Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Podcast 093: Tikulla silmään

jryi

Vastaava päätoimittaja, teknoniilo
Ylläpitäjä
Vuosi 2012 on ohi, kauan eläköön vuosi 2013! Muistotilaisuudessa edesmennyttä ajastaikaa kunnioittavat poissaolollaan kaikki muut castilaiset paitsi jryi, FelisLeo ja TUHOMURSU. Näiden kolmen suista kuullaan totuus muun muassa siitä, mikä oli viime vuoden merkittävin peliaiheinen uutinen ja mistä pelistä jäi eltaantunein maku kielen päällä kummittelemaan.

Uutisissa ihmetellään ihmisiä, jotka voivat pitää videopelejä syypäinä kouluammuskeluihin ja puhutaan tulevista ja väistyvistä konsoleista. Pelatuissa peleissä kuullaan mietteitä Batham Arkman Asylumista, neljännestä Devil May Crysta sekä Red Alert 3:sta Xboxin ohjaimella koettuna.

Jakson voit ladata tästä: latauslinkki. Voit myös tilata kaikki podcastit joko RSS-feedinä tai iTunesissa.

Kesto 2:55:37


Palautetta saa antaa tähän ketjuun tai osoitteeseen podcast@konsolifin.net. Voit myös seurata Twitteriämme (@KFINPodcast) tai käydä tutustumassa Facebook-sivuumme. Jaksolle voi jopa antaa tähtiä podcast-alisivulla
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

En ole vielä tätä uusinta kuunnellut, illalla sitten, mutta pitää jakaa arvostusta, että podcastin väsäätte, oli sitten joulu tai uusivuosi.

Tuo jouluinen podcast, jossa henkilöt olivat fyysisesti läsnä oli kyllä erittäin viihdyttävä ja hauska.
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

Pojat nyt herätys!!! Yks kaikkien aikojen kovimmasta pelisarjasta puhuttaessa heitetään vain sivulause "joku jenkkien indiepeli" perkele kuin pisti vihaks meinas jakso jäädä kuuntelematta. :mad:

Muuten jatkakaa loistavalla linjalla, teitä on (melkein) aina ilo kuunnella.
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

Hyvä että cästejä on tullut joka tiistai, vaikka onkin ollut "juhla"-aika päällä.

Thx!
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

Amnesia: The Dark Descent oli vuoden 2011 (parhaita) julkaisuja. Jatko-osan vuoro pitäisi olla vihdoin tänä vuonna. Harvoja PC-pelejä mitä olen kolunnut viimeisen 5 vuoden aikana, ja se oli oikeasti pelottava.

Paras peli 2012: Fez ja The Walking Dead
Pettymys: Deadlight
Unohtunut kokemus: Hitman: Absolution (ja varsinkin se kusinen juoni)
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

En ole vielä tätä uusinta kuunnellut, illalla sitten, mutta pitää jakaa arvostusta, että podcastin väsäätte, oli sitten joulu tai uusivuosi.

Tämä. Vaikka olisi kuinka joulu tai mikä tahansa niin jaksoa pukkaa silti tasaiseen tahtiin ulos joka tiistai-aamu. Siitä iso kiitos koko posselle ja erityisesti Diktaattori Jyri Julmalle.


Jyrin Bäckm... Batman-mehusteluiden innoittamana marssin lähi-Anttilaan hankkimaan pelin. Reklamaatiota pukkaa jos ei Bättis-action innosta!

Itse ainakin pidän enemmän jenkkien kuin Suomen meiningistä mitä tulee seksuaalirikollisten kohteluun. Tuo naapurustolle esittäytymis -rangaistus yms. on pieni nöyryytys verrattuna niihin elinikäisiin arpiin, joita uhreille noissa tapauksissa voi jäädä.

Podcast-vuodesta ehdottomasti jäi itsellekin parhaiten mieleen telakointi-keskustelut. Vaikka siitä jaksettiin jauhaa välillä liiankin kanssa, aiheuttaa asian ajatteleminen vieläkin nauruntirskahduksia.

Totuttuun tapaan aivan jumalattoman paska jakso. 2/5.
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

Itse ainakin pidän enemmän jenkkien kuin Suomen meiningistä mitä tulee seksuaalirikollisten kohteluun. Tuo naapurustolle esittäytymis -rangaistus yms. on pieni nöyryytys verrattuna niihin elinikäisiin arpiin, joita uhreille noissa tapauksissa voi jäädä.

Minä taas en pidä siitä, että rikoksensa jo kertaalleen sovittaneita ryhdytään vielä erikseen nöyryyttämään. Lisäksi aina on mahdollisuus siihen, ettei mitään seksuaalirikosta koskaan tapahtunutkaan. Elinikäiseen leimaanhan riittää jo pelkkä epäilys tai syyte, vaikka kuinka syyttömäksi todettaisiin (vertaa O.J. Simpson ja Michael Jackson).
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

Olihan se taas hyvää settiä, jos tykkää.

Nykyisen pelivyöryn aikana pistää väkisinkin miettimään, että onko oikeastaan järkeä laatia listoja vielä tässä vaiheessa vuotta. Paljon todella hyviä pelejä listasitte 'vielä pelaamatta' -osastolle. Ehkä kesällä tai jopa tämän vuoden lopulla olisi parempi kuva vuoden 2012 peleistä. Tai sitten olisi paljon pidempi back log. Listauksenne toimivatkin hyvänä 'tuokin pitää vielä hankkia' muistutuksena. Esimerkiksi Dishonored ja Dear Esther ovat aika lähellä.

Ehdottomasti parasti antia castissa oli (muistaakseni) Borderlands 2 -keskustelu, jossa herroilla oli hyvinkin erilaiset mielipiteet. Podcast toimii mielestäni hienosti tällaisessa ajatusten vaihdossa. Varsinkin jos vertaa foorumikeskusteluun, jossa helposti ajaudutaan mussuttamiseen ja henkilökohtaisuuksiin. Mutta siis; erittäin hyvä esimerkki siitä, miten pelit ovat aina omakohtaisia kokemuksia eikä absoluuttista totuutta 'vuoden parhaasta pelistä' voida koskaan saada. Ja hyvä niin.
 
Bordellosta vois puhua enempikin itseasiassa. Ihan mielenkiintonen peli, pelaaminen oli vaan pohjattoman tyhjää ja tylsää - vaikka paskanjauhanta oli aina kivaa.

Omasta mielestä rikosrangaistukset voisivat olla kovempia, mitä tulee rajuihin rikoksiin kuten murhat ja raiskaukset. Itse en näe nykyistä rangaistuskäytäntöä ihan toimivana. Millä näitä asioita oikeasti pitäisi pystyä mittaamaan ihmisjärjellä? Hammas hampaasta sanon minä, loppuelämäksi.
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

Minä taas en pidä siitä, että rikoksensa jo kertaalleen sovittaneita ryhdytään vielä erikseen nöyryyttämään. Lisäksi aina on mahdollisuus siihen, ettei mitään seksuaalirikosta koskaan tapahtunutkaan. Elinikäiseen leimaanhan riittää jo pelkkä epäilys tai syyte, vaikka kuinka syyttömäksi todettaisiin (vertaa O.J. Simpson ja Michael Jackson).

En ole näppiksen ääressä vaan kirjoittelen luurilla, mutta lyhyesti:
Ymmärrän hyvin pointtisi, kärsittyäsi rangaistuksen olet sovittanut tekosi ja et ole enää rikollinen. Itse pidän tuota esittäytymispakkoa yms. sirkusta kuitenkin osana sitä rangaistusta. Se on ikään kuin eräänlainen elinkautinen, minkä olet sovittanut vasta kuoltuasi. Tämä rangaistus toki vain niille oikeasti vakaviin seksuaalirikoksiin syyllistyneille, ei niille joita harvinaisen kypsä alaikäinen on kusettanut, tai muuta vastaavaa (heh). Rangaistuksen soveltaminen käytännössä ja vakavan/ei-niin-vakavan rikoksen määrittely ei toki välttämättä olisi aivan yhtä helppoa. Varsinkaan oikeusvaltio Yhdysvalloissa.

Hammurabin laki olisi kaikista oikeudenmukaisin setti millä mennä. Tuhomursun linjoilla, silmä silmästä jne. Raiskaajille lekaa perseeseen ja pankkirosvoille miljoonan sakot... Eiku.
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

Joululoman ansiosta ehti hieman taas pudota kuuntelutahdista, mutta takaa tullaan kovana, kuten formulaselostaja sanoisi.

Minä en ole voinut välttyä vertaamasta loistavaa Arkham Asylumia yhteen suosikkipeleistäni, eli Metroid Primeen, jolta Jyri on Nintendon ylimpänä ystävänä varmasti hyvin välttynyt. Pikavilkaisulla pelit eivät kovin samanlaisia ole, mutta rakenteellisesti ja paikoin myös tunnelmaltaan ne ovat hyvinkin samankaltaisia. Molemmat ovat käytännössä puhdasta 3D-metroidvaniaa, eli kohtuullisen kokoisia ja huolella rakennettuja puoliavoimia maailmoja, joissa pääsee kokonaan uusiin paikkoihin ja salaisuuksiin käsiksi kun löytää uusia kykyjä.

Jyrillä oli hieman väärät muistikuvat Raspberry Pin graafisista kyvyistä. Ei tarvitse tyytyä komposiittimoskaan, sillä laitteessa on kaverina myös HDMI, ja rautakiihdytyksen ansiosta laite jaksaa toistaa 1080p-videotakin vaikka CPU-teho ei esim. Ouyalle pärjääkään. Mukavan pieni (vain hieman luottokorttia suurempi), halpa (alkaen alle 40 euroa), vähäsähköinen ja monikäyttäinen laite, jonka laaja harrastajakunta on pitänyt huolen ohjelmistotuesta ja oheislaitevirityksistä.

Conan O'Brienilla on jonkin verran historiaa pelien esittelystä jo suuren valtakunnallisen NBC:n ohjelmien ajalta, muistan ainakin muutaman tapauksen. Miehen wanhassa Late Night -ohjelmassa Conan pelasi Wii Sportsin tennistä Serena Williamsia vastaan. Late Nightissa oli myös sketsisarja, jossa tunnettujen pelien päälle oli dubattu hahmojen "ajatuksia", ja näin esiteltiin ainakin GTA4:n herkempää puolta. Myöhemmin vuonna 2009 kun Conan oli sen suuren Tonight Show'n puikoissa ja The Beatlesin katalogin uudelleenjulkaisut olivat tapetilla kävi The Beatles: Rock Bandin kehityksessä konsulttina toiminut Dhani "Georgen poika" Harrison haastattelussa, ja haastattelun jälkeen Conan, Dhani ja pari kaveria Max Weinbergin bändistä pelasivat muovi-instrumenteilla yhden kappaleen.

Tähän olisin hakenut videoitakin näistä Conanin ohjelmista, mutta näyttävät tehokkaasti hävinneen kaikista videopalveluista.

Kaupallisia pelejä yritettiin julkaista Linuxille vakavammin jo vuosituhannen vaihteen korvilla, kun yritys nimeltä Loki Games porttasi kourallisen silloin melko tuoreita pelejä Linuxille. Osallistuin itsekin firman ensimmäisen pelin Civilization: Call to Powerin beta-testaukseen joskus vuonna 1998. Kyseinen Linux-portti julkaistiin vain kaksi kuukautta Windows-version jälkeen, mutta aika ei ollut kypsä, pelien levitys ei vaan toiminut kun nettijakelua ei ollut ja Linux-versioita sai metsästää harvoista erikoisliikkeistä. Loki meni nurin muutamassa vuodessa, mutta jätti jälkeensä pari edelleen suhteellisen laajasti käytössä olevaa kirjastoa (SDL ja OpenAL).

Vuosikymmen sitten suurin ongelma pelien porttaamisessa Windowsilta muualle oli se, että käytännössä kaikki grafiikka tehtiin vain Windowsin ja Xboxien tukemalla DirectX-rajapinnalla. Nykyään muiden konsolien ja mobiililaitteiden myötä universaalimpi OpenGL on laajemmassa käytössä ja paremmin tuettu kuin koskaan, mikä osaltaan helpottaa pelien porttaamista.
 
Vastaus: Podcast 093: Tikulla silmään

Hyvä cast. Samaan aikaan raivostuttava, koska niin monesta pelistä tuli niin ärsyttävää kommenttia (päällimmäisenä DMC4 ;)), mutta toisaalta juuri siksi niin hyvä jakso. Paljon mieluummin kuuntelee kommentteja, joihin haluaisi itse sanoa jotain väliin kuin neutraalia jauhantaa muutamalla sanalla /peli.

Jos vanhoja Tomb Raidereita pelaa, niin kannattaa pelata ykkönen ja nelonen. Nelonen on sarjan paras peli mielestäni ja sen jälkeen tulevat ykkönen ja Anniversary jaetulla kakkossijalla. Sitten Underworld. Legend on myös suositeltava teos, vaikka meneekin jo vähän kauemmas perinteisestä Tomb Raiderista, kuten myös ladattava teos Guardians of Light.

Lara Croft, vaikka iso hahmo pelialalla onkin, on täysin sivuosassa ja vailla ansiota siinä, mikä tekee mm. ykkösestä yhden videopelien virstanpylväistä. Pelisarjan koukku on mahtava seikkailun fiilis historiallisissa luolissa ja maisemissa yhdistettynä pelillisesti uskomattoman hyvään kenttäsuunnitteluun. Jokainen alue on oma "puzzlensa". Kuinka pääsen tuonne? Mahtavat musiikit ja tunnelma. En näe, että Lara Croftista tarvisi välittää pätkääkään hahmona pystyäkseen silti pitämään peleistä ihan helvetisti.

TR1 on mullistava peli monella tapaa ja niin hyvin tehty, ettei sitä ole edes helppo kopioida. Kenttäsuunnittelu on niin vahvaa, että siihen tarvitsee järjetöntä ammattitaitoa, sitä ei pysty ikäänkuin helposti kopioimaan omaan peliinsä, toisin kuin vaikka CoDin epäbalansoidun perksysteemin. Ehkä siksi TR onkin niin ainutlaatuinen tapaus yhä edelleen. On edelleen täysi läppä, että Unchartedia verrataan Tomb Raideriin ja väitetään vielä, että se tekee kaiken vielä kaiken lisäksi paremmin. Minusta tämä osoittaa vaan täydellistä ymmärtämättömyyttä ja mutkien suoraksivetämistä. Pelit ovat hyvin kaukana toisistaan. Legend on edes vähän kuin Uncharted, mutta todella kaukana sekin. Uusin, tuleva TR taas on oma lukunsa. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että pelistä on tulossa oikeasti täysi Uncharted-kopio.

Seikkailun fiilistä ei ole yhtä paljon kakkosessa, joka meni liikaa ihmishahmojen räiskimiseksi. Kolmonen taas oli infernaalisen vaikea, save systeemi oli liian anteeksiantamaton ja tuhosi osaltaan fiilistä. Nelonen on täydellinen TR. Vitosta en ole pelannut kuin alkua, mutta lukemani ja näkemäni perusteella ei ylletä samaan kuin aiemmat osat. PS2:n TR:n luovutin heti alkuunsa sen mahdottomien kontrollien vuoksi.
 
Ylös Bottom