J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Kun Mielensäpahoittaja (Heikki Kinnunen) kolaroi rakkaan autonsa, vuoden 1972 Ford Escortin, katastrofi saa alkunsa. Uusi vanha vastaava löytyisi kyllä Saksasta, mutta kun kärtyn omien ongelmiensa kanssa painiskelevat pojat eivät ehdi isänsä tueksi, ukko karauttaa ominpäin traktorillaan lentokentälle ja painuu Hampuriin. Siellä kielitaidoton jäärä onnistuu sekoittamaan pakkaa useampaankin kertaan kyselemällä Eskorttia, joka myös seuralaispalveluna tunnetaan, mutta onneksi paikalle ehtii mörököllin täydellinen vastakohta, elämään eri tavalla suhtautuva velipoika Tarmo (Kari Väänänen), jonka kanssa mörrimöykky ei ole ollut puheväleiissä vuosikymmeniin.
Mika Kaurismäki on pitkän uransa myöhempinä vuosinaan keskittynyt tekemään keskikaljakuppiloilta haisevia koko kansa komedioita ja improvisaatioon perustuvia taidepläjäyksiä näyttelijäystäviensä kanssa. Osa ensin mainituista ovat toimineet keskinkertaisesti, osa ei, jälkimmäisten jäädessä tyystin oman porukan sisäpiirivitseiksi. Miehen uusin, kolmas osa Tuomas Kyrön luomaan Mielensäpahoittaja -sarjaan, Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä, jatkaa samalla linjalla.
Pelko siitä, että koko 109 minuuttinen elokuva lepäisi vain yhden vitsin varassa osoittautuu osittain todeksi, mutta kokonaisuus on siinä määrin symppis ja hyväntahtoinen, ettei tyhjäkäynti ja yleisönkosiskelu loppupeleissä haittaa kovinkaan paljoa. Siinä missä Dome Karukosken ohjaama ensimmäinen Mielensäpahoittaja (2014) oli huumoriton ja melankolinen lopun aikojen madonluku, Tiina Lymin Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (2018) huomattavasti hymyisämpi, Kaurismäen versio jää jonnekin välitilaan. Kokonaisuus on sangen harmaa ja huumoriton, mollissa soiva reissuleffa, jonka käänteissä kiukutellaan ja sovitaan, mutta myös opitaan tärkeitä asioita siltojen rakentamisesta sukupolvien välisten kuilujen yli, kaiken takana kun on taito osata pyytää ja antaa anteeksi. Teknisesti MP 3 on perusvarmaa tekemistä, sillä elokuvakielen Kaurismäki on aina taitanut. Kyrön alkuperäistekstin pohjalta käsikirjoituksen ovat tehneet kirjailija itse sekä Daniela Hakulinen.
Heikki Kinnusen ja Kari Väänäsen karismoilla päästään jo pitkälle, eikä ukkojen synkassa mitään vikaa olekaan. Oivasti soiinsa istuvat myös Ville Tiihonen sekä Ilkka Forss.Mielensäpahoittajan poikina. Mukana ovat myös Tiina Lymi, Mari Perankoski, Ville Myllyrinne ja Pekka Strang sekä Silu Seppälä Sulevi Peltolta perityssä, naapuri Kolehmaisen roolissa. Saksalainen Rosalie Thomass tekee niin ikään hyvää työtä Tarmon kauan kadoksissa olleena tyttärenä Mariana. Teemabiisin Hometown Gang esittää trubaduuri Oton roolissa nähtävä Samu Haber.
Yhteenveto
Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä olisi loppukuvallaan kaunis päätös tarinalle, sarjaan "Ihan kiva" vaivatta sujahtava kotimainen, mutta se onkin vallan eri asia, malttavatko markkinavoimat antaa papan jo huilata rauhassa?
Lue sivustolla...