Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Ehkä noita pelikasoja katsoessa kannattaa yrittää sisäistää sitä ajattelumallia, että kaikkia pelejä ei läpi tarvitse pelata. Jos peli tuntuu huonolta, turha sitä on vatvoa menemään. Useimmiten peleissä varsinainen pelimekaniikka tahkotaan hyvin nopeasti tyhjäksi, ja loppu onkin vain vanhan toistoa. Jos taas on jäänyt sarjan aikaisemmat osat pelaamatta, ei jatko-osan pelaamista kannata siitä syystä pantata. Videopelit ovat iteratiivisia, joten yleensä myöhemmät osat hiovat pelimekaniikkaa vain paremmaksi, kun ekassa pelissä paljon rahaa, aikaa ja vaivaa menee varsinaisen konseptin kehittämiseen. Poikkeuksiakin toki on olemassa.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Oikeastaan hyvää pelattavaa on jo liikaa. Ainakin siinä mielessä, että usein harmittaa, kun joutuu skippaamaan varmasti loistavia teoksia vain siksi, ettei aika yksinkertaisesti riitä. Ja monet pelit joutuu tavallaan jättämään "kesken", kun haluaa käydä läpi mahdollisimman paljon eri pelejä. Eli moninpelejä tulee pelattua tämän vuoksi nykyisin huomattavasti vähemmän, vaikka usein ovatkin loistavaa viihdettä. Samoin highscoreja tykkäisin jahdata, mutta ei aika riitä sellaiseen lähellekään tarpeeksi.
Ja muutenkin joutuu pelaamaan valikoidusti eli jotkut pelit pelaa vain nopeasti tarinan läpi käyden, vaikka tietää, että pelillä olisi enemmän annettavana, jos pelaisi uudelleen korkeammalla vaikeusasteella ja tavoittelisi esim. parempia chapter-tuloksia.

Toisaalta on pelitulvalla hyviäkin puolia. Rahaa säästyy todella paljon. Aina on jotain pelattavaa, joten nykyisin ei tule uutena ostettua kuin pari peliä vuodessa (yleensä joku ihan pakko päästä heti pelaamaan moninpeliä peli). Sitten, kun backlogia on saanut purettua sopivasti ja voi ostella lisää pelejä, ovat hinnat siellä kympin ja kahden tienoilla.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Juu, kyllähän tuota pelattavaa on vuosien aikaan kerääntynyt :D Tulen ostaneeksi paljon kiinnostavia pelejä sitten, kun saa halvalla, koska halpa. Siellä se on sitten hyllyssä valmiina odottamassa sopivaa aikaa, eikä tarvitse myöhemmin stressata, mistä sen saisi hankittua (jos jokin vanha peli olisi siinä ajassa ehtinyt muuttumaan harvinaiseksi/kalliiksi). Huono puoli tässä on se, että nyt ollaan menossa PS3-kaudella. Minulla on vieläkin pelaamattomia ja vanhoja PS1/2-pelejä hylly täynnä. Lisäksi monet näistä vanhoista peleistä ovat nykyaikana saaneet HD-päivityksen, joten ei sinänsä tee enää mieli pelata, vaan ostan mieluummin melkein sen uudistetun version.

Mutta aikaa onneksi on pelaamiseen riittävästi. Töissä olen, mutta lapsia ei. Joten kun työpäivä on ohi, voin helposti istuutua useammaksi tunniksi pelaamaan. Ongelma tietysti on, että jumittuu pelaamaan samaa peliä niin pitkäksi aikaa (esim. keräämään trophyja tai muita saavutuksia), ettei ehdi siirtymään uuteen kokemukseen. Toisaalta, miksipä sitä pelata väkisin jotain, kun viihtyy muutenkin siinä nykyisessä pidemmänkin aikaa.

Keskenkin on pelejä jäänyt, enkä koe kovin suurta syyllisyyttä. Ehkä jossain toisessa tilanteessa niistä jaksaisi innostua, mutta juuri nyt ei ole sellainen hetki. Yksi hyvä esimerkki on Bayonetta, mitä kovasti kehuttiin, mutta ei napannut mukaan heti alusta, joten siellä se on vieläkin hyllyssä. Myymään en rupea pelejä. Poikkeuksia on, esim. Skyrim, josta halusin jotain saada vielä takaisin, koska siitä tulee erittäin todennäköisesti GOTY tms -versio, joten hankkisin sen version muutenkin. Mitäpä minä saman pelin kahdella versiolla :)

En siis koe, että pelattavaa olisi liikaa. Mihin tässä on niin kiire, että kaikki pelit pitäisi heti ostaa ja pelata, kun ei niitä kuitenkaan ehdi kaikkia pelata samaan aikaan. Omaksi huviksenihan minä pelaan ja pelaan juuri niitä pelejä, kun haluan ja silloin, kun haluan. Ei ole mitään painostusta, että tämä peli on JO 2 vuotta wanha, kyllä se olisi jo pitänyt pelata, senkin peleistä tietämätön luuseri! Sekin "helpottaa", etten pelaa esimerkiksi co-oppeja netin kautta, niin ei tarvitse miettiä peliseuran saatavuutta.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Paavi sanoi:
Ehkä noita pelikasoja katsoessa kannattaa yrittää sisäistää sitä ajattelumallia, että kaikkia pelejä ei läpi tarvitse pelata. Jos peli tuntuu huonolta, turha sitä on vatvoa menemään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse olen vahvasti eri mieltä. Itse pelaan aina sen yksinpelin läpi, olin mikä peli vain. Online-puolen jätän sitten toisaalta yleensä väliin (usein lähes koskematta), mikä tietysti vapauttaa aikaa yksinpelipuolelle.

Kaverilla on juurikin tuo ajattelumalli, että varmaan 4-6 peliä aina kesken ja jatkuvasti tartutaan uuteen "hypeen". Ei tuokaan sivusta seurattuna kovin hyvältä vaihtoehdolta vaikuta. Poor guy. :D

Itse ehkä ajattelen sitä että miksi porukka stressaa niin paljon siitä että peli lojuu pelaamatta hyllyssä vaikka kuukausia - jopa vuosia? Minusta peli ei sinänsä ole sen kummempi asia kuin leffa, kirja tai sarjakuva. Eihän viihde sinänsä huonene ajan myötä tai hypen vähenemisen myötä. Joskus se ajan kanssa voi jopa parantua, koska pelialan "sai vain kasin!" -tyylinen höpökeskustelu on hiipunut ja voi keskittyä vain itse peliin hypen sijaan. Varjopuolena tietysti se, että forumkeskustelu on tietty osin hiipunut myös. Ymmärrän kuitenkin sen pointin että peli halutaan myydä tai vaihtaa vielä silloin kun se on halutumpi ja silloin tietysti on paras hypätä pelin kimppuun aika lähellä julkaisua.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

HD-konsolit eivät edelleenkään tarjoa tälle pelaajalle tarpeeksi pelattavaa. Dishonoredit ja Assassin's Creedit eivät vain yksinkertaisesti kiinnosta. Wiiltä kuitenkin löytyy edelleen pelaamattomia vanhoja pelejä sekä uudelleenpelattavia, joiden pariin palaaminen kutkuttaa: Chocobo's Dungeon, Another Code R, Wario Land: Shake Dimension, Exerbeat, Hydroventure, Rhythm Paradise: Beat the Beat, bit.trip Complete, Xenoblade ja niin edelleen, puhumattakaan uusista peleistä kuten Inazuma Eleven Strikers, La-Mulana ja Just Dance 4. Pelijonossa on toki myös pari peliä HD-konsoleille, kuten Half-Minute Hero ja House of the Dead Overkill: Extended Edition, mutta kuten tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, nämä eivät varsinaisesti edusta näiden konsolien ydintarjontaa.

Pelattavaa siis riittää vielä hetken tarpeisiin, mutta onhan tässä selvää, että jossakin vaiheessa Wiin pelit loppuvat. Samalla nykyisillä HD-konsoleilla ei selvästikään ole tarpeeksi niiden omasta valtavirrasta poikkeavia pelejä. Huolestunut katse kääntyy siis Wii U:n suuntaan: tuleeko sille Wiitä vastaavaa tarjontaa, vai tuleeko siitä vain kolmas HD-konsoli multiplattareille kuten Arkham City ja Assassin's Creed? Vai saattaisiko Sonylla tai Microsoftilla olla tekeillä ällistyttävä strategianmuutos, joka tarjoaisi Wii-pelaajallekin enemmän pelattavaa?
 
Useita hyviä pelejä odottaa keskeneräisinä tai korkkaamattomana hyllyssä. Kaikki trophytkin olisi saatava, joten urakkaa saattaa olla pelissä huomattavasti enemmän kuin yksi läpipeluu. Itse yritän saada sihdattua hyllyyn vain todella hyvät pelit, koska pakkopullana platinan metsästäminen on karmeaa. Tämä tuli aikoinaan koettua Quantum of Solacessa ja nyt hyllyssä kiikkuu No More Heroes, joka ei ainakaan Move-ohjauksella avautunut.

Koen joskus masennusta/pettymystä kuinka paljon pelattavaa hyllyssä olisi. Etenkin jos kaupanhyllyllä näkyy XCOMin tasoinen herkkupala. Tällöin yritän ansaita uuden pelin saavuttamalla jotain aikaisemmissa pelissä, jotta pöytä tuntuisi hieman puhtaammalta ennen uuden pelin tuloa.

Tällä työstössä on Dead Space 2, Uncharted 2 DLC-trophyt, AC2 ja Bomberman Ultran online-trophyt.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Ketjua lukiessa aloin ihmettelemään, että missä vaiheessa näistä ostetuista mutta pelaamattomista peleistä on tullut näin laajalle levinnyt ongelma. Ilmiö ei varmaankaan ole räjähtänyt hetkessä, vaan hitaasti pelien suosion kasvaessa ja siten (suurten tuotantoarvon omaavien) pelien määrän noustessa. Toki tällä foorumilla käyttäjäkanta on varmaan liian yksipuolista (suurin osa ns. peliharrastajia) laajamittaisen analyysin tekemiseen, joten ongelma tuskin on ihan näin yleinen suhteutettuna koko pelaajapohjaan, eli kun huomioidaan myös vähemmän pelaavat ihmiset.

Omalla kohdalla tuo backlog ongelma ole kovin suuri, sillä valikoin yleensä pelini melko tarkkaan ja pidän korkeintaan pari kolme peliä odottamassa pelivuoroaan. Tosin PSN-Plus palvelu on tätäkin lukua nyt nostanut "ilmaispeleillään". Rahaakin tällä tavoin säästyy kun ei osta kaikkea heti julkaisussa, enkä koe olevani niin rikas että makuuttaisin varojani pelikokoelmassa, jota sitten joskus pelaan. Mutta niinhän se on, ettei rakkaseen harrastukseen käytettyjä varoja pidä liian tarkkaan laskea, pää siinä muuten sekoaa.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

On joo tosiaan helpottavaa lukea, että monilla muillakin on tämä sama "backlog-ongelma". Omalla kohdallani 70-80 pelaamattoman pelin läjä hyllyssä johtuu pääasiassa kahdesta uusimmasta Battlefield-sarjan pelistä ja tarkemmin niiden moninpelistä, jotka ovat näköjään yhteensä imeneet yli 1200 tuntia aikaani... Pelaamisen kanssa kun minullakin kilpailee perhe, työt ja muut normaalit lähes nelikymppisen äijänkörilään "ongelmat".

Olen ihan tietoisesti pyrkinyt vähentämään verkkokaupoissa koluamista, koska niissä tulee tartuttua tyhmiinkin alennuksiin tyyliin "kun nyt kerran halvalla saa". Koska olen myös jo vuosien ollut koukuttunut achievementteihin, yksittäiset pelit tuppaavat pysymään aika kauan koneessa. Olen tosin tässäkin ottanut vähän sen kannan, että ei kaikkia pelejä ja niiden DLC:tä tarvitse läpäistä ultrahardilla. Pelit lähtevät kiertoon nopeammin kuin vielä muutama vuosi sitten. Siinä on vain yleensä se huono puoli, että vaihdossa tulee uusia pelejä... :p
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Olen oppinut rakastamaan backlogiani enkä enää siitä ahdistu. Ei niitä nyt ihan hirvesti ole kuitenkaan, ehkä joku parikymmentä.
Näihin en kuitenkaan laske pelejä joita en ole mennyt "läpi", mutta joille olen antanut ison siivun peliajastani, kuten Sacred 2 (ties kuinka monta eri hahmoa eri leveleillä), tai Bad Company 2 (en ole kertaakaan painanut A-näppäintä Single Player kohdan päällä).

Pirkka-Pro-Tip: Peliaikaa saa kätevästi lisää kun vaihtaa vessassa istuessa lehdet ja kirjat kannettavaan pelikoneeseen 8)
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Konsoleille noin 10-15 peliä pelattavana, tietokoneella sellanen 50 peliä ja lisää tulee joka viikko. Noh olen jo hieman motivoinnut itseäni että piakkoin tulevan 2kk sairasloman aikana pelaan ainakin nuo konsolipelit alta pois.
Halvat hinnathan tässä on syypää. Steamin alennukset on hyvä esimerkki tai varsinkin nyt amazon on alkannut pukkaamaan hyviä diilejä. Tässä hyvä esimerkki.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Itse pyrin seuraamaan vain muutamia pelejä, joita tulossa, ja unohtaa kaikki muu. Siitäkin huolimatta useampiakin pelejä kesken, koska yksinkertaisesti aika ei riitä :p. Sentään backlogin määrä on yksinumeroinen.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

En varmaankaan ole 'HC-peliharrastaja', mutta tämä on tuttu aihe joka tapauksessa. En koe olevani mikään kasuaalipelaajakaan, sillä seuraan pelialaa ja pelejä päivittäin, mutta olen ehkä hyvin tietoinen omasta 'pelimaustani' ja keskittynyt vain tietynlaisiin peleihin. Näin ollen tarjontaa on toki paljon, muttei oikeastaan liikaa.

Omalla kohdallani pelaaminen on vuosien varrella mennyt melkoista vuoristorataa: Commodore 64-aikoina piratismin kukoistaessa kaikilla oli satoja pelejä ja lapsena paljon aikaa pelata. Konsoleihin siirryttyäni pelit maksoivat paljon eikä opiskelijalla ollut liiemmälti rahaa. Aikaa kyllä olisi ollut. Nyt taas ei hirveesti pysty satsaamaan ajallisesti, mutta töistä saa rahaa ja pelit ovat todella halpoja. Lisäksi digitaalinen jakelu helpottaa heräteostoksia huomattavasti. O tempora, o mores.

Viime vuonna backlog oli melkoinen, mutta tällä hetkellä se alkaa olla jotakuinkin olematon. Vaikea sanoa, mikä backlogissa häiritsee. Ehkä on vaikea lukea foorumeilta ylistystä jostain pelistä, kun ei itse ole vielä kokenut sitä. Joka tapauksessa ratkaisu oli hyvin yksinkertainen; ei uusia pelejä ja pelasin omaa tahtiani pelejä (yksi kerrallaan) siihen saakka, kunnes peli ei enää tuntunut hauskalta. Aika moni meni kyllä läpi. Tahti oli n. tunnin illassa, mutten ottanut asiasta mitään stressiä.

Omalla kohdallani tilannetta helpottaa myös se, etten ole kiinnostunut trophyistä/achievementseista enkä muutenkaan välitä pelien kilpailullisesta annista. Pelit ovat minulle hauskaa ajanvietettä. En myöskään kerää pelejä eikä minulla ole tarvetta ostaa peliä julkaisussa. Nykyään peleihin tulee sen verran päivityksiä, että pidän parempana muutenkin odottaa. Ymmärrän hyvin, että backlog helposti räjähtää mikäli nämä asiat ovat tärkeitä.

Positiivinen ongelmahan tämä on, näitä ensimmäisen maailman ongelmia.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Kohtalontovereita! :D
Todellakin pelattavaa on aivan liikaa. Mikä selittynee sillä, että nyt eletään pelillisesti tämän konsolisukupolven kulta-aikaa. Uusia nimikkeitä ilmestyy ja uusia lupaavia on vielä tulossa. Siihen päälle kattava valikoima jo ilmestyneitä pelejä alelaarista. Vielä reilu vuosi sitten tilanne oli se, että mielenkiintoinen peli tuli varattua ja ostettua samoin tein. Nyt uuden pelin saa alelaarista alle puoli vuotta julkaisusta. Tavallaan vain kiinnostavimmat moininpelit on day 1 ostoksia.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Cyrus1 sanoi:
Oikeastaan hyvää pelattavaa on jo liikaa. Ainakin siinä mielessä, että usein harmittaa, kun joutuu skippaamaan varmasti loistavia teoksia vain siksi, ettei aika yksinkertaisesti riitä. Ja monet pelit joutuu tavallaan jättämään "kesken", kun haluaa käydä läpi mahdollisimman paljon eri pelejä. Eli moninpelejä tulee pelattua tämän vuoksi nykyisin huomattavasti vähemmän, vaikka usein ovatkin loistavaa viihdettä. Samoin highscoreja tykkäisin jahdata, mutta ei aika riitä sellaiseen lähellekään tarpeeksi.
Ja muutenkin joutuu pelaamaan valikoidusti eli jotkut pelit pelaa vain nopeasti tarinan läpi käyden, vaikka tietää, että pelillä olisi enemmän annettavana, jos pelaisi uudelleen korkeammalla vaikeusasteella ja tavoittelisi esim. parempia chapter-tuloksia.

Toisaalta on pelitulvalla hyviäkin puolia. Rahaa säästyy todella paljon. Aina on jotain pelattavaa, joten nykyisin ei tule uutena ostettua kuin pari peliä vuodessa (yleensä joku ihan pakko päästä heti pelaamaan moninpeliä peli). Sitten, kun backlogia on saanut purettua sopivasti ja voi ostella lisää pelejä, ovat hinnat siellä kympin ja kahden tienoilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Asiaan voin samaistua siinä että pelivalikoima on kasvanut käsittämättömän suuriin mittoihin. tänä päivänä on hankalaa pelata kovin pitkään jotain tiettyä koks jatkuvasti tehtaillaan uusia osia ja aiemmistakaan ei kerkeä tarpeeksi nauttimaan kun jo kohta on seuraavaa osaa tarjolla miljoonittain kauppojen hyllyillä ja netissä tilattavana muotona. monet pelit ovat entistä kehittyneempiä ja esimerkkejä on monta, otettaneen vaikka Borderlands 2, Medal of Honorin Warfighter ja marraskuussa tuleva Call of Dutyn Black Ops II. Itse odotan eniten uusinta Medal of Honoria koska aiemmistakin osista ja niistä varhaimmista on jäänyt hienoja muistoja. moninpelin suosio on korkealla ja niihin osallistun aina kun kykenen tai aika sen sallii. aina ei kuitenkaan ehdi joka peliin ja tänä päivänä uusia osia tuotetaan riesaksi asti. miksi ostaa vain huoneen kaappeihin jotain pölyyttymään?

Peleissä eniten kiehtoo tarina ja nykyään tuotetaan sellaisia jotka vaikuttavat paljon. tunnelmallisia kohtauksia ja legendaarisia joukkuetovereita on jotka pelastavat jopa kallion rotkoon pudonneen kaverin juuri ennen kuin on myöhäistä. jos yksinpelin pelaa kaikesta, kokemus on lyhyt jos miettii ettei aikaa kulu edes vuorokautta. yleensä pelaan heti vaikeimmalla ja ylittämättömissä kohdissa pudotan astetta pienemmälle jos on tunne että seinä on tullut vastaan. aina voi kuitenkin yrittää uudestaan ja hyvänä puolena on se että niissä on haastetta kaikentasosille ja ikäisille pelaajille. jos itseäni vertaa niin enemmistön tavoin pelaan moninpelejä vaikka enemmän pidän yksinpeleistä kun kohtaukset ja kenttien suorittaminen on kokemuksellista. nykyään vain tuntuu että tarina on ohi liiankin nopeasti ja näillä jatko-osilla mennään liikaa rahastamiseen asti.

jo pelien ilmestyessä tietää ettei kaikkea ehdi samana kuukautena saati edes vuotena pelaamaan koska jo hinta on liikaa. esimerkkeinä NHL13 ja uusimmat sota- ja räiskintäpelit joista tuskin kannattaa mennä 50-70E heittämään kuin onnenlantteja viskoisi kaivoon. mieluummin ostan jotain muuta kiinnostavaa, ainakin tällä kertaa. nettipeleihin kerkeää myöhemminkin sillä vanhemmissakin versioissa on edelleen kävijöitä eikä peliteemassa tulevaisuuteen tarvitse siirtyä ennen kuin on saanut tarpeeksi menneistä tapahtumista. joskus sitten pääsen tuhoamaan avaruusolentojen näköisiä vihollisia ja käyttämään valomiekkoja, lasersäteitä ja kenties pääsen lentävän lautasen kyydissä Marsin pinnalle. tai ensin käyn kuussa koska sielläkin voi olla suoritettavia operaatioita ja mielettömiä tilanteita suuria vihollismääriä vastaan.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Asennekysymyshän tuo on. Hyvin sitä pärjää, jossei ota stressiä omista harrastuksistaan. Mutta helppo se on aina todeta noin :)
Tällä hetkellä ei ole ainakaan meikäläisellä tätä ongelmaa. Muistan joskus kärsineeni tästä, kun oli tosin paljon vanhempia pelejä, jotka oli jäänyt hankkimatta.
Ensi vuonna tulossa ainakin GTA V, The Last of Us ja Dead Space 3. Ja tänä vuonna vielä Far Cry 3.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Hyvää pelattavaa ei missään nimessä ole liikaa. On vain liian vähän aikaa. Ongelma loiventuisi himpun verran jos kapitalistisiat eivät rahankiilto silmissään tuppaisi kaikkea mahdollista vuoden viimeisille kuukausille. Kesälläkin olisi kiva pelata jotain muuta kuin tusinajulkaisuja. Joulumyynti, i blame you!

Vanhojen, aloittamista vaille läpivedettyjen pelien lisäksi työstössä on ainakin viisi peliä, joiden välillä pitää hyppiä päivän fiiliksen mukaan. Ostoslistalla on pari tusinaa suht tuoreita ja lähitulevaisuudessa ilmestyviä julkaisuja. Jatkuvasti kaventuva vapaa-aika myös muuttaa pelitottumuksia. Tekisi mieli ottaa pelitykseen muutamia pitkiä ropeja, mutta toisinaan hyvinkin lyhyiden ja jatkuvasti keskeytyksille altiiden pelisessioiden takia en viitsi pilata pelinautintoa vaan jään odottamaan parempaa aikaa niiden kanssa.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Opiskelijan melko rajallisen budjetin takia ei uusia täydellä hinnalla ostettuja pelejä hyllystäni hirveästi löydy. Lähden vain harvoin tulevien pelien hypeen mukaan sillä lompakkoon tuijottaminen julkaisupäivänä tuottaisi vain masennusta. Ostankin lähes kaikki pelit reilusti julkaisun jälkeen kun hinnat ovat laskeneet.

Koska en useimmiten osta pelejä julkaisussa ei minua huoleta että joku muu uusi julkaisu jäisi nyt lopullisesti kokematta kun uusia pelejä pukkaa ulos. Kun vanhemmatkin pelit on helppo löytää Steamin kaltaisista verkkokaupoista ja vielä kohtuulliseeen hintaan, en katso jääväni aallon alle, vaan tunnen istuvani mukavasti kasan päällä mistä voi aina kaivaa mieleistä pelattavaa tarpeen mukaan.
 
Jos digidigin hyvä puoli on se, ettei pelikasoihin enää fyysisesti törmäile, huomaa sitä hamstraavansa kaikenlaista koska a) halpaa ja b) ei vie tilaa. Digittäjänä ei se pelielämä sen helpompaa ole, ongelmat ovat vain enemmäntai vähemmän erilaisia.

Enempi kastikkeessa.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Vähän erilainen näkökulma... Mullekin pelattavaa ilmestyy aivan liikaa, koska pidän niin monenlaisista peleistä. Mutta ei tuo haittaa, koska nyt voi valita vain järkyttävän hyviä pelejä pyörimään koneeseen. Ei tarvitse koskea hyviin peleihin, koska loistavia on niin paljon. Eikä mua ainakaan haittaa jos jotain jää pelaamatta, niinhän se on kaikessa mitä tekee, että aika tai raha ei riitä kaikkeen ja kuoritaan kermat päältä. Pelialalla kermakerros on tällä hetkellä kuorrutettu vielä mansikoilla ja napsitaan nyt niitä :)

Niin ja mansikat saa nyt vielä hyvään hintaan, koska edelliset alepelit on kesken ja ne pelattua on edelliset ilmestyneet megapelit löytäneet tiensä alelaareihin.
 
Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)

Niinpä niin, koska pidän kaikenlaisista peleistä... välillä tahtoo huiskia miekalla, toisinaan kaahailla, tai sitten räiskiä... näin massiivinen pelivyöry väkisinkin hautaa alleen. Sitten on pitänyt karsia ostolistalta sitten joskus -osastolle ihan oikeasti hyviä pelejä, kuten mm. Batman Arkhamit, Sleeping Dogs, Skyrim etc. Kaappiin en viitsi haalia hirveästi tavaraa varastoon, vaikka ehkä pitäisi, jos vaikka joskus saa duunista monoa persuksiin. Mutta on hyvä, että hyviä uusia pelejä on jatkuvasti tyrkyllä, toisin kuin pari kolme vuotta sitten. Loppusyksyn ainoa pakko-osto on AC III, j ehkä NFS: MW.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom