Tuli luettua aika mielenkiintoinen suomalainen SF-trilogia, Piia Leinon Suomi 2050. Sen osat ovat julkaisujärjestyksessä Taivas, Yliaika ja Lakipiste. Mun mielestä tämä on myös paremmuusjärjestys, mutta kaikki ovat kyllä ihan lukemisen arvoisia.
Kirjoissa ei ole muuta yhteistä kuin se, että ne sijoittuvat ajallisesti jonnekin vuoden 2050 hujakoille ja maantieteellisesti Suomeen. Ja kaikki ovat ilahduttavan ahdistavia ja dystooppisia.
Tutustuin tähän Suomi-Mastodonin avoimessa lukupiirissä (
https://mastodontti.fi/tags/AvoinLukupiiri), jossa ensimmäiseksi yhdessä luettavaksi kirjaksi oli valittu Yliaika. Siinä lähtökohtana on joskus 2020-luvulla säädetty laki, jolla kannustettiin kaikkia isänmaallisia kansalaisia tekemään tilaa nuoremmilleen kun täyttävät 75 vuotta. Motivaattorina on se, että 75-vuotiailta viedään kansalaisuus, omaisuus ja kaikki mahdolliset oikeudet. Käytännössä siis 75-vuotissyntymäpäivistä on tullut exitus-juhlat, joissa päivänsankari saa yhdellä kertaa viettää viimeisiä synttäreitään ja omia hautajaisiaan.
Taivas taas oli oikein mega-angstinen teos (ja näistä paras), jossa poliittiset ja ympäristökatastrofit ovat tehneet Helsingistä erilaisten syrjäytyneiden ja elämän sivuraiteille pudonneiden gheton, jossa ihmisten ainoa huvitus on Taivas-nimisessä virtuaalitodellisuusmaailmassa hengailu.
Aika vähän on tullut tällaista suomalaista spekulatiivista fiktiota vastaan, mutta Leinon kirjat kyllä ihan osuivat maaliin. Mitään leppoisaa luettavaa nämä eivät kyllä ole, joten vastapainoksi kannattaa poimia sitten jotain hilpeämpää kuten mikä tahansa Fredrik Backmanin tai Miika Nousiaisen kirja.
