Vastaus: Podcast 142: Pelikirjan lisälehdillä
Olipa hieman kaksijakoinen jakso. Alkupuoliskon enemmän asiakirjallisuutta ja pienkustantajia käsitelleen keskustelun jälkeen olin jo varma että tavoite vuoden parhaasta jaksosta tähän mennessä täyttyy komeasti, mutta loppupuolen oheiskirjallisuuskeskustelu ei jostain syystä ollutkaan yhtä antoisa.
Kirja Ruotsin pelituotannosta voisi olla sikäli mielenkiintoinen, että Ruotsissa on ollut huomattavasti enemmän korkean profiilin tietokone- ja konsolipelituotantoa kuin meillä. Maasta löytynee nytkin pelkästään tunnettuja AAA- tai lähes AAA-tason studioita vähintään toisen käden sormille.
Minulle ei ole mitenkään kummallista se, että pelin tarina on esitetty ohjekirjassa. Tämä oli enemmän sääntö kuin poikkeus 1980-luvulla, kun useissa peleissä ei varsinaista tarinankerrontaa ollut ehkä ollenkaan. Ohjekirjassa sitten saattoikin olla parin sivun johdannon sijasta jopa useamman kymmenen sivun novelli tarinaa kertomassa. Ehkä siksi minä en ole koskaan vierastanut pelinsisäisten Codexien kahlaamista. Mass Effecteissä luin lähes kaiken, ja ne elävöittivät maailmaa hienosti näyttäen miten ajatuksella se oli rakennettu, vaikka kaikkea ei pelissä näykään.
Krääsäalueella myynnissä olevien peleistä tehtyjen kirjojen määrä on Gamescom-visiiteillä jaksanut hämmästyttää. Minäkin suhtaudun kuitenkin peleistä ja muusta visuaalisesta mediasta tehtyihin kirjoihin lähinnä oheistuotteina, jotka on usein tehty sutaisten ajatellen, että fanit nyt ostavat melkein mitä tahansa nimen vuoksi. Yleensä ero kelvollisen ja tusinaroskan välillä tulee siitä, miten paljon alkuperäismateriaalin tekijät ovat olleet mukana.
Pelipuolelta omistan ainoastaan komean kokoelman laadukkaana pidetyistä Mass Effect -sarjakuvista, joiden takana on pelien käsikirjoittaja Mac Walters. Yleisemmin minulla on laajempaa kokemusta lähinnä Babylon 5 -TV-sarjan oheisjulkaisuista, niin maailmaa laajentavista pokkareista kuin dokumentaarisemmista kirjoista. Pokkarit olivat aluksi nimenomaan sutaisten tehtyä tusinatavaraa ja pahimmillaan todella räikeässä ristiriidassa TV-sarjan kanssa. Sitten sarjan pääpiru JMS totesi että näin ei voi jatkua, kirjoitti seuraaville kirjoille oikeasti kaanonia olevat ja universumia loogisesti laajentavat sisältöhahmotelmat, ja antoi ne luotettaville ja tunnetuille scifi-kirjoittajille kirjoitettavaksi. Lopputulos oli kymmenkunta sarjan ystävälle erittäin suositeltavana pidettyä pokkaria, jotka oikeasti selittävät paljon sarjan maailman historiaa ja kulisseja.
Puolalaisesta populaarikulttuurista taidetaan meillä tuntea laajemmin lähinnä nimihirviö Krzysztof Kieślowskin (piti luntata kirjoitusasu) elokuvat, kuten väritrilogia, sekä äärimetallibändit, kuten Behemoth ja Vader. Ja me progressiivisemman musiikin ystävät tunnemme paljon viime vuosina Suomessa keikkailleen mainion Riversiden. Mieleen tulee myös äskettäin kuollut elokuvasäveltäjä Wojciech Kilar (mm. Bram Stoker's Dracula ja The Pianist).
Conan-pelejä löytyi pienellä ihmettelyllä viisi. Näiden lisäksi 80-luvun klassiset Barbarian-pelit eivät olleet kenties lisensointisyistä nimeltään Conania, mutta kaikilta muilta osin kylläkin. Hieman miettimällä löytyi myös ainakin yksi elokuvaprequel, joka sai erittäin hyvän vastaanoton. X-Men: First Class otettiin vastaan jopa paremmin kuin aiemmat X-Men -elokuvat. Kummisetä II tapahtuu useammassa ajassa, ja sen voi siten ehkä laskea myös osittain prequeliksi, sen lisäksi että on arvostetuimpia jatko-osia.
Palautteen lukemisen tarkkuudesta pieni huomautus: Metroid Prime ei ole suosikkipelini, vaan suosikkipelejäni. En välttämättä nostaisi sitä ehdottomaksi ykköseksi, mutta eiköhän se top viiteen mahdu.
Jaksossa oli myös pieni tekninen ongelma: FelisLeon puheesta putoili tavuja siellä täällä, tiedä sitten oliko äänityksen vai jälkikäsittelyn ongelma, mutta konteksti yleensä auttoi arvaamaan mitä sanottiin.
