Ruoka on loppunut, kaupunki kuhisee käveleviä raatoja. Pieni selviytyjien ryhmä kerää romppeensa kasaan ja yrittää raivata tiensä vapauteen vihollismassojen käydessä päälle. Hiljaisuuden ympäröimät ahtaat ja kuumottavat alueet ovat kuin ruutitynnyreitä, jotka odottavat pientä kipinää sytyttääkseen kaaoksen ympärilleen. Tämä on elämän ja kuoleman peli.
Left 4 Dead -pelejä tahkonneet ja Marc Fosterin ohjaaman samannimisen kauhuelokuvan nähneet tunnistavat taatusti samoja piirteitä World War Z:sta. Swarm Engine, eli vapaasti käännettynä parveilukoneisto, pitää huolen valtavien vihollismassojen liikkeestä ja niiden tavasta muodostua "tikapuiksi" seiniä vasten. Zombi-teema saattaa tuntua joidenkin mielestä jo liian moneen kertaan pureskellulta kierrätykseltä, mutta itselleni tällainen aivoton räiskintä vaikuttaa oikein mainiolta.
Hiljaa hiipien tai täydellä rähinällä
Vaikka kyse onkin nopeatempoisesta räiminnästä, niin äänettömällä toiminnalla on merkitystä. Sekä pää- että sivuaseissa olevat vaimentimet lisäävät mielenkiintoisen ja taktisen elementin mukaan. Selviytyminen voi olla muutamasta ammuksesta kiinni, kun edellisten taisteluiden runtelema tiimi lähestyy paikallaan huojuvia zombeja. Pari epätarkkaa kutia voi hälyttää älähdyksen myötä sata uutta päätä paikalle ja seuraavalle ammuslaatikolle selviäminen saattaa jäädä haaveeksi.
Alkupään vaikeustasoilla (helppo ja normaali) äänettömyys tuntuu turhalta hienostelulta, sillä vihollisia on kovin vähän liikkeellä. Osumia toki pahimmillaan tulee suuremmissa kahakoissa varsin runsaasti, mutta viholliset tekevät energiapalkkiin lähinnä pieniä raapaisuja lyönneillään. Aloittelijan kannalta helpot tasot ovat loistavia hahmonkehitykseen, mutta varjopuolena World War Z:n kaikki neljä episodia ja 11 kenttää tulee läpäistyä turhan nopeasti. Uusintakierroksen voi toki aloittaa millä tahansa vaikeustasolla – tällöin on kuitenkin jäljellä vain haastavuus.
Vaara iskee juuri sieltä, mistä et osaa sitä odottaa ja viholliset eivät anna armoa
Valtavat zombiparvet tuntuvat elävän hiljaiseloa ja passiivisina huojuvat raadot toimivat lähinnä maalitauluina. Vaan auta armias, jos yksikin ammus menee ohi tai osuu esimerkiksi johonkin räjähtävään esineeseen, niin sirkus on valmis. Pieni pelon ilmapiiri on parhaiten läsnä juuri hiljaisina hetkinä, kun katonrajasta tai pimeistä nurkkauksista kuuluu vihollisten vaimeaa ääntelyä.
Erityisen rasittavaan osastoon kuuluvat mutaatiot, joita ovat suomalaisittain ilmaistuna Vaanija, Tankki, Huutaja ja Kaasuttaja. Vaanija ja Tankki murjovat hahmosi hengiltä ja niistä ei vapaudu kuin erikoistaidon avulla ilman muiden apua. Yksi ainoa Huutaja houkuttelee massat paikalle, jos sitä ei lahtaa nopeasti, ja paniikin keskellä ilman myrkyttävä ja näkyvyyden sumentava Kaasuttaja on omiaan kylvämään tuhoa. Erikoiszombit ovat toki mukava lisä – niillä on vain kovin raivostuttava tapa ilmestyä tyhjästä milloin minnekin. Tiimin jäsenet saattavat joskus huudella hyödyllisiä vinkkejä, varoittaakseen vaikkapa aina niin ärsyttävästä Vaanijasta.
Jokainen läpäistävä episodi käsittää vähintään yhden tai yleensä useamman kohdan, jossa parven tulosta varoitetaan aikalaskurilla. Tällöin ympäristöstä löytyy raskaampaa kalustoa lauman hillitsemistä varten. Massatuhovälineisiin kuuluvat esimerkiksi mortar-tykit ja automaattisesti vihollisia ampuvat konekiväärit. Alkeellisempaa osastoa edustavat sähkömatot, claymore-miinat ja piikkilangat, mutta alakynnessä oleva tarttuu kaikkiin oljenkorsiin, etteivät hurjistuneet epäkuolleet talloisi pelaajia jalkoihinsa. Ansojen virittely piristää tavanomaista taistelemista huomattavasti, ja kentältä laatikoista löytyvät varusteet lisäävät vaihtelua, sillä laatikoiden sisältö on joka kerta erilainen.
Tiimityön ihanuus ja kurjuus
Yhteistyöpeli on järjestetty erikoisella tavalla, sillä online-tilassa olevat "pakotetaan" ottamaan satunnaisia ihmispelaajia tiimiinsä. Kentän voi aloittaa esimerkiksi itsensä ja kaverin kanssa, jolloin mukana on kaksi bottia, mutta muita ihmispelaajia haetaan automaattisesti ja tätä ei voi muuttaa asetuksista ollenkaan. Samaa vaikeustasoa hakevat yksittäiset ihmispelaajat liittyvät mukaan automaattisesti. Offlinessa voi tahkota yksin kolmen botin kanssa, jolloin muita ei liity mukaan. Online-pelaaminen on jokseenkin ärsyttävää, sillä satunnaisten mukanakulkijoiden kanssa yhteistyö ei kommunikoinnin puutteen tai kielierojen vuoksi useinkaan toimi ja kimppapelaamisen hyötyjä tarvitaan etenkin vaikeammilla tasoilla.
Osaava tiimi toimii tukena ja turvana, mutta siinä on silti monia haittapuolia. Kentältä löydettävät lootit ovat yhteisiä ja liian usein näkee tilanteita, joissa itsekkäimmät otukset omivat kaikki parhaat tavarat itselleen. Muutamia esimerkkejä mainitakseni – joku saattaa parantaa 10 % omaa terveysmittariaan löytyneellä ensiapulaukulla, vaikka kaverilla on paljon vähemmän jäljellä. Toinen taas ampuu sinut silmääkään räpäyttämättä haulikolla hengiltä, koska juuri sinä olit vallannut massoja ampuvan minigunin, johon hänen piti päästä. Tai sokerina pohjalla – tehtävä epäonnistuu, kun tiimikaveri telkeää laskettavan oven vivulla ennen kuin kaikki ovat paikalla tai sitten joku ei suostu saapumaan määränpäähän. Zombeja toki ilmestyy viivyttelijöiden riesaksi, mutta etenkin helpommilla tasoilla ne pystyy lahtaamaan melee-aseella todella helposti, vaikka kaikki panokset olisivat loppu. Botit ovat poikkeuksia tässä, sillä ne teleporttaavat aina määränpäähän.
Bottien kanssa meno on aivan erilaista, sillä ne seuraavat sinua näppituntumalla maailmanloppuun asti. Bottien panokset eivät koskaan lopu ja ne osaavat käyttää äänenvaimennettuja aseita, jos pelaajakin tekee näin. Lisäksi ne pelastavat sinut todella nopeasti, jos joudut Tankin tai Vaanijan pihteihin, sekä nostavat hahmosi kuoleman hetkellä ylös, terveysmittarin tyhjentyessä. Varjopuolena botit eivät ammu pääosumia ja ne eivät käytä tai kanna ensiapulaukkuja tai kentältä löytyviä aseita. Yksi erittäin ärsyttävä piirre niillä silti on – jos haluaisit ampua lähestyvää joukkoa paikaltasi, niin botit etenevät ampuessaan vaivihkaa eteenpäin ja ottavat lopulta osumia aseestasi. Bonuksena ne eivät koskaan ammu sinua, vaikka tilanne olisi miten kaoottinen tahansa.
Nippu viilauksia ja ominaisuuksia
Teknisesti World War Z ei ole aivan huippuunsa hiottu, sillä muutamat yksityiskohdat kaipaavat parantelua. Huvittavin esimerkki tästä liittyy chattailuun, sillä satunnaispelaajien puheet kuuluvat jopa PlayStation 4:n ryhmächattiin. Ryhmän sisäiset puheet eivät kuitenkaan kuuluneet muille. Musiikkia tai muuta älämölöä joutui kuitenkin kuulemaan silloin tällöin. Tehtäviä pilaavien trollien varalle pitäisi myös olla jotakin, sillä äänestysmahdollisuudesta huolimatta koko toiminto oli yhtä tyhjän kanssa – se ei nimittäin toiminut lainkaan.
Ensiapulaukkujen käyttäminen toisen pelaajan parantamiseksi vie hermot silloin tällöin, sillä pakkauksella "osuminen" ei ole kovin helppoa. Muutaman kerran kaikki kolot nuuskiva loottaaja taas on jäänyt jumiin ja "pelastaminen" ei onnistu kuin päästämällä kaverista ilmat pihalle. Onneksi tehtävään palaaminen onnistuu pienen odotusajan jälkeen. Soolopeliin olisi kaivannut jonkinlaista välitallennusta, sillä pitkänpuoleiset tehtävät alkavat alusta, jos poistut kesken kaiken. 30 fps:n ruudunpäivitys tuntuu riittävältä, mutta muutamassa harvassa tilanteessa se saattoi pudota muutamaksi sekunniksi lähes puoleen siitä.
Alkutaipaleen "kasvukipuihin" kuuluivat myös yhteys- ja serveriongelmat sekä satunnaiset ulosheitot kesken tehtävän, mutta niistä päästiin päivitysten avulla eroon.
Ei ihan neljän kympin tekele
Myönnän, että olin todella innoissani trailerin nähtyäni: Zombiteema iskee edelleen lujaa, vaikka olen upottanut sen pohjalta tehtyihin peleihin tuhansia tunteja. Useiden pelattujen tuntien jälkeen tämä ei kuitenkaan ihan ollut hintansa arvoinen. Tarina tuntuu loppuvan aivan liian aikaisin ja samojen, lineaaristen reittien takominen yhä uudestaan vaikeammilla tasoilla tuntuu kovin väljähtäneeltä. Kavereiden kanssa World War Z on parhaimmillaan, ja tiimityönä meno soljuu hienosti, jos porukka osaa käyttäytyä. Kaikkiaan seitsemän erilaisen hahmon kykypuiden avaaminen tuo myös oman mielenkiintoisen lisänsä toimintaan, kun joukossa on menijöitä moneen makuun, lähitaisteluekspertistä näkymättömyyttä hyödyntävään "ninjaan".
Online-puolella voi haastaa muita ihmispelaajia ja zombit ovat tällöin vain riesa jaloissa, mutta sekään ei loppujen lopuksi vedä puoleensa kovin kauaa. Lisäsisältöä kaipaisi kipeästi, ja lupauksissa on ollut ainakin yksi uusi kenttä tarinapeliin. Omissa haaveissani odottaisin sellaista pelimuotoa, jossa torjutaan tiiminä toinen toistaan vaikeampia epäkuolleiden aaltoja, kunnes viimeinenkin selviytyjä on pureksittu manalan majoille. World War Z on kolmen ja puolen tähden teos, mutta genren fanina tähtöset pyöristyvät tällä kertaa ylöspäin.
Lue juttu sivustolla...
Left 4 Dead -pelejä tahkonneet ja Marc Fosterin ohjaaman samannimisen kauhuelokuvan nähneet tunnistavat taatusti samoja piirteitä World War Z:sta. Swarm Engine, eli vapaasti käännettynä parveilukoneisto, pitää huolen valtavien vihollismassojen liikkeestä ja niiden tavasta muodostua "tikapuiksi" seiniä vasten. Zombi-teema saattaa tuntua joidenkin mielestä jo liian moneen kertaan pureskellulta kierrätykseltä, mutta itselleni tällainen aivoton räiskintä vaikuttaa oikein mainiolta.
Hiljaa hiipien tai täydellä rähinällä
Vaikka kyse onkin nopeatempoisesta räiminnästä, niin äänettömällä toiminnalla on merkitystä. Sekä pää- että sivuaseissa olevat vaimentimet lisäävät mielenkiintoisen ja taktisen elementin mukaan. Selviytyminen voi olla muutamasta ammuksesta kiinni, kun edellisten taisteluiden runtelema tiimi lähestyy paikallaan huojuvia zombeja. Pari epätarkkaa kutia voi hälyttää älähdyksen myötä sata uutta päätä paikalle ja seuraavalle ammuslaatikolle selviäminen saattaa jäädä haaveeksi.
Alkupään vaikeustasoilla (helppo ja normaali) äänettömyys tuntuu turhalta hienostelulta, sillä vihollisia on kovin vähän liikkeellä. Osumia toki pahimmillaan tulee suuremmissa kahakoissa varsin runsaasti, mutta viholliset tekevät energiapalkkiin lähinnä pieniä raapaisuja lyönneillään. Aloittelijan kannalta helpot tasot ovat loistavia hahmonkehitykseen, mutta varjopuolena World War Z:n kaikki neljä episodia ja 11 kenttää tulee läpäistyä turhan nopeasti. Uusintakierroksen voi toki aloittaa millä tahansa vaikeustasolla – tällöin on kuitenkin jäljellä vain haastavuus.
Vaara iskee juuri sieltä, mistä et osaa sitä odottaa ja viholliset eivät anna armoa
Valtavat zombiparvet tuntuvat elävän hiljaiseloa ja passiivisina huojuvat raadot toimivat lähinnä maalitauluina. Vaan auta armias, jos yksikin ammus menee ohi tai osuu esimerkiksi johonkin räjähtävään esineeseen, niin sirkus on valmis. Pieni pelon ilmapiiri on parhaiten läsnä juuri hiljaisina hetkinä, kun katonrajasta tai pimeistä nurkkauksista kuuluu vihollisten vaimeaa ääntelyä.
Erityisen rasittavaan osastoon kuuluvat mutaatiot, joita ovat suomalaisittain ilmaistuna Vaanija, Tankki, Huutaja ja Kaasuttaja. Vaanija ja Tankki murjovat hahmosi hengiltä ja niistä ei vapaudu kuin erikoistaidon avulla ilman muiden apua. Yksi ainoa Huutaja houkuttelee massat paikalle, jos sitä ei lahtaa nopeasti, ja paniikin keskellä ilman myrkyttävä ja näkyvyyden sumentava Kaasuttaja on omiaan kylvämään tuhoa. Erikoiszombit ovat toki mukava lisä – niillä on vain kovin raivostuttava tapa ilmestyä tyhjästä milloin minnekin. Tiimin jäsenet saattavat joskus huudella hyödyllisiä vinkkejä, varoittaakseen vaikkapa aina niin ärsyttävästä Vaanijasta.
Jokainen läpäistävä episodi käsittää vähintään yhden tai yleensä useamman kohdan, jossa parven tulosta varoitetaan aikalaskurilla. Tällöin ympäristöstä löytyy raskaampaa kalustoa lauman hillitsemistä varten. Massatuhovälineisiin kuuluvat esimerkiksi mortar-tykit ja automaattisesti vihollisia ampuvat konekiväärit. Alkeellisempaa osastoa edustavat sähkömatot, claymore-miinat ja piikkilangat, mutta alakynnessä oleva tarttuu kaikkiin oljenkorsiin, etteivät hurjistuneet epäkuolleet talloisi pelaajia jalkoihinsa. Ansojen virittely piristää tavanomaista taistelemista huomattavasti, ja kentältä laatikoista löytyvät varusteet lisäävät vaihtelua, sillä laatikoiden sisältö on joka kerta erilainen.
Tiimityön ihanuus ja kurjuus
Yhteistyöpeli on järjestetty erikoisella tavalla, sillä online-tilassa olevat "pakotetaan" ottamaan satunnaisia ihmispelaajia tiimiinsä. Kentän voi aloittaa esimerkiksi itsensä ja kaverin kanssa, jolloin mukana on kaksi bottia, mutta muita ihmispelaajia haetaan automaattisesti ja tätä ei voi muuttaa asetuksista ollenkaan. Samaa vaikeustasoa hakevat yksittäiset ihmispelaajat liittyvät mukaan automaattisesti. Offlinessa voi tahkota yksin kolmen botin kanssa, jolloin muita ei liity mukaan. Online-pelaaminen on jokseenkin ärsyttävää, sillä satunnaisten mukanakulkijoiden kanssa yhteistyö ei kommunikoinnin puutteen tai kielierojen vuoksi useinkaan toimi ja kimppapelaamisen hyötyjä tarvitaan etenkin vaikeammilla tasoilla.
Osaava tiimi toimii tukena ja turvana, mutta siinä on silti monia haittapuolia. Kentältä löydettävät lootit ovat yhteisiä ja liian usein näkee tilanteita, joissa itsekkäimmät otukset omivat kaikki parhaat tavarat itselleen. Muutamia esimerkkejä mainitakseni – joku saattaa parantaa 10 % omaa terveysmittariaan löytyneellä ensiapulaukulla, vaikka kaverilla on paljon vähemmän jäljellä. Toinen taas ampuu sinut silmääkään räpäyttämättä haulikolla hengiltä, koska juuri sinä olit vallannut massoja ampuvan minigunin, johon hänen piti päästä. Tai sokerina pohjalla – tehtävä epäonnistuu, kun tiimikaveri telkeää laskettavan oven vivulla ennen kuin kaikki ovat paikalla tai sitten joku ei suostu saapumaan määränpäähän. Zombeja toki ilmestyy viivyttelijöiden riesaksi, mutta etenkin helpommilla tasoilla ne pystyy lahtaamaan melee-aseella todella helposti, vaikka kaikki panokset olisivat loppu. Botit ovat poikkeuksia tässä, sillä ne teleporttaavat aina määränpäähän.
Bottien kanssa meno on aivan erilaista, sillä ne seuraavat sinua näppituntumalla maailmanloppuun asti. Bottien panokset eivät koskaan lopu ja ne osaavat käyttää äänenvaimennettuja aseita, jos pelaajakin tekee näin. Lisäksi ne pelastavat sinut todella nopeasti, jos joudut Tankin tai Vaanijan pihteihin, sekä nostavat hahmosi kuoleman hetkellä ylös, terveysmittarin tyhjentyessä. Varjopuolena botit eivät ammu pääosumia ja ne eivät käytä tai kanna ensiapulaukkuja tai kentältä löytyviä aseita. Yksi erittäin ärsyttävä piirre niillä silti on – jos haluaisit ampua lähestyvää joukkoa paikaltasi, niin botit etenevät ampuessaan vaivihkaa eteenpäin ja ottavat lopulta osumia aseestasi. Bonuksena ne eivät koskaan ammu sinua, vaikka tilanne olisi miten kaoottinen tahansa.
Nippu viilauksia ja ominaisuuksia
Teknisesti World War Z ei ole aivan huippuunsa hiottu, sillä muutamat yksityiskohdat kaipaavat parantelua. Huvittavin esimerkki tästä liittyy chattailuun, sillä satunnaispelaajien puheet kuuluvat jopa PlayStation 4:n ryhmächattiin. Ryhmän sisäiset puheet eivät kuitenkaan kuuluneet muille. Musiikkia tai muuta älämölöä joutui kuitenkin kuulemaan silloin tällöin. Tehtäviä pilaavien trollien varalle pitäisi myös olla jotakin, sillä äänestysmahdollisuudesta huolimatta koko toiminto oli yhtä tyhjän kanssa – se ei nimittäin toiminut lainkaan.
Ensiapulaukkujen käyttäminen toisen pelaajan parantamiseksi vie hermot silloin tällöin, sillä pakkauksella "osuminen" ei ole kovin helppoa. Muutaman kerran kaikki kolot nuuskiva loottaaja taas on jäänyt jumiin ja "pelastaminen" ei onnistu kuin päästämällä kaverista ilmat pihalle. Onneksi tehtävään palaaminen onnistuu pienen odotusajan jälkeen. Soolopeliin olisi kaivannut jonkinlaista välitallennusta, sillä pitkänpuoleiset tehtävät alkavat alusta, jos poistut kesken kaiken. 30 fps:n ruudunpäivitys tuntuu riittävältä, mutta muutamassa harvassa tilanteessa se saattoi pudota muutamaksi sekunniksi lähes puoleen siitä.
Alkutaipaleen "kasvukipuihin" kuuluivat myös yhteys- ja serveriongelmat sekä satunnaiset ulosheitot kesken tehtävän, mutta niistä päästiin päivitysten avulla eroon.
Ei ihan neljän kympin tekele
Myönnän, että olin todella innoissani trailerin nähtyäni: Zombiteema iskee edelleen lujaa, vaikka olen upottanut sen pohjalta tehtyihin peleihin tuhansia tunteja. Useiden pelattujen tuntien jälkeen tämä ei kuitenkaan ihan ollut hintansa arvoinen. Tarina tuntuu loppuvan aivan liian aikaisin ja samojen, lineaaristen reittien takominen yhä uudestaan vaikeammilla tasoilla tuntuu kovin väljähtäneeltä. Kavereiden kanssa World War Z on parhaimmillaan, ja tiimityönä meno soljuu hienosti, jos porukka osaa käyttäytyä. Kaikkiaan seitsemän erilaisen hahmon kykypuiden avaaminen tuo myös oman mielenkiintoisen lisänsä toimintaan, kun joukossa on menijöitä moneen makuun, lähitaisteluekspertistä näkymättömyyttä hyödyntävään "ninjaan".
Online-puolella voi haastaa muita ihmispelaajia ja zombit ovat tällöin vain riesa jaloissa, mutta sekään ei loppujen lopuksi vedä puoleensa kovin kauaa. Lisäsisältöä kaipaisi kipeästi, ja lupauksissa on ollut ainakin yksi uusi kenttä tarinapeliin. Omissa haaveissani odottaisin sellaista pelimuotoa, jossa torjutaan tiiminä toinen toistaan vaikeampia epäkuolleiden aaltoja, kunnes viimeinenkin selviytyjä on pureksittu manalan majoille. World War Z on kolmen ja puolen tähden teos, mutta genren fanina tähtöset pyöristyvät tällä kertaa ylöspäin.
Lue juttu sivustolla...
Viimeksi muokattu: