Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Podcast 096: Kaikki on vaarallista

jryi

Vastaava päätoimittaja, teknoniilo
Ylläpitäjä
Vuoden ensimmäisessä foorumikatsauksessa kaivetaan arkeologinvälineet esiin ja pöyhitään keskusteluryhmien muinaissisältöä. Juttu siirtyy sujuvasti peloista pössyttelyyn ja metsästyksestä MacGyveriin. Mikä on maailman paras TV-sarja?

Jakson voit ladata tästä: latauslinkki. Voit myös tilata kaikki podcastit joko RSS-feedinä tai iTunesissa.

Kesto 2:49:44



Palautetta saa antaa tähän ketjuun tai osoitteeseen podcast@konsolifin.net. Voit myös seurata Twitteriämme (@KFINPodcast) tai käydä tutustumassa Facebook-sivuumme. Jaksolle voi jopa antaa tähtiä podcast-alisivulla
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Viikon aiheen aiheet oli niin tylsiä, että castinkin laatu kärsi aika pahasti. Heikoin jakso pitkiin aikoihin. Siltikin ihan mukavaa kuunneltavaa.

Ja Buffyhan on paras tv-sarja koskaan.
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Vaikka viikonaihe ei välttämättä peleihin liittynytkään niin oli silti oikein huvittava ja hyvä castike. P.Niskalan puutteen takia vietettiin jälleen yksi uneton yö mutta onneksi saatiin Danielan suloääntä kuulla pitkästä aikaa.
Tämä todisti hyvin että vaikka pelit olisivatkin se yleinen pääaihe casteissa, muistakin aiheista höpiseminen voi joskus olla piristävää ja hauskaa.
Iso Kiitos Nam!
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

P.Niskalan puutteen takia vietettiin jälleen yksi uneton yö mutta onneksi saatiin Danielan suloääntä kuulla pitkästä aikaa.
Tämä todisti hyvin että vaikka pelit olisivatkin se yleinen pääaihe casteissa, muistakin aiheista höpiseminen voi joskus olla piristävää ja hauskaa.
Iso Kiitos Nam!

Awwwsie, mutta kyllä suloääni oli korvattu viskibassolla ja kielikorusössötyksellä. :D

Olen kyllä siitä samaa mieltä, että muista asioista lörpöttely on joskus hauskaa. Oli virkistävä jakso (nauhoittaa siis).
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Olen kyllä siitä samaa mieltä, että muista asioista lörpöttely on joskus hauskaa. Oli virkistävä jakso (nauhoittaa siis).

Sama homma tälläkin suunnalla, eli näin osallistujan näkökulmasta tuo täysin muista asioista turiseminen oli virkistävää ja oikeastaan lähes terapeuttista. Wanhojen lähes esihistoriallisten ketjujen kaivelu tuntui myös ennen nauhoituksia vähintäänkin hyvältä idealta.
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Väkivaltakeskusteluun sen verran, että tulevan Splinter Cellin kidutuskohtaus on vähän liikaa. Miksi haluaisin väännellä puukkoa haavassa, vaikka saisinkin elintärkeää tietoa? Kaikki maailman lakisäädökset ja -sopimukset kieltävät kidutuksen, mutta silti elokuvat ja pelit näyttävät sen usein hyväksyttävänä kuulustelumetodina tilanteen niin vaatiessa. Okei, varmasti oikeassakin elämässä ylilyöntejä tapahtuu kulissien takana, muttei se tee kiduttamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää...

Eiköhän kaikki väkivaltaviihde ole pahasta, jos tosielämän realiteetit tai mielenterveys ovat heikolla pohjalla. Ja liika on aina liikaa, oli sitten kyseessä viina, pelit tai joku muu pakkomielteeksi muuttuva tapa.
 
Eiköhän noissa kidutuskohtauksissa ole nimenomaan tarkoitus tehdä pelaajan olo epämukavaksi. Tuskin kukaan potee huonoa omatuntoa tapettuaan 758 vihua etäisyydeltä aseen kanssa, ruumiiden mahdollisesti vielä kadotessa maasta ettei pääse muistumaan mieleen lovien määrä tukissa.

Todellisuuteenhan peliväkivaltaa ei voi mitenkään verrata, ihmiset traumatisoituvat irl pelkästään väkivallan kohtaamisesta, saati sitten uhriksi joutumisesta. Sotilaat kantavat aikamoista taakkaa vaikkeivat voi olla edes varmoja ovatko henkkoht ketään päiviltä päästäneet.

Ylilyönnitkin irl ovat yleensä seurausta siitä, että se tasapaino on järkkynyt jo. (Afghanistanin ruumiiden häpäisyt etc)
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Eiköhän noissa kidutuskohtauksissa ole nimenomaan tarkoitus tehdä pelaajan olo epämukavaksi.

Ehdottomasti, mutta mihin vedetään se lopullinen raja kuinka pitkälle videopeleissä voidaan mennä shokeerauksen nimissä? Kyseessä on kuitenkin interaktiivinen viihdemuoto, kun taas elokuvissa olemme sivustakatsojan roolissa - kokemassa tapahtumia emmekä vaikuttamassa niihin.
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Ehdottomasti, mutta mihin vedetään se lopullinen raja kuinka pitkälle videopeleissä voidaan mennä shokeerauksen nimissä? Kyseessä on kuitenkin interaktiivinen viihdemuoto, kun taas elokuvissa olemme sivustakatsojan roolissa - kokemassa tapahtumia emmekä vaikuttamassa niihin.

Mielestäni se on pelaajan tehtävä vetää se raja. Tietenkin pelintekijöiden pitää seurata lakeja sekä etiikkaa mitä valintoja pelaajille tarjoaa, mutta mielellään juuri niin että olisi myös vaihtoehto olla kiduttamatta ja/tai tappamatta. Sen takia esim Mirror's Edge oli loistava peli koska se tarjosi mahdollisuuden pelata peli läpi tappamatta ketään.

Esim Far Cry 3:ssa otti päähän ne elukoiden lahtaaminen, miksei ollut vaihtoehtona joutua kirmaamaan etäiselle vuorenrinteelle missä kasvoi tarpeeksi vahvaa hamppua uuden asevyön väkertämiseksi :)
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

...vaihtoehto olla kiduttamatta ja/tai tappamatta...

Juurikin näin. Toki Splinter Cellin kidutuskohtauksen jälkeen voi tehdä päätöksen tappaako vai kolkkaako vankinsa - joten Ubisoft on, köhköh, melkein onnistunut. En koe perusräiskintää "tappamiseksi" vaan pelaamiseksi, eräänlaiseksi pulmanratkonnaksi. Omat perusarvoni eivät kärsi 767 pikselihahmon ampumisesta, mutta naaman eteen tuotu kidutustilanne tuntuu erilaiselta. Sama pikseliukko se on edelleen, mutta silti en haluaisi kääntää veistä. Ihmismieli on hassu.

Summa summarum, en usko että peruspelaaja muuttuu agressiiviseksi pelikokemustensa perusteella. Se vaatii jo pohjalle muita ongelmia.
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Wanhojen zombieketjujen kaivelusta tuli mieleen äskettäin jonkun löytämä ketju, jossa alkupään viesteissä oli jopa seitsemän vuoden tauko kuin mitään ei olisi tapahtunut: PLeas eHElp me on my Computer Game

Sanoisin että kyllä ne väkivaltapelit vaikuttavat ihmisten väkivaltaiseen käytökseen, mutta hieman eri tavalla kuin yleensä halutaan mustamaalata. Tuloksia saadaan tietysti jatkuvasti aivan erilaisia, mutta pari vuotta sitten esiteltiin jokin tutkimus, jonka mukaan väkivaltaisten pelien pelaaminen vähentää tosielämän väkivaltaista käytöstä. Muistaakseni tutkimuksen perustelut olivat tällä kertaa hieman erilaiset, mutta ihan maalaisjärjelläkin pelien voisi kuvitella toimivan aggressioiden purkukanavana. Jos jollakin napsahtaa niin eiköhän taustalla ole aina mielenterveydelliset ongelmat, ja laukaisevana tekijänä voivat toimia yhtä hyvin väkivaltaiset pelit kuin vaikkapa pilaantunut maito tai huono jakso Salatuissa elämissä.

Lucid-unet ovat hienoa viihdettä, erityisesti jos pääsee unikontrollin makuun. Joskus toistakymmentä vuotta sitten harjoittelin unitaitoja aktiivisesti, mutta sittemmin se jäi kun tosielämän kiireet yllättivät :-( Ensimmäinen askel on opetella muistamaan uniaan paremmin, jolloin alkaa tunnistaa enemmän merkkejä siitä onko unessa. Tähän auttaa se, että pitää järjestelmällisesti unipäiväkirjaa, eli aina herätessään kirjoittaa ylös kaiken minkä unista muistaa. Illalla ennen nukahtamista voi myös psyykata itsensä muistamaan uniaan paremmin, tai näkemään jotain tietynlaisia unia. Jo parin kuukauden treeni tekee tuntuvaa tulosta, minkä huomaa helposti unipäiväkirjan merkintöjen lisääntymisestä ja yksityiskohtaistumisesta. Käytön puutteessa tämäkin taito tosin valitettavasti unohtuu, ja viime vuosina unipäiväkirjaani on päätynyt vain satunnaisia merkintöjä.

Lääkekannabis oli ajankohtainen ja kiinnostava nosto, mutta yllättäen taidettiin unohtaa kokonaan se, että pari kuukautta sitten lääkekannabiksen myynti todella sallittiin ensimmäistä kertaa Suomessa: Lääkekannabis sai myyntiluvan Fimealta | Yle Uutiset | yle.fi. Todellakin kannattaa muistaa kohtuus kaikessa, tiedän erään tapauksen joka runsaan polttelun laukaiseman psykoosin johdosta päätyi vähäksi aikaa pakkohoitoon suljetulle osastolle.

Kun puhutaan parhasta TV-sarjasta ikinä niin minun täytyy kyllä kallistua herra Mursun leiriin ja sanoa Babylon 5. Sarja ei kaikilta osin ole vanhentunut kovin arvokkaasti, mutta isomman tarinan kasassa pitämisessä se on edelleen täysin omassa luokassaan. Sillä on vaan viimeisen 20 vuoden aikana ollut niin keskeinen osa elämässäni, että eipä sitä muutakaan sarjaa voi sanoa. Jyrin mainitsema Buffy mahtuu kyllä myös varmasti top viiteeni. Humoristiselta tyyliltään oikein viihdyttävälle maikkarilla juuri kolmannen kauden loppuun ehtineelle Burn Noticelle on pakko antaa hyväksyntä jo legendaarisen Bruce Campbellin vuoksi, vaikka meneekin ainakin minun kirjoissani ehkä enemmän luokkaan "hauska mutta harmiton viihde" kuin "parasta ikinä". Vähän kuin se MacGyverkin.
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Viime viikolla olisi riittänyt kommenttia vaikka mihin castissa keskusteltuun aiheeseen, mutta nopeasti se pää tyhjenee, nyt ei muistu mieleen kuin nämä:

Tv-sarjoja listattaessa petyin suuresti, kun Breaking Badistä ei mainittu halaistua sanaa. Kahden ekan kauden aikana sarjaa katsellessa tuli aina hemmetin epämukava fiilis ja pahimmillaan/parhaimmillaan toisen kauden loppupuolella erään jakson aikana jouduin laittamaan pausen päälle ja ajattelemaan äitiä ja kissoja ja hattaraa ja kaikkea mukavaa n. vartin ajan, kun en vain yksinkertaisesti kyennyt jatkamaan eteenpäin. Joku jenkkiarvostelija kuvaili sarjaa joskus "feel-bad feel-good" sarjaksi, mielestäni erittäin osuva kuvaus ainakin kahdelle ekalle kaudelle. Kolmas ja neljäs kausi olivatkin sitten vaan jotain niin käsittämättömän upeata. Neljännen kauden finaali oli niin armotonta tykitystä, että vielä puoli tuntia jakson loppumisen jälkeen löysin itseni tuijottamasta seinää suu pyöreänä. Netflix on ihan jo pelkästään BB:n ansiosta paljon enemmän kuin hintansa väärti.

Kalifornikaatio ja Entourage ovat parikytminuuttisista aivan ehdotonta kärkeä. Kumpaakin katsoessa tahtoo vain myydä kaiken maallisen omaisuutensa ja lähteä Kaliforniaan nauttimaan auringosta ja pilvestä (see what I did there? ;)), naisia toki unohtamatta. Ari Gold on ehkäpä paras roolihahmo ikinä missään.

En kiellä etteikö Yvonne Strahovski olisi törkeän hyvännäköinen, mutta että maailman parhaan näköinen? Esimerkiksi joskus castissakin mainittu Mila Kunis menee ainakin omalla asteikolla heittämällä ohi. Pituudella ei ole väliä! T: 173 cm.
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Tv-sarjoja listattaessa petyin suuresti, kun Breaking Badistä ei mainittu halaistua sanaa. Kahden ekan kauden aikana sarjaa katsellessa tuli aina hemmetin epämukava fiilis ja pahimmillaan/parhaimmillaan toisen kauden loppupuolella erään jakson aikana jouduin laittamaan pausen päälle ja ajattelemaan äitiä ja kissoja ja hattaraa ja kaikkea mukavaa n. vartin ajan, kun en vain yksinkertaisesti kyennyt jatkamaan eteenpäin. Joku jenkkiarvostelija kuvaili sarjaa joskus "feel-bad feel-good" sarjaksi, mielestäni erittäin osuva kuvaus ainakin kahdelle ekalle kaudelle. Kolmas ja neljäs kausi olivatkin sitten vaan jotain niin käsittämättömän upeata. Neljännen kauden finaali oli niin armotonta tykitystä, että vielä puoli tuntia jakson loppumisen jälkeen löysin itseni tuijottamasta seinää suu pyöreänä. Netflix on ihan jo pelkästään BB:n ansiosta paljon enemmän kuin hintansa väärti.

Juu, jäähän sitä aina pakostikin jotain mainitsematta. Breaking Bad on siis myös todella hieno sarja, ja saitkin puettua koko sarjan yleisfiiliksen aika hyvin sanoiksi. Joskus illalla kun tuota on katsellut, niin siinä on mennyt hetki ennen kuin on saanut unta kyseisen sarjan jakson jälkeen. Hetki on täytynyt prosessoida tapahtunutta. Välillä tulee vastaan aivan älyttömän epämielyttäviä hetkiä ja kohtauksia, mutta silti sitä vaan jatkaa katsomista.

En kiellä etteikö Yvonne Strahovski olisi törkeän hyvännäköinen, mutta että maailman parhaan näköinen? Esimerkiksi joskus castissakin mainittu Mila Kunis menee ainakin omalla asteikolla heittämällä ohi. Pituudella ei ole väliä! T: 173 cm.

Mielipideasioistahan ei voi kuin kiistellä, mutta meikäläisen mielestä Mila Kunis ei pääsee lähellekään tätä puolalaisjuurista aussikaunotarta, vaikka on toki hätkähdyttävän hyvännäköinen hänkin.
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Onneksi olkoon pelikulttuurin tason parantamisesta :) Klippi jäänyt katsomatta mutta kuulosti kieltämättä vähän siltä, että yritettiin shokeerata pelkän shokeeraamisen ilosta.

Mitä aiheeseen tulee, kyllä sen aika hyvin bongaa milloin ns. ylilyönnit ovat tarinan tehon kannalta tarpeellisia ja milloin eivät. Esim. jossain Spec Opsissa kylmän laskelmoidut epämiellyttävyydet tuntuivat kovin päälleliimatun oloisilta siinä missä vaikka nyt sitten The Walking Dead ja Heavy Rain saivat ympättyä niitä mukaan hyvinkin taidokkaasti.

Pientä mielenkiintoa on sitä kohtaan, miten uusi Tomb Raider tulee tuolla sektorilla pärjäämään. Laraa kaiketi tylyytetään kunnolla mutta jää nähtäväksi, tapahtuuko se tarinan vai pelkän tympeän shokkiarvon nimissä.
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

En tiedä kuinka pitkällä olet, mutta sarja muuttuu kolmannen ja neljännen kauden aikana suht radikaalisti. Viimeistään neljännen jaksoja pystyi katsomaan jo useampia putkeen, eikä olokaan ollut niiden jäljiltä niin hirveä.

Mielipideasioistahan ei voi kuin kiistellä

Sinähän sen sanoit. Siitä olemme varmasti kuitenkin samaa mieltä, että Itä-euroopasta tulee ihan mukavan näköisiä naisia.
 
Vastaus: Podcast 096: Kaikki on vaarallista

Sinähän sen sanoit. Siitä olemme varmasti kuitenkin samaa mieltä, että Itä-euroopasta tulee ihan mukavan näköisiä naisia.

Juuh, tässä asiassa olemme täysin samaa mieltä, mutta tuo ihan mukavan näköisiä on ehkä "hieman" vähättelyä näiden tapauksissa. :) Täytyypi muistaa pyöritellä tota Breaking Badia taas eteenpäin ja ihmetellä, että miten homma kehittyy. Olisinkohan mahdollisesti kakkos kauden lopussa menossa. Nyt en itseasiassa muista kun on ollut vähän taukoa sarjasta.
 
Ylös Bottom