti, mikä johti loppujen lopuksi talousvaikeuksien kautta yhtiön konkurssiin. Kävelevien kuolleiden ensimmäinen kausi ehti silti tehdä lähtemättömän jäljen pelialaan. Leen ja Clementinen yhteisen matkan ensiaskeleet tarjoavat pysäyttävää draamaa, muistettavia tapahtumia, brutaaleja kohtaamisia ja vaikeita päätöksiä. Ehdoton klassikko.
FEZ
Phil Fishin FEZ on nerokas kaksiuloittinen pulmapeli, joka kehittyy yksinkertaisesta tasoloikinnasta monimuotoiseksi pulmailuksi. Sympaattinen ulkoasu, monipuoliset puzzlet ja yllättävät käänteet pitävät pelaajan hyppysissään jopa New Game+:n ajan. Kaikki ei todellakaan ole siltä, miltä aluksi näyttää.
Journey
PlayStation 3:lle aikoinaan ilmestynyt ja myöhemmin PS4:lle ja PC:lle tuotu Journey vie pelaajan eteeriselle matkalle kohti horisontissa siintävää vuorta. Yksinkertaiset kontrollit takaavat, että keskittyminen on täysin etenemisessä ja lumoavassa maailmassa. Matkalla saattaa törmätä toiseen kulkijaan, jonka kanssa vaellus tuntuu liki uskonnolliselta kokemukselta.
The Witness
Yksinkertainen on kaunista. Jonathan Blow'n The Witness alkaa yhden suoran viivan piirtämisestä, mutta kasvaa hiljalleen yhtälöksi, jossa pulmat ovat toinen toistaan monimutkaisempia. Avoin maailma päästää pelaajan tutustumaan vapaasti värikkääseen saareen, mutta suurin osa tehtävistä aukeaa vasta, kun teoksen sanattomat säännöt on opittuna. Mestarillinen The Witness on eräänlainen oivaltamisen metroidvania.
Inside
Playdead-studio muistetaan mustavalkoisen Limbon lisäksi pelisuunnittelun mestariteoksesta, Insidesta. Sivustapäin kuvattu teos kannattaa kokea absurdin juonensa ja todella napakan pelattavuutensa takia, mutta ennen kaikkea uskomattoman hienon maailma- ja taidesuunnittelunsa ansiosta. Audiovisuaalisesti todella tyylikäs ja tunnelmallinen matka alusta loppuun.
Return of the Obra Dinn
Lucas Popen poliittinen Papers, Please olisi voinut olla yksi nimike tässäkin listassa, mutta saman tekijän Return of the Obra Dinn on ehkä asteen verran helpommin lähestyttävä teos. Pelaajan tehtäväksi jää selvittää Obra Dinn -laivan veriset tapahtumat muistojen ja johtolankojen kautta. Uniikki graafinen tyyli ja Popen itse säveltämä ääniraita toimivat salapoliisityön tukijalkoina.
Celeste
Mielenterveytensä kanssa painiva Celeste lähtee kiipeämään korkean vuoren huipulle. Jokainen kenttä tuo uusia ominaisuuksia taitoa vaativaan tasoloikintaan. Celesten vahvuus piilee liki täydellisissä kontrolleissa, mahtavassa kenttäsuunnittelussa ja upeassa audiovisuaalisessa kokonaisuudessa.
Ehdota pelejä listalle kommenttiosiossa. Jakaminen on välittämistä.
Lue juttu sivustolla...
