J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Parantumatonta verisairautta sairastava biokemisti, Nobelilla palkittu (ja siitä kieltäytynyt) nero Michael Morbius (Jared Leto) etsii epätoivoisesti parannuskeinoa tautiinsa altistaen itsensä vaaralliseen kokeeseen. Ihmisen ja vampyyrilepakoiden DNA:n yhdistäminen tuntuu ensin tehoavan, mutta pian paljastuu, että parannuskeino voi lopulta olla pahempi kuin itse sairaus. Morbiuksen metamorfoosi kun synnyttää pedon, jolla on pohjaton verenjano, vaikka jossain hirviö sisällä yhä lymyileekin vain hyvää kaikille tahtova tiedemies.
Ruotsissa Rahalla saa -trilogian ensimmäisen elokuvan (2010) ohjanneen Daniel Espinosan Hollywood-ura on ollut tasainen vailla sen suurempia floppeja. Turvatalo (2014) oli tehokas näyttö, eikä pääosiin saadut Denzel Washington ja Ryan Reynolds ainakaan minimoineet menestystä. Child 44 (2012) oli hyytävä tarina lastemurhaajasta, mutta se ei menestynyt halutulla tavalla lippuluukuilla, kun taas mainio Alien-pastissi Life (2017) tuotii siinä määrin mukavasti, että miehelle tarjottiin uransa suurinta keikkaa. Sääli vaan, että lopputulos jää aivan liian simppeliksi ja mutkia oikovaksi Jekyll & Hyde variaatioksi..
Koronan vuoksi kohta jo kolmatta vuotta vuotta enemmän tai vähemmän valmiina hyllyllä julkaisua odottanut Morbius on Marvel-sukuinen sarjakuvasovitus, vaikka tuotannon takana onkin osan yhtiön surpesankareiden oikeuksista omistava Sony, jonka näyttöjä genreen ovat olleet muun muassa Venom -elokuvat (2018 ja 2021) sekä tämän vuoden jättihitti Spider-Man: No Way Home. Morbius hulahtaa helposti samaan kategoriaan kuin esimerkiksi Venomit, tosin vielä pykälää alemmaksi. Kokonaisuus on jotenkin hätäisesti kyhätyn oloinen, paksulla cgi:llä päällystetty kohellus, kompasteleva yhdistelmä haudanvakavaa vampyyrisaagaa ja hyperkineettistä sarjakuvafilmatisointia. Onhan siinä hetkensä ja paikoin vetävyyttäkin, mutta lupaavan aloituksen jälkeen koko touhu taantuu pian pelkäksi tehostesirkukseksi, joka sekään ei tosin vakuuta. Sen verran normisarjisseikkailua synkempää meininki nyt kuitenkin on, että elokuva sai K-16 ikäluokituksen, joka tuntuu kyllä hätävarjelun liioittelulta.
Matt Sazaman ja Burk Sharplessin käsikirjoittama, tappiinsa yksinkertaistettu syntytarina pohjaa Roy Thomasin ja Gil Kanen luomaan alkuperäistarinaan, jota on muokattu liiankin vahvalla kädellä. Vaikka jatko-osaa on ehkä turha odottaa, Morbius tavattaneen vielä uudelleenkin, sillä hahmo vilahtaa Marvelin mahdollisesti jo ensi syksynä tulevan Blade -elokuvan trailerissa. Marvelien malliin lopputekstien väliin on ympätty pieni klippi, jolla ei tunnu olevan mitään tekemistä itse elokuvan kanssa.
Jared Leto tekee minkä voi mocap-tekniikalla ja tietokonetehosteilla kyllästetyn roolihahmonsa sisällä ja vaikka muutama inspiroituneempikin hetki onkin reissuun sattunut, päällekäyvät efektit ja yleinen mellastus hukuttavat kaiken alleen. Selvästi hauskempaa on hahmonsa kanssa pitänyt Matt Smith Morbiusin samaa sairautta potevana parhaana ystävänä Milona, jolle seerumi antaa samankaltaisten supervoimien lisäksi myös äärimmäisen ikävän luonteen, tarvitseehan sankari vastapuolekseen vähintään yhtä vahvan pahiksen. Jared Harris on tohtorimme isähahmo Nicholas, Adria Arjona söötti kollega Martine ja vakava Tyrese Gibson sekä sarkastinen Al Madrigal FBI:n agentit Stroud ja Rodriquez.
Yhteenveto
Ei Morbius tyystin epäonnistunut ole, mutta näinä päivinä tämän genren tuotoksilta on kyllä aina lupa odottaa enemmän.
Lue sivustolla...