Vastaus: Pelejä, joita haluatte nähdä ps3:lla!
En nimeä mitään tiettyä peliä, tai genreä, jota erityisesti haluaisin pelata plegekolmosella. Sen sijaan voisin listata yleisellä tasolla sellaisia ominaisuuksia ja piirteitä, joita todellakin toivon seuraavan konsolisukupolven tuovan mukanaan.
1. PS2:lla nähtiin monta peliä, jotka oli suoranaisesti pilattu surkealla PAL-käännöksellä. Esimerkiksi jopa sellainen pelisarja kuin Final Fantasy, Square-Enixin lippulaiva, oli PAL-versiona litistynyt muodottomaksi, kun PAL-käännöstä tehdessä ei oltu ilmeisesti älytty, että PAL- ja NTSC-kuvien välinen resoluutioerokin voisi olla hyvä ottaa huomioon käännöstä tehdessä. Tai sitten siitä ei vain välitetty. (Veikkaan jälkimmäistä, sillä kyllä PS2:lle ilmestyi myös hyvin käännettyjä pelejä.)
Eli toivon, että PS3:n aikana ei tarvitsisi enää jännätä, että onko pelin X eurooppalainen versio hyvin käännetty, vai saammeko nauttia hitaammasta pelinopeudesta ja/tai litistyneestä kuvasta NTSC-versioon verrattuna.
2. Toivon myös, että tällä kertaa pelilevyjen isoa kokoa todella hyödynnetään, ja annetaan pelaajien valita peleissä kieli, jota kuunnella. Ja että valittavissa olisi myös pelin alkuperäinen kieli, eikä tyyliin Shinobi tai Nightshade, joissa puhutun kielen voi tosiaan valita viidestä vaihtoehdosta - englannista, ranskasta, italiasta, saksasta ja espanjasta - mutta se alkuperäinen kieli, japani, oli jostain syystä poistettu.
Tästä olisi erityisesti hyötyä Japsi-RPG -pelejä pelatessa. Jälkiäänitys kun ei yleensä ole sama asia kuin alkuperäisen tekijätiimin tekemät äänet.
3. 60 Hz:n kuvan valintamahdollisuus vakioksi jokaiseen peliin. Tähänhän HDTV-tuki tuonee helpotusta ja lisää 60 Hz:n kuvan mukanaolon mahdollisuutta. Myös progressiivisesti päivittyvänä.
(Okei, tämä liittyy tuohon PAL-käännöksen tekoon, mutta ansaitsee erillisenkin maininnan vielä.)
4. Erittäin tärkeänä juttuna toivon, että pelien pelattavuuteen ja ohjattavuuteen kiinnitettäisiin yhtä paljon huomiota kuin graafisten yksityiskohtien hiontaan. Nykyäänkin on vielä paljon pelejä, joissa tapahtuu satunnaisia kamerakulmien vaihteluita, hidasta, jopa tökkivää ruudunpäivitystä, sekä "ruudun ulkopuolelle ampumista", kun kamera ei pysy pelitapahtumien perässä.
5. Kunnon dialogia peleihin, prkl!
Yleishuomio tämäkin, vaikka kohdistuukin erityisesti edelläkin mainittuihin J-RPG -peleihin. Luontevaa keskustelua pelihahmojen välille ei tunnuta sitten millään saavan. Siihen aikaa, kun kaikki dialogi oli pelkkää tekstiä, se ei haitannut, kun äänet saattoi kuvitella mielessään sellaisina, ettei mikään häirinnyt, mutta nykyään ääninäyttelyn yleistymisen jälkeen huomaa monesta pelistä, kuinka teennäistä hahmojen puhe on. Keskusteluksi sitä ei juuri voi kutsua, vaan kyse on puhtaasti "repliikkien lukemisesta".
Pelien budjetit kasvavat järkyttävää tahtia. Tämän kaikki tietävät. Mutta olisiko mahdollista, että siitä jättibudjetista otettaisiin osa, ja palkattaisiin vaikkapa joku Quentin Tarantino dialogieditoriksi. Saataisiin vähän mielenkiintoisempaa ja hauskempaa dialogia pelihahmojenkin välille.
Saattaa kuulostaa pikkujutulta valittamiselta, mutta aivan kuten huono dubbauskin, myös teennäinen ja/tai typerä dialogi itsessään on helkkarinmoinen tunnelmantappaja.
Jill-sandwiches, anyone?
6. Enemmän interaktiivisuutta pelimaailman ympäristöihin. Montako kertaa olemmakaan nyky- ja edellisellä konsolisukupolvella pelanneet pelejä, joissa voi saada vaikka mitä sinkoja ja raketinheittimiä aseiksi, mutta joilla ei kuitenkaan voi räjäyttää tiellä olevaa puuovea säpäleiksi?
Näkymättömiin seiniin ei olla sentään pahemmin enää törmätty. Siitä kiitos.
Tämäkään ei voi olla enää ainakaan konetehoista kiinni. Red Factionissa menivät ympäristöt suhteellisen kivasti rikki jo N64-aikana. Voin vain kuvitella, millaiseen tuhojälkeen päästää Xbox360:n ja PS3:n ruuduilla, jahka koodaajat oppivat niitä vielä vähän paremmin optimoimaan.
Jatkan joskus myöhemmin, jos jaksan.
En nimeä mitään tiettyä peliä, tai genreä, jota erityisesti haluaisin pelata plegekolmosella. Sen sijaan voisin listata yleisellä tasolla sellaisia ominaisuuksia ja piirteitä, joita todellakin toivon seuraavan konsolisukupolven tuovan mukanaan.
1. PS2:lla nähtiin monta peliä, jotka oli suoranaisesti pilattu surkealla PAL-käännöksellä. Esimerkiksi jopa sellainen pelisarja kuin Final Fantasy, Square-Enixin lippulaiva, oli PAL-versiona litistynyt muodottomaksi, kun PAL-käännöstä tehdessä ei oltu ilmeisesti älytty, että PAL- ja NTSC-kuvien välinen resoluutioerokin voisi olla hyvä ottaa huomioon käännöstä tehdessä. Tai sitten siitä ei vain välitetty. (Veikkaan jälkimmäistä, sillä kyllä PS2:lle ilmestyi myös hyvin käännettyjä pelejä.)
Eli toivon, että PS3:n aikana ei tarvitsisi enää jännätä, että onko pelin X eurooppalainen versio hyvin käännetty, vai saammeko nauttia hitaammasta pelinopeudesta ja/tai litistyneestä kuvasta NTSC-versioon verrattuna.
2. Toivon myös, että tällä kertaa pelilevyjen isoa kokoa todella hyödynnetään, ja annetaan pelaajien valita peleissä kieli, jota kuunnella. Ja että valittavissa olisi myös pelin alkuperäinen kieli, eikä tyyliin Shinobi tai Nightshade, joissa puhutun kielen voi tosiaan valita viidestä vaihtoehdosta - englannista, ranskasta, italiasta, saksasta ja espanjasta - mutta se alkuperäinen kieli, japani, oli jostain syystä poistettu.
Tästä olisi erityisesti hyötyä Japsi-RPG -pelejä pelatessa. Jälkiäänitys kun ei yleensä ole sama asia kuin alkuperäisen tekijätiimin tekemät äänet.
3. 60 Hz:n kuvan valintamahdollisuus vakioksi jokaiseen peliin. Tähänhän HDTV-tuki tuonee helpotusta ja lisää 60 Hz:n kuvan mukanaolon mahdollisuutta. Myös progressiivisesti päivittyvänä.
(Okei, tämä liittyy tuohon PAL-käännöksen tekoon, mutta ansaitsee erillisenkin maininnan vielä.)
4. Erittäin tärkeänä juttuna toivon, että pelien pelattavuuteen ja ohjattavuuteen kiinnitettäisiin yhtä paljon huomiota kuin graafisten yksityiskohtien hiontaan. Nykyäänkin on vielä paljon pelejä, joissa tapahtuu satunnaisia kamerakulmien vaihteluita, hidasta, jopa tökkivää ruudunpäivitystä, sekä "ruudun ulkopuolelle ampumista", kun kamera ei pysy pelitapahtumien perässä.
5. Kunnon dialogia peleihin, prkl!
Yleishuomio tämäkin, vaikka kohdistuukin erityisesti edelläkin mainittuihin J-RPG -peleihin. Luontevaa keskustelua pelihahmojen välille ei tunnuta sitten millään saavan. Siihen aikaa, kun kaikki dialogi oli pelkkää tekstiä, se ei haitannut, kun äänet saattoi kuvitella mielessään sellaisina, ettei mikään häirinnyt, mutta nykyään ääninäyttelyn yleistymisen jälkeen huomaa monesta pelistä, kuinka teennäistä hahmojen puhe on. Keskusteluksi sitä ei juuri voi kutsua, vaan kyse on puhtaasti "repliikkien lukemisesta".
Pelien budjetit kasvavat järkyttävää tahtia. Tämän kaikki tietävät. Mutta olisiko mahdollista, että siitä jättibudjetista otettaisiin osa, ja palkattaisiin vaikkapa joku Quentin Tarantino dialogieditoriksi. Saataisiin vähän mielenkiintoisempaa ja hauskempaa dialogia pelihahmojenkin välille.
Saattaa kuulostaa pikkujutulta valittamiselta, mutta aivan kuten huono dubbauskin, myös teennäinen ja/tai typerä dialogi itsessään on helkkarinmoinen tunnelmantappaja.
Jill-sandwiches, anyone?
6. Enemmän interaktiivisuutta pelimaailman ympäristöihin. Montako kertaa olemmakaan nyky- ja edellisellä konsolisukupolvella pelanneet pelejä, joissa voi saada vaikka mitä sinkoja ja raketinheittimiä aseiksi, mutta joilla ei kuitenkaan voi räjäyttää tiellä olevaa puuovea säpäleiksi?
Näkymättömiin seiniin ei olla sentään pahemmin enää törmätty. Siitä kiitos.
Tämäkään ei voi olla enää ainakaan konetehoista kiinni. Red Factionissa menivät ympäristöt suhteellisen kivasti rikki jo N64-aikana. Voin vain kuvitella, millaiseen tuhojälkeen päästää Xbox360:n ja PS3:n ruuduilla, jahka koodaajat oppivat niitä vielä vähän paremmin optimoimaan.
Jatkan joskus myöhemmin, jos jaksan.
