Vastaus: Hankkimisen arvoiset pelit
Minulla on Super Mario 64 DS, Chokkan Hitofude, Daigasso! Band Brothers ja tänään saapunut Catch! Touch! Yoshi!
Mario ei juurikaan napannut, työllä ja tuskalla jaksoin 30 tähteen asti ja siihen se taitaa, ainakin tältä erää, jäädä. Tämä oli ensi kerta kun 64:ää pelaan ja Sunshinen jälkeen tämä tuntui tylsältä ja mielikuvituksettomalta. Maailman eheys ja "sisäinen logiikka" eivät mielestäni toimineet lainkaan niin hyvin. Toki tässäkin pelissä hetkensä oli, mutta nekin laimistuivat voimakkaasti ohjauksen johdosta. Ohjauksen kyllä voisi sanoa toimivan ja täten ikään kuin on täyttävinään tehtävänsä, mutta sen verran epämielekästä hommaa se pelaamisesta teki, että kaikki imu katosi, joka pelin maailman puolesta imukkuudesta vielä kadotettavissa oli.
Kannattanee tosin muistaa, että minun pelini on japaninkielinen ja minä en. Se tekee kokonaisuudesta varmasti vieläkin irrallisemman. Ainakin vähän.
Chokkan Hitofude on sekin sellainen murheen kryyni, että suosittelemaan en rupea. Nintendo saisi väsätä tälle kuitenkin jatko-osan, oikein toteutettuna perusidea kantaisi varsin hyvin. Toimimattomuus perustuu pitkälti siihen, että checkmate-tila on liian helppo ja lyhyt, muut pelimuodot älyttömiä rikkonaisuudessaan; checkmatea voisi verrata huviltaan japanilaisiin ristikoihin, mutta on kovin kovin lyhyt, "arcade-tilat" taas, kuten sanottua, olivat ainakin minun makuuni niin kummallisesti suunniteltuja, että kuittaan ne tähän rikkinäisinä.
Daigasso! Band Brothers, ensimmäinen DS-pelini, on mielestäni älyttömän hyvä. Sanoisinpa, että yksi parhaista pelikokemuksistani ikinä. Tykkään pelissä oikeastaan aivan kaikesta. Biisilista on niin hyvä kuin biisilista voi olla, joskin musiikkimakuni ylipäätään on täysin kaikkiruokainen. Haastetta löytyy, juuri niin kuin haastetta kuuluu löytyä! PRO-tasojen läpäiseminen niin täydellisesti, kuin haluan, on helvetinmoinen urakka: uskonpa pelaavani tätä vielä kuukausia. Ulkoiset seikat ovat nekin juuri sitä, mitä peliltä haluan. Jopa MIDI-soundit, joita on haukuttu, vain kutkuttavat mielen juustopuolta! PRO-edit-modeen en ole itse vielä tutustunut, mutta siisti sekin on. Vaivalloinen, mutta siitäkin huolimatta niin ziizti että suussa maistuu messinki. Ja moninpeli! Siitäkään ei ole vielä henk. kohtaista kokemusta, mutta jos johonkin peliin moninpeli sopii, niin tähän!
Tää on täydellinen peli!!1!!11
Lienee vielä paikallaan mainita, että Donkey Kongat ovat ainoa kokemukseni rytmipeleistä tämän lisäksi. Niistä en varsinaisesti pitänyt, vaikka kyllä niitäkin muutaman tunnin pelaa, jos pelaamaan alkaa. Olen alkanut kolme kertaa.
Catch! Touch! Yoshi! tuli tänään. Olen pelaillut sitä muutaman tunnin. Tämä voi olla myös täydellinen peli!!1!!11 En kuitenkaan tiedä vielä varmaksi, on nähkäät mahdollista, että pelattava loppuu kesken. Että tätä ei voi vääntää kuukausia. Siitä olen kuitenkin niin varma, kuin muutaman tunnin pelaamisen puolesta varma olla voin, että rahalleni saan vastinetta tarpeeksi, ellen sentään enempää kuin tarpeeksi.
Tulevista peleistä minua kiinnostaa Meteos. Se kiinnostaakin tosi paljon, toivon siitäkin tulevan täydellinen peli!!1!!11
Castlevania DS kiinnostaa minua myös, mutta hyvin nöyrästi. Castlevaniat ovat minulle arjen pieniä iloja, joista ei parane turhaan hehkua. Vaikka kun puheeksi nousee, niin KYLLÄ MIELI TEKIS.
Lost in Blueen, Gyakuten Saibaniin ja Kenshuui Tendo Dokutaan lienee paikallaan tutustua, mutta innostuksen tippaakaan ei oikein meinaa saada puristettua.
Ridge Racers DS ja Mr. Driller Drill Spirits kiinnostaisivat omalla tavallaan. RR:n laadun puolesta pelkään ja Mr. Driller Drill Land minulla on GameCubelle ja raha on rahaa.
Puyo Puyo Feverin hankin, mutta en tiedä hankinko sen DS:lle vai Cubelle. Olisikin itse asiassa oikein kiintoisaa kuulla tuon DS-version kontrolleista, näytteleekö stylus mitään roolia?
Heihei.