J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Syntymäpäiväänsä viettävä Max Angély (Jean-Pierre Bacri) on oman ammattikuntansa arvostettu veteraani, jonka johtama pitopalvelu on hoitanut kymmeniä suuria juhlia, häitä ja hautajaisia rautaisella ammattitaidolla. Vaan kun kaikessa millintarkan ja kaikin puolin ärsyttävän sulhasen Pierren (Benjamin Lavernhe) ja tämän morsiamen Hélénan (Judith Chemla) häät koittavat, vaivalla kasatuissa kuliseissa on käynnistymässä täysi kaaos. Tarjoilijaksi palkattu sukulaismies Julien (Vincent Macaigne) ihastuu morsiameen vaarallisin seurauksin, orkesteri saa ruokamyrkytyksen, hääbändin solisti James (Gilles Lelouche) on yhtenään napit vastakkain Maxin assarin Adélen (Eye Haidara) kanssa eikä valokuvaaja Guykaan (Jean-Paul Rouve) tunnu hänkään ymmärtävän tilanteen vakavuutta. Max joutuu käyttämään kaikki diplomaattitaitonsa yrittäessään luotsata monikulttuurisen ryhmänsä ja muutaman sata häävierasta turvallisesti onnelliseen loppuun.
Ohjaaja/käsikirjoittajat Eric Toledano ja Olivier Nakache iskivät kultasuoneen vuoden 2011 jättihitillään Koskemattomat, mutta uusin, Cést la Vie - häät ranskalaiseen tapaan, ei pääse lähellekään sen sympaattisuutta tai yhteiskunnallista fiksuutta.
Monikymmenpäisen ydinjoukon toheloinnista ei vauhtia puutu, mutta suunta on useasti kateissa. Ja Ranskassa kun ollaan, puhettaa piisaa ihan jokaisella, mutta asiaa on loppujen lopuksi harmittavan vähän. Väärinkäsityksiin pohjaava komedia kääntyy nopeasti tylsäksi farssiksi, jonka suurimmat yllätykset näkee jo kaukaa. Ulkokohtaisesti yhteen hektiseen vuorokauteen sijoittuvassa tarinavyyhdessä kaikki on okei, David Chizalletin alituiseen liikkuva kamera seuraa sekalaista seurakuntaa työntekijöitä ja juhlavieraita ympäri 1600-luvun linnaa, joka tarjoaakin sekavaksi menevälle kohellukselle prameat puitteet.
Pitkän linjan veteraani Jean-Pierre Bacri on vakuuttava Maxina, pikkuhiljaa kohti täydellistä hermoromahdusta luisuvana tirehtöörinä, jonka johtama joukko muistuttaa muutenkin enemmän sirkusta kuin catering-ammattilaisia. Mitään sen suurempaa vikaa ei muistakaan näyttelijöistä löydy, mutta silti kokonaisuutta vaivaa ennalta-arvattavuus ja keinotekoinen pöhinä, jolle pieni annos aitoa anarkiaa olisi tehnyt pelkästään hyvää.
Yhteenveto
Tyypillinen gallikomedia, paljon melua tyhjästä.
Lue sivustolla...