Pelkäätkö pelejä?

Kain

Well-Known Member
Olen halunnut keskustella aiheesta jo pitkään ja toivottavasti en ole ainoa joka on tästä kiinnostunut. Eli minä kärsin pelosta pelien parissa. Olen huomannut jo monia vuosia sitten kokevani pelkotiloja tiettyjen pelien parissa. Ja ne pelit ovat niitä joissa ollaan tekemisissä veden kanssa.

Huomasin tämän muistaakseni ekan kerran pelatessani Far cry 3 peliä ja kun ekan kerran sain hain kimppuuni vedessä telmiessäni meinasin oikeasti paskoa pöksyyni. Huomasin myös äkkiä, että vaikka tykkäsin pelistä kovasti en mennyt veden ääreen ollenkaan ellei siihen ollut ihan pakko. Ja sekin oli todella vaikeaa. Pienenä pohjustuksena otettakoon, että olen pennusta pitäen pelännyt vettä. Tai siis sitä mitä ei sielä näe olevan. Kiitos hyvin nuorena nähdyn Tappajahain :D

Jännäksi homman tekee se, että tykkään erittäin paljon uimisesta enkä pelkää mennä järveen enkä myöskään mereen, mutta videopelien parissa tuntuu lähes mahdottomalta pelata peliä jossa ollaan tuon suuren sinisen kanssa tekemisissä. En välttämättä olisi ottanut asiaa esille ollenkaan ellen sattumalta olisi törmännyt tubessa tähän videoon jossa käsitellään juurikin tätä aihetta. Pelkotilalleni on siis jopa nimi olemassa! :D Hyvin mielenkiintoinen klippi. Ja tästä innostuneena päätin äsken kokeilla uusinta plussapeliä Stranted deep. Ahdistus iski välittömästi kun päädyin pelissä veteen ja päätin vielä kokeilla astetta pidemmälle eli lähdin uimasille ja voi pojat, että pulssi hakkasi kovaa! :D Ei siinä sitten kauaa mennyt kun eräs vedessä asuva kalalajin edustaja tuli paikalle ja peli loppui siihen välittömästi enkä usko enää tätä pelaavani. Ikinä. Onko muita kohtalontovereita tai vastaavista kärsiviä?
 

Liitetiedostot

  • 20210504_231201.jpg
    20210504_231201.jpg
    386,9 KB · Lukukerrat: 10

laadunvalvoja

Well-Known Member
Hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Pelkään itse peleissä selvästi ensimmäisen kuvakulman kauhupelejä. Esimerkiksi RE7 sekä Outlast nostavat siinä määrin sykettä, ettei niiden pelaaminen onnistuisi yksin kuulokkeet korvilla pimeässä. Sinänsä ihan kunnioitettava saavutus videopeliltä, kun immersio päihittää havainnon ohjaimesta kädessä. Voisin kuvitella myös itse pelkääväni juuri noita kuvaamiasi syvän meren pelejä, kun niihin tietenkin liittyy se ainainen pelko jostain loputtomasta ja tuntemattomasta.
 

Jartza72

Well-Known Member
Itse olen sitä ikäluokkaa, joka aloitti pelaamisen Commodore 64:lla ja eipä niissä "spriteissä" silloin hirveästi mitään pelottavaa ollut. Nykyään taitaa peleissä pelottavinta olla se, että aika ei meinaa riittää niiden kaikkien pelaamiseen. :D
 

Jirza

Well-Known Member
En pelkää. Lapsena pelkäsin paljonkin kahuleffoja ja -pelejä, mutta ei ne enää näin aikuisena juurikaan säväytä.

Jotkut säikyttelykohtaukset tosin saavat pienen hätkähdyksen aikaan, mutta varsinaisesta pelosta ei voida puhua.

Mua välillä huvittaakin, kun jostakin kauhupelistä netistä keskustellaan, ja kerrotaan sen olevan niin pelottava, että hyvä kun uskaltaa edes pelata. Näin kävi aikanaan esim. Outlastin kanssa, joka olikin varsin tunnelmallinen peli, mutta aiheutti sitten lopulta enemmänkin ärsytystä, kun pitää puolustuskyvyttömällä hahmolla paeta jotain voittamatonta hirviötä.

Silent Hill 2:n muistan olleen todella ahdistava peli, kun sitä aikanaan teininä pelasin, mutta tuskinpa sekään enää nykyään sen suurimpia pelkotiloja aiheuttaa.
 

shamaniac

Well-Known Member
En kyllä sanoisi että pelkään pelejä mutta jännitystä tarjoavat monetkin sen sijasta. Siinä kun vaikka yrittää hiippailla vihujen seassa tai pakoilla jotain mörköä, niin aika kovatkin jännitykset voi olla päällä. Nuo toisaalta usein laimenee kun pelin mekaniikat tulevat tutummaksi, joten lopulta kuitenkin aina tiedostan vain pelaavani peliä.

Ehkä jotain ahdistustakin voi olla, sillä esim. Amnesia alkoi ahdistamaan sen takia että en tajunnut mitä oli tarkoitus tehdä, mörkö oli perässä ja pelimekaniikat tuntuivat liiankin työläiltä sen säännöllisen rauhoittumisen tms. takia. Tässä siis enemmänkin turhauttavalla tavalla ahdisti se, kuinka ärsyttävää pelaaminen oli näiden asioiden summana.

Toinen mikä "ahdistaa" on aikarajat peleissä/jaksoissa. Oikeasti joku Super Mario 3D World on painajainen pelaajalle, joka haluaisi tutkia kaiken kerralla eikä juosta jaksoja läpi. Tässä nuo lainausmerkit sen vuoksi että oikeasti ne ennemminkin ottaa päähän ja ankarasti.
 

Dragonfly

KonsoliFIN Alumni
Hyvä aihe.

Pelko on ehkä aika vahva sana, mutta kyllä kauhupelit aiheuttavat säikähdyksiä ja jännitystä. Itsellä ei siis tule kovin usein sellaista pelkoa ettenkö haluaisi pelata peliä, mutta kyllä pulssi saattaa "hieman" nousta jos joku mörökölli nappaa yhtäkkiä jalasta kiinni tai zombit vyöryvät pimeällä käytävällä niskaan joka puolelta.

Nyt kun oikein rupesin miettimään mikä olisi sellainen yksittäinen elementti, joka eritoten kauhupeleissä säikäyttää, niin mieleen tulee viholliset jotka vaihtavat liikkumisen rytmitystä. Eli ovat esim. ensin todella hitaita, mutta sitten ovatkin sekunnissa aivan iholla kun laittavat juoksuvaihteen silmään. Se arvaamattomuus ja sattumanvaraisuus vihollisen liikkeissä säpsäyttää. Tietysti mitä karmivamman näköinen vihollinen ja mitä synkempi/pelottavampi/hankalampi ympäristö, niin tilanne senkun pahenee.

Toinen elementti mitä kauhupeleissä kaipaan nostamaan omaa jännitystä on painostava tunnelma. Säikäytyksiä tai vihollisia ei aina tarvita, vaan mielestäni välillä on paljon parempi tapa viedä pelaajaa äärirajoille tarjoilemalla jatkuva tunne siitä että joku katselee, joku seuraa, pimeys saapuu ja niin edelleen. Tämän jälkeen varsinaiset viholliset tai äkkisäikäytykset aiheuttavat ainakin itsellä voimakkaamman reaktion.

@laadunvalvoja :lla hyvä pointti. Myös minun mielestä kuvakulmalla on väliä. Ensimmäisen personaan kuvakulma tarjoaa selvästä parhaan immersion, joka välittyy sitten monesti voimakkaampana jännityksenä. Joskin kyllä näitä jännityksen tunteita ovat onnistuneet aiheuttamaan myös kolmannen persoonan pelit kuin myös "fixed camera" -pelit, kuten The Medium tai vaikka vanhemmat Resident Evilit. Muistelisin, että joku isometrisestä kuvakulmasta kuvattu peli on niin ikään nostanut pulssia. Kuvakulmat näyttelevät isoa roolia varsinkin jos pelin yksi päätavoitteista on säikyttää pelaajaa. Hyvä pelintekijä osaa suunnitella ja käyttää kuvakulmia hyväksi.
 
Viimeksi muokattu:

Enrarliz

Active Member
En kyllä sanoisi että pelkään pelejä mutta jännitystä tarjoavat monetkin sen sijasta. Siinä kun vaikka yrittää hiippailla vihujen seassa tai pakoilla jotain mörköä, niin aika kovatkin jännitykset voi olla päällä. Nuo toisaalta usein laimenee kun pelin mekaniikat tulevat tutummaksi, joten lopulta kuitenkin aina tiedostan vain pelaavani peliä.

Ehkä jotain ahdistustakin voi olla, sillä esim. Amnesia alkoi ahdistamaan sen takia että en tajunnut mitä oli tarkoitus tehdä, mörkö oli perässä ja pelimekaniikat tuntuivat liiankin työläiltä sen säännöllisen rauhoittumisen tms. takia. Tässä siis enemmänkin turhauttavalla tavalla ahdisti se, kuinka ärsyttävää pelaaminen oli näiden asioiden summana.

Toinen mikä "ahdistaa" on aikarajat peleissä/jaksoissa. Oikeasti joku Super Mario 3D World on painajainen pelaajalle, joka haluaisi tutkia kaiken kerralla eikä juosta jaksoja läpi. Tässä nuo lainausmerkit sen vuoksi että oikeasti ne ennemminkin ottaa päähän ja ankarasti.

Kylläpäs muotoilit asian hyvin. Minulla täsmälleen samat ajatukset.
 
Ylös Bottom