Chemo
Active Member
Onko koskaan tullut fiilistä, että jossain kiertoon laitetussa pelissä olisikin ollut ainesta kertosuosikiksi, että sitä olisikin ehkä voinut pelata vielä vuosienkin päästä?
Mä olen vaihtanut ja myynyt jonkunmoisen läjän pelejä, ja melkein kaikista on semmoinen tunne, että "kiva peli, mutta nähty jo, ei sitä olisi ollut mitään syytä museoida omaan hyllyyn kun sen voi kierrättääkin". Yksi poikkeus on:
Baldur's Gate: Dark Alliance.
BG:tä olisin siis voinut tahkota enemmänkin. Virtua Fighter 4:ään en koskaan päässyt täysillä sisään, se olisi vaatinut enemmän panostusta mun puoleltani että siitä olisi saanut enemmän irti, mutta se ei varsinaisesti harmita: mätöt eivät oo ihan mun juttuni. Joten tuota mä en osaa kaivata, vaikken ihan täyttä kokemusta saanutkaan, ja vaikka tiedän sen olevan oikeinkin ansiokas peli.
No, menneet ovat menneitä. Tai sitten eivät. Ainahan pelin voi hankkia uudestaan jos siltä tuntuu.
Mä olen vaihtanut ja myynyt jonkunmoisen läjän pelejä, ja melkein kaikista on semmoinen tunne, että "kiva peli, mutta nähty jo, ei sitä olisi ollut mitään syytä museoida omaan hyllyyn kun sen voi kierrättääkin". Yksi poikkeus on:
Baldur's Gate: Dark Alliance.
BG:tä olisin siis voinut tahkota enemmänkin. Virtua Fighter 4:ään en koskaan päässyt täysillä sisään, se olisi vaatinut enemmän panostusta mun puoleltani että siitä olisi saanut enemmän irti, mutta se ei varsinaisesti harmita: mätöt eivät oo ihan mun juttuni. Joten tuota mä en osaa kaivata, vaikken ihan täyttä kokemusta saanutkaan, ja vaikka tiedän sen olevan oikeinkin ansiokas peli.
No, menneet ovat menneitä. Tai sitten eivät. Ainahan pelin voi hankkia uudestaan jos siltä tuntuu.
.