WarioWaren paluuta televisioruuduille onkin odoteltu vesi kielellä jo useamman vuoden ajan. Viimeisin sarjan nimeä kantava osa WarioWare: Smooth Moves julkaistiin Wiille vuonna 2007, kun taas Wii U:n tablettiohjaimen ominaisuuksiin keskittynyt ”henkinen jatko-osa” Game & Wario julkaistiin vuonna 2013. Katsontakannasta riippumatta odotusta on siis ollut ihan liian kauan.
[[{"fid":"88387","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Wario on kova pelimies.
Nintendon R&D1-tiimin tekemä ja ison N:n julkaisema ensimmäinen WarioWare päätyi kauppojen hyllyille Game Boy Advancelle julkaistuna vuonna 2003. Mikropeleihin, moninpeliin, luoviin ratkaisuihin ja yleiseen häröilyyn keskittyvä pelisarja on yrittänyt tuoda jokaiseen osaan jotain uutta tvistiä myös kontrolliensa osalta, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Valitettavasti sarja on vaikuttanut olemassaolonsa ajan lähinnä kannettavilla laitteilla, eikä viimeisin osa tehnyt poikkeusta, sillä parhaat mikropelit yhteen kokoava WarioWare Gold julkaistiin ainoastaan 3DS:lle vuonna 2018.
Kun WarioWaren Switch-debyytti Get It Together julkistettiin tämän vuoden E3:ssa, tulisi se olemaan ensimmäinen kerta kotikonsolin ruudulla sitten Wii U:n kädenlämpöisen Game & Warion. Sanomattakin oli selvää, että sarjaa nykyisin tekevällä Intelligent Systemsillä olisi edessään näytön paikka. Mitähän japanilaiset suunnittelijavelhot ovat keksineet tällä kertaa päämme menoksi?
Aargh, julkaisupäivä lähestyy!
Uskokaa tai älkää, WarioWare: Get It Togetherissä on taustatarina, joskin aika löyhä sellainen. Wario ja kumppanit työskentelevät WarioWare Incissä käsikonsolille luodun videopelin parissa. Kun loppurutistus on suoritettu ja on lopulta pelin käynnistämisen aika, konsoli ei lähde edes käyntiin. ”Yllättäen” Wario suuttuu tästä ja heittää konsolin turhautuneena kattoa kohti. Samassa tapahtuu jotain kummaa ja viiksiniekka työtovereineen imaistaan sisälle peliin.
Kun jengi herää pelin sisällä, käy ilmi, että videopeli on täynnä bugeja, jotka pitää selättää. On siis aika tuhota nämä takiaiset kenttä kerrallaan, jotta kaverukset pääsevät pelistä ulos.
[[{"fid":"88388","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Dollarinkuvat silmissä.
Mitä enemmän väkeä, sitä enemmän säätöä
Aiemmin mainittu ”tvisti” on tällä kertaa se, että pelattavia hahmoja löytyy tällä kertaa yhteensä kahdeksantoista kappaletta ja ne kaikki eroavat toisistaan, joskin melko maltillisesti. Mikropelit ovat suunniteltu siten, että jokaisella ukkeleista voi haasteen läpäistä. Mielenkiintoinen idea, joka toimii parhaimmillaan hyvin, huonoimmillaan heikosti.
Kansainvälisesti parjattu tarinatila on omaan makuuni sangen mukavaa pelattavaa, joskin läpäisty melko nopeasti. Pelin kaikki tyypit esitellään Warion johdolla yksitellen stoorin edetessä ja näin kontrollien kanssa pääsee kätevästi sinuiksi. 18 hahmoa on vaan valitettavasti liikaa kokonaisuutta ajatellen. Kavalkadin rajoittaminen kahdeksaan tai maksimissaan kymmeneen olisi tuonut potentiaalisesti lisää voimavaroja mikropelien mielikuvituksellisuuteen. Sekin osoittaa toki mahtavaa kekseliäisyyttä, että saman tuotoksen voi läpäistä 18 eri kaverilla, mutta tässä kohtaa luovuus menee yksinkertaisesti vähän hukkaan.
Suosittelenkin, että kavereiden kanssa pelatessa jokainen valitsee tietyt hahmot, joihin keskittyä. Potentiaalisen kontrollisekoilun vuoksi niissä sitten pitäydytään pelisession loppuun saakka. Näin pelailu on huomattavasti hauskempaa ja kokemuksesta saa enemmän irti.
Aloituskynnys on myös kasuaalipelaajille korkeampi, sillä eri hahmojen poikkeavat ohjattavuudet aiheuttavat alkuun väkisinkin hämmennystä. Wiille julkaistun WarioWare: Smooth Movesin kaltaista ”kapula käteen ja menoks” -helppoutta ei siis ole luvassa, eikä Get It Together tarjoa hahmosekoilun vuoksi samanlaisia onnistumisen tunteitakaan, vaan mikropelien läpäisy tuntuu aiempaa sattumanvaraisemmalta. Ikävä on niitä aikoja, jolloin WarioWarea pystyi pelaamaan ilman isompia ongelmia jopa 12 hengen porukalla.
Suosittelenkin, että kavereiden kanssa pelatessa jokainen valitsee tietyt hahmot, joihin keskittyä. Potentiaalisen kontrollisekoilun vuoksi niissä sitten pitäydytään pelisession loppuun saakka. Näin pelailu on huomattavasti hauskempaa ja kokemuksesta saa enemmän irti.
[[{"fid":"88389","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Mikropeli selkeimmästä päästä.
Miellyttävä katsella ja nasta kuunnella, mutta jotain puuttuu
Pelin yksi isoimmista mokista on liian ison hörhögallerian ohella se, ettei koko 220 mikropelin kokoelmaa ole mahdollista sekoittaa blenderissä niin sanotusti, vaan pelit valitaan aina tietyistä ryhmistä. Randomisoitu, yhden pelihahmon moodi, jossa on mahdollista tulla mikä tahansa mikropeli ja jota voisi pelata parhaimmillaan vaikka kahdeksan pelaajan voimin, olisi kokonaisuuden kannalta loistava lisäys.
Moninpelimuodoista puheen ollen, olisi niissäkin vähän toivomisen varaa, sillä valtaosa niistä on aika turhia. Onneksi joukosta löytyy muutama helmi. Hauskimmat hetket irtosivat Balloon Bangissa, jossa kisataan niin kauan, että yksi epäonninen puhkaisee ilmapallon. Lisäksi kaksintaisteluun pohjautuva Duelius Maximus oli mainiota viihdettä.
Vaikkei se edusta sarjansa mielikuvituksekkainta osastoa eikä kirkkainta kärkeä, on siinä silti sydän paikallaan ja persoonaa sekä outoilua riittää.
Netissä kisataan yksin viikoittain vaihtuvien haasteiden parissa Wario Cupin merkeissä, jossa sitten vertaillaan pisteitä käyttäjien kesken. Kaveriaan ei voi täten haastaa verkon välityksellä, vaan moninpeli toimii ainoastaan samalla sohvalla pelattuna. Kuulostaa ihan Nintendolta.
Audiovisuaalisesti Get It Together on miellyttävää katsottavaa. Grafiikka nojaa piirrosmaiseen ulkoasuun yhdistellen tosielämästä renderoituja objekteja. Musiikki taas on persoonallista, svengaavaa ja vääristelevää, joten se tavoittaa WarioWaren fiiliksen onnistuneesti. Ääninäyttely taas koostuu yksittäisistä sanoista ja huudahduksista, joten tuttuun tapaan Nintendon hahmot keskittyvät enemmän hääräilyyn kuin puhumiseen.
[[{"fid":"88390","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Jimmy T tanssii muut suohon.
Häröilyllä on hetkensä, mutta Wiillä on edelleen parhaat bileet
WarioWare: Get It Together! on kaksijakoinen kokemus. Minipelit ovat valtaosin hauskoja ja toimivia sekä huumori kukkii sarjalle ominaiseen tapaan, mutta hahmokavalkadin koosta johtuen mukana on myös aimo annos turhakkeita sekä toistoa. Vaikkei se edusta sarjansa mielikuvituksekkainta osastoa eikä kirkkainta kärkeä, on siinä silti sydän paikallaan ja persoonaa sekä outoilua riittää. Kokonaisen bileillan pelastajaksi siitä ei ole, mutta pieninä annoksina se toimii mainiosti niin yksin- kuin moninpelinäkin.
Monty Pythonia lainatakseni: toivottavasti seuraavalla kerralla nähdään kuitenkin taas jotain ihan muuta. Tästä jatkaa Jaakko.
Yhdellä tatilla ja yhdellä napilla voittoon? (Jaakko Herranen)
WarioWare: Get It Together!:n idea on mainio ja peruspremissi kohdillaan: Mikropelejä kenelle tahansa ohjainkapulaan tarttuvalle, hengästyttävän nopealla tahdilla. Tästä pidetään löyhän, mutta tarpeeksi nokkelan tarinankaaren puitteissa toki edelleen kiinni. Valitettavasti kokonaisuus ei nyt vain pysy kasassa kuten esimerkiksi mielettömän hauskassa Smooth Movesissa reilu vuosikymmen takaperin.
Tokihan yhden ohjaintatin ja yhden napin kontrollit ovat kenelle tahansa nopeasti selvät, mutta soppaa sotketaan aivan turhaan peräti 18 eri hahmolla. Kuten Nikokin omissa mietteissään totesi, olisi suppeampi hahmokavalkadi tehnyt pelikokemuksesta tiiviimmän ja helpommin omaksuttavan. Rahtasin oman Switchini kovien odotuksien kera kotibileisiin neljän Joy-Conin kera mentaliteetilla "tätähän kaikki osaavat pelata". Valitettavasti vain eri hahmojen kanssa säätäminen aiheutti sen, että oikein kukaan ei halunnut edes koskea Warion järjestämiin karkeloihin – voi veljet, eriä se oli silloin aikoinaan Smooth Movesin hulvattomien liikekontrollien kanssa!
Myönnettäköön myös, että ehkäpä 40 ikävuoden virstanpylvästä lähestyvä boom-boom-boomeri ei ole enää sarjan ominta kohderyhmää.
Teknisesti ja kekseliäisyytensä puolestahan tuorein WarioWare hoitaa hommansa edelleen kunnialla. Muutaman sekunnin mikropelit ovat pääsääntöisesti kohtuullisen kekseliäitä ja helposti omaksuttavia – erityisesti Nintendon historiasta ammentavat rykäisyt saavat nostalgikon riutuneeseen sydämeen lämpimän tunteen. Jokin perustavanlaatuinen Get It Togetherissä vain tökkii, siitä ei pääse mihinkään. Joy-Coniin ei ole järin mukava tarttua eikä pelaaminen ole miellyttävää yksin saati kavereiden kanssa. Kokonaisuus on turhan sekava eikä läheskään yhtä helposti lähestyttävä kuin aiemmin useampaan otteeseen mainittu Smooth Moves.
[[{"fid":"88391","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Kaada possu!
Ei, en halua pelata tätä
Mikäli arvosana pitäisi antaa, saksisin Nikon kolmesta tähdestä vielä yhden pois, vieläpä ilman sen kummempia tunnontuskia. Myönnettäköön toki vielä tähän loppuun, että ehkäpä 40 ikävuoden virstanpylvästä lähestyvä ikäloppu boom-boom-boomeri ei ole enää sarjan ominta kohderyhmää.
Lue juttu sivustolla...
[[{"fid":"88387","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Wario on kova pelimies.
Nintendon R&D1-tiimin tekemä ja ison N:n julkaisema ensimmäinen WarioWare päätyi kauppojen hyllyille Game Boy Advancelle julkaistuna vuonna 2003. Mikropeleihin, moninpeliin, luoviin ratkaisuihin ja yleiseen häröilyyn keskittyvä pelisarja on yrittänyt tuoda jokaiseen osaan jotain uutta tvistiä myös kontrolliensa osalta, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Valitettavasti sarja on vaikuttanut olemassaolonsa ajan lähinnä kannettavilla laitteilla, eikä viimeisin osa tehnyt poikkeusta, sillä parhaat mikropelit yhteen kokoava WarioWare Gold julkaistiin ainoastaan 3DS:lle vuonna 2018.
Kun WarioWaren Switch-debyytti Get It Together julkistettiin tämän vuoden E3:ssa, tulisi se olemaan ensimmäinen kerta kotikonsolin ruudulla sitten Wii U:n kädenlämpöisen Game & Warion. Sanomattakin oli selvää, että sarjaa nykyisin tekevällä Intelligent Systemsillä olisi edessään näytön paikka. Mitähän japanilaiset suunnittelijavelhot ovat keksineet tällä kertaa päämme menoksi?
Aargh, julkaisupäivä lähestyy!
Uskokaa tai älkää, WarioWare: Get It Togetherissä on taustatarina, joskin aika löyhä sellainen. Wario ja kumppanit työskentelevät WarioWare Incissä käsikonsolille luodun videopelin parissa. Kun loppurutistus on suoritettu ja on lopulta pelin käynnistämisen aika, konsoli ei lähde edes käyntiin. ”Yllättäen” Wario suuttuu tästä ja heittää konsolin turhautuneena kattoa kohti. Samassa tapahtuu jotain kummaa ja viiksiniekka työtovereineen imaistaan sisälle peliin.
Kun jengi herää pelin sisällä, käy ilmi, että videopeli on täynnä bugeja, jotka pitää selättää. On siis aika tuhota nämä takiaiset kenttä kerrallaan, jotta kaverukset pääsevät pelistä ulos.
[[{"fid":"88388","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Dollarinkuvat silmissä.
Mitä enemmän väkeä, sitä enemmän säätöä
Aiemmin mainittu ”tvisti” on tällä kertaa se, että pelattavia hahmoja löytyy tällä kertaa yhteensä kahdeksantoista kappaletta ja ne kaikki eroavat toisistaan, joskin melko maltillisesti. Mikropelit ovat suunniteltu siten, että jokaisella ukkeleista voi haasteen läpäistä. Mielenkiintoinen idea, joka toimii parhaimmillaan hyvin, huonoimmillaan heikosti.
Kansainvälisesti parjattu tarinatila on omaan makuuni sangen mukavaa pelattavaa, joskin läpäisty melko nopeasti. Pelin kaikki tyypit esitellään Warion johdolla yksitellen stoorin edetessä ja näin kontrollien kanssa pääsee kätevästi sinuiksi. 18 hahmoa on vaan valitettavasti liikaa kokonaisuutta ajatellen. Kavalkadin rajoittaminen kahdeksaan tai maksimissaan kymmeneen olisi tuonut potentiaalisesti lisää voimavaroja mikropelien mielikuvituksellisuuteen. Sekin osoittaa toki mahtavaa kekseliäisyyttä, että saman tuotoksen voi läpäistä 18 eri kaverilla, mutta tässä kohtaa luovuus menee yksinkertaisesti vähän hukkaan.
Suosittelenkin, että kavereiden kanssa pelatessa jokainen valitsee tietyt hahmot, joihin keskittyä. Potentiaalisen kontrollisekoilun vuoksi niissä sitten pitäydytään pelisession loppuun saakka. Näin pelailu on huomattavasti hauskempaa ja kokemuksesta saa enemmän irti.
Aloituskynnys on myös kasuaalipelaajille korkeampi, sillä eri hahmojen poikkeavat ohjattavuudet aiheuttavat alkuun väkisinkin hämmennystä. Wiille julkaistun WarioWare: Smooth Movesin kaltaista ”kapula käteen ja menoks” -helppoutta ei siis ole luvassa, eikä Get It Together tarjoa hahmosekoilun vuoksi samanlaisia onnistumisen tunteitakaan, vaan mikropelien läpäisy tuntuu aiempaa sattumanvaraisemmalta. Ikävä on niitä aikoja, jolloin WarioWarea pystyi pelaamaan ilman isompia ongelmia jopa 12 hengen porukalla.
Suosittelenkin, että kavereiden kanssa pelatessa jokainen valitsee tietyt hahmot, joihin keskittyä. Potentiaalisen kontrollisekoilun vuoksi niissä sitten pitäydytään pelisession loppuun saakka. Näin pelailu on huomattavasti hauskempaa ja kokemuksesta saa enemmän irti.
[[{"fid":"88389","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Mikropeli selkeimmästä päästä.
Miellyttävä katsella ja nasta kuunnella, mutta jotain puuttuu
Pelin yksi isoimmista mokista on liian ison hörhögallerian ohella se, ettei koko 220 mikropelin kokoelmaa ole mahdollista sekoittaa blenderissä niin sanotusti, vaan pelit valitaan aina tietyistä ryhmistä. Randomisoitu, yhden pelihahmon moodi, jossa on mahdollista tulla mikä tahansa mikropeli ja jota voisi pelata parhaimmillaan vaikka kahdeksan pelaajan voimin, olisi kokonaisuuden kannalta loistava lisäys.
Moninpelimuodoista puheen ollen, olisi niissäkin vähän toivomisen varaa, sillä valtaosa niistä on aika turhia. Onneksi joukosta löytyy muutama helmi. Hauskimmat hetket irtosivat Balloon Bangissa, jossa kisataan niin kauan, että yksi epäonninen puhkaisee ilmapallon. Lisäksi kaksintaisteluun pohjautuva Duelius Maximus oli mainiota viihdettä.
Vaikkei se edusta sarjansa mielikuvituksekkainta osastoa eikä kirkkainta kärkeä, on siinä silti sydän paikallaan ja persoonaa sekä outoilua riittää.
Netissä kisataan yksin viikoittain vaihtuvien haasteiden parissa Wario Cupin merkeissä, jossa sitten vertaillaan pisteitä käyttäjien kesken. Kaveriaan ei voi täten haastaa verkon välityksellä, vaan moninpeli toimii ainoastaan samalla sohvalla pelattuna. Kuulostaa ihan Nintendolta.
Audiovisuaalisesti Get It Together on miellyttävää katsottavaa. Grafiikka nojaa piirrosmaiseen ulkoasuun yhdistellen tosielämästä renderoituja objekteja. Musiikki taas on persoonallista, svengaavaa ja vääristelevää, joten se tavoittaa WarioWaren fiiliksen onnistuneesti. Ääninäyttely taas koostuu yksittäisistä sanoista ja huudahduksista, joten tuttuun tapaan Nintendon hahmot keskittyvät enemmän hääräilyyn kuin puhumiseen.
[[{"fid":"88390","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Jimmy T tanssii muut suohon.
Häröilyllä on hetkensä, mutta Wiillä on edelleen parhaat bileet
WarioWare: Get It Together! on kaksijakoinen kokemus. Minipelit ovat valtaosin hauskoja ja toimivia sekä huumori kukkii sarjalle ominaiseen tapaan, mutta hahmokavalkadin koosta johtuen mukana on myös aimo annos turhakkeita sekä toistoa. Vaikkei se edusta sarjansa mielikuvituksekkainta osastoa eikä kirkkainta kärkeä, on siinä silti sydän paikallaan ja persoonaa sekä outoilua riittää. Kokonaisen bileillan pelastajaksi siitä ei ole, mutta pieninä annoksina se toimii mainiosti niin yksin- kuin moninpelinäkin.
Monty Pythonia lainatakseni: toivottavasti seuraavalla kerralla nähdään kuitenkin taas jotain ihan muuta. Tästä jatkaa Jaakko.
Yhdellä tatilla ja yhdellä napilla voittoon? (Jaakko Herranen)
WarioWare: Get It Together!:n idea on mainio ja peruspremissi kohdillaan: Mikropelejä kenelle tahansa ohjainkapulaan tarttuvalle, hengästyttävän nopealla tahdilla. Tästä pidetään löyhän, mutta tarpeeksi nokkelan tarinankaaren puitteissa toki edelleen kiinni. Valitettavasti kokonaisuus ei nyt vain pysy kasassa kuten esimerkiksi mielettömän hauskassa Smooth Movesissa reilu vuosikymmen takaperin.
Tokihan yhden ohjaintatin ja yhden napin kontrollit ovat kenelle tahansa nopeasti selvät, mutta soppaa sotketaan aivan turhaan peräti 18 eri hahmolla. Kuten Nikokin omissa mietteissään totesi, olisi suppeampi hahmokavalkadi tehnyt pelikokemuksesta tiiviimmän ja helpommin omaksuttavan. Rahtasin oman Switchini kovien odotuksien kera kotibileisiin neljän Joy-Conin kera mentaliteetilla "tätähän kaikki osaavat pelata". Valitettavasti vain eri hahmojen kanssa säätäminen aiheutti sen, että oikein kukaan ei halunnut edes koskea Warion järjestämiin karkeloihin – voi veljet, eriä se oli silloin aikoinaan Smooth Movesin hulvattomien liikekontrollien kanssa!
Myönnettäköön myös, että ehkäpä 40 ikävuoden virstanpylvästä lähestyvä boom-boom-boomeri ei ole enää sarjan ominta kohderyhmää.
Teknisesti ja kekseliäisyytensä puolestahan tuorein WarioWare hoitaa hommansa edelleen kunnialla. Muutaman sekunnin mikropelit ovat pääsääntöisesti kohtuullisen kekseliäitä ja helposti omaksuttavia – erityisesti Nintendon historiasta ammentavat rykäisyt saavat nostalgikon riutuneeseen sydämeen lämpimän tunteen. Jokin perustavanlaatuinen Get It Togetherissä vain tökkii, siitä ei pääse mihinkään. Joy-Coniin ei ole järin mukava tarttua eikä pelaaminen ole miellyttävää yksin saati kavereiden kanssa. Kokonaisuus on turhan sekava eikä läheskään yhtä helposti lähestyttävä kuin aiemmin useampaan otteeseen mainittu Smooth Moves.
[[{"fid":"88391","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Kaada possu!
Ei, en halua pelata tätä
Mikäli arvosana pitäisi antaa, saksisin Nikon kolmesta tähdestä vielä yhden pois, vieläpä ilman sen kummempia tunnontuskia. Myönnettäköön toki vielä tähän loppuun, että ehkäpä 40 ikävuoden virstanpylvästä lähestyvä ikäloppu boom-boom-boomeri ei ole enää sarjan ominta kohderyhmää.
Lue juttu sivustolla...
