Blade Runner 2049

Keskustelu osiossa 'Populaarikulttuuri' , aloittajana Jussi U. Pellonpää, 06.10.2017.

  1. [​IMG]
    Elokuva

    Los Angeles, 2049. On kulunut kolme vuosikymmentä tapahtumista, jotka johtivat LAPD:n Blade Runnerin, Rick Deckardin (Harrison Ford) katoamiseen. Maailma ei vuosikymmente aikana ole suinkaan mennyt parempaan suuntaan, vaan päin vastoin. Hämärät bisnekset ihmisten kaltaisten robottien, replikanttien, valmistuksessa jatkuvat yhä, vanhentuneita malleja jahdataan kuin eläimiä, mutta kapinahenki elää vahvana joutomailla. Kun Los Angelesin poliisin Blade Runner K (Ryan Cosling) pääsee vuosikymmeniä vanhan salaliiton jäljille, panokset yhteiskunnan selviytymisestä nousevat korkeammiksi kuin koskaan aikaisemmin. Samalla todisteet vievät nuoren ja kunnianhimoisen K:n yhä lähemmäksi Deckardin todellista kohtaloa.

    Kun Ridley Scott julkaisi uria uurtaneen ja kokonaan uuden genren, neo noirin, synnyttäneen mestariteoksensa Blade Runner vuonna 1982, elokuvakansa on siitä asti aprikoinut oliko replikantteja metsästänyt Deckard itsekin jahtaamiensa kaltainen. Nyt, 35 vuotta myöhemmin, saamme kysymykseen odottamattoman vastauksen, kun valkokankaat valloittaa vihdoin Denis Villeneuven kauan odotettu jatko-osa Blade Runner 2049.

    Ja hattu päästä Villeneuvelle, joka on tarttunut haasteeseen, jossa paineiden on täytynyt olla valtavia. Lähteä tekemään jatkoa yhdelle legendaarisimmista 1900-luvun elokuvista olisi taatusti musertanut useammankin tekijän, mutta Villeneuve, jonka cv tuntuu olevan täynnä pelkkiä onnistumisia (mm. Incendies (2010), Vangitut (2013), Sicario (2015), Arrival (2016)), iskee kehiin alkuperäiselle uskollisen, mutta kokonaisuutena täysin omakseen kasvavan elokuvan, joka on hyvin, hyvin lähellä olla mestariteos.

    Ensimmäinen haaste on ollut tavoittaa Blade Runnerin maailma, ja siinä 2049 onnistuu äärimmäisen hyvin. Mestarikuvaaja Roger Deakinsin visiot yhdistettynä visuaalisten tehosteiden ilotulitukseen rakentavat ajan ja paikan, joka on yhtä aikaa pelottavan vieras, mutta myös hyvin kodinomainen. Me olemme olleet täällä aiemminkin. Hampton Fancherin ja Michael Greenin kirjoittama palapeli on henkevä ja filosofinen matka ihmisyyden ja olemassaolon syvimpään merkitykseen. Se on messiaanisiakin ulottuvuuksia saava psykedeelinen trippi, kuvaus vallasta ja orjuudesta maailmassa, jossa kaikki, mutta mikään ei ole historiasta, tai nykyajasta, muuttunut. Hetkittäin Villeneuve tuntuu kuitenkin liikaakin luottavan fiilistelyyn, antaa kauniiden kuvien lumota, mutta unohtuu myös sivuraiteille ja täyttää tapahtumat käänteillä, jotka eiväöt johda minnekään.

    Pikkuriikkisistä kauneusvirheistä huolimatta kyseessä on yksi vuoden hypnoottisimmista elokuvakokemuksista, jonka kruunaa Hans Zimmerin ja Benjamin Wallfischin score, joka on syvä kumarrus 1982 Blade Runneriin ikimuistoisen musiikin luoneelle kosketinsoitinjumala Vangelisille.

    Vaikka päätekijät ovatkin maskuliineja, vahvojen roolien sarjaa tyylikkäästi jatkava Ryan Cosling ja klassikkokaraktäärinsä Deckardin nahkoihin palaava Harrison Ford, sekä sarjakuvamainen Jared Leto mystisenä Niander Wallacena, 2049:n on vahvojen naisroolien elokuva. Robin Wright on Blade Runnereiden päällikkö Joshi, Carla Juri muistoja rakentava tohtori Stelline, Ana De Armas K:n virtuaalinen, mutta varsin elävä tyttöystävä Joi sekä ehdottomasti Sylvia Hoeks, jonka veto Wallacen raakana käsikassarana Luvina on yksi vuoden hurjimmista. Sivummalla nähdään myös Guardians of the Galaxy -tähti Dave Bautista, Captain Phillipsista Oscar-ehdokkuudenkin napannut Barkhad Adbi, Fordin kanssa ensimmäisessä elokuvassa nähty Edward James Olmos, sekä meidän oma Krista Kosonen, joka replikoi kaksi lausettaan puhtaalla suomenkielellä.

    Yhteenveto

    2049 jatkaa Blade Runnerin tarinaa originaalia kunnioittaen, mutta myös vahvasti itsenäisenä teoksena. Muutamasta säröstään huolimatta erinomaisen hyvä elokuva.

    Lue sivustolla...
     
  2. unreal.reality

    unreal.reality Member

    PSN:
    unreal_reality
    Oli kyllä loistava elokuva! Voisin jopa väittää alkuperäistä paremmaksi. Pitkästä kestosta huolimatta naulasi penkkiin kiinni.
     
  3. mojo2

    mojo2 Member

    Aivan erinomainen. Meni itsellä top 5 listalle.
     
  4. Aphex

    Aphex Active Member

    Hyvä elokuva, mutta toinen katsomiskerta vahvisti jo ensimmäisellä vaivanneet "pikkujutut", joiden vuoksi tämä ei yllä alkuperäisen tasolle tai ole aivan niin hyvä kuin laajasta hehkutuksesta voisi kuvitella. Ensinnäkin elokuva on mielestäni liian pitkä - tai oikeastaan ei liian pitkä, vaan rytmitykseltään liian hidas. Se voisi siis olla lyhyempikin ja kertoa saman tarinan paremmin. Syytän todella harvoin elokuvia hitaudesta tai pituudesta, olihan alkuperäinen Blade Runnerkin hidas, mutta tämän kohdalla siitä ei ollut etua. Tärkein syy on se, että valtaosa kohtauksista tapahtuu pienessä huoneessa kahden henkilön välillä, ja tähän yhdistettynä näyttelijöiden hillitty (eli jäykkä ja kliininen) näytteleminen teki parista kohtauksesta lähes koomisia toisella katsomiskerralla. Lisäksi lähes kaikkien tapahtumapaikkojen lavastus on liiankin realistista saavuttaakseen alkuperäisen Blade Runnerin retrofuturistisen noir-tunnelman: K:n kotona vietetään aivan liian monta minuuttia elokuvan kestosta, huomioiden kuinka totaalisen tylsä paikka se on Deckardin kotiin verrattuna. Samoin LAPD:n tukikohta on hengetön tapahtumapaikka. Wallacen päämaja sen sijaan on täydellisesti rakennettu mystinen ja utopistinen saareke Los Angelesin keskellä.

    Lisäksi Deakinsin kliininen kuvaustyyli sekä lavasteissa että ulkona korostaa realismia, ja tällä kertaa se ei ole eduksi.

    Jos ensimmäinen Blade Runner oli kokeellinen scifi-noir rohkealla ja aikanaan erilaisella tulevaisuudenkuvalla, on 2049 lähempänä valtavirran kyynisen realistista tulevaisuusennustetta parilla scifielementillä (replikantit, siirtokunnat) ryyditettynä. Toki alkuperäinenkin oli tavallaan kyyninen, mutta ei yhtä misantropinen. Myös elokuvan soundtrack korostaa tätä eroa. Alkuperäisen blues/jazz-vaikutteisesta synth-soundeista on lainattu tunnistettavimmat (kliseisimmät?) elementit, ja loppu on kasattu paria huippuhetkeä lukuun ottamatta liian teknisestä noisesta. Toimii paikoittain, mutta jättää kuitenkin lopulta kylmäksi.

    Nämä moitteet eivät tarkoita että 2049 olisi mielestäni huono elokuva. Se on yksi vuosikymmenen parhaista elokuvista. Elokuvan tarina on erinomainen, tämän onnistuneempaa jatkotarinaa alkuperäiselle en osaa kuvitella. Se ottaa rohkeasti omanlaisensa tulkinnan Blade Runnerin maailmasta, eikä tyydy toistamaan alkuperäisen tyyliä. Tämä on toisaalta hyvä juttu, mutta kohdallani se ei toiminut. Blade Runner 2049:stä ei tullut kohdallani sellaista välitöntä klassikkoa, kuin ennakkoarvioiden ja ensimmäisen katselukerran perusteella odotin. Se ei saavuta Blade Runnerin taikaa kuin hetkittäin. Myöskään Villeneuven portfoliossa se ei saavuta ykköspaikkaa.
     

Jaa tämä sivu