Vastaus: Podcast 036: License to suck
Näkisin, että aikarajojen asettamisella on ihan positiivisia vaikutuksia ainakin pidemmällä aikavälillä. Opitaanpahan vähän miettimään paremmin, mitä sanotaan. Lisäksi tahti pysynee parempana. Eihän sitä television keskusteluohjelmissakaan anneta jutun velloa loputtomuuksiin. Jotain on hyvä jättää myös myöhemmälle. Tietenkin tuossa on aina se vaara, ettei sitä spontaania läpyskänheittoa tule niin paljoa ja esimerkiksi peliosiossa nämä ensimmäisenä käsiteltävät saavat eniten aikaa.
Osittain jaksojen kestoon voidaan toki vaikuttaa muutenkin kuin asettamalla aikarajoja. Sisältöä voidaan rajata tarkemmin (esimerkiksi lisenssipelit -> elokuvien lisenssipelit). Yhden kokeilun perusteella ei mielestäni kuitenkaan voi vetää liian syvällisiä johtopäätöksiä. Vakiojäsenillä kestää se tovi tottua uusiin raameihin.
Juurikin tämä alempi on mielestäni toimivampi ratkaisu. Jos aihe on, sanotaan vaikka ohuehko, kuten tämänkertaisessa, niin järkevää höpinää ei tietenkään saa usean tunnin edestä. Jaksot, joissa aihe ei ehkä tarjoa niin selkeästi ole monimuotoisia mielipiteitä, toki ovat automaattisesti lyhyempiä, sillä vaikeahan sitä on saada rehellistä väittelyä aikaan esmes siitä, että onko hyvälle lisenssipelille kysyntää. Tyhmähän täytyy olla, jos haluaa hyvän pelin jäävän julkaisematta vain siksi, että siinä hyödynnetään lisenssiä. Lyhentäminen juuri aiheen rajauksella on hyvä idea, sillä sen lisäksi, että aiheesta pursuavia lonkeroita voi myöhemmin hyödyntää, niin se myös pitää paketin tiiviinä. Mutta se, että jos vaikka viime viikkoinen mammutti oltaisiin etukäteen pakotettu tuntikolmevarttia-muottiin, olisi epäilemättä vaikuttanut höpinän tasoon kokonaisuutena. Toki se olisi onnistunut, mutta siinä on silloin riski, että keskustelu jää vain pinnan raapaisuksi, mikä on sitten taas kuulijalle tylsää ja tavallaan jopa aliarvioivaa. Niin kuin musiikissakin, levitykseen päätyviin julkaisuihin enemmän live-meininkiä ylituotannon kustannuksella!
Onhan noita ajatuksia esitetty, että osioita jätettäisiin kokonaan pois. Mielestäni tuossa nykyisessä mallissa on kuitenkin ihan kiva yhdistelmä tällaista ajankohtaisuutta ja kestävämpää sisältöä. Uutiskeskustelut ja osittian myös pelijutustelut ovat yleensä ajankohtaisia. Samalla pelikeskustelussa tuodaan esille myös vanhempia pelejä, ja viikon aiheet ovat universaalempeja.
Kyllä ja kyllä. Pelijutustelut ovat ennen kaikkea maukasta kuunneltavaa silloin, kun niissä pureudutaan hivenen vanhempiin peleihin. Pelialaa yhtään seuraava kyllä tietää, että CoD: Black Opsin nettipeli toimi julkaisussa kuin avoauto Suomen tammikuussa, mutta sen jälkeen asia unohtuu ja suuhun jää vain paska maku. Mutta kun pelin pariin palataan puolen vuoden, vuoden tai vieläkin pidemmän ajan päästä, niin kuulijalle tulee ensikäden tietoa pelin toimivuudesta juuri sillä hetkellä; Onko bugeja korjattu, lisäsisältöä tai vaikkapa ominaisuuksia poistettu tai nettipelit kuolleet kokonaan. Siihen ei peliarvostelu kykene, jolloin siitä muodostuu yksi podcastien mahdollisuuksista.
Älkää nyt kuitenkaan sillä ottako, ettei julkaisupeleistä saisi puhua. Toki sekin tarjoaa sellaisten tuntemusten kertomista, mihin arvostelut eivät välttämättä pysty. Eli siis vaikkapa oma perinteinen huono-esimerkkini RDR:n tapauksessa, että kaikki toimii ja on kaunista. Automaattinen 10 arvostelussa kenties, mutta jälkituntemuksissa voi tuoda sellaisia esimerkkejä ja asioita esille, joita ei ehkä paperille ole niin helppoa saada. RDR:n tapauksessa kaikesta hiomisesta ja toimivuudesta huolimatta tietynlainen hengettömyys, mitä on ehkä vaikea saada hehkutuksen jälkeen tuotua esille kirjallisessa arviossa.
Uutiskeskustelu on ehkä ainoa, mistä voisi järkevästi hivenen viilata minuutteja pois. Toki ovat ajankohtaisia ja uutistekstiä syventäviä pohdiskelutuokioita, mutta viime viikolta tuttu "PETA haluaa boikotoida Mariota - Päivitetty 6h myöhemmin: Kyseessä vitsi" -aiheiset uutishöpinät ei ehkä hirveästi tarjoa. Kun kastikkeet ovat muutenkin niin huumoripainotteisia, niin tuollaiset huumoriuutiset eivät oikein sitten erotu sieltä millään tavoin; Läpän heittoa kun on jo muutaman komediasarjan tuotantokauden verran muutenkin survottu siihen parituntiseen. Puolestaan tämänkertaisen Xboxin seuraaja -uutiset taas mahdollistavat todellisen sanottavan esiintuomisen, jolloin siitä on sisällöllisesti oikeasti iloa.
Jep, tulipahan taas paljon tekstiä napanöyhdän veroisesta aiheesta. Keep on rocking, Ilveksellä voittoputki, kaupallista paskaa aka Nightwishin tuore levy tulee huomenna ja TTontutkin jo etsivät piilopirteistämme kilttejä pelaajia, joita voisi muistaa jälleen hyllyyn homehtuvilla uusilla peleillä, joten mikäs tässä on joutessa. Joulupata(keräys) taas porisemaan ja paniikkikohtauksia keräämään joulukuun puolen välin jälkeen Anttilan ihmisruuhkaan niiden samojen perkeleellisten joululaulujen soidessa taas kerran.
[video=youtube;HFjI7gT1FvI]http://www.youtube.com/watch?v=HFjI7gT1FvI[/video]
Joulukuun podcast-kartasta varmaankin löytyy jo spoilercastin ohella pelivuosi 2011 sekä sitten Joulun Lahjavinkit - Sosiaalisen elämän puutteesta kärsivän ihmisen lahjojen oston ABC? Ja alkuvuodesta sitten japsiropejen vakavaa puutostilaa showssanne korjaamaan Final Fantasy (XIII-2) -special.
Harras toive olisi, että otatte tässä nyt lähiaikoina jonkun Wiiläisen sinne kertomaan syitä sille, miksi uusin Zelda on jälleen kaikkien aikojen paras peli. Olisiko tässä muuten, jollei nyt spoilercastin, niin sentään spessujakson aihetta kerrakseen...?
