Vuosi 1995, olin kymmenen vuotias mutta olin silti pelannut konsolipelejä lähes 6 vuotta. Roolipeleihin olin alkanut tutustua vuotta aiemmin kun kaverini osti Secret of Manan. Pelasin pelin kaverini kanssa miltein kokonaan putkeen läpi. Olin toki aiemminkin joitain melko turhia roolipelejä pelannut mutta vasta SoM aloitti legendan. Siitä eteenpäin aloin tietämään kunnolla mikä Square on. Tuohon aikaan ei ollut nettiä eikä muita vastaavia tiedon haku paikkoja joten kaikki peliarvostelu ym. jutut tuli luettua pelilehdistä, ja tuohon aikaan vanhan mallisesta kunnollisesta Super Powerista. Lehdessä oli pitkin vuotta useita CT juttuja ja tilanteen muutoksia, kunnes tuli tieto ettei peli tule koskaan ilmestymään täällä, sitä uutista tuli harmiteltua todella monta kertaa sen jälkeen, kuten lukiessani CT:n arvostelua. Peli sai tuolloin huippupisteet ja luettuani kaikkea hahmoista tarinoista ja muusta vastaavasta, olin todella pettynyt siihen että Square päätti jättää pelin tuomatta tänne. Vuosia kului ja CT painui jo miltein unholaan, pieni toivonkipinä silti säilyi pelin saamisesta. Sitten se tapahtui! Syksyllä 97- tulin koulusta ja huomasin Game Housen lehden tuleen postissa. Istuuduin television ääreen ja avasin lehden. Lueskelin kaikkia pelilistoja ja sitten silmiini pisti yllättäen "Chrono Trigger 300;" vaikka peli oli käytetty, tilasin sen samantien. Seuraavana päivänä sain pelin käsiini ja paketin avatessani huomasin ilokseni että peli oli uuden veroinen, kaikki oli täydellistä. Pelasin peliä todella pitkään sillä olin täysin kokematon kaikkien tekstikomentotaistelujen ja vastaavien kanssa, mutta peli oli täydellinen jo silloin ja jäin innolla odottamaan uusia Squaren pelejä, Yllätyksekseni olen huomannut ettei mikään sen jälkeen ilmestyneistä peleistä ole ollut samaa tasoa!
Pelin grafiikka oli ilmestymisen aikoihin uskomattoman hyvää sillä siihen aikaan 32 bittisiä kasetteja käytettiin melko harvoin. Vieläpä nykyäänkin pidän CT:n grafiikkaa jopa parempana kuin nykyisten roolipelien. Jotenkin 2D grafiikka sopii roolipeleihin 3D:tä paremmin, varsinkin jos se on näin hyvin toteutettu! Täydelliseksihän grafiikkaa ei voi oikeastaan sanoa nykyasteikolla mutta jos osaa arvostaa vanhempia pelejä niin asian ymmärtää täysin. Pelissä grafiikka vaihtelee todella hyvin jokaisella aikajaksolla. Tulevaisuudessa se on synkkää ja menneisyydessä salaperäistä, 1000-luvulla taas kirkasta ja onnellisen ilmapiirin luovaa, sama pätee musiikkien kanssa. Grafiikassa parhaita puolia ovat luonnollisesti myös hahmot jotka ovat siis Akira Toriyaman suunnittelemia. Myös viholliset ja varsinkin pomot ovat uskomattoman hienoa, muistan hyvin kun ensimmäistä kertaa kohtasi esimerkiksi Black Tyranon tai Lavosin ensimmäisen muodon, pomot olivat monissa kohtaa uskomattoman suuria aiempiin peliin verrattuna, puhumattakaan niiden ulkonäöstä, kaikki pomot ovat myös todella hyvin suunniteltu ja tehty!
Musiikit ovat täysin omaa luokkaansa! Mielestäni Yasunori Mitsuda on ehdottomasti Squaren paras säveltäjän ja hänelle pitäisi ehdottomasti antaa enemmän töitä uusien pelien kanssa! Kaikki ne 70 kappaletta jotka hän on tehnyt peliin sopivat kohtiinsa täydellisesti! Samalla tavalla kuin grafiikka, myös musiikki vaikuttaa hienosti pelin ei aikajaksojen tunnelmaan. Taistelumusiikit ja varsinkin pomomusiikit ovat loistavia, puhumattakaan upeista hahmoteemoista! Jokaisessa aikajaksossa musiikit ovat loistavasti tehty, aina tulevaisuuden synkkyydestä kivikauden rummutukseen! Pelin kappaleet ovat kaikella tavalla vaihtelevia ja hahmoteemat täydellisesti tehty esikuviensa mukaan.
Chrono Triggerin taistelusysteemiä tai kontrollia ei voi millään paremmaksi muuttaa. Paras asia joka erottaa pelin Final Fantasy sarjan peleistä, on se, että kulkiessasi missä vaan, näet viholliset koko ajan ja voit väistellä niitä! Tämä on mielestäni kaikin puolin ehdottomasti parempi kuin FF tyylinen vihollisien ilmestyminen tyhjästä. Taistelusysteemi on nykyisiin verrattuna "yksinkertainen" mutta erittäin toimiva. Taikasysteemi on mielestäni ehdottomasti kaikkien aikojen toimivin, jokaisella hahmollasi on omat taiat ja taikatyyppi joiden mukaan tämä oppii taikansa, tämä tuo uuden ulottuvuuden hahmovalintoihin varsinkin ennen pomotaisteluita. Peliohjauksen suhteen ei tällaisessa pelissä voi epäonnistua, mutta mainittakoon että se on mielestäni täydellinen, sillä missään kohtaa ei tuu mitään vaikeuksia, ei valikoissa, ei hahmoa ohjatessa eikä taisteluissa. Valikoista mainittakoon että ne ovat todella yksinkertaiset ja toimivat.
Haasteesta puhuttaessa tulee jälleen sama sana mieleen. Täydellistä! Pelin pituus ei nykyään ole kauhean suuri, mutta tuohon aikaan peli oli suuri. Mutta mielestäni se ajallinen "lyhyys" ei haittaa, jos sellaisesta voi edes puhua. Peli on sopivan vaikea ja kaikkea etsittävää löytyy. Paras esimerkki tähän ovat ehdottomasti pelin sivuseikkailut joita on todella paljon. Toisin kuin monissa muissa roolipeleissä, nämä sivuseikkailut vaikuttavat todella hyvin kaikkeen. Frogin Masamunen parannus ja viimeinen yhteys Cyrusiin, Robon ja konemaailman viimeinen selvitys, metsän palautus ja kaikki muut vastaavat. Aikamatkustus on täydellistä siihen! Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja itse pääsee päättämään mitä tekee jolloin peli ei ole niin riippuvainen yhdestä kaavasta. Yhden hienon lisäulottuvuuden peliin tuo myös se, että siinä on uskomattomat 16 erilaista loppua ja peliä ei halua lopettaa ennen kuin on nähnyt ne kaikki. Loput eroavat parhaimmillaan todella paljon toisistaan ja niitä on todella mukavaa katsoa, varsinkin kun näkee suosikkihahmojaan tekemässä ennen näkemättömiä asioita. Kaikilta osin haaste pelissä on loistava. Pomot ovat sopivan vaikeita ja jos ei ajattele ollenkaan niin pomoja ei voi myöskään päästä läpi, monet pomot vaativat nimittäin hyvinkin erilaisia taktiikoita, varsinkin jos on liikkeellä suhteessa huonolla kokemustasolla Pelissä on myös se hyvä puoli, että turhauttavan pitkiä linnoja tai luolastoja ei ole, niitä meinaan FF peleistä usein löytyy!
Pelin hahmot ovat ehdottomasti roolipelimaailman parhaat. Kuten moni muukin on maininnut. Chrono Triggerin hahmoissa on se hyvä puoli, että kaikilla on oma tarinansa, toisin kuin monien FF pelien hahmoilla. Onhan FF hahmoillakin jonkinlainen tarina, mutta usein toisilla hahmoilla se on vajaampi. Chrono Triggerissä kaikilla hahmoilla on täydellinen tausta, ja ennen kaikkea motiivi lähteä taistelemaan Lavosia vastaan. Mielestäni juuri tämä asia on uskomaton, miten jokaisesta hahmosta on saatu oma persoonansa ja kaikille täysin oma tarinansa, jokaisella on haavoja menneisyydessä. Marle on epävarma äitinsä kohtalon suhteen ja on kyllästynyt isänsä komentelevaan asemaan sekä tylsään linnan sisäiseen elämään. Lucca kokee syyllisyyttä Cyrusin kuolemaan ja purkaa sitä tunnetta tekemällä ankarasti töitä kuninkaalle, tosin sitäkin työtä haittaa pelko epäonnistumisesta. Robo on menettänyt muistinsa eikä tiedä mistä on kotoisin tai mihin käyttöön hänet on luotu ja Ayla on kokenut kovia taistellessaan reptittejä vastaan. Kaikilla hahmoilla on juuri menneisyydestään johtuva luonne ja kanssakäymiset tuovat peliin paljon hauskoja kohtauksia. Pelin sivuhahmot ja viholliset ovat myös hyvin ympäristöönsä tehty. Kaikki vihollishahmot on hyviä, Azala, Zeal, Dalton, Lavos ynnä muut ovat hyvin suunniteltuja ja tehtyjä. Kaikki hahmot sopivat loistavasti peliin ja turhia ei löydä väkisinkään etsimällä.
Sitten viimeisimpään, mutta kaikkein tärkeimpään asiaan, eli tarinaan. Jälleen sama juttu kuin monissa edellisissäkin jutuissa. Chrono Triggerin tarina on paras mitä olen koskaan roolipeleissä nähnyt. Kaikki juonenkäänteet vaihtelevat hienosti ja sopivat hahmoihin hyvin. Maailman mahdollinen tuhoutuminen tuo peliin hienoa lisäulottovuutta, varsinkin kun pelissä pääsee tuhoutuneeseen tulevaisuuteen, mikä ei ole muissa roolipeleissä mahdollista. Parhaita puolia pelin tarinan suhteen on aikamatkustus, kuten haasteesta kirjoittaessani mainitsin, on hienoa että pelissä saa vaikuttaa kaikkiin tapahtumiin näin paljon. Pelin varsinainen tarina juonenkäänteineen on todella upea. Kaikilla aikakausilla koet erilaisia ja yllättäviä asioita, kun selviää että Lavos tuhoaa kaiken tulevaisuudessa, kun taistelet Magusia tai Azalaa vastaan yrittäen pelastaa koko ihmiskunnan. Juonenkäänteistä hienoimpia ovat esimerkiksi: Kun saapuessasi Zealiin 12000-luvulla huomaatkin että siinä ajassa ollaan esimerkiksi tieteessä ja vastaavis sa valovuosia omaa aikaasi edellä, tai kun Crono uhrautuu Lavosille muiden puolesta ja kuoleekaikissa kohdissa yllättyy enemmän tai vähemmän. Kaikin puolin pelin tarina on uskomattoman hieno ja olen vakuuttunut että jokainen pelaaja pitää siitä todella paljon.
.