Pelimekaniikat; hyvät, pahat ja rujot

[jryi]

Horizon-keskustelussa tuli puhetta kiipeilystä, ja koska aihe on ihan mielenkiintoinen, vaikka meneekin hiukan Horizonista ohi, niin ajattelin aloittaa yleisen keskustelun pelimekaniikoista. Eli missä on jokin mekaniikka toteutettu poikkeuksellisen hyvin tai missä olisi petrattavaa?

Tässä lainaus alkuperäisestä keskustelusta:

Kuka voi edes sanoa että missään pelissä kiipeily olisi hauskaa pelaamista? Spider-Mania ei lasketa koska tyyppi juoksee seinillä. Itse voin hieman erikoisen vaihtoehdon, sillä Dishonoredeissa olen pitänyt kiipeilystä kattolampuissa ja salareittejä etsien, samoin kuin hyvin samanlaisen pelimekaniikan omaavassa Preyssä. Mutta ei ehkä ole samanlainen kiipeily kyseessä mitä tässä vertaillaan, joten en äkkiä keksi itsekään yhtään mielekästä kiipeilymekaniikkaa.

Hyvä kysymys. Kiipeilystä olisi varmaan mahdollista tehdä mielenkiintoista, mutta itse näkisin mielekkäämpänä yhdistää sen yleisemmin "traversaliin" (jolle olen yrittänyt keksiä hyvää suomenkielistä vastinetta, miltä kuulostaisi "maastonylitys"?)

Eniveis, parhaita esimerkkejä loistavasta maastonylityksestä on Prince of Persia -peleissä. Niissähän täytyy osata hypätä oikea-aikaisesti, juosta seiniä pitkin, kiikkua köysissä tai ketjuissa ja ennen kaikkea yhdistää liikkeet sujuvaksi ketjuksi. Näissä on kivasti haastetta, epäonnistumisen mahdollisuus ja tietysti se riemu, joka syntyy pitkän liikesarjan onnistuneesta suorittamisesta.

Itse asiassa pelkkä kiipeily on suhteellisen hyvin toteutettu Astro's Playroomissa. Siinähän on selkeästi merkatut tarttumiskohdat, mutta niistä täytyy aktiivisesti pitää kiinni. Joissain kohdissa tarttumisen voimakkuudella on merkitystä. Tätä voisi laajentaa lisäämällä käsien liikuttelun osaksi haastetta, ja jos samalla täytyisi myös ottaa huomioon jalkojen sijainti, niin mekaniikasta voisi saada riittävän monipuolisen. Pelkkien käsien tai yhden käden ja yhden jalan varassa roikkuminen voisi kuluttaa energiaa ja sitä pystyisi palauttamaan löytämällä tukevat alustat kaikille raajoille.

Tietysti tämä edellyttäisi todella tarkkaa kenttäsuunnittelua, jotta kiivettävästä pinnasta tulisi riittävän mutta ei liian vaikea. Mutta jotain tämäntyyppistä monipuolisuutta lisäämällä esim. johonkin Unchartedeihin tai miksei vaikka Assassin's Creediin saisi uutta henkeä.

 

[Cyrus1]

Jee, tästä tulee loistava ketju, ennustan näin. Vuosien päästäkin on täällä hyvää ja tärkeääkin keskustelua.

Laitetaan nyt nopeasti tässä erätauolla hyvää kiipeilyä sisältävä peli: Grow Home. Suorastaan nerokas peli, menee itsellä varmaan top50 parhaiden pelien listalle. Suosittelen!

Ja kyllä, moni peli kaipaisi tuollaista monipuolistusta. Muistelisin, että Tomb Raider Underworldissa oli sellainen yksinkertainen kikka, että ajoittamalla painallukset Lara kiipesi sivuttain nopeammin. Tällainenkin ihan pieni kikka tekee pelaamisesta jo paljon miellyttävämpää. Ja erilaisia ratkaisuja toivoisi kehittäjien miettivän. Unchartedin tapa hoitaa siirtymät on nähty.

Dying Lightia pelatessa tuli mieleen, kuinka ympäristössä liikkumisesta voidaan tehdä todella tärkeä osa pelimekaniikkoja niin, että pelistä tulee kaikin puolin parempi niiden ansiosta. Pelinhän voisi toteuttaa Assassin's Creed-tyylisesti, jossa peli hoitaa kaiken, pidät vain nappia pohjassa, mutta ei, kehittäjillä oli kunnianhimoa ja liikkuminen on uskomattoman nautinnollista. Samoin Mirror's Edgeä pelatessa (pelasin jatko-osan hiljattain) tulee jatkuvasti mieleen, kuinka laiskasti FPS-peleissä on menty liikkumisen suhteen. Niin paljon mahdollisuuksia.

 

[kriswel]

Mulle tuli mieleen PC puolelta Mount and Blade-pelit. Niissä on hyvä taistelusysteemi. Eli sellainen jossa miekkakäsi tottelee hiiren liikkeitä. Kun liikutat hiirtä sivusuunnassa, miekka lyö sivulle ja kun työnnät hiirtä eteen, miekka tekee pistolyönnin jne. Siinä saa vielä napin klikkauksilla lisää variaatioita noihin iskuihin ja jos oikein muistan, niillä saa myös kontrolloitua iskun voimaakin.
Alkuun se tuntui todella oudolta mutta kun siihen tottui niin tuli nopeasti ajatus että miksei kaikissa peleissä ole samanlaista systeemiä?
Onhan sitä jotkut pelit ilmeisesti jäljitelleet. Chivalry ainakin taitaa perustua samaan systeemiin.

 

[Fabre#4]

Kun kerran koko homma lähti liikkeelle kiipeilystä puhumisesta, niin mainitaanpa peli(sarja), jossa on ehdottomasti parhaat ja vapaimmat kiipeilymekaniikat! Kyseessähän ovat tietenkin Insomniacin Spiderman-pelit! Rajoittamaton kiipeily miten vain ja missä vain! Ehdottomasti the best climbing ever!

Pleikkariyksinoikeus totta kai

 

[Nepa]

Breath of the wildissa on mielestäni erinomainen kiipeily. Toki olisin kaivannnut vielä esim jotkin sadekelin kiipeilyhanskat niin olisi täydellinen. Staminamittarista voi olla montaa mieltä, mutta itse pidin.

 

[Wipe]

Jos haluaa olla todellinen hiustenhalkoja ja vikisijä niin Breath of the Wildin se itse kiipeäminen on pelisuorituksena simppeli ja jopa tylsä, "sen kun painat stickiä johonkin suuntaan ja vahdit ettei stamina lopu". Eli tavallaan kiipeilymekaniikkana, jos sen aivan liian kirjaimellisesti ottaa, ei mitenkään mullistava.

Mutta tämä olisi jo melkoista yksinkertaistamista. Siihen kiipeilyyn liittyy pelissä hahmokehitystä ja sitä kautta maailman aukeamista tavalla, joka tuntuu dynaamiselta, kannustaa voimistamaan hahmoa & keräämään kiipeilyä parantavia vaatteita & kokkailemaan staminaa väliaikaisesti parantavia ruokia ja murtaa samalla vuosikausia vanhan Zelda-kaavan, jossa maailma aukeaa uusien esineiden kautta. Siihen liittyy reitin ja lähestymisen suunnittelua ja aitoa jännitystä (ja palkitsevuutta) siitä, pääseekö kuitenkaan perille.

Hyvä ketju, pitää palata tähän joidenkin ei-kiipeily-esimerkkien kanssa myöhemmin

Muokkaus:
No kun Spiderman mainittiin, niin tässä PS4 Spidermanissa nimenomaan liikkuminen oli niin nerokkaan hyvin tehty, että se veti mukanaan vaikka muut osat pelistä olivat "vain ihan hyvää peruslaatua". Todella luontevaa, riittävän yksinkertaista mutta ei kuitenkaan millään raiteilla menemistä ja sopivasti tuli uusien taitojen kautta vaihtelua siihenkin. Tällä erotuttiin selvästi muista supersankariseikkailuista edukseen, vaikka esim. Batmanissa ja inFamous-peleissä kulkeminen on viihdyttävää ollutkin.

 

[Hulikopteri]

Mitä minulle tulee mieleen pelimekaanikoista niin Soulsien taistelumekaniikka pitäisi olla jokaisessa action/combatpeleissä. Se yksinkertaisesti toimii. Eikä mene vaan lyöntispämmiksi. Esim Witcherissa combat rupesi äkkiä tuntumaan tylsältä.

 

[m_vierimaa]

Ja yhteisistä käytännöistä, kuinka pelaaminen helpottuisikaan kun VR puolella olisivat myös suunnilleen samat kontrollit eri peleissä eikä jokaisessa omansa.

 

[Gunslinger]

TitanFall 2 ja Mirror's edgeissä oli kans hyvin tehty liikkuminen. Riittävästi vapautta ja pelaajan taidolla, sekä kekseliäisyydellä oli merkitystä, alun kädestä pitämisen jälkeen.