Lautapelit ovat kelpo tapa viettää aikaa yhdessä perheen tai ystävien kanssa. Trails of Tucana ei ole poikkeus, mutta se tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden myös yksinpeliin. Ei muuta kuin polkuja muodostamaan saaren toisesta kolkasta toiseen.
Yksi viiva kerrallaan
Trails ei ole kirjaimmellisesti lautapeli, vaan sitä pelataan erillisillä paperilapuilla, joihin piirretään kynällä reittiviivoja. Saman pöydän ääreen pääsee istumaan maksimissaan kahdeksan osallistujaa, ja vaihtoehtoja säännöstöön on muutamia. Perusperiaate on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä rakentamalla polkuja Tucanan saaren eri kylien välille sekä luoda kulkuyhteydet tropiikin muutamille nähtävyyksille.
Tarjolla on kaksi eri kokoista karttaa, aloittelijoille sopiva Isla Petit ja asteen suurempi Isla Grande. Kompaktissa paketissa tulee mukana noin satasivuinen karttalehtiö, alkuvalmistelu-, maasto- ja bonuskortteja sekä kahdeksan lyijykynää. Karttalehtiöpaperin toisella puolella on Petit-kartta, toisella Grande.
Karttapaperit ovat kertakäyttöisiä, mutta niitä tulee paketissa kiitettävästi mukana.
Alussa porukasta valitaan yksi pormestari, joka toimii koko pelin ajan vetäjänä ja kääntää tarvittavat kortit pöytään. Alkuvalmistelukortti määrittää jokaiselle pelaajalle kylien paikat, joten lähtötilanne vaihtelee hieman pelaajien ja pelikertojen välillä. Bonuskortit asetetaan kuvapuoli ylöspäin pöydälle.
Tämän jälkeen pöytään käännetään kaksi maastokorttia, joiden perusteella jokainen piirtää omaan karttaansa viivan kahden vierekkäisen ruudun välille, mitkä vastaavat juuri käännettyjä kuvia. Maastokortteja on viittä erilaista: autiomaa, metsä, vuori, vesi ja vapaa valinta. Pakassa on kahdeksan autiomaata, kun taas vesiä on vain neljä. Vaihtelevat todennäköisyydet mahdollistavat pientä taktikointia. Kun viiva on piirretty, käännetään seuraavat kaksi maastokorttia aina niin kauan, kunnes pakka on tyhjä.
Tuuria ja taktiikkaa
Pisteitä saa, kun yhdistää kaksi samalla kirjaimella merkattua kylää toisiinsa. Se kuka tekee esimerkiksi ensimmäisenä yhteyden B:stä B:hen saa lisäksi bonuskortin tuomat lisäpojot. Toinen tapa kartuttaa omaa saldoa on yhdistää saaren nähtävyyksiä kyliin. Jokaisesta turistikohteesta irtoaa muutama piste, ja jos kerää kaikki saaren samanlaiset kohteet, irtoaa lisäksi vapaavalintainen piirto karttaan. Ylimääräisen vuoron arvo kertautuu mitä pidemmälle peli etenee, sillä kilpailu on kovaa ja yksi pelikerta ei yleensä kestä kovinkaan kauaa.
Maastokortit määrittävät mahdolliset viivapaikat.
Pisteitä lasketaan ensimmäisen kerran, kun maastokorttipakka on käyty kertaalleen läpi. Kaikki nähtävyyspisteet ynnätään yhteen ja merkataan lapun laidassa olevaan tilaan. Isla Petit -versiossa pakka käydään toisen kerran läpi, Grandessa kolmasti. Jokaisen kierroksen välissä maastokortit sekoitetaan ja pisteet lasketaan yhteen. Samasta kohteesta saa siis tupla- tai jopa triplapisteet pelin aikana.
Petit-saaren pelaaminen kestää reilun vartin, isompi ottaa pikkaisen kauemmin.
Trails of Tucanan säännöt on helppo oppia, sillä ohjekirjanen vääntää rautalangasta pelin askeleet – vieläpä suomeksi. Petit-saaren pelaaminen kestää reilun vartin, isompi ottaa pikkaisen kauemmin. Taktikointia piirtelyssä on jonkin verran, mutta vastapelaajien tekemiseen ei oikein voi puuttua millään tavalla. Paras pelaaja siis voittaa, eikä kilpakumppaneille voi tehdä samanlailla kiusaa kuin esimerkiksi erinomaisessa Carcassonnessa.
Taktikointia – tai oikeastaan ennakointia – kannattaa silti harrastaa. Koska yksi pelikerta ei kestä kauaa, jokaisella valinnalla on painoarvoa. Onkin tärkeää edetä suunnitelmallisesti ja yrittää yhdistellä yhteen polkuun useampi kohde. Moni asia on tuurista, eli käännetyistä korteista, kiinni, mutta kauaskantoiset päätökset nostavat voiton mahdollisuuksia.
Kelpo viihdettä yhdessä, muttei ehkä yksin
Peruskonseptia väritetään muutamilla poikkeuksilla. Erikoisbonuskortteja pystyy ottamaan esimerkiksi kaksi pöydälle, jolloin ne ohjaavat osallistujien lähestymistä polkujen suunnitteluun. Yksinpeli viihdyttää pari kertaa, muttei vastaa millään tasolla porukassa pelaamisen sosiaalista kokemusta. Kiva lisä yksinäisiin hetkiin, ei muuta.
Pisteitä kertyy kolmesta eri kategoriasta.
Trails of Tucana sopii hyvin illanviettoihin sen lyhyen keston ja helpon säännöstön takia. Kuka tahansa pystyy hyppäämään peliin mukaan, sillä sen rakenne on nopea ymmärtää. Samassa piilee teoksen kompastuskivi: Tucanan saaret eivät tarjoa kovinkaan paljoa variaatiota, eikä vastustaja pysty ryvettämään taktisilla siirroilla. Jokainen pelaaja vastaa vain omasta tekemisestään, eikä kilpakumppaneiden kiusaamiseen ole aseita tarjolla. Siitäkin huolimatta Trails of Tucana soveltuu mukavasti jopa kahdeksan hengen peli-iltoihin.
Lue juttu sivustolla...
Yksi viiva kerrallaan
Trails ei ole kirjaimmellisesti lautapeli, vaan sitä pelataan erillisillä paperilapuilla, joihin piirretään kynällä reittiviivoja. Saman pöydän ääreen pääsee istumaan maksimissaan kahdeksan osallistujaa, ja vaihtoehtoja säännöstöön on muutamia. Perusperiaate on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä rakentamalla polkuja Tucanan saaren eri kylien välille sekä luoda kulkuyhteydet tropiikin muutamille nähtävyyksille.
Tarjolla on kaksi eri kokoista karttaa, aloittelijoille sopiva Isla Petit ja asteen suurempi Isla Grande. Kompaktissa paketissa tulee mukana noin satasivuinen karttalehtiö, alkuvalmistelu-, maasto- ja bonuskortteja sekä kahdeksan lyijykynää. Karttalehtiöpaperin toisella puolella on Petit-kartta, toisella Grande.
Karttapaperit ovat kertakäyttöisiä, mutta niitä tulee paketissa kiitettävästi mukana.
Alussa porukasta valitaan yksi pormestari, joka toimii koko pelin ajan vetäjänä ja kääntää tarvittavat kortit pöytään. Alkuvalmistelukortti määrittää jokaiselle pelaajalle kylien paikat, joten lähtötilanne vaihtelee hieman pelaajien ja pelikertojen välillä. Bonuskortit asetetaan kuvapuoli ylöspäin pöydälle.
Tämän jälkeen pöytään käännetään kaksi maastokorttia, joiden perusteella jokainen piirtää omaan karttaansa viivan kahden vierekkäisen ruudun välille, mitkä vastaavat juuri käännettyjä kuvia. Maastokortteja on viittä erilaista: autiomaa, metsä, vuori, vesi ja vapaa valinta. Pakassa on kahdeksan autiomaata, kun taas vesiä on vain neljä. Vaihtelevat todennäköisyydet mahdollistavat pientä taktikointia. Kun viiva on piirretty, käännetään seuraavat kaksi maastokorttia aina niin kauan, kunnes pakka on tyhjä.
Tuuria ja taktiikkaa
Pisteitä saa, kun yhdistää kaksi samalla kirjaimella merkattua kylää toisiinsa. Se kuka tekee esimerkiksi ensimmäisenä yhteyden B:stä B:hen saa lisäksi bonuskortin tuomat lisäpojot. Toinen tapa kartuttaa omaa saldoa on yhdistää saaren nähtävyyksiä kyliin. Jokaisesta turistikohteesta irtoaa muutama piste, ja jos kerää kaikki saaren samanlaiset kohteet, irtoaa lisäksi vapaavalintainen piirto karttaan. Ylimääräisen vuoron arvo kertautuu mitä pidemmälle peli etenee, sillä kilpailu on kovaa ja yksi pelikerta ei yleensä kestä kovinkaan kauaa.
Maastokortit määrittävät mahdolliset viivapaikat.
Pisteitä lasketaan ensimmäisen kerran, kun maastokorttipakka on käyty kertaalleen läpi. Kaikki nähtävyyspisteet ynnätään yhteen ja merkataan lapun laidassa olevaan tilaan. Isla Petit -versiossa pakka käydään toisen kerran läpi, Grandessa kolmasti. Jokaisen kierroksen välissä maastokortit sekoitetaan ja pisteet lasketaan yhteen. Samasta kohteesta saa siis tupla- tai jopa triplapisteet pelin aikana.
Petit-saaren pelaaminen kestää reilun vartin, isompi ottaa pikkaisen kauemmin.
Trails of Tucanan säännöt on helppo oppia, sillä ohjekirjanen vääntää rautalangasta pelin askeleet – vieläpä suomeksi. Petit-saaren pelaaminen kestää reilun vartin, isompi ottaa pikkaisen kauemmin. Taktikointia piirtelyssä on jonkin verran, mutta vastapelaajien tekemiseen ei oikein voi puuttua millään tavalla. Paras pelaaja siis voittaa, eikä kilpakumppaneille voi tehdä samanlailla kiusaa kuin esimerkiksi erinomaisessa Carcassonnessa.
Taktikointia – tai oikeastaan ennakointia – kannattaa silti harrastaa. Koska yksi pelikerta ei kestä kauaa, jokaisella valinnalla on painoarvoa. Onkin tärkeää edetä suunnitelmallisesti ja yrittää yhdistellä yhteen polkuun useampi kohde. Moni asia on tuurista, eli käännetyistä korteista, kiinni, mutta kauaskantoiset päätökset nostavat voiton mahdollisuuksia.
Kelpo viihdettä yhdessä, muttei ehkä yksin
Peruskonseptia väritetään muutamilla poikkeuksilla. Erikoisbonuskortteja pystyy ottamaan esimerkiksi kaksi pöydälle, jolloin ne ohjaavat osallistujien lähestymistä polkujen suunnitteluun. Yksinpeli viihdyttää pari kertaa, muttei vastaa millään tasolla porukassa pelaamisen sosiaalista kokemusta. Kiva lisä yksinäisiin hetkiin, ei muuta.
Pisteitä kertyy kolmesta eri kategoriasta.
Trails of Tucana sopii hyvin illanviettoihin sen lyhyen keston ja helpon säännöstön takia. Kuka tahansa pystyy hyppäämään peliin mukaan, sillä sen rakenne on nopea ymmärtää. Samassa piilee teoksen kompastuskivi: Tucanan saaret eivät tarjoa kovinkaan paljoa variaatiota, eikä vastustaja pysty ryvettämään taktisilla siirroilla. Jokainen pelaaja vastaa vain omasta tekemisestään, eikä kilpakumppaneiden kiusaamiseen ole aseita tarjolla. Siitäkin huolimatta Trails of Tucana soveltuu mukavasti jopa kahdeksan hengen peli-iltoihin.
Lue juttu sivustolla...