Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Podcast 087: Koira syö koiran

jryi

Vastaava päätoimittaja, teknoniilo
Ylläpitäjä
Podcast-poppoo päätti pahentaa syysmasennusta Rockstarin melankolisella sisäoppilaitoskuvauksella Bully, joka tunnetaan Euroopan PS2-skenessä myös nimellä "Canis Canem Edit". Koulumuisteloihin palaavat jryi, FelisLeo ja TUHOMURSU. Uutisosuudessa ihmetellään THQ:n isoja hintoja ja Wii U:n pieniä tallennustiloja. Ajatus uhrataan myös tasavuosia täyttäneelle pelimaailman merkkihenkilölle.

Jakson voit ladata tästä: latauslinkki. Voit myös tilata kaikki podcastit joko RSS-feedinä tai iTunesissa.

Jakson kesto 2:32:43

Palautetta saa antaa tähän ketjuun tai osoitteeseen podcast@konsolifin.net. Voit myös seurata Twitteriämme (@KFINPodcast) tai käydä tutustumassa Facebook-sivuumme. Jaksolle voi jopa antaa tähtiä podcast-alisivulla
 
Vastaus: Podcast 087: Koira syö koiran

[video=youtube_share;knJN8OK_PyA]http://youtu.be/knJN8OK_PyA[/video]

Niinku tämmönenki
 
Vastaus: Podcast 087: Koira syö koiran

Murmeli kyseli pelisarjojen dramaattisia genreloikkia Halon Warsin lisäksi. Varsinaisia pääpelisarjan hurjia käännöksiä tuskin kovin paljon on tehty, jos 2D:n ja 3D:n välillä vaihtelua ei lasketa. Eikös Halo Warskin ole enemmän spinoff kuin mikään jatko-osa? Yksi mieleen tuleva ehdokas olisi Zelda II, joka isoilta osin sivulta kuvattuna tasoloikkana erosi pelimekaanisesti merkittävästi sarjan muista peleistä. Metroid Prime ja Sonic ovat saaneet spinoffikseen sinänsä hahmoille sopivan flipperin. Kolmeakymppiä lähestyvä Final Fantasy -sarja on ehtinyt saada spinoffiksi jos jonkinlaisia omituisuuksia kilpa-ajopeleistä (Chocobo Racing) kolmannen persoonan räiskintään (Dirge of Cerberus) ja puhtaisiin taktiikkatappeluihin (FF Tactics).

Halo 4:n vertaaminen Metroid Primeen on kyllä ainakin minulle todella suuri kehu. Minäkin arvostan enemmän tunnelmallista visuaalista designia ja hyvää pyörimistä kuin loputonta polygonipornoa ja epätasaista frameratea. Toisaalta puhtaasta räiskinnästä en saa hirveästi irti, että nähtäväksi jää jaksanko koskaan Halon hakkaamista...

Wii U:n ja muiden konsolien uudempien mallien pienien levyjen koosta jutellessa kannattaa muistaa, että kyseessä eivät ole kovalevyt, vaan jonkinlaiset SSD:t tai vastaavat flash-muistit, joiden kanssa koko alkaa nostaa hintaa todella jyrkästi. Esimerkiksi 64 gigan SSD:stä köyhtyy nykyhinnoilla ehkä seitsemänkymppiä. Hinta per gigatavu on edelleen hieman eri luokkaa kuin pyörivillä magneettilevyillä, joita saa samaan hintaan yli kymmenkertaisella kapasiteetilla. Toisaalta, kieltämättä ei ole kovin järkevää myydä laitetta kahdeksan gigan mallina, jos oikeasti tilaa on vain kolme. Tosin olihan ns. 20 gigan Xbox 360:ssakin tilaa käytettävissä oikeasti vain 12 gigaa, mutta asiasta oltiin julkisuudessa yllättävän hiljaa.

Vapaassa paikassa tallentaminen tuli jaksossa esille pariinkin otteeseen. Uskon, että tämän harvinaisuuteen on olemassa kaksi teknistä syytä. Konsoleilla ehdottomasti tallennustilan säästäminen, joka periytyy ajalta jolloin tallennustilan koko oli ehkä jopa huimat 128 kilotavua. Erityisesti kaiken tallentavissa avoimen maailman peleissä tilatietoa täytyy laittaa talteen todella paljon, esim. nykykonsolien Fallouttien tallennukset kasvavat pelin edetessä jopa pitkälle yli kymmenen megan. Tässä tulee myös se toinen potentiaalinen syy, enemmän dataa sisältää aina enemmän potentiaalisia bugipaikkoja, jotka saavat realisoitua viiveelläkin, ja joiden jäljittäminen ja korjaaminen on äärettömän vaikeaa. Rajoittamalla tallennusmahdollisuuksia määrättyihin paikkoihin ja antamalla maailman resetoitua ladatessa voi auttaa näihin kahteen asiaan merkittävästi. Se ei kuitenkaan ole mikään tekosyy sille, että esim. tavarankeräilyjä ei tallennettaisi automaattisesti aina kun jotain uutta kerää. Erittäin toimivana kompromissina ainakin Final Fantasy XIII:ssa on varsinaiset tallennukset perinteiseen tyyliin savepointeilla, mutta automaattinen pikacheckpoint ennen jokaista tappelua, jolloin yllättävän hengenlähdön tultua on yleensä mahdollista vielä lähteä kokonaan karkuun. Tämä onkin yksi ainoista oikeasti hyvistä asioista tuossa Final Fantasyjen äpärälapsessa.

Olen erittäin iloinen, että LTTP-peliksi valittiin äänestyksessä juuri Bully, itsekin pelasin pelin vasta melko tarkasti vuosi sitten. Minä en häiriinny vanhahtavista grafiikoista ja vanhemman alustan tuomista tietyistä rajoitteista, ja puhtaana pelinä Bully on mielestäni edelleen kirkkaasti parempi kuin vaikkapa GTA4. Rockstaria parhaimmillaan, ja odotan myös kieli pitkällä mahdollista jatko-osaa, jonka mahdollisuudesta on vihjailtu vähän väliä, viimeksi kesällä: Bully 2 has not been forgotten, Rockstar assures fans | Games industry news | MCV

Scholarship Editionin eroa alkuperäiseen pohdittiin useampaankin kertaan. Minkäänlaista kasvojenkohotusta pelille ei tietenkään 360-version resoluution nostoa lukuunottamatta ole tehty, vaikka engine vaihtuikin alkuperäisestä Renderwaresta Gamebryoon. Sisältöä sen sijaan tuli lisää, muutamia hahmoja, tehtäviä ja tavaroita niiden neljän kouluaineen lisäksi. Tarkemmin versioiden erot kertoo esim. Totuuspedia (Bully (video game) - Wikipedia, the free encyclopedia) tai Wikia (Bully: Scholarship Edition - Bully Wiki - Scholarship Edition, characters, missions, and more), jotka tosin jostain syystä ovat eri mieltä käytetystä enginestä.
 
Dramaattista. Traagista. Resident Evil vieraili raiteilla ja Mario golffaa. Genrepoikittaisuus ei välttämättä ole hyvästä, mutta usein sitä miettii miksi joku peli ei ole toista genreä. Ensimmäinen MGS oli yhtä ripulia pelata. Ainut oikea tapa tajuta mistään mitään oli katsella first personissa.

Halo Wars oli pirun hyvä osittain siksi, että pirulainen oikeasti toimi.
 
Vastaus: Podcast 087: Koira syö koiran

Genrepoikittaisuus? Niinkuin X-Com? Pari strategiapeliä ja sitten lähdettiin kokeilemaan vähän mm avaruuslentosimujen (X-Com Interceptor) ja räiskintäpelien (Enforcer) suuntaan. Enforcer on ehkä enemmän spin-off, mutta samaan universumiin se sijoittuu. Kehitteillä on kaiketi edelleenkin se toinen uusi ja kaikkien odottama X-Com. Unreal Engineä käyttävä räiskintä. VAU!

Oli kai sarjassa joku sähköpostitse pelattava pelikin, mutta sen genrestä ei ole mitään hajua.

EDIT: Ja castista sen verran, että jouduin ensimmäistä kertaa pistämään kesken, Bully on nimittäin edelleen työn alla. Pitänee kuunnella kunhan oma urakka on lopussa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Podcast 087: Koira syö koiran

Tuhomursu oli taas vauhdissa. Hitto, tuli kuunneltua niin monessa osassa, etten muista mitään, mitä piti kommentoida. Paitsi sen, että olisihan se pitänyt arvata, että Mursu pitää Michael Jacksonin musiikista. Ei noin hyvää musaa pysty tekemään tai pysty omaamaan niin hyvää makua pelimusiikin suhteen, ellei pidä myös MJ:n musasta. :p

Hyvä cast oli joka tapauksessa.
 
Jackson on instituutio. Ennakkoluulot ja pelko muiden naurusta saa nuoremmat skippaamaan tämän musiikkihelmen. Tai ehkä se on se Skrillex.

Tänään voiskin kuunnella töissä pelkästään Maikkelia. Joulun ja talven ajasta on muodostunut meikäläiselle blast from the past -sesonki; tulee fiilisteltyä tärkeiden artistien parissa, maratoonattua Babylon 5sta ja tietysti luettua Sormusten herraa.

Viimeisimpään liittyen, kasailen juurmaar videoarvostelua War in the Northista. Enköhän tännekin linkittele, multiplattari kun on - ja ennen kaikkea hyvä peli. Aiemmin esillä olleeseen genrettelyyn tämä peli voidaan myös liittää, sillä tuotesarjahan on taipunut perinteisemmäkso roolipeliksi, strategiakliksuksi ja ties miksi muuksi, sekä tämän myötä sitten ronskimmaksi toimintaropeksi. Itse olen pitänyt suuresti näistä strategiakliksuista, sekä nyt tästä War in the Northista - ostin pelin lauantaina, pelasin siltä istumalta rapsakkaat kaheksan tuntia Steamin kellon mukaan.
 
Ylös Bottom