Pilotwigs 64 oli kyllä julkaisu aikaan hieno kokemus. Tuntui aikoinaan aivan uskomattomalta lennellä pelin hienossa vapaassa 3-D maailmassa. Tämäkin pelisarja ansaitsisi kyllä ehdottomasti kunnollisen nykyaikaisen jatko-osan Nintendon uusimmalle laitteelle.Sivuston Retromuistelot-sarja sai uuden osan pitkästä pitkästä aikaa. Kaksi PilotWings-sarjan osaa vertailussa, toinen on huomattavasti toista parempi.
Uudempi ei ole aina parempi, kuten kaksi tuoreinta PilotWings-julkaisua meille kertovat
Mitä tästä opimme? Uudempi ei ole aina parempi.www.konsolifin.net
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Retrospektiivi - pelataan vanhat pelit nykypäivän pelaajan silmin
- Viestiketjun aloittaja Dragonfly
- Aloituspäivämäärä
Hulikopteri
Well-Known Member
Tuossa muutama päivä sitten palasin Hitman: Blood Moneyn peluuseen. On kyllä aivan loistava peli edelleen ja tästä pelistä jos mistä toivoisin remakea . Pelasin siis PS5:lla PS4:n versiota.
Pelattavuus on edelleen hauskaa ja jotenkin tässä on sitä oikeaa Hitman fiilistä. Vaikka uudemmat pelit ovat laajempia, mutta itselle ne ovat vähän vaikeammin lähestyttäviä. Ainoa asia mikä tässä on vanhaa on ulkoasu. Toki ei se niin pahasti pistä silmään.
Suosittelen kyllä ehdottomasti
Pelattavuus on edelleen hauskaa ja jotenkin tässä on sitä oikeaa Hitman fiilistä. Vaikka uudemmat pelit ovat laajempia, mutta itselle ne ovat vähän vaikeammin lähestyttäviä. Ainoa asia mikä tässä on vanhaa on ulkoasu. Toki ei se niin pahasti pistä silmään.
Suosittelen kyllä ehdottomasti
pelle
Well-Known Member
Koska nintendo ei saa aikaiseksi puskea metroid prime trilogiaa switchille niin aloitin sitten pelaamaan prime 3:sta WiiU:lla.
Peli näyttää edelleen yllättävän hyvältä ja ainoastaan varsin reippaat sahalaidat häiritsee pelaamista.
Mä ehdein muutenkin pelaamaan varmaan 10 minuuttia ennen kuin huomasin ettei tuo edes ole koko ruudulla vaan pysty suunnassa on varmaan 2cm mustat palkit ja vaakatasolla 1cm joten tuo ei häirinnyt yhtään.
Se mikä häiritsee on wiin ohjaus.
Mä olen aina ihmetellyt kun oikeastaan kukaan ei koskaan valita siitä kuinka wiin first person peleissä käännytään laittamalla tähtäin ruudun reunaan joten jos vihollinen on lähelläkään reunaa ja sä tähtäät sitä niin ruutu kääntyy ja ammut ohi.
Kahdessa ekassa primessa tuo ei ollut koskaan ongelma, koska niissä ei alunperin tarvittu vapaata tähtäystä joten kaikki vihut tapetaan sen lukituksen kanssa, mutta tässä vaaditaan välillä sitä vapaata tähtäystä.
Lisäksi peli lakkaa reagoimasta jos käännät motea liikaa jolloin tähtäin vaan jumittuu ruudun reunaan ja samus jatkaa kääntymistään ja noin käy aika helposti taistelun tuoksinassa.
Tämä ei oikeasti tarttis muuta kuin resoluution kevyt nosto, antialisointi ja kameran kääntäminen oikeaan tattiin niin tätä olisi hemmetin hyvä pelata joyconit erillään.
Koko trilogia vielä samaan pakettiin ja hintaa 40e niin se myisi kuin leipä ja mun mielestä tuo olisi se oikea hinta kun ottaa huomioon, että wii trilogia maksaa eshopissa 20e.
Mutta kaikkihan me tiedetään, että hinta olisi se 60e jos nintendo tuon joskus switchille porttaa.
Peli näyttää edelleen yllättävän hyvältä ja ainoastaan varsin reippaat sahalaidat häiritsee pelaamista.
Mä ehdein muutenkin pelaamaan varmaan 10 minuuttia ennen kuin huomasin ettei tuo edes ole koko ruudulla vaan pysty suunnassa on varmaan 2cm mustat palkit ja vaakatasolla 1cm joten tuo ei häirinnyt yhtään.
Se mikä häiritsee on wiin ohjaus.
Mä olen aina ihmetellyt kun oikeastaan kukaan ei koskaan valita siitä kuinka wiin first person peleissä käännytään laittamalla tähtäin ruudun reunaan joten jos vihollinen on lähelläkään reunaa ja sä tähtäät sitä niin ruutu kääntyy ja ammut ohi.
Kahdessa ekassa primessa tuo ei ollut koskaan ongelma, koska niissä ei alunperin tarvittu vapaata tähtäystä joten kaikki vihut tapetaan sen lukituksen kanssa, mutta tässä vaaditaan välillä sitä vapaata tähtäystä.
Lisäksi peli lakkaa reagoimasta jos käännät motea liikaa jolloin tähtäin vaan jumittuu ruudun reunaan ja samus jatkaa kääntymistään ja noin käy aika helposti taistelun tuoksinassa.
Tämä ei oikeasti tarttis muuta kuin resoluution kevyt nosto, antialisointi ja kameran kääntäminen oikeaan tattiin niin tätä olisi hemmetin hyvä pelata joyconit erillään.
Koko trilogia vielä samaan pakettiin ja hintaa 40e niin se myisi kuin leipä ja mun mielestä tuo olisi se oikea hinta kun ottaa huomioon, että wii trilogia maksaa eshopissa 20e.
Mutta kaikkihan me tiedetään, että hinta olisi se 60e jos nintendo tuon joskus switchille porttaa.
pelle
Well-Known Member
Prime 3 pelattu ja nyt se iski kovempaa mitä joskus 10 vuotta sitten.
Oli se silloinkin ihan ok, mutta nyt se oli ihan hemmetin hyvä ja varsinkin dreadin jälkeen oli ilo pelata kun pomot ei pyyhkäise yhdellä osumalla paria energiatankkia pois, ovet ei jatkuvasti mene selän takana lukkoon jotta joudut kiertämään ties mistä eikä karttaa tartte olla jatkuvasti availemassa jotta löytää eteenpäin.
Huomenna sitten super metroid joka on tullut myös pelattua viimeksi joskus 10+ vuotta sitten.
Eilen tuli myös kytkettyä xbox 360 kiinni ja se olikin kunnon työmaa sillä vaikka konsoli oli vaatehuoneessa niin virtalähde oli tv tason takana sotkeutuneena ties kuinka monen koneen johtoihin, koska mä olen vaan laiskana jättänyt vanhan koneen johdot sinne kun kone on vaihtunut.
Siellä näytti joku xbox 360 komponentti piuhakin olevan joka on ollut viimeksi käytössä varmaan joskus 2009
Nyt pääsee pelaamaan lollipop chainsawin taas kerran läpi ja tarkoitus olisi myös viimeinkin korkata guitar hero warriors of rock.
Oli se silloinkin ihan ok, mutta nyt se oli ihan hemmetin hyvä ja varsinkin dreadin jälkeen oli ilo pelata kun pomot ei pyyhkäise yhdellä osumalla paria energiatankkia pois, ovet ei jatkuvasti mene selän takana lukkoon jotta joudut kiertämään ties mistä eikä karttaa tartte olla jatkuvasti availemassa jotta löytää eteenpäin.
Huomenna sitten super metroid joka on tullut myös pelattua viimeksi joskus 10+ vuotta sitten.
Eilen tuli myös kytkettyä xbox 360 kiinni ja se olikin kunnon työmaa sillä vaikka konsoli oli vaatehuoneessa niin virtalähde oli tv tason takana sotkeutuneena ties kuinka monen koneen johtoihin, koska mä olen vaan laiskana jättänyt vanhan koneen johdot sinne kun kone on vaihtunut.
Siellä näytti joku xbox 360 komponentti piuhakin olevan joka on ollut viimeksi käytössä varmaan joskus 2009
Nyt pääsee pelaamaan lollipop chainsawin taas kerran läpi ja tarkoitus olisi myös viimeinkin korkata guitar hero warriors of rock.
pelle
Well-Known Member
Super metroid sitten olikin vähemmän mukava pelattava, tai aluksi se toimi hyvin, mutta mitä pidemmälle pelaa niin sitä enemmän se alkaa turhauttaa ja syynä tähän on pelin kartta.
Mä muistin kuinka tässä olisi olisi ollut oikeasti hyvä kartta joka teki pelaamisesta varsin sujuvaa, mutta eihän se näytä edes ovien sijaintia ja eilen mulla oli jo kahdesti tilanne jossa kartta näyttää kokonaan tutkitulta ja mulla ei ole mitään hajua mihin mennä seuraavaksi.
Ratkaisu saattaa olla vaikka jossain käytävässä oleva ovi jonka olet unohtanut, mutta kartalla se käytävä näyttää umpikujalta tai sitten olet missannut / unohtanut hajotettavan lattian jossain.
Lisäksi sä voit tarkastella vain nykyisen alueen karttaa joten jos olet brimstarissa ja haluat tarkistaa jos vaikka norfairissa olisi joku paikka tutkimatta niin sun pitää ensin mennä sinne.
Myös ohjaus muuttuu pelin edetessä ärsyttävämmäksi sillä missile, super missile, power bomb, grapple shot ja x-ray scope on kaikki laitettu listaan jota selataan select napilla.
Muuten ohjaus tuntuu edelleen ihan toimivalta.
Mä muistin kuinka tässä olisi olisi ollut oikeasti hyvä kartta joka teki pelaamisesta varsin sujuvaa, mutta eihän se näytä edes ovien sijaintia ja eilen mulla oli jo kahdesti tilanne jossa kartta näyttää kokonaan tutkitulta ja mulla ei ole mitään hajua mihin mennä seuraavaksi.
Ratkaisu saattaa olla vaikka jossain käytävässä oleva ovi jonka olet unohtanut, mutta kartalla se käytävä näyttää umpikujalta tai sitten olet missannut / unohtanut hajotettavan lattian jossain.
Lisäksi sä voit tarkastella vain nykyisen alueen karttaa joten jos olet brimstarissa ja haluat tarkistaa jos vaikka norfairissa olisi joku paikka tutkimatta niin sun pitää ensin mennä sinne.
Myös ohjaus muuttuu pelin edetessä ärsyttävämmäksi sillä missile, super missile, power bomb, grapple shot ja x-ray scope on kaikki laitettu listaan jota selataan select napilla.
Muuten ohjaus tuntuu edelleen ihan toimivalta.
nedruska
Well-Known Member
Tuli Kirbyn 30v synttäripäivänä aloitettua ja nyt myös läpipelattua Nintendo Switch onlinen kautta NES:in Kirby's Adventure. Alunperin ajatus oli ostaa 3DS:lle ihan ensimmäinen Kirby-peli eli Gameboyn Kirby's Dream Land ja pelailla juhlan kunniaksi se läpi. Olin kuitenkin unohtanut, että 3DS:n maksutapana käy enää lahjakortit eikä ollenkaan luottokortti, joten tyydyin sitten toisiksi vanhimpaan Kirby peliin.
Olen joskus lapsena pelaillut tätä jonkin verran, kun peli on ollut lainassa veljen kaverilta. Läpi tuskin tuolloin peliä pelasin, sillä nämä NES:in pelit ovat usein sen verran armottomia, ettei lapsena läheskään jokaista kyennyt voittamaan. Tämäkin on siis todella armoton pelaajaa kohtaan ja osa vihollisten toiminnoista tuntuu suorastaan epäreiluilta. NES ajan peliksi tämä on kuitenkin yllättävänkin pelattava yhä tänä päivänä ja tietty, jos pelaa tätä Switchin NES onlinessa, niin avuksi voi halutessaan ottaa myös taaksepäin kelaus ja tallennustoiminnot. Pikseligrafiikat on yhä ihan ok:n näköisiä ja vaikka peli välillä vähän lagaa, niin ohjaus toimii suhteellisen hyvin. Joy-coneilla en tosin suosittele tätä pelaamaan enkä millään muullakaan ohjaimella, jossa ei ole kunnon ristiohjainta. Koska tässä Kirbyn leijuntatoiminto on ylöspäin-napin takana, niin tatin kanssa oli ainakin mun mielestä tosi haastava ohjata Kirbyä. Itse pelailin tämän läpi Switchille tehdyllä SNES ohjaimella, mutta oikeastaan mikä vaan ohjain, jossa on kunnon ristiohjain toimii varmasti tämän kanssa.
Nyt kun on juuri alla myös uusin Kirby, niin oli hauska huomata, miten paljon siinäkin esiintyneitä elementtejä on ollut alusta saakka mukana Kirby-peleissä. Pitäisi varmaan pelailla muitakin Kirby-pelejä, koska nyt näiden parin kokemuksen perusteella (se uusin Forgotten Land ja tämä vanha Dream Land) nämä ovatkin oikeastaan aika haastaviakin pelejä ja ilmeisesti näissä on aika paljonkin taustatarinaa myös mukana. Ehkä pitää käydä siis nappaamassa jostain Nintendon lahjakortti, niin että saan sen Gameboyn Kirbynkin ostettua 3DS:lleni ennenkuin 3DS:n kauppa kokonaan suljetaan.
Olen joskus lapsena pelaillut tätä jonkin verran, kun peli on ollut lainassa veljen kaverilta. Läpi tuskin tuolloin peliä pelasin, sillä nämä NES:in pelit ovat usein sen verran armottomia, ettei lapsena läheskään jokaista kyennyt voittamaan. Tämäkin on siis todella armoton pelaajaa kohtaan ja osa vihollisten toiminnoista tuntuu suorastaan epäreiluilta. NES ajan peliksi tämä on kuitenkin yllättävänkin pelattava yhä tänä päivänä ja tietty, jos pelaa tätä Switchin NES onlinessa, niin avuksi voi halutessaan ottaa myös taaksepäin kelaus ja tallennustoiminnot. Pikseligrafiikat on yhä ihan ok:n näköisiä ja vaikka peli välillä vähän lagaa, niin ohjaus toimii suhteellisen hyvin. Joy-coneilla en tosin suosittele tätä pelaamaan enkä millään muullakaan ohjaimella, jossa ei ole kunnon ristiohjainta. Koska tässä Kirbyn leijuntatoiminto on ylöspäin-napin takana, niin tatin kanssa oli ainakin mun mielestä tosi haastava ohjata Kirbyä. Itse pelailin tämän läpi Switchille tehdyllä SNES ohjaimella, mutta oikeastaan mikä vaan ohjain, jossa on kunnon ristiohjain toimii varmasti tämän kanssa.
Nyt kun on juuri alla myös uusin Kirby, niin oli hauska huomata, miten paljon siinäkin esiintyneitä elementtejä on ollut alusta saakka mukana Kirby-peleissä. Pitäisi varmaan pelailla muitakin Kirby-pelejä, koska nyt näiden parin kokemuksen perusteella (se uusin Forgotten Land ja tämä vanha Dream Land) nämä ovatkin oikeastaan aika haastaviakin pelejä ja ilmeisesti näissä on aika paljonkin taustatarinaa myös mukana. Ehkä pitää käydä siis nappaamassa jostain Nintendon lahjakortti, niin että saan sen Gameboyn Kirbynkin ostettua 3DS:lleni ennenkuin 3DS:n kauppa kokonaan suljetaan.
pelle
Well-Known Member
Mulla on ollut varsin nostalginen aamu.
Tongein romu/johtokassit / laatikot ja sängynalusen ja löysin pleikkarin svideo ja komposiitti kaapelit, kolme muistikorttia, tekken 3, vib ribbon, gt2 ja ridge racer type 4:n mukana tullut kiekko jossa on orkkis ridge racer ja hieman kaunistettu versio.
Vanha telkkarikin näyttää toimivan, mutta valitettavasti kaikki ps3:n jenkki storesta ostetut ps1 pelit näkyy mustavalkoisena ja tuo ongelma ilmeisesti korjaantuu ostamalla rgb scart. Mulla pitäis olla tuollainen, mutta en löytänyt joten ehkä annoin sen serkulle kun lainasin sille ps2:n.
Eipä tuollainen näytä maksavan kuin kympin vpd:ssa.
Jenkki storesta ostetut ps2 pelit kyllä näkyy väreissä ihan svideo piuhallakin.
Ja peleistä puheenollen niitä tuli ostettua hieman lisää ja nyt mulla on odottamassa vielä dino crisis 1 ja 2, parasite eve ja strider 1+2. Kaikilla hintaa 6$ kpl ja nuo striderit tulee siis samassa paketissa vaikka nimessä on vain strider 2. Äsken tuli vielä suomi storesta ostettua toy story 2 ja toy story racer kun ne maksoi yhteensä vain 3e ja ainakin caddicarus niistä tuntui tykkäävän.
Jenkki puolelta tuli ostettua myös ps2:n rygar ja fatal frame 2. Noilla on hintaa 10$/kpl.
Tongein romu/johtokassit / laatikot ja sängynalusen ja löysin pleikkarin svideo ja komposiitti kaapelit, kolme muistikorttia, tekken 3, vib ribbon, gt2 ja ridge racer type 4:n mukana tullut kiekko jossa on orkkis ridge racer ja hieman kaunistettu versio.
Vanha telkkarikin näyttää toimivan, mutta valitettavasti kaikki ps3:n jenkki storesta ostetut ps1 pelit näkyy mustavalkoisena ja tuo ongelma ilmeisesti korjaantuu ostamalla rgb scart. Mulla pitäis olla tuollainen, mutta en löytänyt joten ehkä annoin sen serkulle kun lainasin sille ps2:n.
Eipä tuollainen näytä maksavan kuin kympin vpd:ssa.
Jenkki storesta ostetut ps2 pelit kyllä näkyy väreissä ihan svideo piuhallakin.
Ja peleistä puheenollen niitä tuli ostettua hieman lisää ja nyt mulla on odottamassa vielä dino crisis 1 ja 2, parasite eve ja strider 1+2. Kaikilla hintaa 6$ kpl ja nuo striderit tulee siis samassa paketissa vaikka nimessä on vain strider 2. Äsken tuli vielä suomi storesta ostettua toy story 2 ja toy story racer kun ne maksoi yhteensä vain 3e ja ainakin caddicarus niistä tuntui tykkäävän.
Jenkki puolelta tuli ostettua myös ps2:n rygar ja fatal frame 2. Noilla on hintaa 10$/kpl.
pelle
Well-Known Member
Tuli kytkettyä wii telkkariin kiinni ja satuin löytämään myös adapterin jolla saa dualshockin toimimaan gamecube ohjaimena joten heitin twin snakesin koneeseen ja se näyttikin ihan hemmetin hyvältä jopa komposhitti johdon kanssa.
Muistikorttikin mulla pitäs jossain varmasti olla, koska olen tuon ikuisuus sitten pelannut cubella läpi, mutta en mä sitä ole löytänyt enkä jaksa sellaista yhden pelin takia ostaa joten täytyy tuo pelata joku päivä tallentamatta läpi.
Pikaisesti testasin onko siinä checkpointeja ja tarkoituksella kuolin siellä alun hangaarissa ja se jatkui suoraan sen alusta joten pelin kaatuminen tai sähkökatko taitaa olla se ainoa mahdollinen ongelma tässä suunnitelmassa
Ainoa pieni ongelma ohjauksessa on aseen laittaminen pois jos sillä ei haluakaan ampua tähtäämisen jälkeen sillä sillä tähdätään x nappulalla ja jos sen haluaa laittaa pois niin pitää painaa kolmiota samaan aikaan.
Tuon telkkarin kaukosäädin ei valitettavasti enää toiminut ja mä en koskaan halua jatkuvasti olla sammuttamassa virtoja telkkarin pääkatkaisijasta ja broidillakin aikoinaan hajosi telkkarista tuo katkaisija kun se joku aamu laittoi siitä virrat päälle. Oli vielä aika samanlainen telsu mitä tuo, mutta 21" sijasta 28" malli.
Pelastukseen tuli WiiU sillä sen gamepadia voi käyttää kaukosäätimenä. Siellä oli likemmäs 30 eri signaalia daewoon telkkareille, mutta sentään jo neljäs oli se oikea joten nyt voin sillä laittaa telkkarin valmiustilaan, vaihtaa inputtia ja säätää voimakkuutta jos niin haluan. On se vaan loistava laite edelleen.
Muistikorttikin mulla pitäs jossain varmasti olla, koska olen tuon ikuisuus sitten pelannut cubella läpi, mutta en mä sitä ole löytänyt enkä jaksa sellaista yhden pelin takia ostaa joten täytyy tuo pelata joku päivä tallentamatta läpi.
Pikaisesti testasin onko siinä checkpointeja ja tarkoituksella kuolin siellä alun hangaarissa ja se jatkui suoraan sen alusta joten pelin kaatuminen tai sähkökatko taitaa olla se ainoa mahdollinen ongelma tässä suunnitelmassa
Ainoa pieni ongelma ohjauksessa on aseen laittaminen pois jos sillä ei haluakaan ampua tähtäämisen jälkeen sillä sillä tähdätään x nappulalla ja jos sen haluaa laittaa pois niin pitää painaa kolmiota samaan aikaan.
Tuon telkkarin kaukosäädin ei valitettavasti enää toiminut ja mä en koskaan halua jatkuvasti olla sammuttamassa virtoja telkkarin pääkatkaisijasta ja broidillakin aikoinaan hajosi telkkarista tuo katkaisija kun se joku aamu laittoi siitä virrat päälle. Oli vielä aika samanlainen telsu mitä tuo, mutta 21" sijasta 28" malli.
Pelastukseen tuli WiiU sillä sen gamepadia voi käyttää kaukosäätimenä. Siellä oli likemmäs 30 eri signaalia daewoon telkkareille, mutta sentään jo neljäs oli se oikea joten nyt voin sillä laittaa telkkarin valmiustilaan, vaihtaa inputtia ja säätää voimakkuutta jos niin haluan. On se vaan loistava laite edelleen.
Jartza72
Well-Known Member
Tyypillinen tuon ajan Daewoo. Itsellä oli 32" Daewoo ja siinä oli tuo aivan sama ongelma.
Ihan uteliaisuudesta: mitkä viholliset olivat niitä vaikeimpia pistää kanveesiin? Itse olen Kirby's Adventurea pelannut vissiin niin monta kertaa läpi vuosien, että ainoa haastavampi mieleen tuleva taisto on Meta Knightia vastaan ihan vaan siitä syystä, että pitää tietyllä kyvyllä se taisto hoitaa.
Mutta ai että tuon on hyvä peli. Retromuistelo-tekstin Facebook-kommenteissa oli aikoinaan kommenttia, että yksi lukija tuota kaavaili ensimmäiseksi peliksi, mitä pistää lapsensa pelaamaan. Toteutuikohan tuo suunnitelma koskaan?
Kirby's Adventure – pinkin palleroahmatin juhlavuosi
Arvaatteko mikä Nintendon peleistä tuttu vaaleanpunainen ahmatti täytti juuri 25 vuotta? Jos arvauksenne oli jutun otsikon ja kuvituksen perusteella Kirby, olette oikeilla jäljillä.
www.konsolifin.net
Jos joskus sattuu käsiin osumaan Kirby: Planet Robobot 3DS:lle, niin se on kyllä mainio peli. Arviossa taisin antaa 4/5, mutta en sitä tähän halua linkittää, kun nyt jälkikäteen katsottuna on kyllä niin huonosti raapustettu, että tekisi mieli koko teksti kirjoittaa uudelleen.
Mutta siinä on oivaa pelattavaa ja vielä sitäkin parempi soundtrack, joten pystyy kyllä kehumaan.
nedruska
Well-Known Member
Yksittäisistä vihollisista lähinnä loppupomo oli kunnolla vaativa. Myös muutamissa muissa pomoissa tuli kuoltua, ennenkuin sai pomon liikkeistä oikeasti kiinni.
Mutta yleisesti isompi ongelma oli vihollisten toiminta, kun hyppäsivät näkyvälle näytölle hirveällä vauhdilla ilman mitään varoitusta. Varsinkin ufot jossain maassa tekivät tätä ja tuntui, ettei niiden liikkeitä ja sijaintia voinut mitenkään ennakoida. Onneksi Kirby ei sentään heti ensimmäisestä osumasta ole kuolemassa, mikä vähän tasoitti tätä epäreiluuden tuntua.
Nyt aikuisena meni siis ihan ok, mutta en usko että alle kouluikäisenä loppuun asti selvitin tätä.
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Latailin tänään Gears of warin vuosimallia 2006 ja tuntuu mukavalta pelata tätä versiota ilman ehostuksia vaikka pyöriikin 60fps, edellewn soiva tapaus ja suosikkini kaikista Gears sarjan peleistä.
pelle
Well-Known Member
SSX (ps2)
Kuten ostosketjussa kirjoitin niin tämä oli aikoinaan ihan huikea kokemus kun ekan pleikkarin cool boarders 4:sta hyppäsi ssx:n demon pariin.
No nyt 21 vuotta myöhemmin pelin ongelmat iskee aika selvästi joista isoin on ruudunpäivitys joka nykii aina kun kamera kääntyy mutkissa ja mesablanca radalla ruudunpäivitys nykii muutenkin todella usein.
Ratoja on vain kuusi ja ilmeisesti sen takia kisa moodissa jokainen lasketaan kolmesti eli ensin on karsinnat ja sitten semi finaali ja finaali.
Kisoissa ei myöskään ole tarjolla restart toimintoa joten ne on pakko laskea loppuun ellei vaan palaa alkuvalikkoon takaisin.
Finaalin jälkeen on restart mahdollisuus, mutta se aloittaa sitten koko homman alusta eli taas lasketaan kolmesti.
Siinä vaiheessa kun ekat pari laskua menee hyvin ja kolmannella melkein kaikki mahdollinen pieleen niin peli alkaa muuttumaan kivasta nostalgia tripistä turhauttavaksi.
Silti tuli vedettyä Kaorilla kaikki kisat ja showoff temppuilut kullalla läpi poislukien pipedream joka on viimeinen temppuilu kisa joten ei siinä montaa tuntia mennyt.
Soundtrack on kyllä edelleen rautaa ja tässä ei myöskään tarvitse kuunnella sitä jatkuvaa "TRICKYY, IT'S TRICKY TRICKY TRICKY" toistoa. Se alkoi vasta seuraavassa pelissä ja sitä saa kuunnella vielä jopa siinä uusimmassa ps3 pelissäkin eikä sitä voi ottaa pois päältä.
Kuinkahan paljon EA on tuon käyttämisestä maksanut kun sitä on pakko käyttää joka pelissä ykkösen jälkeen.
Niin paljon kuin mä run dmc:sta tykkäänkin niin tuo yks sample kyllä jaksaa ärsyttää kun sitä joutuu kuuntelemaan yli kymmenen kertaa yhden laskun aikana.
Pelattavuuden haastavuus tuli yllätyksenä uusimpien sarjan pelien jälkeen.
Ekat pari kisaa kannattaa lähinnä tehdä spinnejä, koska jo pelkkä frontflip lähtee todella hitaasti ja todennäköisesti pääset syömään lunta.
Hahmot myös kaatuu reippaasti helpommin joten ekat kisat oli suorastaan surkuhupaisaa katsottavaa.
Vasta ihan lopussa kun statsit alkoi olemaan maksimissa, alkoi pelattavuus tuntumaan "normaalilta".
Kuten ostosketjussa kirjoitin niin tämä oli aikoinaan ihan huikea kokemus kun ekan pleikkarin cool boarders 4:sta hyppäsi ssx:n demon pariin.
No nyt 21 vuotta myöhemmin pelin ongelmat iskee aika selvästi joista isoin on ruudunpäivitys joka nykii aina kun kamera kääntyy mutkissa ja mesablanca radalla ruudunpäivitys nykii muutenkin todella usein.
Ratoja on vain kuusi ja ilmeisesti sen takia kisa moodissa jokainen lasketaan kolmesti eli ensin on karsinnat ja sitten semi finaali ja finaali.
Kisoissa ei myöskään ole tarjolla restart toimintoa joten ne on pakko laskea loppuun ellei vaan palaa alkuvalikkoon takaisin.
Finaalin jälkeen on restart mahdollisuus, mutta se aloittaa sitten koko homman alusta eli taas lasketaan kolmesti.
Siinä vaiheessa kun ekat pari laskua menee hyvin ja kolmannella melkein kaikki mahdollinen pieleen niin peli alkaa muuttumaan kivasta nostalgia tripistä turhauttavaksi.
Silti tuli vedettyä Kaorilla kaikki kisat ja showoff temppuilut kullalla läpi poislukien pipedream joka on viimeinen temppuilu kisa joten ei siinä montaa tuntia mennyt.
Soundtrack on kyllä edelleen rautaa ja tässä ei myöskään tarvitse kuunnella sitä jatkuvaa "TRICKYY, IT'S TRICKY TRICKY TRICKY" toistoa. Se alkoi vasta seuraavassa pelissä ja sitä saa kuunnella vielä jopa siinä uusimmassa ps3 pelissäkin eikä sitä voi ottaa pois päältä.
Kuinkahan paljon EA on tuon käyttämisestä maksanut kun sitä on pakko käyttää joka pelissä ykkösen jälkeen.
Niin paljon kuin mä run dmc:sta tykkäänkin niin tuo yks sample kyllä jaksaa ärsyttää kun sitä joutuu kuuntelemaan yli kymmenen kertaa yhden laskun aikana.
Pelattavuuden haastavuus tuli yllätyksenä uusimpien sarjan pelien jälkeen.
Ekat pari kisaa kannattaa lähinnä tehdä spinnejä, koska jo pelkkä frontflip lähtee todella hitaasti ja todennäköisesti pääset syömään lunta.
Hahmot myös kaatuu reippaasti helpommin joten ekat kisat oli suorastaan surkuhupaisaa katsottavaa.
Vasta ihan lopussa kun statsit alkoi olemaan maksimissa, alkoi pelattavuus tuntumaan "normaalilta".
Hulikopteri
Well-Known Member
Vaikea lukea tuota retropeliksi, kun mielessäni siinä on aina niin upea ulkoasu. Mutta kun nykyään sitä pelaa, niin onhan se vanhentunut huonosti. Muutamia hauskoja kohtia löytyy ja olihan sitä junnuna jännä pelata niin brutaalia peliä.
Joo, ei meillä ikärajat ollut niin tärkeä juttu, mutta noille omille muksuille sitten kyllä aikanaan pidän huolen että noudattavat ikärajoja
pelle
Well-Known Member
Pari ekan pleikkarin peliä tullut pelattua.
Toy story 2
Tämä olikin varsin mainio tasoloikka eikä mulla ole edes mitään nostalgia laseja päässä toy storyn suhteen.
Pelaajan ohjattavana on vain Buzz ja kyseessä on kolmannesta persoonasta kuvattu toiminta tasoloikka joka on rakenteeltaan varsin simppeli sillä sulla on joka kentässä aina tavallaan samat tavoitteet ja jokaisen suorittamisesta saa pizza planet tokenin joita tarvitaan etenemiseen.
Tavoitteena on aina kerätä viisi jotain tavaraa, voittaa miniboss, suorittaa jonkinlainen ajastettu haaste jne. 50 tokenia on maksimi ja 40 tarvitaan viimeiseen pomoon. Kenttien välissä nähdään myös pätkiä itse elokuvasta.
Buzz osaa tehdä tuplahypyn, tarttua reunoihin jos loikka meinaa jäädä lyhyeksi, tehdä pyörähdys hyökkäyksen ja ampua laserilla.
Kentissä on myös power pak kykyjä jotka antaa jonkun rajoitetun kyvyn kuten vaikka rakettikengät tai tarttumakoukku.
Ohjaus toimii ihan hyvin, mutta kamera on pelin heikoin lenkki sillä tämä on tehty ennen nykyisiä standardi kontrolleja joten joko kamera seuraa automaattisesti tai sitten sen voi laittaa passiiviseksi, mutta silloin sitä käännetään päätynapeilla oikean tatin sijaan ja lisäksi R1 kääntää sitä vasemmalle ja L1 oikealle joten automaatilla se tuli pidettyä.
Pakko silti sanoa, että vähemmän tämän kamera ärsytystä aiheutti kuin vaikka tomb raider underworldin kamera ja se nyt kuitenkin on "hieman" modernimpi tuotos.
Mulla tais mennä viitisen tuntia kun keräsin kaikki tokenit ja sen jälkeen tässä ei ole mitään tehtävää.
Toisaalta ps3 / vita storessa tällä on hintaa vain 2e joten sillä rahalla hyvä ostos ja voit myös maksaa vielä euron enemmän jolloin saa kombo paketin jossa tulee myös...
Toy story racer
Kuten varmaan nimestä tajuaa niin kyseessä on kilpa-ajo jossa ajetaan rc autoilla ja radat tietenkin sijoittuu eri rakennusten sisälle ja pihoille.
Ajettavuus on varsin herkkä ja liukas joten mutkiin saa kääntää kohtuu aikaisin ja välillä onnistuin aina ajamaan powerupin vierestä vaikka kuinka tarkasti yritin ajaa.
Tuohon kuitenkin tottuu muutaman kisan jälkeen joten se ei ole lopulta ongelma, mutta pelin rakenne on.
Tässä ei nimittäin ole mitään perus kisa turnauksia ajettavana eikä edes yksittäistä kisaa vaan jokaisella hahmolla on tornillinen haasteita ajettavana.
Noissa kyllä on välillä ihan normi kisa tai jopa kolmen kisan turnaus, mutta enemmän niissä tuntuu olevan esim haasteita joissa pitää vaan ampua kaikki ja yksikään pelin aseista ei tunnu olevan hakeutuvaa mallia joten osuminen on helpommin sanottu kun tehty.
Lisäksi tekoäly osaa vältellä sua joka on varsinkin silloin ongelma jos tuollainen haaste ajetaan normi radalla sillä jos luulet olevas ovela ja lähdet ajamaan väärään suuntaan niin nekin vaihtaa suuntaa välittömästi jolloin se kisa vaan venyy ja venyy.
Hahmoilla ei myöskään ole mitään eri statseja joten sä ajat muutamalla samalla radalla niitä samoja haasteita kyllästymiseen asti.
Tähän kyllä näyttää olevan koodi joka avaa ihan kaiken joten siitä on varmasti sellaiselle iloa joka haluaa pelata kaksinpeliä sillä aluksi tarjolla on vain neljä hahmoa ja loput avataan noita haasteita ajamalla.
Kyllä tästä silti sen euron edestä vastinetta saa ei siinä mitään.
Myös silent hill tuli pelattua ja mun mielestä se ei ole kestänyt ajan hammasta sitten ollenkaan.
Ensinnäkin visuaalisesti tämä oli aika kamala sillä ruudulla on aivan järkyttävä dithering efekti jota ei voi olla huomaamatta päiväsaikaan.
Pimeissä sisätilöissa tuo ei onneksi haittaa.
Tuskin tuo ps3:sta myöskään johtuu, koska se on 21" crt ruudulla kiinni eikä mitään ylöspäin skaalausta näin ollen ole päällä ja netissä on tuosta muutenkin keskustelua.
Sitten on se pelin kamera joka tykkää kaupungilla liikkuessa varmaan 60-70% ajasta kuvata melkein täysin sivulle ja sisätiloissa kun menet huoneeseen niin melkein aina se kamera kuvaa Harryn naamaa sensijaan, että näyttäisi mitä siellä huoneessa on.
L2 Yrittää siirtää kameran selän taa, mutta ei sekään läheskään aina toimi.
Sitten on se Harryn osumatarkkuus. Tänään se ampui neljä kertaa putkeen ohi kun hoitaja hitaasti laahusti kohti. Minäkin ampuisin paremmin tosielämässä. Sitten välillä kun oli vaikka kaksi koiraa kimpussa ja toinen on ammuttu jo maahan, mä irrotan tähtäys napista ja tähtään uudestaan niin eiköhän tämä sankari ammu taas sitä maassa makaavaa raatoa.
Mä olin myös täysin unohtanut kuinka kammottava ääninäyttely tässä on. Dialogissa ei ole koskaan mitään tunnetta mukana ja jokaisen lauseen jälkeen tulee vähintään sekunnin tauko.
Niin huvittavia kuin jotkut kohdat ekassa resident evilissä onkin niin paljon mieluummin mä sen dialogia kuuntelen kuin tätä ja se on myös kestänyt muutenkin aikaa paljon paremmin ja se on mun mielestä ehkä jopa heikoin pelaamani ressa.
Tämän kanssa meni kyllä aika tehokkaasti kultaiset muistot pilalle, mutta sainpahan sentään ekaa kertaa hyvän lopun kun lunttasin netistä mitä pitää tehdä.
Toy story 2
Tämä olikin varsin mainio tasoloikka eikä mulla ole edes mitään nostalgia laseja päässä toy storyn suhteen.
Pelaajan ohjattavana on vain Buzz ja kyseessä on kolmannesta persoonasta kuvattu toiminta tasoloikka joka on rakenteeltaan varsin simppeli sillä sulla on joka kentässä aina tavallaan samat tavoitteet ja jokaisen suorittamisesta saa pizza planet tokenin joita tarvitaan etenemiseen.
Tavoitteena on aina kerätä viisi jotain tavaraa, voittaa miniboss, suorittaa jonkinlainen ajastettu haaste jne. 50 tokenia on maksimi ja 40 tarvitaan viimeiseen pomoon. Kenttien välissä nähdään myös pätkiä itse elokuvasta.
Buzz osaa tehdä tuplahypyn, tarttua reunoihin jos loikka meinaa jäädä lyhyeksi, tehdä pyörähdys hyökkäyksen ja ampua laserilla.
Kentissä on myös power pak kykyjä jotka antaa jonkun rajoitetun kyvyn kuten vaikka rakettikengät tai tarttumakoukku.
Ohjaus toimii ihan hyvin, mutta kamera on pelin heikoin lenkki sillä tämä on tehty ennen nykyisiä standardi kontrolleja joten joko kamera seuraa automaattisesti tai sitten sen voi laittaa passiiviseksi, mutta silloin sitä käännetään päätynapeilla oikean tatin sijaan ja lisäksi R1 kääntää sitä vasemmalle ja L1 oikealle joten automaatilla se tuli pidettyä.
Pakko silti sanoa, että vähemmän tämän kamera ärsytystä aiheutti kuin vaikka tomb raider underworldin kamera ja se nyt kuitenkin on "hieman" modernimpi tuotos.
Mulla tais mennä viitisen tuntia kun keräsin kaikki tokenit ja sen jälkeen tässä ei ole mitään tehtävää.
Toisaalta ps3 / vita storessa tällä on hintaa vain 2e joten sillä rahalla hyvä ostos ja voit myös maksaa vielä euron enemmän jolloin saa kombo paketin jossa tulee myös...
Toy story racer
Kuten varmaan nimestä tajuaa niin kyseessä on kilpa-ajo jossa ajetaan rc autoilla ja radat tietenkin sijoittuu eri rakennusten sisälle ja pihoille.
Ajettavuus on varsin herkkä ja liukas joten mutkiin saa kääntää kohtuu aikaisin ja välillä onnistuin aina ajamaan powerupin vierestä vaikka kuinka tarkasti yritin ajaa.
Tuohon kuitenkin tottuu muutaman kisan jälkeen joten se ei ole lopulta ongelma, mutta pelin rakenne on.
Tässä ei nimittäin ole mitään perus kisa turnauksia ajettavana eikä edes yksittäistä kisaa vaan jokaisella hahmolla on tornillinen haasteita ajettavana.
Noissa kyllä on välillä ihan normi kisa tai jopa kolmen kisan turnaus, mutta enemmän niissä tuntuu olevan esim haasteita joissa pitää vaan ampua kaikki ja yksikään pelin aseista ei tunnu olevan hakeutuvaa mallia joten osuminen on helpommin sanottu kun tehty.
Lisäksi tekoäly osaa vältellä sua joka on varsinkin silloin ongelma jos tuollainen haaste ajetaan normi radalla sillä jos luulet olevas ovela ja lähdet ajamaan väärään suuntaan niin nekin vaihtaa suuntaa välittömästi jolloin se kisa vaan venyy ja venyy.
Hahmoilla ei myöskään ole mitään eri statseja joten sä ajat muutamalla samalla radalla niitä samoja haasteita kyllästymiseen asti.
Tähän kyllä näyttää olevan koodi joka avaa ihan kaiken joten siitä on varmasti sellaiselle iloa joka haluaa pelata kaksinpeliä sillä aluksi tarjolla on vain neljä hahmoa ja loput avataan noita haasteita ajamalla.
Kyllä tästä silti sen euron edestä vastinetta saa ei siinä mitään.
Myös silent hill tuli pelattua ja mun mielestä se ei ole kestänyt ajan hammasta sitten ollenkaan.
Ensinnäkin visuaalisesti tämä oli aika kamala sillä ruudulla on aivan järkyttävä dithering efekti jota ei voi olla huomaamatta päiväsaikaan.
Pimeissä sisätilöissa tuo ei onneksi haittaa.
Tuskin tuo ps3:sta myöskään johtuu, koska se on 21" crt ruudulla kiinni eikä mitään ylöspäin skaalausta näin ollen ole päällä ja netissä on tuosta muutenkin keskustelua.
Sitten on se pelin kamera joka tykkää kaupungilla liikkuessa varmaan 60-70% ajasta kuvata melkein täysin sivulle ja sisätiloissa kun menet huoneeseen niin melkein aina se kamera kuvaa Harryn naamaa sensijaan, että näyttäisi mitä siellä huoneessa on.
L2 Yrittää siirtää kameran selän taa, mutta ei sekään läheskään aina toimi.
Sitten on se Harryn osumatarkkuus. Tänään se ampui neljä kertaa putkeen ohi kun hoitaja hitaasti laahusti kohti. Minäkin ampuisin paremmin tosielämässä. Sitten välillä kun oli vaikka kaksi koiraa kimpussa ja toinen on ammuttu jo maahan, mä irrotan tähtäys napista ja tähtään uudestaan niin eiköhän tämä sankari ammu taas sitä maassa makaavaa raatoa.
Mä olin myös täysin unohtanut kuinka kammottava ääninäyttely tässä on. Dialogissa ei ole koskaan mitään tunnetta mukana ja jokaisen lauseen jälkeen tulee vähintään sekunnin tauko.
Niin huvittavia kuin jotkut kohdat ekassa resident evilissä onkin niin paljon mieluummin mä sen dialogia kuuntelen kuin tätä ja se on myös kestänyt muutenkin aikaa paljon paremmin ja se on mun mielestä ehkä jopa heikoin pelaamani ressa.
Tämän kanssa meni kyllä aika tehokkaasti kultaiset muistot pilalle, mutta sainpahan sentään ekaa kertaa hyvän lopun kun lunttasin netistä mitä pitää tehdä.
P
Poistettu jäsen 5945
Guest
Gears of War pamahti läpi vuosien tauon jälkeen siinä 2006 vuoden versiossa ja oli sellainen kuin muistelikin niin hyvässä kuin pahassa. Edelleen toimiva action eepos ja tuntui todella hyvältä palata pelin pariin. 22/30 tageista tuli kerättyä ja casuaalilla mentiin. Kyllä Factory oli edelleen kuumottava
4/5
4/5
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Xenogears
Tulipa nyt tämäkin koettua kun Xenobuumi menossa itselellä ja täytyy sanoa että olin kaikki nämä vuodet missannut yhden PS1 parhaista peleistä.
Xenogearsin matka oli monimutkainen ja lopulta se pysähtyi SE raha ongelmiin(tietääkseni). Alunperin sitä kaupattiin FF 7:na ja yhdessä vaiheessa se kulki Chrono Triggerin seuraajana mutta lopulta päädyttiin tekemään ihan oma peli. Tämä on sarjan 5 osa ja niitä piti tulla yhteensä 6, neljä esiosaa ja yksi jatko-osa.
Peliä ei myöskään koskaan saatu kokonaan valmiiksi. Aika ja rahat alkoivat loppumaan niin Square ehdotti että peli jätetään yhden levyn mittaiseksi ja päätetään tarina siihen, pelin ohjaaja Tetsuya Takahashi ei kuitenkaan halunnut jättää tarinaa kesken joten pelin toinen levy on 60-70% pelkkää tarinaa.
Tätähän ei koskaan myöskään saatu eurooppaan joten varmasti jäi isolta osalta kokematta.
Tämän pelin jälkeen Takahashi tiimeineen lähti Squarelta ja perusti Monolith Softwaren joka on sittemmin tehnyt uusioversiot Xenogearsin tarinasta Xenosagan ja Xenobladen muodossa, molemmat kertovat gearsin tarinan hyvin erilailla mutta paljon samoja teemoja ja juoni koukeroita tulee vastaan.
Pelin aloitettuani olen ollut siihen täysin koukussa, mitään muut tehnyt oikeen mieli pelata ja ajatukset pyöri kokoajan pelin ympärillä.
Tarina on aivan huikea, massiivinen 50h eepos joka kertoo kahdesta hahmosta, Fei ja Ellie. Iso kasa muitakin hahmoja on mukana tuttuun Xeno tyyliin mutta kyllä tämä on paljolti näiden kahden hahmon tarina. Sivujuonia ja järjetön määrä kiinnostavia tyyppejä peli täynnä. Tällä osa-alueella sanoisin että vähintään yhtä hyvä kuin FF9, ehkä jopa parempi. Takahashin kunnianhimo näkyy tarinassa, se käsittelee asioita mitä nykypäivänä tuskin peleissä tullaan näkemään ja jos siitä Remake joskus tehdään niin näkisin että vaatii isoja muutoksia.
Pelin 2 levy kuten sanoin koostuu suurimmaksi osaksi tarinasta, siinä on 3 dunkkua ja jokunen bossbattle, mutta ennen aivan pelin loppua se automaattisesti kuljettaa sinua paikasta toiseen ja kertoo tarinaa. Ymmärrän jos jollekkin tämä on iso miinus mutta itse olin niin rakastunut siihen etten suuremmin välittänyt, siinä oli kuitenkin yli 40h ykköslevy joka on paljon enemmän videopeli vaikka sekin vahvasti tarina painotteinen.
Myös pelin Soundtrack on aivan timanttia, suunnaton määrä upeita kappaleita ja pieksee kaikki PS1 ajan pelit.
Alla pelin laulettu ending theme joka pieksee lähes kaikki FF vastaavat kappaleet täysin.
Gameplay puolella sitten onkin vähän risuja. Tässä pelataan niin jalan kuin massiivisilla mechoilla joita kutsutaan gears nimellä. Taistelut itsessään on hyvin tehty mutta ne on ne mekaniikat jotka jää täysin selittämättä ja jos en olisi interwebsistä katsonut miten Deathblowt ja combot toimii niin eipä tässä olisi pitkälle menty. Suosittelen myös etsimään valmiiksi Deathblow listan kuinka ne hankitaan jos pelin meinaa aloittaa koska ilman niitä tämän on aika vaikea. Deathblowt opitaan tekemällä joku näppäin kombo taistelun aikana ja kun sitä tekee tarpeeksi monta kertaa niin sitten opit sen, ongelma vaan tulee siitä ettet tiedä mitä ne kombot on ennenkuin olet niitä oppinut. Varsinkin 7 pisteen Deathblowt on pelin lopussa hyvin tärkeitä ja jos niitä ei opettele niin onnea.
Myöskin combo systeemi on pelissä aivan turha lukuunottamatta yhtä taistelua, taistelu jossa se sinulle tavallaan opetetaan, peli ei kuitenkaan kerro mitään.
Mecha taistelut on myös aivan oma juttunsa ja ne käyttävät polttoainetta iskujen tekemiseen joten ei kannata tuhlailla.
Pelissä on myöskin jokunen äärettömän vaikea bossi sen takia ettei sinulla ole hajuakaan miten mekaniikat toimii tai sitten niissä on joku kikka joka pitää keksiä.
Ymmärrät myöskin miksi viemäri kenttiä inhotaan niin paljon, on meinaan ainut todella kuranen mesta pelissä. Vihollisia jotka lyö ihan törkeen kovaa ja bossi jonka löytäminen on jo oma työnsä saatikka sen voittaminen. Sen lisäksi hirvee sokkelo missä suhailet edestakaisin pitkään. Mutta ainahan peleissä on alueita ja bosseja mistä jengi ei pidä.
Tarina, hahmot, soundtrack, pelin maailma kaikki aivan timanttia. Gameplay puolella tulee vähän kömmähdyksiä mutta kun jipot on opittu niin peli ei maistu niin pahalta, valmistautuminen onkin törkeää tämän kohdalla.
5/5 ja kuuluu ehdottomasti PS1 RPG kuningas luokkaan yhdessä FF9 ja Front Mission 3 kanssa. Jos upea tarina ja massiiviset mechat toimii niin tämä kannattaa kokea.
Seuraavaksi sitten Xenosagan kimppuun, niitökäön ole koskaan pelannut mutta nähnyt kyllä. Niistäkään ei eurooppaan saatu kuin kakkos osa joka oli trilogian vihattu musta lammas.
Tulipa nyt tämäkin koettua kun Xenobuumi menossa itselellä ja täytyy sanoa että olin kaikki nämä vuodet missannut yhden PS1 parhaista peleistä.
Xenogearsin matka oli monimutkainen ja lopulta se pysähtyi SE raha ongelmiin(tietääkseni). Alunperin sitä kaupattiin FF 7:na ja yhdessä vaiheessa se kulki Chrono Triggerin seuraajana mutta lopulta päädyttiin tekemään ihan oma peli. Tämä on sarjan 5 osa ja niitä piti tulla yhteensä 6, neljä esiosaa ja yksi jatko-osa.
Peliä ei myöskään koskaan saatu kokonaan valmiiksi. Aika ja rahat alkoivat loppumaan niin Square ehdotti että peli jätetään yhden levyn mittaiseksi ja päätetään tarina siihen, pelin ohjaaja Tetsuya Takahashi ei kuitenkaan halunnut jättää tarinaa kesken joten pelin toinen levy on 60-70% pelkkää tarinaa.
Tätähän ei koskaan myöskään saatu eurooppaan joten varmasti jäi isolta osalta kokematta.
Tämän pelin jälkeen Takahashi tiimeineen lähti Squarelta ja perusti Monolith Softwaren joka on sittemmin tehnyt uusioversiot Xenogearsin tarinasta Xenosagan ja Xenobladen muodossa, molemmat kertovat gearsin tarinan hyvin erilailla mutta paljon samoja teemoja ja juoni koukeroita tulee vastaan.
Pelin aloitettuani olen ollut siihen täysin koukussa, mitään muut tehnyt oikeen mieli pelata ja ajatukset pyöri kokoajan pelin ympärillä.
Tarina on aivan huikea, massiivinen 50h eepos joka kertoo kahdesta hahmosta, Fei ja Ellie. Iso kasa muitakin hahmoja on mukana tuttuun Xeno tyyliin mutta kyllä tämä on paljolti näiden kahden hahmon tarina. Sivujuonia ja järjetön määrä kiinnostavia tyyppejä peli täynnä. Tällä osa-alueella sanoisin että vähintään yhtä hyvä kuin FF9, ehkä jopa parempi. Takahashin kunnianhimo näkyy tarinassa, se käsittelee asioita mitä nykypäivänä tuskin peleissä tullaan näkemään ja jos siitä Remake joskus tehdään niin näkisin että vaatii isoja muutoksia.
Pelin 2 levy kuten sanoin koostuu suurimmaksi osaksi tarinasta, siinä on 3 dunkkua ja jokunen bossbattle, mutta ennen aivan pelin loppua se automaattisesti kuljettaa sinua paikasta toiseen ja kertoo tarinaa. Ymmärrän jos jollekkin tämä on iso miinus mutta itse olin niin rakastunut siihen etten suuremmin välittänyt, siinä oli kuitenkin yli 40h ykköslevy joka on paljon enemmän videopeli vaikka sekin vahvasti tarina painotteinen.
Myös pelin Soundtrack on aivan timanttia, suunnaton määrä upeita kappaleita ja pieksee kaikki PS1 ajan pelit.
Alla pelin laulettu ending theme joka pieksee lähes kaikki FF vastaavat kappaleet täysin.
Gameplay puolella sitten onkin vähän risuja. Tässä pelataan niin jalan kuin massiivisilla mechoilla joita kutsutaan gears nimellä. Taistelut itsessään on hyvin tehty mutta ne on ne mekaniikat jotka jää täysin selittämättä ja jos en olisi interwebsistä katsonut miten Deathblowt ja combot toimii niin eipä tässä olisi pitkälle menty. Suosittelen myös etsimään valmiiksi Deathblow listan kuinka ne hankitaan jos pelin meinaa aloittaa koska ilman niitä tämän on aika vaikea. Deathblowt opitaan tekemällä joku näppäin kombo taistelun aikana ja kun sitä tekee tarpeeksi monta kertaa niin sitten opit sen, ongelma vaan tulee siitä ettet tiedä mitä ne kombot on ennenkuin olet niitä oppinut. Varsinkin 7 pisteen Deathblowt on pelin lopussa hyvin tärkeitä ja jos niitä ei opettele niin onnea.
Myöskin combo systeemi on pelissä aivan turha lukuunottamatta yhtä taistelua, taistelu jossa se sinulle tavallaan opetetaan, peli ei kuitenkaan kerro mitään.
Mecha taistelut on myös aivan oma juttunsa ja ne käyttävät polttoainetta iskujen tekemiseen joten ei kannata tuhlailla.
Pelissä on myöskin jokunen äärettömän vaikea bossi sen takia ettei sinulla ole hajuakaan miten mekaniikat toimii tai sitten niissä on joku kikka joka pitää keksiä.
Ymmärrät myöskin miksi viemäri kenttiä inhotaan niin paljon, on meinaan ainut todella kuranen mesta pelissä. Vihollisia jotka lyö ihan törkeen kovaa ja bossi jonka löytäminen on jo oma työnsä saatikka sen voittaminen. Sen lisäksi hirvee sokkelo missä suhailet edestakaisin pitkään. Mutta ainahan peleissä on alueita ja bosseja mistä jengi ei pidä.
Tarina, hahmot, soundtrack, pelin maailma kaikki aivan timanttia. Gameplay puolella tulee vähän kömmähdyksiä mutta kun jipot on opittu niin peli ei maistu niin pahalta, valmistautuminen onkin törkeää tämän kohdalla.
5/5 ja kuuluu ehdottomasti PS1 RPG kuningas luokkaan yhdessä FF9 ja Front Mission 3 kanssa. Jos upea tarina ja massiiviset mechat toimii niin tämä kannattaa kokea.
Seuraavaksi sitten Xenosagan kimppuun, niitökäön ole koskaan pelannut mutta nähnyt kyllä. Niistäkään ei eurooppaan saatu kuin kakkos osa joka oli trilogian vihattu musta lammas.
Jirza
Well-Known Member
Xenogears olisi kyllä sellainen peli, mistä toivoisi jonkinlaista remasteria. Ostin sen aikoinaan jenkki-storesta PS3:lle, ja vaikka tarina oli tosi mielenkiintoinen jäi se silti kesken erittäin vanhanaikaisen ja ankean pelattavuuden takia. Lopulta tyydyin vain katsomaan juonikoosteen Youtubesta.
Ippenator
Well-Known Member
Hienoa kuulla, että tämän helmen joku löytää vielä tälläkin hetkellä! Tämä oli itselleni yksi parhaita PS1-pelejä. Ostin peliin aikoinaan modatulle pleikkarilleni jenkeistä ja muistan kuinka ihan alussa en oikein syttynyt, ja jotenkin grafiikatkin vaikuttivat vähän rujoilta. Mutta mitä pidemmälle pelin pelasin, sitä enemmän siihen sytyin ja se alkoi myös näyttää aina vain paremmalta. Varsin eeppiseksi meni meno pidemmälle edettäessä, mutta sehän on kunnon sci-fi-RPG:ssä vain plussaa. Ottaisin kiljuen vastaan remasterin tai jopa remaken tästä pelistä. Millä muuten pelaat sitä Xenosagaa? Ja mistä ostit sen?