Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelkäätkö pelejä?

DarkShadow

Well-Known Member
Olen halunnut keskustella aiheesta jo pitkään ja toivottavasti en ole ainoa joka on tästä kiinnostunut. Eli minä kärsin pelosta pelien parissa. Olen huomannut jo monia vuosia sitten kokevani pelkotiloja tiettyjen pelien parissa. Ja ne pelit ovat niitä joissa ollaan tekemisissä veden kanssa.

Huomasin tämän muistaakseni ekan kerran pelatessani Far cry 3 peliä ja kun ekan kerran sain hain kimppuuni vedessä telmiessäni meinasin oikeasti paskoa pöksyyni. Huomasin myös äkkiä, että vaikka tykkäsin pelistä kovasti en mennyt veden ääreen ollenkaan ellei siihen ollut ihan pakko. Ja sekin oli todella vaikeaa. Pienenä pohjustuksena otettakoon, että olen pennusta pitäen pelännyt vettä. Tai siis sitä mitä ei sielä näe olevan. Kiitos hyvin nuorena nähdyn Tappajahain :D

Jännäksi homman tekee se, että tykkään erittäin paljon uimisesta enkä pelkää mennä järveen enkä myöskään mereen, mutta videopelien parissa tuntuu lähes mahdottomalta pelata peliä jossa ollaan tuon suuren sinisen kanssa tekemisissä. En välttämättä olisi ottanut asiaa esille ollenkaan ellen sattumalta olisi törmännyt tubessa tähän videoon jossa käsitellään juurikin tätä aihetta. Pelkotilalleni on siis jopa nimi olemassa! :D
Hyvin mielenkiintoinen klippi. Ja tästä innostuneena päätin äsken kokeilla uusinta plussapeliä Stranted deep. Ahdistus iski välittömästi kun päädyin pelissä veteen ja päätin vielä kokeilla astetta pidemmälle eli lähdin uimasille ja voi pojat, että pulssi hakkasi kovaa! :D Ei siinä sitten kauaa mennyt kun eräs vedessä asuva kalalajin edustaja tuli paikalle ja peli loppui siihen välittömästi enkä usko enää tätä pelaavani. Ikinä. Onko muita kohtalontovereita tai vastaavista kärsiviä?
 

Liitetiedostot

  • 20210504_231201.jpg
    20210504_231201.jpg
    386,9 KB · Lukukerrat: 17
Hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Pelkään itse peleissä selvästi ensimmäisen kuvakulman kauhupelejä. Esimerkiksi RE7 sekä Outlast nostavat siinä määrin sykettä, ettei niiden pelaaminen onnistuisi yksin kuulokkeet korvilla pimeässä. Sinänsä ihan kunnioitettava saavutus videopeliltä, kun immersio päihittää havainnon ohjaimesta kädessä. Voisin kuvitella myös itse pelkääväni juuri noita kuvaamiasi syvän meren pelejä, kun niihin tietenkin liittyy se ainainen pelko jostain loputtomasta ja tuntemattomasta.
 
Itse olen sitä ikäluokkaa, joka aloitti pelaamisen Commodore 64:lla ja eipä niissä "spriteissä" silloin hirveästi mitään pelottavaa ollut. Nykyään taitaa peleissä pelottavinta olla se, että aika ei meinaa riittää niiden kaikkien pelaamiseen. :D
 
En pelkää. Lapsena pelkäsin paljonkin kahuleffoja ja -pelejä, mutta ei ne enää näin aikuisena juurikaan säväytä.

Jotkut säikyttelykohtaukset tosin saavat pienen hätkähdyksen aikaan, mutta varsinaisesta pelosta ei voida puhua.

Mua välillä huvittaakin, kun jostakin kauhupelistä netistä keskustellaan, ja kerrotaan sen olevan niin pelottava, että hyvä kun uskaltaa edes pelata. Näin kävi aikanaan esim. Outlastin kanssa, joka olikin varsin tunnelmallinen peli, mutta aiheutti sitten lopulta enemmänkin ärsytystä, kun pitää puolustuskyvyttömällä hahmolla paeta jotain voittamatonta hirviötä.

Silent Hill 2:n muistan olleen todella ahdistava peli, kun sitä aikanaan teininä pelasin, mutta tuskinpa sekään enää nykyään sen suurimpia pelkotiloja aiheuttaa.
 
En kyllä sanoisi että pelkään pelejä mutta jännitystä tarjoavat monetkin sen sijasta. Siinä kun vaikka yrittää hiippailla vihujen seassa tai pakoilla jotain mörköä, niin aika kovatkin jännitykset voi olla päällä. Nuo toisaalta usein laimenee kun pelin mekaniikat tulevat tutummaksi, joten lopulta kuitenkin aina tiedostan vain pelaavani peliä.

Ehkä jotain ahdistustakin voi olla, sillä esim. Amnesia alkoi ahdistamaan sen takia että en tajunnut mitä oli tarkoitus tehdä, mörkö oli perässä ja pelimekaniikat tuntuivat liiankin työläiltä sen säännöllisen rauhoittumisen tms. takia. Tässä siis enemmänkin turhauttavalla tavalla ahdisti se, kuinka ärsyttävää pelaaminen oli näiden asioiden summana.

Toinen mikä "ahdistaa" on aikarajat peleissä/jaksoissa. Oikeasti joku Super Mario 3D World on painajainen pelaajalle, joka haluaisi tutkia kaiken kerralla eikä juosta jaksoja läpi. Tässä nuo lainausmerkit sen vuoksi että oikeasti ne ennemminkin ottaa päähän ja ankarasti.
 
Hyvä aihe.

Pelko on ehkä aika vahva sana, mutta kyllä kauhupelit aiheuttavat säikähdyksiä ja jännitystä. Itsellä ei siis tule kovin usein sellaista pelkoa ettenkö haluaisi pelata peliä, mutta kyllä pulssi saattaa "hieman" nousta jos joku mörökölli nappaa yhtäkkiä jalasta kiinni tai zombit vyöryvät pimeällä käytävällä niskaan joka puolelta.

Nyt kun oikein rupesin miettimään mikä olisi sellainen yksittäinen elementti, joka eritoten kauhupeleissä säikäyttää, niin mieleen tulee viholliset jotka vaihtavat liikkumisen rytmitystä. Eli ovat esim. ensin todella hitaita, mutta sitten ovatkin sekunnissa aivan iholla kun laittavat juoksuvaihteen silmään. Se arvaamattomuus ja sattumanvaraisuus vihollisen liikkeissä säpsäyttää. Tietysti mitä karmivamman näköinen vihollinen ja mitä synkempi/pelottavampi/hankalampi ympäristö, niin tilanne senkun pahenee.

Toinen elementti mitä kauhupeleissä kaipaan nostamaan omaa jännitystä on painostava tunnelma. Säikäytyksiä tai vihollisia ei aina tarvita, vaan mielestäni välillä on paljon parempi tapa viedä pelaajaa äärirajoille tarjoilemalla jatkuva tunne siitä että joku katselee, joku seuraa, pimeys saapuu ja niin edelleen. Tämän jälkeen varsinaiset viholliset tai äkkisäikäytykset aiheuttavat ainakin itsellä voimakkaamman reaktion.

@laadunvalvoja :lla hyvä pointti. Myös minun mielestä kuvakulmalla on väliä. Ensimmäisen personaan kuvakulma tarjoaa selvästä parhaan immersion, joka välittyy sitten monesti voimakkaampana jännityksenä. Joskin kyllä näitä jännityksen tunteita ovat onnistuneet aiheuttamaan myös kolmannen persoonan pelit kuin myös "fixed camera" -pelit, kuten The Medium tai vaikka vanhemmat Resident Evilit. Muistelisin, että joku isometrisestä kuvakulmasta kuvattu peli on niin ikään nostanut pulssia. Kuvakulmat näyttelevät isoa roolia varsinkin jos pelin yksi päätavoitteista on säikyttää pelaajaa. Hyvä pelintekijä osaa suunnitella ja käyttää kuvakulmia hyväksi.
 
Viimeksi muokattu:
En kyllä sanoisi että pelkään pelejä mutta jännitystä tarjoavat monetkin sen sijasta. Siinä kun vaikka yrittää hiippailla vihujen seassa tai pakoilla jotain mörköä, niin aika kovatkin jännitykset voi olla päällä. Nuo toisaalta usein laimenee kun pelin mekaniikat tulevat tutummaksi, joten lopulta kuitenkin aina tiedostan vain pelaavani peliä.

Ehkä jotain ahdistustakin voi olla, sillä esim. Amnesia alkoi ahdistamaan sen takia että en tajunnut mitä oli tarkoitus tehdä, mörkö oli perässä ja pelimekaniikat tuntuivat liiankin työläiltä sen säännöllisen rauhoittumisen tms. takia. Tässä siis enemmänkin turhauttavalla tavalla ahdisti se, kuinka ärsyttävää pelaaminen oli näiden asioiden summana.

Toinen mikä "ahdistaa" on aikarajat peleissä/jaksoissa. Oikeasti joku Super Mario 3D World on painajainen pelaajalle, joka haluaisi tutkia kaiken kerralla eikä juosta jaksoja läpi. Tässä nuo lainausmerkit sen vuoksi että oikeasti ne ennemminkin ottaa päähän ja ankarasti.

Kylläpäs muotoilit asian hyvin. Minulla täsmälleen samat ajatukset.
 
Kyllä moni peli on saanut minut tuntemaan pelkoa ja ahdistusta, viimeisimpänä Days Gone. Resident Evil 7 ja Resident evil 2 Remake jäivät tämän takia kesken kun koin pelit liian ahdistavaksi ja voidaan sanoa jopa että liian pelottaviksi.
 
Joissakin peleissä tulee semmoisia tilanteita, että tekee hyvä laittaa pauselle vähäksi aikaa ja viimeisin niistä oli Visage, joka oli mun pleikkarillekin liikaa :D

Ei mua ne jump scaret peleissä niinkään pelota vaikka onnistuukin säikäyttämään, vaan jos kauhupeleissä on hyvin tehty äänimaailma, niin se onnistuu pelottamaan enemmän, kuin mikään muu koska ei tiedä mitä sieltä tulee.

Sitten on tietenkin ne omat inhokit, eli Mannekiinit, joita en voi sietää enää ollenkaan Condemnedin peluun jälkeen. Nyt jos niitä näen peleissä, niin pidän kameran tiukasti niihin lukittuna, ettei ne vaan perkule liikahda :D
 
Minä olen ihan lapanen mitä kauhuun tulee. Lähtee aivan laukalle mielikuvitus. Psykologinen kauhu on kauheinta, koska asia mikä voisi periaatteessa olla mahdollista käy kuumottamaan kaikista eniten. Esimerkkinä nyt vaikka Split - leffa, siinä kun rupeaa hahmo "muuntumaan" niin näköjään menen vieläkin kananlihalle kun edes ajattelen sitä :D Ei tule kauhua-kauhua katsottua, joten luonnollisesti kauhupelitkin tökkii. Peruskuvio kauhupeleissä on se, että ensimmäisen hyppysäikyttelyn jälkeen lähtee kuulokkeet päästä ja sitten kun tulee seuraava epämääräinen hiihtäjä vastaan niin loppuu pelaaminen.

Kyllä noi Resident Evil 3,2 (remaket) ja 7 on tullut pelattua, mutta Resident Evil 2 pelasin modin kanssa ettei mr.x ole huohottamassa niskaan. RE 3 remake ei kyllä edes ollut jännä ja seiskaankin tottui. Dead Space 1 oli hemmetin kuumottava ja sen pelasin väkisin läpi sillä seurauksella, että kun Dead Space 2:ssa piti käydä uudestaan Ishimura - aluksella niin meinasi jäädä peli siihen. Evil Within 2 on tullut kanssa pelattua läpi eikä sekään kyllä paha ollut ja jotain Silent Hillejä pelannut. Eli jos pelissä on aseet millä voit puollustaa itseäsi ja meininki menee "överiksi" niin pystyy pelaamaan, mutta heti kun heitetään psykologinen kauhu ilman aseita Outlast tyyliin niin ei pysty pelaamaan.
 
Viimeksi muokattu:
Juu, aika vähiin on kauhupelien pelaaminen jäänyt vuosikymmenien peli"uralla". Esim. P.T. jäi kesken ja etenkään VR-kypärällä ei mitään mahdollisuutta pelata kauhupelejä kuten ne on tarkoitettu (kuulokkeet päässä, ilman että juttelee huoneessa oleville ystäville ja pitää tunnelman kepeänä) kuin ihan vähän alusta, aivan liian jännittävää.

Tuo avausviestissä mainittu vedessä koettu avuttomuus ja siihen liittyvä kauhu iskee itseenikin - siis nimenomaan fiktiossa, tosielämässä ei uiminen pelota oikein missään vesistössä. Sekä leffoissa että videopeleissä jännittävä tunne kun on itse avuton ja uhkaavat asiat voivat tulla mistä vain. En ole Subnauticaa pelannut, mutta olen kuullut samalla tavalla eläytyvältä tuttavalta, että vaikkei kyseessä mikään kauhupeli olekaan niin todella vahvasti herättää näitä tuntemuksia. Pitänee joskus testailla ainakin vähän alusta :D
 
En pelkää pelejä sinänsä, mutta niiden kautta sikiäviä lieveilmiöitä, kuten kilpailullisten nettipelien perseilijöitä, joiden mielestä kaikkien tulee suorittaa maksimaalisella tasolla jatkuvasti, muuten tulee vihaviestiä yms. Tätä en voi ymmärtää saatika hyväksyä. Sairasta sakkia tuolla (täällä?) intternetin ihmeellisessä maailmassa pyörii.
 
En ole Subnauticaa pelannut, mutta olen kuullut samalla tavalla eläytyvältä tuttavalta, että vaikkei kyseessä mikään kauhupeli olekaan niin todella vahvasti herättää näitä tuntemuksia. Pitänee joskus testailla ainakin vähän alusta :D
Subnautica osaa kyllä olla aika ahdistava aina välillä :D
 
Hämähäkit ja käärmeet on iso pelkoni. Ahdistavin kokemus peleistä joita olen pelannut on se tietty Metro Exoduksen
Spoilerissa youtube pätkä kelatkaa se noin 13 minuuttiin.

Myös Farpointin mikä meni ihme kyllä läpi yksi pomo on jäänyt mieleen ei hyvällä tavalla.

Kaikki kauhupelit jää myös ihan suosiolla pelaamatta. Aloituksessa mainittu vesi ja se tapa miten se toteutetaan peleihin on myös pelottava.

Muuten tykkään kyllä oikeassa elämässä uida.
 
Olen viime kuukausina alkanut pelkäämään, että voisin kuolla ihan oikeasti jännitykseen pelatessa. Aiemmin ei kyllä ole ollut vastaavia kokemuksia, mutta nyt on haastavammat pelitilanteet tuntuneet niin jänniltä, että tulee oikein huono olo ja verenpaine nousee pilviin. Mitään varsinaista inhotusta ei ole vaan tavalliset haastavat pelitilanteet nostavat pulssia varsinkin, jos on sellainen paine, ettei voi keskeyttää pelaamista halutessa, esim. nettipeli, jota ei saa pauselle. Ehkä pitäisi siirtyä pelaamaan vain vuoropohjaisia pelejä ja jotain heinänkasvatussimulaattoreita.
 
Olen aina ollut tosi herkkä väkivallan suhteen ja esimerkiksi kauhun olen genrenä suosiolla jättänyt kokonaan väliin jo parin vuosikymmenen ajan niin elokuvissa kuin peleissäkin.

Varsinaisen kauhun lisäksi moni muukin peli on mulle turhan pelottava tai muuten vaan epämiellyttävä. Esimerkiksi se, että taistelussa veri kunnolla lentää, saa mulle sen verran inhottavan olon, että jätän pelin mieluummin väliin, vaikka se muuten hyvä oliskin. Esim. Witcherin jouduin jättämään kesken jo melko alkuvaiheessa, vaikka pidän hurjasti kyseisen genren peleistä muuten. Tämä on yksi syy miksi mulla on tulltu pelattua eniten Nintendon-pelejä, jossa väkivallalla mässäilyä on vähemmän.

Nyt menossa Horizon Zero Dawn, joka on just ja just rajoilla onko mulle liian jännä. Juuri sopivalla tavalla rajoilla siis: tätä pystyn vielä pelaamaan ja nautin, mutta jos yhtään enemmän olisi jännitystä/veri lentäisi, niin joutuisin jättämään väliin.
 
Monessa pelissä kyllä jännitystä tuntee, mutta pelkoa saa vain tuntemaan sellaiset kohtaukset missä sinua jahdataan, pimeässä, ahdistavan tunnelman kera.

Esimerkkejä on sellaiset kuin Outlast ja Amnesia joissa yhdistyy nämä kaikki ja ovat täysin pelikelvottomia itselle.

Sitten on pelejä kuten Alien Isolation jossa ei varsinaisesti olla pimeässä, eikä se musiikkikaan ole mitään kauhean hyytävää, mutta petoeläin joka on jo nuoresta lähtien kauhistuttanut elokuvissa jahtaa sinua joka nurkan takana, on aivan mahdoton yhtälö ja peli jäi kesken.

Tämä jahtaamisen pelko ja ahdistus näkyy myös siinä että esim. Ressu 2 ja 3 remaket jäi pelaamatta koska se olio on jatkuvasti perässä ja piiloutua ei voi, mutta sitten kun se on tehty kuten Ressu 7 ja 8 missä on helppo piileksiä eikä tämä jahtaava asia ole mitenkään pelottava niin sen kestää, kyllä ne näissäkin peleissä saa ahdistusta aikaan mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä kauhua.

Esim. Last of Us 2 sisältää yhden tällaisen kohtauksen missä pilkkopimeässä edetään ja kohdataan kauhistuttava mörkö, kyllä kädet hiestä märkänä ja täristen saa edetä mutta muuten se peli ei ole pelottava eikä edes juuri ahdistava joten en tiedä pidänkö niitä edes kauhupeleinä.

Dead Space 1 ja 2 ovat muuten ihan pelattavissa ja ei suurempaa ahdistusta aiheuta, mutta ne Regenerator kohtaukset on aivan hirvittäviä ja taas kerran huomaa kuinka sydän hakkaa hullunlailla.

Lähes kaikissa näissä on sama yksittäinen tekijä, kuolematon olio joka jahtaa sinua, sen voi ehkä pysäyttää mutta tappaa niitä ei voi. Näitä olioita on mielestäni ihan liikaa kauhupeleissä ja voisi vaikka poistaa kokonaan. Tosin jos peli on rakennettu sen varaan kuten Alien niin se on eria asia, sitten ne jää vaan ostamatta yleensä.
 
Ylös Bottom