Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

KonsoliFIN Podcast 164: Välimallin pelivuosi

Vastaus: KonsoliFIN Podcast 164: Välimallin pelivuosi

Näin Playstation orientoituneena pelaajana oli juurikin mielenkiintoista kuunnella esimerkiksi FelisLeon johtama Gears maratoonijakso. Yksi parhaimmista KFIN kastikkeista vaikkei genre tai pelisarja kiinnosta pätkääkään.

Kun nyt otit puheeksi...

Gears of War (4:17:34)
http://media.konsolifin.net/podcast/?podcast=52#ep52

Call of Duty 4 (4:20:28)
http://media.konsolifin.net/podcast/?podcast=136#ep136
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 164: Välimallin pelivuosi

Hehkutin podassa pitkään Alien: Isolationia sen kylmäävistä kauhuelementeistä ja hiiviskelystä näin se on edelleenkin, mutta puoli välissä jotain tapahtuu. Pelin selviytymiskauhusta tulee enemän Metroidin tyylistä tutki ja räiski -menoa. Toisaalta onhan se vaihtelua jatkuvaan piileskelyyn ja pelkäämiseen.
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 164: Välimallin pelivuosi

Ihan hauskaa tätä on kuunnella. Huomaa kuitenkin kuinka marginaalipelien pelaaja olen itse ja muistuttaa yleisestä pelimiljööstä Suomessa eli Änäriä, CoDia, Destinyä, Haloa ja muita mainstream pelejä. Kiva kuitenkin, että tässä myöhemmin jutellaan vähän WiiUsta ja toivotaan Final Fantasya ja muita japsiropeja.

Tuleeko näitä podcasteja lisää vuoden mittaan?
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 164: Välimallin pelivuosi

Vihdoinkin löytyi aikaa kuunnella tämäkin pätkä kokonaan.

Omalta osaltani pelivuosi 2014 oli melko hiljainen. Uusia konsoleita en vielä omista, ja pelaamani pelit olivat lähinnä vanhempia rästejä Uncharted 2:sta Vanquishiin. Joulun alla julkaistun Resogunin PS3-version lisäksi ainoa uudempi peli jota pelasin oli edellisenä vuonna muuton takia viivästynyt GTA5.

Pelimusiikkikonserteista muodostui kieltämättä itsellenikin yksi vuoden teemoista, kävin katsomassa niitä peräti neljä. Maaliskuun Score Turussa oli hyvä päänavaus, jolla matkalla eksyin podcastiinkin mukaan. Helsingin Juhlaviikkojen Pelin henki oli konserteista kehnoin, rajoittavan suomalaisten pelien musiikkiin keskittyneen teemansa lisäksi konsertti oli lyhyt, mutta silti kolmannes siitä oli muuta kuin pelimusiikkia. Tampereella asti tuli käytyä katsomassa FF-musiikkikonsertti Final Symphony, joka tosin oli sovitettu minun makuuni liian pitkälle ja kauas alkuperäisestä, parhaat vibat sai osuuksista joita oli muokattu vähiten. Video Games Livestä pidin lopulta itse eniten, ehkä siksi että sovitukset olivat tarpeeksi uskollisia aiheuttaakseen suoran assosiaation itse peliin enempiä miettimättä, ja koska mukana oli ihan oikeaa suosikkipelimusiikkiani, josta erityisesti encoreihin säästelty Chrono-medley sai aikaan tunnereaktion.

En todellakaan pysty ymmärtämään valitusta pelien lyhyydestä, minä valitan ennemmin siitä, että monet pelit ovat niin helkutan pitkiä. Sellaiset jäävät hyllyyn pölyttymään, kun ne vaatisivat aivan liikaa panostusta. Jos puhutaan muista kuin puhtaista suoritukseen ja toistoon perustuvista peleistä, otan ennemmin 7-10 tunnin pelin jonka pystyy pelaamaan läpi viikonlopussa kuin 50 tunnin pelin jossa on kymmenen tunnin edestä keskeistä sisältöä ja loput toistoa tai muuta venytystä.

En nyt menisi julistamaan musiikkipelejä aivan kuolleeksi, ne vain ovat vakiintuneet vähän rajatummalle yleisöllä eivätkä ole enää niin näkyviä hittejä kuin joitakin vuosia sitten. Rocksmith muistettiin mainita, mutta hieman ihmetytti, että siitä olisi kaivattu uutta peliä. Se korjattiin ilmeisesti 2014-painoksessaan tarpeeksi hyväksi, ettei siihen tarvitse enää paljon kajota, joten siihen tulee vain joka viikko uutta DLC:tä Rock Bandin tyyliin, ei joka vuosi kolme uutta peliä joihin pitää väkisin keksiä jotain uutta Guitar Herojen tyyliin. DLC-kappaleita onkin jo ehtinyt tulla yli 400, joten peli elää ja voi hyvin. RB/GH-narikka Harmonix puolestaan julkaisi sekä Fantasia: Music Evolvedin sekä Dance Central Spotlightin, joita voinee molempia pitää sekä musiikki- että liiketunnistuspelinä. Dance Centraliin vieläpä saa edellisen sukupolven Dance Centraleihin ostamiaan DLC:itä maksutta. Lisäksi ensi kesälle on tulossa Kickstarterilla rahoitettu legendaarisen PS2-rytmipeli Amplituden modernisoitu henkiinherätys, vaikka se onkin pelinä lähempänä Rock Band Blitziä kuin instrumentinrenkutusta. Äskettäin Harmonix myös kartoitti ihmisten Rock Band -näkemyksiä uutta peliä valmistellakseen, joten siltäkään rintamalta kaikkea ei ole vielä kuultu.

Vouhotus Killzonen resoluutiosta perustuu tietämättömyyteen ja virheellisiin oletuksiin, ja on lapsellisimpia asioita mitä olen kuullut vuosiin. Vaikka ihmiset yleensä ymmärtävät 1080p:n resoluutiona 1920x1080 se ei oikeastaan oikeasti tarkoita mitään tiettyä vaakaresoluutiota, vaan progressiivista kuvaa 1080 pikselin pystyresoluutiolla. Jos joku odottaa 1920 pikselin vaakaresoluutiota niin se on vain ihan oma oletus, vaikka usein paikkansa pitäisikin, kaikki keskeiset standardit tukevat myös pienempiä vaakaresoluutioita. Missä olivat oikeusujutut esim. PS3:n Wipeoutista, jonka mainostettiin pitävän 60fps:n päivitysnopeuden 1080p:llä, ja saavutti sen pienentämällä dynaamisesti vaakaresoluutiotaan? Myös monet varhaisemmat HD-kamerat kuvasivat pienemmällä vaakaresoluutiolla, esim. Star Wars Episode 2 on kuvattu 1440x1080-resoluutiolla. Jotkin teräväpiirtokanavat lähettävät ohjelmansa edelleen 1080i-kuvana pienemmällä vaakaresoluutiolla. Ehkä kohta resoluutiosta valittavat tajuavat, mitä mm. digitelevisiolähetyksissä ja blu-raylla käytetty värien 4:2:0-subsampling tarkoittaa (1920x1080-kuvan väriresoluutio onkin oikeasti 960x540).

Gamergate on asia josta olen halunnut pysyä kaukana. Asian voisi tiivistää niin, että joku luuli, että joku toinen teki jotain, jota ei oikeasti koskaan tapahtunutkaan, ja alkoi siitä huutaa ja parkua. Suurin osa väitetyistä tapahtumista debunkattiin jo kesällä, mutta eipä se ketään hiljentänyt. Mopo on kauan sitten karannut niin kauas pöpelikköön, että suunnilleen Ukrainan kriisistä voisi sanoa että siinä on kyse etiikasta pelijournalismissa, eikä se juuri eroaisi muusta aiheen tiimoilta käydystä "keskustelusta". Parin vuoden takainen tapaus Anita Sarkeesian joka tapauksessa osoittaa, että Internetissä on ihmisiä, jotka kokevat maskuliinisuutensa uhatuksi kun nainen kehtaa mainita pelit.

Grim Fandangon missaaminen aikanaan ei kovin paljon vaatinut. Peli kyllä tunnetaan nimeltä ja maineelta, mutta on toistuvasti "parhaat pelit jotka myivät surkeasti" -listoilla parin muun Tim Schaferin pelin kanssa. On minullakin odotuslistalla, kuten myös mitä tahansa pelattavaa joka oikeuttaisi PS4:n tai Xbox Onen ostamisen. Wii U:lle sellaista jo onkin.

Kantani Podcastien julkaisuun on se, että jos kiinnostavia keskustelunaiheita riittää niin kyllä nämä oman podcast-jononi kärkeen aina pääsevät. Ja mielipiteeni pituudesta tunnetaan hyvin, jos kestävät yli parin tunnin kannattaa olla joko jotain aika spesiaalia, tai sitten hieman harvempi julkaisutahti kuin joka viikko (no, tällä hetkellä ei ainakaan siitä taida olla pelkoa).
 
Vastaus: KonsoliFIN Podcast 164: Välimallin pelivuosi

Ennustajan pallo sen sijaan kertoo seuraavia teesejä:
- E3:ssa PS4 ja Onesta saadaan standardimallit isommilla 1TB-1,5TB kiintolevyillä varustettuna
- Uncharted 4 ja Battlefront myöhästyvät 2016 keväälle
- Microsoft ilmoittaa yhteistyökuvioista Oculuksen kanssa :eek:
Melko hyvin on ennustukset osuneet. Pitäisiköhän laittaa lotto vetämään. :D
 
Ylös Bottom