Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

NHL-jääkiekko

Koodi:
Puolustajien pistepörssi
1. Roman Josi (NSH)    | 79. 23+72=95
2. Cale Makar (COL)    | 77. 28+58=86
3. Victor Hedman (TBL) | 81. 20+64=84
4. Adam Fox (NYR)      | 77. 11+62=73
5. John Carlson (WSH)  | 77. 16+54=70
Joukkueilla on maksimissaan kaksi peliä jäljellä, joten voidaan laittaa kautta jo hieman nippuun.

Roman Josilta aivan jäätävä kausi pistemielessä. Viimeksi tämän hetken lukemia enemmän on pisteitä tehty puolustajan tontilta kaudella 1992-93 (Phil Housley, 97 p.). Vastaavasti Housleyn pistemäärää enemmän ovat 90-luvulla tehneet Al MacInnis (1990-91: 103 p.) sekä Brian Leetch (1991-92: 102 p.). Josilla on mahdollisuus nousta vielä Housleyn ohi viimeisessä pelissä.

Kaikkiaan peräti kolme puolustajaa on tehnyt tällä kaudella yli 80 pistettä. Victor Hedman on nyt historian ykkönen ruotsalaisten puolustajien kesken. Hän nousi ohi Erik Karlssonin aiemmasta ennätyslukemasta (2015-16: 82 p.).

Lisäksi viisi puolustajaa on tehnyt tällä kaudella vähintään 70 pistettä. Tämä on reilusti paras tulos 2000-luvulla. Kolmella puolustajalla on kärkiviisikon takana kasassa 67 pistettä ja heillä kaikilla on vielä yksi peli jäljellä. Mahdollisuus siis parantaa lukemia entisestään.
Koodi:
2000-luvun parhaat puolustajien kaudet
1. Roman Josi    | 23+72=95 (2021-22)
2. Cale Makar    | 28+58=86 (2021-22)
3. Victor Hedman | 20+64=84 (2021-22)
4. Brent Burns   | 16+67=83 (2018-19)
5. Erik Karlsson | 16+66=82 (2015-16)

Hmm..suomalaisista Miro Heiskanen "vaan" 35 pinnaa??
 
Se kesti Hedmaniltakin aika monta vuotta piste per peli pakiks päästä. Heiskanen tulee vielä varmasti semmoisia kausia pelaamaan jos hyökkääjät edessä on vain tarpeeksi hyviä. Onhan siellä nytkin tarpeeksi hyviä pelaajia mutta niiden pelityyli ei tarvitse pakkeja niin paljon. Pakit tekee pisteensä enimmäkseen ylivoimilla ja se ei taida olla tällä hetkellä Dallasin kovin ase.
 
Runkosarja on yhtä rästiin jäänyttä ottelua (Jets-Kraken). vaille paketissa. Pudotuspeliparitkin jo selvillä.

Maaleja nähtiin ottelukohtaisesti peräti 3,14 joukkuetta kohti. Siis saman verran kuin kaudella 1995-96(!). Toki nykyinen ratkaisuun saakka pelaaminen hieman vääristää maalimäärää. Huikeaa silti!

Seuraavaksi pientä yhteenvetoa runkosarjasta (pudotuspelejä käsittelen hieman myöhemmin).

Koodi:
Pistepörssi
1.  Connor McDavid     (EDM) | 44+79=123
2.  Johnny Gaudreau    (CGY) | 40+75=115
3.  Jonathan Huberdeau (FLA) | 30+85=115
4.  Leon Draisaitl     (EDM) | 55+55=110
5.  Kirill Kaprizov    (MIN) | 47+61=108
6.  Auston Matthews    (TOR) | 60+46=106
7.  Steven Stamkos     (TBL) | 42+64=106
8.  Matthew Tkachuk    (CGY) | 42+62=104
9.  J. T. Miller       (VAN) | 32+67=99
10. Mitch Marner       (TOR) | 35+62=97
Peräti kahdeksan pelaajaa rikkoi sadan pisteen rajapyykin. Viimeksi tätä enemmän rajan rikkojia oli kaudella 1995-96 (12).

Connor McDavidille jo uran neljäs pistepörssin voitto komeasti omalla piste-ennätyksellä. Samalla plakkariin jo viides 100+ pisteen kausi. Uran pistesaldo: 487. 239+458=697 (1,43 PPG).

Koodi:
Maalipörssi
1.  Auston Matthews (TOR) | 60
2.  Leon Draisaitl  (EDM) | 55
3.  Chris Kreider   (NYR) | 52
4.  Alex Ovechkin   (WSH) | 50
5.  Kirill Kaprizov (MIN) | 47
6.  Kyle Connor     (WPG) | 47
7.  Connor McDavid  (EDM) | 44
8.  Matt Duchene    (NSH) | 43
9.  Filip Forsberg  (NSH) | 42
10  Steven Stamkos  (TBL) | 42
Maalipörssissä saatiin neljä 50+ maalin ylittäjää ja peräti 17 kappaletta 40+ maalin tekijää. Viimeksi 50+ maalin tekijöitä nähtiin enemmän kaudella 2005-06 (5). 40+ maalin tekijöitä puolestaan kaudella 1995-96 (18).

Koodi:
Puolustajien pistepörssi
1.  Roman Josi    (NSH) | 23+73=96
2.  Cale Makar    (COL) | 28+58=86
3.  Victor Hedman (TBL) | 20+65=85
4.  Adam Fox      (NYR) | 11+63=74
5.  John Carlson  (WSH) | 17+54=71
6.  Kris Letang   (PIT) | 10+58=68
7.  Morgan Rielly (TOR) | 10+58=68
8.  Quinn Hughes  (VAN) |  8+60=68
9.  Aaron Ekblad  (FLA) | 15+42=57
10. Devon Toews   (COL) | 13+44=57
Puolustajien hehkuttamista olikin jo edellisessä viestissäni. Todella upea kausi pisteiden valossa laajalla rintamalla.

Koodi:
Suomalaisten pistepörssi
1.  Mikko Rantanen    (COL) | RW | 36+56=92
2.  Aleksander Barkov (FLA) |  C | 39+49=88
3.  Sebastian Aho     (CAR) |  C | 37+44=81
4.  Roope Hintz       (DAL) |  C | 37+35=72
5.  Teuvo Teräväinen  (CAR) | LW | 22+43=65
6.  Mikael Granlund   (NSH) |  C | 11+53=64
7.  Patrik Laine      (CBJ) | LW | 26+30=56
8.  Anton Lundell     (FLA) |  C | 18+26=44
9.  Erik Haula        (BOS) | LW | 18+26=44
10. Artturi Lehkonen  (COL) | LW | 19+19=38
Suomalaisittain päästiin kuuteen 60 pisteen ylitykseen. Valitettavasti ennätysmäinen seitsemäs jäi näkemättä. Patrik Laine ei saanut rajaa rikki pisteettömän putken jatkoksi tulleen loukkantumisen vuoksi. Mieshän oli jo alkukauden aikanakin loukkaantunut. Pelasi kuitenkin kautensa tasan PPG-tahtiin.

Maalien puolella nähtiin neljä 30 maalin ylitystä. Viimeksi vastaavaan on kyetty kaudella 2018-19.

Mikko Rantasen sadan pisteen kausi jäi loukkaantumisten ja sairastelun vuoksi saavuttamatta. Samoin Sasha Barkovin osalta näin kävi loukkaantumisten ja viimeisen pelin lepuuttamisen vuoksi. Miehen pistetahtihan oli huikea (1,31 PPG). Kokonaisen kauden osalta tuo tarkoittaisi peräti n. 108 pisteen saldoa.

Roope Hintz teki tällä kaudella lopullisen läpimurtonsa. Anton Lundell pelasi aivan upean tulokaskauden. Varsinkin Suomen sentteriosasto on muuten todella jäätävä tasoltaan. Jospa saataisiin vielä tämä porukka pelaamaan johonkin arvokisaturnaukseen yhdessä. Viimeistään seuraavat talviolympialaiset Italiassa 2026? Italian Torinosta 2006 on jo aikamoiset muistot napattu. Toki finaalia lukuunottamatta.


E
Korjattu Roope Hintzin syöttö- ja pistemäärä oikeaksi.

E2
Korjattu Kyle Connorin maalimäärä. Hän teki kauden päätösottelussa yhden maalin.
 
Viimeksi muokattu:
Runkosarja on yhtä rästiin jäänyttä ottelua (Jets-Kraken). vaille paketissa. Pudotuspeliparitkin jo selvillä.

Maaleja nähtiin ottelukohtaisesti peräti 3,14 joukkuetta kohti. Siis saman verran kuin kaudella 1995-96(!). Toki nykyinen ratkaisuun saakka pelaaminen hieman vääristää maalimäärää. Huikeaa silti!

Seuraavaksi pientä yhteenvetoa runkosarjasta (pudotuspelejä käsittelen hieman myöhemmin).

Koodi:
Pistepörssi
1. Connor McDavid     (EDM) | 44+79=123
2. Johnny Gaudreau    (CGY) | 40+75=115
3. Jonathan Huberdeau (FLA) | 30+85=115
4. Leon Draisaitl     (EDM) | 55+55=110
5. Kirill Kaprizov    (MIN) | 47+61=108
6. Auston Matthews    (TOR) | 60+46=106
7. Steven Stamkos     (TBL) | 42+64=106
8. Matthew Tkachuk    (CGY) | 42+62=104
9. J. T. Miller       (VAN) | 32+67=99
10. Mitch Marner      (TOR) | 35+62=97
Peräti kahdeksan pelaajaa rikkoi sadan pisteen rajapyykin. Viimeksi tätä enemmän rajan rikkojia oli kaudella 1995-96 (12).

Connor McDavidille jo uran neljäs pistepörssin voitto komeasti omalla piste-ennätyksellä. Samalla plakkariin jo viides 100+ pisteen kausi. Uran pistesaldo: 487. 239+458=697 (1,43 PPG).

Koodi:
Maalipörssi
1. Auston Matthews (TOR) | 60
2. Leon Draisaitl  (EDM) | 55
3. Chris Kreider   (NYR) | 52
4. Alex Ovechkin   (WSH) | 50
5. Kirill Kaprizov (MIN) | 47
6. Kyle Connor     (WPG) | 46
7. Connor McDavid  (EDM) | 44
8. Matt Duchene    (NSH) | 43
9. Filip Forsberg  (NSH) | 42
10  Steven Stamkos (TBL) | 42
Maalipörssissä saatiin neljä 50+ maalin ylittäjää ja peräti 17 kappaletta 40+ maalin tekijää. Viimeksi 50+ maalin tekijöitä nähtiin enemmän kaudella 2005-06 (5). 40+ maalin tekijöitä puolestaan kaudella 1995-96 (18).

Koodi:
Puolustajien pistepörssi
1. Roman Josi    (NSH) | 23+73=96
2. Cale Makar    (COL) | 28+58=86
3. Victor Hedman (TBL) | 20+65=85
4. Adam Fox      (NYR) | 11+63=74
5. John Carlson  (WSH) | 17+54=71
6. Kris Letang   (PIT) | 10+58=68
7. Morgan Rielly (TOR) | 10+58=68
8. Quinn Hughes  (VAN) |  8+60=68
9. Aaron Ekblad  (FLA) | 15+42=57
10. Devon Toews  (COL) | 13+44=57
Puolustajien hehkuttamista olikin jo edellisessä viestissäni. Todella upea kausi pisteiden valossa laajalla rintamalla.

Koodi:
Suomalaisten pistepörssi
1. Mikko Rantanen    (COL) | RW | 36+56=92
2. Aleksander Barkov (FLA) |  C | 39+49=88
3. Sebastian Aho     (CAR) |  C | 37+44=81
4. Roope Hintz       (DAL) |  C | 37+44=71
5. Teuvo Teräväinen  (CAR) | LW | 22+43=65
6. Mikael Granlund   (NSH) |  C | 11+53=64
7. Patrik Laine      (CBJ) | LW | 26+30=56
8. Anton Lundell     (FLA) |  C | 18+26=44
9.  Erik Haula       (BOS) | LW | 18+26=44
10. Artturi Lehkonen (COL) | LW | 19+19=38
Suomalaisittain päästiin kuuteen 60 pisteen ylitykseen. Valitettavasti ennätysmäinen seitsemäs jäi näkemättä. Patrik Laine ei saanut rajaa rikki pisteettömän putken jatkoksi tulleen loukkantumisen vuoksi. Mieshän oli jo alkukauden aikanakin loukkaantunut. Pelasi kuitenkin kautensa tasan PPG-tahtiin.

Maalien puolella nähtiin neljä 30 maalin ylitystä. Viimeksi vastaavaan on kyetty kaudella 2018-19.

Mikko Rantasen sadan pisteen kausi jäi loukkaantumisten ja sairastelun vuoksi saavuttamatta. Samoin Sasha Barkovin osalta näin kävi loukkaantumisten ja viimeisen pelin lepuuttamisen vuoksi. Miehen pistetahtihan oli huikea (1,31 PPG). Kokonaisen kauden osalta tuo tarkoittaisi peräti n. 108 pisteen saldoa.

Roope Hintz teki tällä kaudella lopullisen läpimurtonsa. Anton Lundell pelasi aivan upean tulokaskauden. Varsinkin Suomen sentteriosasto on muuten todella jäätävä tasoltaan. Jospa saataisiin vielä tämä porukka pelaamaan johonkin arvokisaturnaukseen yhdessä. Viimeistään seuraavat talviolympialaiset Italiassa 2026? Italian Torinosta 2006 on jo aikamoiset muistot napattu. Toki finaalia lukuunottamatta.

Joo Torino 2006..oli kyl tosi kitkerä tappio!

Onneks nyt saatiin se olympiakulta,tosin parhaat ei ollu mukana..
 
NHL:n pudotuspelit pyörähtävät käyntiin jo ensi yönä.
PO_2022.jpg

Otteluparit (boldattuna oma veikkaus jatkoonmenijästä):

Itäinen konferenssi
Florida Panthers
- Washington Capitals
Toronto Maple Leafs - Tampa Bay Lightning
Carolina Hurricanes - Boston Bruins
New York Rangers - Pittsburgh Penguins

Läntinen konferenssi
Colorado Avalanche
- Nashville Predators
Minnesota Wild - St. Louis Blues
Calgary Flames - Dallas Stars
Edmonton Oilers - Los Angeles Kings
Aikataulu:
 
Kun porukka miettii jotain tiettyä NHL:n joukkuetta tai organisaatiota, niin mikä pelaajanimi tulee ensimmäisenä mieleen? Useinhan varsinkin vanhemmat organisaatiot henkilöityvät johonkin tiettyyn pelaajaan. Kun 'kadulla joku mainitsee joukkueen nimen X, niin ensimmäisenä mieleen hyppää pelaaja Y' niin sanotusti. Mietin tuossa eilen illalla itse omaa listaani ja huomasin, että todella monen joukkueen kohdalla ensimmäinen mieleen hypännyt nimi on jo lopettanut aikoja sitten. Siltä pohjalta laitan tähän nyt kyselyn muillekin, koska kiinnostaisi vähän nähdä, onko muilla sama assosiaatio.

Mikä siis on ensimmäinen nimi, joka tulee mieleen, kun ajattelette jokaista NHL:n tämänhetkistä organisaatiota? Kyseessä ei siis tarvitse olla organisaation paras pelaaja, vaan puhtaasti nimi, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Kehen teidän mielessänne kukin organisaatio 'henkilöityy'? Alla oma listani. Oikeastaan ainoaksi 'säännöksi' sanoisin, että sama nimi ei saisi esiintyä useamman organisaation kohdalla.

Anaheim Ducks: Teemu Selänne Arizona Coyotes/Winnipeg Jets(alkuper.): Dale Hawerchuk
Boston Bruins: Ray Bourque Buffalo Sabres: Dominik Hasek
Calgary Flames: Theoren Fleury Carolina Hurricanes/Hartford Whalers: Eric Staal Chicago Blackhawks: Jeremy Roenick Colorado Avalanche: Joe Sakic Columbus Blue Jackets: Rick Nash
Dallas Stars: Mike Modano Detroit Red Wings: Steve Yzerman
Edmonton Oilers: Wayne Gretzky
Florida Panthers: Aleksander Barkov
Los Angeles Kings: Rob Blake
Minnesota Wild: Mikko Koivu Montreal Canadiens: Patrick Roy
Nashville Predators: Pekka Rinne New Jersey Devils: Martin Brodeur New York Islanders: Mike Bossy New York Rangers: Brian Leetch
Ottawa Senators: Daniel Alfredsson
Philadelphia Flyers: Ron Hextall Pittsburgh Penguins: Mario Lemieux
San Jose Sharks: Joe Thornton Seattle Kraken: Joonas Donskoi St. Louis Blues: Brett Hull
Tampa Bay Lightning: Martin St. Louis Toronto Maple Leafs: Mats Sundin
Vancouver Canucks: Pavel Bure Vegas Golden Knighs: Marc-Andre Fleury
Washington Capitals: Peter Bondra Winnipeg Jets/Atlanta Thrashers(alkuper.): Ilya Kovalchuk
 
Mielenkiintoinen idea, @Fabre#4. Omasta listasta osittain oikein huokuu se lukematon tuntimäärä jääkiekkokorttien (ja -lehtien) tuijottelua silloin 90-luvulla. Tuleepa noita aarteita silmäiltyä silloin tällöin nykyäänkin. Maalivahdit olivat varsinkin junnuna se juttu. Tämä näkyy osittain myös listassani.

Aika vähän nykypelaajia omalla listalla. Pinkkujen kanssa erään nykyisen pelaajan poisjättö saa sydämeni itkemään verta. Sidney on käytännössä sanalla viivalla Marion kanssa.

Listallani ovat vain nykyiset NHL-seurat.
Anaheim Ducks - Teemu Selänne
Arizona Coyotes - Shane Doan
Boston Bruins - Bobby Orr
Buffalo Sabres - Dominik Hasek
Calgary Flames - Miikka Kiprusoff
Carolina Hurricanes - Rod Brind'Amour
Chicago Blackhawks - Ed Belfour
Colorado Avalanche - Joe Sakic
Columbus Blue Jackets - Rick Nash
Dallas Stars - Jere Lehtinen
Detroit Red Wings - Steve Yzerman
Edmonton Oilers - Wayne Gretzky
Florida Panthers - John Vanbiesbrouck
Los Angeles Kings - Kelly Hrudey
Minnesota Wild - Niklas Bäckström
Montreal Canadiens - Patrick Roy
Nashville Predators - Pekka Rinne
New Jersey Devils - Martin Brodeur
New York Islanders - Mike Bossy
New York Rangers - Mike Richter
Ottawa Senators - Dany Heatley
Philadelphia Flyers - Eric Lindros
Pittsburgh Penguins - Mario Lemieux
San Jose Sharks - Arturs Irbe
Seattle Kraken - Joonas Donskoi
St. Louis Blues - Curtis Joseph
Tampa Bay Lightning - Daren Puppa
Toronto Maple Leafs - Mats Sundin
Vancouver Canucks - Kirk McLean
Vegas Golden Knights - Marc-Andre Fleury
Washington Capitals - Alex Ovechkin
Winnipeg Jets - Patrik Laine
 
Ilpo on selkeästi 'maalivahtimiehiä', joka ei ole ollenkaan huono juttu! Monesta organisaatiosta tulee itsellenikin mieleen vähintään kakkosena joku nimekäs veskari. Aika monta samaa nimeä meillä näköjään osui kohdalle, joka ei sinänsä yllättänyt kovinkaan kauheasti :) Muutamasta kohdasta ottaisin tässä kiinni, vaikka tässä vertailussa ei todellakaan ole yhtään väärää vastausta tai valintaa. Toisen NHL-intoilijan kanssa on vaan niin mukava käydä keskustelua ja vertailua.

Mennään aakkosjärjestyksessä. Ensimmäisenä iskee silmään Calgary Flamesin valinta ja meidän oma Kipperimme, joka ei tosiaankaan ole huono valinta tai 'assosiaatio', kun organisaatiota miettiin. Yllätyin vaan, kun kuitenkin ensin puhuttiin, että valintoihin vaikuttaa paljon jääkiekkokorttien keräily, ettei Flames-valinta ollut Al MacInnis, Fleury tai vaikkapa Joe Nieuwendyk. Panthersin kohdalla yllätyin positiivisesti nähdessäni legendaveskari Vanbiesbroukin nimen, joka olikin varsin iso nimi silloin 90-luvun puolivälissä, kun itse kunnolla aloin seuraamaan ja myöskin kortteja keräämään. Veskarilla oli myös tosi tyylikäs maski, jota muistan jostain kortin kannesta moneen kertaan ihastelleeni. Ja olipa hän myös NHL97-pelin kannessa! Kings-valinta Hrudey yllätti myös kovasti, olisin odottanut Blakea, Robitaillea tai jopa Kurria, miksei myös Kopitaria tai Quickia. Toki veskari Kelly Hrudey oli itselleni tuttu.

Myös Bäckström Koivun yli oli yllätys Wildin kohdalla. Samaten Mike Richter Rangersista yli esimerkiksi Messierin tai Leetchin, joista jälkimmäinen taisi voittaa Conn Smythen mestaruuskeväänä '94. Monta tuttua, joskin yllättävää, veskarivalintaa myös aakkosten loppupäässä! Irbe, CuJo ja Puppa itsellekin todella tuttuja nimiä, mutta yllättäviä ykkösvalintoja. Muistan 'seuranneeni' Puppaa nuorena naskalina hauskan nimen takia ja hän taisi myös olla tuohon aikaan liigan ainoita oikeassa kädessä räpylää pitäneitä veskareita, toki yhdessä Tom Barrasson kanssa. Samaan yllätysvalintakategoriaan laitan myös Kirk McLeanin, hänen ja CuJon kohdilla itsellä tulee ehdottomasti ensin mieleen Hull ja Bure.

Mielenkiintoinen lista, erittäin mielenkiintoinen! Ei ollenkaan huono, vaan yllättävä ja mielenkiintoinen.
 
@Fabre#4
Kävin tosiaan joukkueita mielessäni läpi ja kukin nimi on sillä hetkellä käynyt ensimmäisenä mielessä.

Ilpo on selkeästi 'maalivahtimiehiä', joka ei ole ollenkaan huono juttu! Monesta organisaatiosta tulee itsellenikin mieleen vähintään kakkosena joku nimekäs veskari. Aika monta samaa nimeä meillä näköjään osui kohdalle, joka ei sinänsä yllättänyt kovinkaan kauheasti :) Muutamasta kohdasta ottaisin tässä kiinni, vaikka tässä vertailussa ei todellakaan ole yhtään väärää vastausta tai valintaa. Toisen NHL-intoilijan kanssa on vaan niin mukava käydä keskustelua ja vertailua.
Juu, maalivahdit ovat olleet aina heikkouteni. Kai ne hienot varusteet ja upeat torjunnat tekivät vaikutuksen nuoreen Ilpoon.

Mennään aakkosjärjestyksessä. Ensimmäisenä iskee silmään Calgary Flamesin valinta ja meidän oma Kipperimme, joka ei tosiaankaan ole huono valinta tai 'assosiaatio', kun organisaatiota miettiin. Yllätyin vaan, kun kuitenkin ensin puhuttiin, että valintoihin vaikuttaa paljon jääkiekkokorttien keräily, ettei Flames-valinta ollut Al MacInnis, Fleury tai vaikkapa Joe Nieuwendyk.
Kipper tuli kaudella 2003-04 niin valtavalla ryminällä Flamesiin (mm. GAA 1,69 ja torjunta% 93,3, 4 nollapeliä), että se teki reiluun parikymppiseen niin valtavan vaikutuksen. Vihdoinkin meillä oli käsissämme aito suomalainen NHL:n ykkösmaalivahti. Hän otti koko kaupungin samantien omakseen. Ja minut siinä sivussa.

Kiprusoff pelasi joukkueensa saman tien aina Stanley Cup -finaaleihin saakka. Kannu jäi yhden voiton päähän. Pudotuspelien tilastotkin olivat mykistävät: 1,85, 92,8 %, 5 SO. Muistan edelleen sen harmituksen, kun koko seuraava kausi 2004-05 peruttiin työsulun takia. Kipperin takia kannatti kuitenkin odotella. Melkoinen ura tuli Flamesin maalilla lopulta pelattua. Vezinaa ja Jennings Trophyakin tuli voitettua.

Eräs toinenkin maalivahti olisi ollut tyrkyllä Flamesista Kipperin ohella: Mike Vernon. Kenttäpelaajista toki nuo mainitsemasi.

Panthersin kohdalla yllätyin positiivisesti nähdessäni legendaveskari Vanbiesbroukin nimen, joka olikin varsin iso nimi silloin 90-luvun puolivälissä, kun itse kunnolla aloin seuraamaan ja myöskin kortteja keräämään. Veskarilla oli myös tosi tyylikäs maski, jota muistan jostain kortin kannesta moneen kertaan ihastelleeni. Ja olipa hän myös NHL97-pelin kannessa!
Muistan Vanbiesbrouckin komean Rangers-maskinkin ennen Panthersiin siirtymistä. Erikoinen maski muutenkin, ristikkokin normaalista poikkeava. Kelly Hrudey taisi myöskin käyttää samaa maskimallia uransa loppupuolella (Kingsissä ja Sharksissa).

Vanbiesbrouck vei Panthersin huipulle eli finaaleihin Avalanchea vastaan melkoisen äkkiä (1996). Olihan se upeaa suorittamista Beezeriltä.

Kings-valinta Hrudey yllätti myös kovasti, olisin odottanut Blakea, Robitaillea tai jopa Kurria, miksei myös Kopitaria tai Quickia. Toki veskari Kelly Hrudey oli itselleni tuttu.
Tässä tullaan jälleen omaan rakkauteeni maalivahteja kohtaan. Niitä tuli kerättyä eniten myös kortteina. Itsekin pelasin kaikkia pallopelejä junnuna mieluiten nimenomaan maalivahtina.

Kingsissä toki Hrudeyn jälkeen olisi ollut tyrkyllä mainitsemiasi nimiä. Kurri tai Robitaille olisi todennäköisesti ollut seuraava nimi.

Myös Bäckström Koivun yli oli yllätys Wildin kohdalla.
Bäckström tuli myöskin aikamoisella ryminällä Wildin maalinsuulle. Se teki vaikutuksen.

Samaten Mike Richter Rangersista yli esimerkiksi Messierin tai Leetchin, joista jälkimmäinen taisi voittaa Conn Smythen mestaruuskeväänä '94.
Messier olisi tosiaan ollut varmasti se toinen valinta. Akrobaattinen Richter ja kevät 1994 jäivät ikuisesti verkkokalvoilleni.

Monta tuttua, joskin yllättävää, veskarivalintaa myös aakkosten loppupäässä! Irbe, CuJo ja Puppa itsellekin todella tuttuja nimiä, mutta yllättäviä ykkösvalintoja. Muistan 'seuranneeni' Puppaa nuorena naskalina hauskan nimen takia ja hän taisi myös olla tuohon aikaan liigan ainoita oikeassa kädessä räpylää pitäneitä veskareita, toki yhdessä Tom Barrasson kanssa.
Omat suurimmat suosikkini maalivahdeista olivat (ehdoton ykkönen) Curtis Joseph ja lisäksi mm. Arturs Irbe. Sharks-vahdeista ikonisimman maskin omasi muuten Brian Hayward. Tietäjät tietää.

Daren Puppakin tuli listalle täysin 90-luvulta ja keräilykorteista. Vilkaisinpa äsken huvikseni miehen Tampa-tilastoja. Eipä tainnut mies paria-kolmea kautta pidempään edes toimia kyseisen joukkueen ykkösvahtina. Ei ihan suurin Tampa-ikoni siis.

Samaan yllätysvalintakategoriaan laitan myös Kirk McLeanin, hänen ja CuJon kohdilla itsellä tulee ehdottomasti ensin mieleen Hull ja Bure.
Kirk McLean tuli kenties myös alitajunnasta kevään 1994 kahinoista listalle. Pavel Bure olisi todennäköisesti ollut seuraava nimi.

Bluesista minulla oli vain yksi ja ainoa ykkösvaihtoehto. Brett Hull todennäköisesti seuraavana.

Mielenkiintoinen lista, erittäin mielenkiintoinen! Ei ollenkaan huono, vaan yllättävä ja mielenkiintoinen.
Samoin sinun listasi. Ehkä hieman vähemmän yllätyksiä kuin omassani.
 
NHL:n pudotuspelit ovat käynnistyneet ryminällä ja muutamia yllätyksiäkin on tullut. Laitan nyt spoilereihin ajatuksia viime päivien peleistä, jos joku katsoo näitä matseja jälkikäteen kuten minäkin.

NHL:ssä ei ole niinkään tärkeää se, että kuka voittaa. Tärkeintä on se, että sekä Tampa Bay ja Pittsburgh häviävät. Valitettavasti näissä pudotuspeleissä vain toinen näistä on toteutunut. Jättiyllätys oli puolestaan Capitalsin kilpailukykyinen suoritus Panthersia vastaan. Yleensähän kyseinen porukka on sulanut huolella jo ensimmäisellä kierroksella. Vielähän tässä on tosin aikaa. Peli itsessään oli varsin viihdyttävää fyysistä peliä, joka ei sinänsä tullut yllätyksenä. Joukkueiden pelaajista kun löytyy yhteensä 4 useiten taklaavaa pelaajaa runkosarjan top-11-listalta. Yleisesti ajateltiin Capitalsin mahdollisuuksien kariutuvan perinteisen pudotuspelikompastelun lisäksi maalivahtipelin, joka on ollut koko kauden epätasaista. Tässäkin pelissä Panttereiden ensimmäinen maali oli mielestäni sellainen, joka näissä peleissä on saatava kiinni. Hyvää mähinää kuitenkin ja ehdottoman mielenkiintoista seurattavaa myös jatkossa.
 
NHL:n pudotuspelit ovat hyvässä vauhdissa. Kaikissa sarjoissa on pelattu kolme ottelua ja ne ovat menneet pääasiassa tasaisissa merkeissä. Kaikissa paitsi yhdessä ottelusarjassa tilanne on 2-1.

Poikkeuksena Colorado Avalanchen ja Nashville Predatorsin välinen sarja, jota ensiksi mainittu johtaa 3-0. Predators olisi varsinkin viime yön ottelussa kaivannut kipeästi maalinsuulle huippuiskuista Juuse Sarosta.

Itselleni tähän mennessä suurimpia yllätyksiä ovat olleet Florida Panthers ja Calgary Flames. Eivätkä siis hyvällä tavalla. Panthersin runkosarjan suoranainen lento on loppunut hyvin tylysti Capitalsin käsittelyssä. Sama pätee Flamesiin Starsia vastaan. Toki molemmilla joukkueilla on vielä mahdollisuus kääntää sarja itselleen.

Tilanteet eri pareissa:
Itäinen konferenssi
Florida Panthers - Washington Capitals 1-2
Toronto Maple Leafs - Tampa Bay Lightning 2-1
Carolina Hurricanes - Boston Bruins 2-1
New York Rangers - Pittsburgh Penguins 1-2

Läntinen konferenssi
Colorado Avalanche - Nashville Predators 3-0
Minnesota Wild - St. Louis Blues 2-1
Calgary Flames - Dallas Stars 1-2
Edmonton Oilers - Los Angeles Kings 2-1


Merkkipaalujakin ollaan nähty ja niitä tultaneen näkemään vielä lisää kevään mittaan.

Pittsburgh Penguins-ikoni Sidney Crosby on noussut kaikkien aikojen pudotuspelipisteissä jo peräti kuudennelle sijalla. Uskoisin, että hän tulee vielä tänä keväänä nousemaan listalla ohi Jaromir Jagrin. Crosby on kyllä edelleen 34-vuotiaana täysin uskomaton ja kokonaisvaltainen pelaaja. Hattua päästä.
Koodi:
1. Wayne Gretzky  | 202. 122+260=382
2. Mark Messier   | 236. 109+186=295
3. Jari Kurri     | 200. 106+127=233
4. Glenn Anderson | 225.  93+121=214
5. Jaromir Jagr   | 208.  78+123=201
6. Sidney Crosby  | 177.  70+127=197

Maalivahtien puolella myöskin (entinen) Penguins-ikoni kunnostautuu. Marc-Andre Fleury on noussut jo jakamaan kaikkien aikojen pudotuspelivoittojen kolmatta sijaa. Fleurylla on ikuisesti paikka sydämessäni, pelasipa hän missä vain.
Koodi:
1. Patrick Roy       | 151
2. Martin Brodeur    | 113
3. Grant Fuhr        |  92
3. Marc-Andre Fleury |  92
 
Munkkitarjoilun myötä Florida pääsi tasoittamaan ottelusarjan. Tämä taisi viimeistään katkaista Capitalsin toiveet jatkoon menosta, sillä seuraavat matsit pelataan Floridassa. Peli näytti jo surullisen tutulta Capitalsin pudotuspelisekoilulta, jossa vastustaja lyö maalit flipperityyliin omaan päätyyn.
 
Munkkitarjoilun myötä Florida pääsi tasoittamaan ottelusarjan. Tämä taisi viimeistään katkaista Capitalsin toiveet jatkoon menosta, sillä seuraavat matsit pelataan Floridassa. Peli näytti jo surullisen tutulta Capitalsin pudotuspelisekoilulta, jossa vastustaja lyö maalit flipperityyliin omaan päätyyn.
Kyllähän se oli taisteluvoitto ja ansaittu semmonen! Voi toivottavasti päästään tuosta Washingtonista eroon heti eka kierroksella. Mitään muuta en noilta playoffseilta enempää toivo.
 
Kyllähän se oli taisteluvoitto ja ansaittu semmonen! Voi toivottavasti päästään tuosta Washingtonista eroon heti eka kierroksella. Mitään muuta en noilta playoffseilta enempää toivo.

No kyllähän sinun toiveesi toteutuu, siitä ei ole ainakaan historian perusteella epäilystä.
 

Tämä on niin käsittämätöntä, etten oikein osaa edes sanoiksi pukea. Meillä on käsissämme aikamoinen kiekollisten puolustajien kulta-aika. Muutama todella kova yksilö, jotka ovat pisteiden(kin) valossa puhjenneet tällä kaudella kukkaan.
 
Munkkitarjoilun myötä Florida pääsi tasoittamaan ottelusarjan. Tämä taisi viimeistään katkaista Capitalsin toiveet jatkoon menosta, sillä seuraavat matsit pelataan Floridassa. Peli näytti jo surullisen tutulta Capitalsin pudotuspelisekoilulta, jossa vastustaja lyö maalit flipperityyliin omaan päätyyn.
Tuohon täsmennys: NHL:n playoffien pelisysteemi on 2-2-1-1-1, eli loput kolme peliä pelataan "vuoroin vieraissa".
Viimeöisen viidennen pelin Florida vei hienolla (munkki?)nousulla 0-3 tilanteesta. Seuraava pelataan siis Washingtonissa, mahdollinen game7 Floridassa.
 
Tuohon täsmennys: NHL:n playoffien pelisysteemi on 2-2-1-1-1, eli loput kolme peliä pelataan "vuoroin vieraissa".
Viimeöisen viidennen pelin Florida vei hienolla (munkki?)nousulla 0-3 tilanteesta. Seuraava pelataan siis Washingtonissa, mahdollinen game7 Floridassa.
Totta tosiaan muuten, en muistanutkaan että pelit jatkuvat noin. Peliä en itse nähnyt, enkä varmaan katsokaan kun jo otsikon vahingossa näin. Munkeista en siis osaa sanoa, mutta aika perinteinen Washingtonin sulaminen tuntuu olevan. Eikä tässä nyt huonolle joukkueelle hävitty, jotenkin vain typerryttävää seurattavaa vuodesta toiseen.

Kun ne omat suosikit tulevat Philadelphiasta ja Washingtonista, voi NHL:stä kärsiä koko sen keston ajan. :D
 
Niinhän siinä lopulta kävi mitä kaikki odottivatkin. Florida painelee jatkoon omasta sarjastaan, joskaan ei niin ylivoimaisesti mitä ehkä alunperin ajateltiin. Capitalsin kannattajan näkökulmasta peli oli sitä samaa turhauttavaa pudotuspelilätkää, jossa pelataan 1-2 erää kolmesta. Tässäkin Capsit lähtivät hyvällä ryminällä ensimmäiseen erään, vauhtia ja taklauksia riitti ja vastustaja oli selvästi hätää kärsimässä, vaikkei maaleja nähtykään. Sen jälkeen pojat arvelivatkin lähteä jo kesälomille ja lopputulos on kylmää katsottavaa. Erityisesti Floridan toisessa maalissa Capitalsin käsittämätön räpeltäminen ja olematon puolustuspelaaminen saavat ihon kananlihalle.

Tätähän tämä pudotuspelilätkä toisaalta on. Marginaalit ovat pieniä ja ne ratkaisun avaimet olivat käsissä molemmilla joukkueilla jo ennen tätä peliä. Capitals olisi voinut viedä sarjan edellisen kahden pelin aikana, mutta Floridan tyhjän maalin tolppa taisteli voiton ensimmäisessä ja Capitalsin sulaminen edellisessä pelissä hoiteli loput. Floridan tasoista joukkuetta vastaan ei riitä, jos pelataan yksi erä ja neppaillaan ne loput.

Jatkoon menijöiden osalta tässä pitänee siirtyä Floridan kannattajaksi ainakin seuraavalla kierroksella, koska parista Toronto / Tampa Bay ei löydy suosikkia. Ja olisihan se tietysti kiva, jos Claude Giroux saisi vihdoinkin sen himoitsemansa pystin.
 
No niin ensimmäinen kierros on siis ohitse ja kesä on taas virallisesti alkanut, kun Washington on ulkona. Totuttuun tapaan Toronto myös hävisi taas ensimmäisellä kierroksella. Onko se kohta jo 20 vuotta täynnä, kun ovat edellisen kerran ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon edenneet? Olisin toivonut Toronton voittavan, koska en jaksaisi Tampaa katsella yhtään pidempään, kuin on pakko. Sinällään ei mitään kyseistä seuraa ja organisaatiota vastaan, mutta eihän se 'neutraalien fanien' kannalta kivaa ole, jos yksi ja sama voittaa monta vuotta putkeen.

Ilmeisesti Florida-Tampa sitten seuraavalla kierroksella ja pahaa pelkään, että Tampa taas voittaa 6-7 pelissä. Niin vaikeaa oli Floridalla Washingtoniakin vastaan. Toivon toki olevani väärässä! Carolina-Rangersista varmaan jokainen toivoo Hurricanesin jatkavan. Sanomattakin selvää, että Florida-Carolina olisi Idän puolelta unelma konferenssifinaaliin.

Lännessä vissiin sitten 'The Battle of Alberta' tulossa Calgaryn ja Edmontonin välille? Siinäpä sitä tunnetta tulee olemaan. Flamesien puolella olen tässä, koska ehdottomasti 'paremmin koottu ja johdettu' joukkue mielestäni. Edmonton menee kuitenkin vain tehokaksikko edellä ja se ei oikein itseäni kutkuta. Toki Oilersin edellisestä menestyksestä ja finaalipaikasta on 15+ vuotta, että ei sitäkään vastaan olisi mitään. Coloradon vankkureissa tietenkin St. Lousia vastaan, ei vaatine sen suurempia perusteluja.

Konferenssifinaalitoiveet olisivat siis Colorado-Calgary ja Florida-Carolina. Finaaleihin sitten mahdollisimman suomalaisväritteinen poppoo, eli Colorado ja toinen Idän suomalaisjoukkueista. Pääpointtina kuitenkin, että Tampa ulos heti, jotta saadaan 'uusi' mestari.
 
No niin ensimmäinen kierros on siis ohitse ja kesä on taas virallisesti alkanut, kun Washington on ulkona. Totuttuun tapaan Toronto myös hävisi taas ensimmäisellä kierroksella. Onko se kohta jo 20 vuotta täynnä, kun ovat edellisen kerran ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon edenneet? Olisin toivonut Toronton voittavan, koska en jaksaisi Tampaa katsella yhtään pidempään, kuin on pakko. Sinällään ei mitään kyseistä seuraa ja organisaatiota vastaan, mutta eihän se 'neutraalien fanien' kannalta kivaa ole, jos yksi ja sama voittaa monta vuotta putkeen.

Ilmeisesti Florida-Tampa sitten seuraavalla kierroksella ja pahaa pelkään, että Tampa taas voittaa 6-7 pelissä. Niin vaikeaa oli Floridalla Washingtoniakin vastaan. Toivon toki olevani väärässä! Carolina-Rangersista varmaan jokainen toivoo Hurricanesin jatkavan. Sanomattakin selvää, että Florida-Carolina olisi Idän puolelta unelma konferenssifinaaliin.

Lännessä vissiin sitten 'The Battle of Alberta' tulossa Calgaryn ja Edmontonin välille? Siinäpä sitä tunnetta tulee olemaan. Flamesien puolella olen tässä, koska ehdottomasti 'paremmin koottu ja johdettu' joukkue mielestäni. Edmonton menee kuitenkin vain tehokaksikko edellä ja se ei oikein itseäni kutkuta. Toki Oilersin edellisestä menestyksestä ja finaalipaikasta on 15+ vuotta, että ei sitäkään vastaan olisi mitään. Coloradon vankkureissa tietenkin St. Lousia vastaan, ei vaatine sen suurempia perusteluja.

Konferenssifinaalitoiveet olisivat siis Colorado-Calgary ja Florida-Carolina. Finaaleihin sitten mahdollisimman suomalaisväritteinen poppoo, eli Colorado ja toinen Idän suomalaisjoukkueista. Pääpointtina kuitenkin, että Tampa ulos heti, jotta saadaan 'uusi' mestari.

Kevät alkaa virallisesti koirankakkojen paljastuessa kinoksista, etenee hiljalleen Washingtonin putoamiseen ja muuttuu erinomaiseksi Pittsburghin pudotessa ensimmäisellä kierroksella.

Tampasta täysin samaa mieltä ja antaa hyvän syyn kannustaa tässä kohti Floridaa. New York Rangers puolestaan saa empatiat puolelleni Pingviinien pudottamisen johdosta ja onkin se kannustettava osapuoli osaltani seuraavallakin kierroksella. Muista pareista ilman sen erityisempää syytä valikoituu omiksi suosikeiksi Blues ja Flames. Sinänsä ilahduttava kokonaistilanne, ettei jäljellä ole oikeastaan Tampaa lukuunottamatta ketään, joille ei soisi menestystä.
 
Ylös Bottom