J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Kymmenen vuoden ajan arkiaamuisin on Michael MacCauley (Liam Neeson) saanut vaimoltaan Karenilta (Elizabeth McGovern) kyydin juna-asemalle, mistä mies on kiskoja pitkin matkannut työpaikalleen vakuutusyhtiöön. Vaan saman päivänä kun Miken työsuhde yllättäen puretaan, kotimatkalla samaan vaunuun ilmestyy vieras nainen, Joanna (Vera Farmiga), jolla on persaukista tulevaisuutta murehtivalle Mikelle kiehtova tarjous: 100 000 dollarin korvausta vastaan miehen pitää löytää 500 matkustajan joukosta yhden tuntemattoman henkilöllisyys, ja kollegeen haikailevan Danny-pojan koulumaksut olisivat turvattu. Nopeasti diili osittautuu kuitenkin vaaralliseksi kiristykseksi, joka pistää hengenvaaraan niin Miken läheiset kuin myös muut kanssamatkustajat.
Jaume Collet-Serran neljäs yhteistyö, The Commuter, Liam Neesonin kanssa jatkaa samalla linjalla kuin aiemmatkin ajojahdit Unknown (2011), Non-Stop (2014) ja Run All Night (2015), joissa jokaisessa irkkukarhu on saanut yksin juosta sekä perässä että pakoon. Ohjaajan tavaramerkit, kekseliäät kuvakikkailut, hektinen kameratyö (puikoissa Paul Cameron) ja riuska rytmitys (editoimassa Nicolas de Toth) pitävät koko ajan logiikasta kuin juna loitontuvan tarinan liikkeessä, mutta ei niinkään järkevänä.
Esikoiskynäilijöiden, Byron Willingerin, Philip de Blasin ja aavistuksen kokeneemman Ryan Englen käsikirjoitus luottaa perustemppuihin pyrkimällä pitämään niin päähenkilön kuin katsojankin mahdollsimman kaukana totuudesta ripottelemalla pysäkeille vääriä vihjeitä ja irrallisia pieksäntätuokioita, joilla yritetään peittää veturin mentävät aukot juonessa. Räikein esimerkki mennä sieltä, missä aita on matalin, on selittää pahaan rakoon joutuvan keskushahmon monipuoliset selviytymistaidot entisellä ammatilla, joka yleensä on joko poliisi tai sotilas, tässä nimenomaisessa tapauksesssa ensin mainittu. Mutta vaikka finaalikin lipeää raskaaksi efektiesitykseksi hipoen jo supersankarielokuvia, jostain kumman syystä takaa-ajon jaksaa katsella sen suurempi nikottelematta.
Isoin kiitos on paikallaan antaa karismaattiselle Liam Neesonille, joka kunnioitettavassa 65-vuoden iässä vielä jaksaa sekä antaa että ottaa osumaa. Karumpi kohtalo sitten onkin isolla alkuteksteissä mainutuilla Vera Farmigalla, joka jää tyystin vajaakäytölle, sekä varsinkin Patrick Wilsonilla ja Sam Neillilla, jotka piipahtavat kuvissa nippa nappa tunnistautumassa. Lipun vaunuun ovat saaneet myös Jonathan Banks, Florence Pugh ja Colin MacFarlane.
Yhteenveto
Tasaisella vauhdilla, niin, kuin juna, kohti lapasesta lähtevää finaaliaan puskeva toimintaelokuva, helposti kerran katsottava.
Lue sivustolla...