Nuori pariskunta tirkistelee naapureidensa elämiin eroottisessa trillerissä, josta uupuu kuitenkin intohimo ja jännitys.
Katsoa saa muttei koskea
Sana ”voyeur” tarkoittaa suomeksi henkilöä, joka saa seksuaalista mielihyvää katsoessaan muita ihmisiä alasti tai harrastamassa seksiä. Oli se sitten tirkistelyä tai avoimesti vierestä seuraamista. Montrealista valtavan loft-asunnon vuokraavat Pippa (Sydney Sweeney) ja Thomas (Justice Smith) päätyvät tilanteeseen, jossa tien toisella puolella asustava pariskunta kammoaa ilmeisesti verhoja, mutta rakastaa seksiä. Jopa siihen asti, että pariskunnan mies – narsistinen ja dominoiva valokuvaaja – pettää puolisoaan tämän ollessa matkoilla.
Naapureidensa tirkistelystä ja salakuuntelusta muodostuu nopeasti pakkomielle varsinkin Pippalle, joka samaan aikaan saa seksuaalista tyydytystä katselusta, mutta myös stressiä vakoilemansa pariskunnan suhteen tilasta. Pian asiat menevät kuitenkin liian pitkälle, eikä normaaliin ole enää paluuta.
Poikkeus sääntöön
Sydney Sweeneyn ansioluettelossa seisoo muun muassa HBO:n sarjat Euphoria, Sharp Objects sekä viimeisimpänä erinomainen The White Lotus. Sweeney onkin yksi Hollywoodin nousevista kyvyistä, sillä hänen roolisuorituksensa kaikissa edellä mainituissa teoksissa ovat vahvoja. Hänellä on kyky näytellä viettelevää, mutta samanaikaisesti naapurintyttömäistä nuorta, jonka taustalla piilee aina jotain synkkää, jopa pelottavaa.
Harmittavasti Michael Mohanin työstämä käsikirjoitus ei tarjoa mahdollisuutta loistaa, sillä Hitchcockin Takaikkunalta inspiraationsa hakeva filmi kaatuu oman juonikuvionsa hölmöyteen. Epäuskottavaa juonenkäännettä seuraa aina toinen, eikä lopun tapahtumia jaksa edes ottaa tosissaan. Eroottisen trillerin määritelmä täyttyy alastomuudella ja vihjailevilla teemoilla, mutta seksuaalinen jännitys ja lataus jäävät lupauksien asteelle.
Liikaa yritystä
Kasarilapsena Basic Instinct – vaiston varassa herättää edelleen tunteita, olihan Paul Verhoevenin ohjaamassa jännärissä oikeasti jännitettä ja vaarantuntua. Siinä missä Sharon Stone muistetaan edelleen kiistellystä kohtauksesta, Sydney Sweeneyn riisuuntuminen kameran edessä tarjoaa vain silmänruokaa katsojille. Eroottisuus vaatii kemiaa ja kiusoittelua – tunnetta – jota alastomuus ei automaattisesti tarjoa. Yritetäänpä optikkona työskentelevän Pippan näöntarkastustuokiosta luoda seksuaalisesti lataantunutta, intiimiä kohtausta: huulien nuolaisuja, ASMR-ääniä ja herkkiä kosketuksia säätönappeihin.
The Voyeursin parhaat hetket koetaan heti alussa, kun kamera zoomaa kaukaa alusvaateliikkeen verhojen välistä – kunnes Pippa vetäisee verhot eteensä katsoen suoraan kameraan. Samaa tirkistelyä ja kiusoittelua ei loppujen lopuksi ole paljoa tarjolla, vaan pääosan henkilöiden tunnekuohut ja toisaalta epärationaaliset käyttäytymiset vievät huomion pois itse alkuperäiseltä idealta. Siinä missä Takaikkuna keskittyy ihmisten motivaatioiden tarkkailuun kaukaa, The Voyeurs vie tapahtumat iholle saakka. Juoni alleviivaa nyky-yhteiskunnan tapaa paljastaa elämämme muiden nähtäviksi sosiaalisten medioiden kautta. Onko mikään enää yksityistä?
Näyttelijäsuoritukset jättävät kylmäksi, Mohanin käsikirjoituksen koukerot eivät kanna, eikä pelkkä alastomuus riitä täyttämään tarvittavaa latausta. The Voyeurs onkin tylsä, Fifty Shades -sukupolvelle suunnattu jännäri, joka näyttää pelkkää paljasta pintaa sisällön puuttuessa.
The Voyeurs on katsottavissa Prime Videosta 10.9.2021 alkaen.
Lue juttu sivustolla...
Katsoa saa muttei koskea
Sana ”voyeur” tarkoittaa suomeksi henkilöä, joka saa seksuaalista mielihyvää katsoessaan muita ihmisiä alasti tai harrastamassa seksiä. Oli se sitten tirkistelyä tai avoimesti vierestä seuraamista. Montrealista valtavan loft-asunnon vuokraavat Pippa (Sydney Sweeney) ja Thomas (Justice Smith) päätyvät tilanteeseen, jossa tien toisella puolella asustava pariskunta kammoaa ilmeisesti verhoja, mutta rakastaa seksiä. Jopa siihen asti, että pariskunnan mies – narsistinen ja dominoiva valokuvaaja – pettää puolisoaan tämän ollessa matkoilla.
Naapureidensa tirkistelystä ja salakuuntelusta muodostuu nopeasti pakkomielle varsinkin Pippalle, joka samaan aikaan saa seksuaalista tyydytystä katselusta, mutta myös stressiä vakoilemansa pariskunnan suhteen tilasta. Pian asiat menevät kuitenkin liian pitkälle, eikä normaaliin ole enää paluuta.
Poikkeus sääntöön
Sydney Sweeneyn ansioluettelossa seisoo muun muassa HBO:n sarjat Euphoria, Sharp Objects sekä viimeisimpänä erinomainen The White Lotus. Sweeney onkin yksi Hollywoodin nousevista kyvyistä, sillä hänen roolisuorituksensa kaikissa edellä mainituissa teoksissa ovat vahvoja. Hänellä on kyky näytellä viettelevää, mutta samanaikaisesti naapurintyttömäistä nuorta, jonka taustalla piilee aina jotain synkkää, jopa pelottavaa.
Harmittavasti Michael Mohanin työstämä käsikirjoitus ei tarjoa mahdollisuutta loistaa, sillä Hitchcockin Takaikkunalta inspiraationsa hakeva filmi kaatuu oman juonikuvionsa hölmöyteen. Epäuskottavaa juonenkäännettä seuraa aina toinen, eikä lopun tapahtumia jaksa edes ottaa tosissaan. Eroottisen trillerin määritelmä täyttyy alastomuudella ja vihjailevilla teemoilla, mutta seksuaalinen jännitys ja lataus jäävät lupauksien asteelle.
Liikaa yritystä
Kasarilapsena Basic Instinct – vaiston varassa herättää edelleen tunteita, olihan Paul Verhoevenin ohjaamassa jännärissä oikeasti jännitettä ja vaarantuntua. Siinä missä Sharon Stone muistetaan edelleen kiistellystä kohtauksesta, Sydney Sweeneyn riisuuntuminen kameran edessä tarjoaa vain silmänruokaa katsojille. Eroottisuus vaatii kemiaa ja kiusoittelua – tunnetta – jota alastomuus ei automaattisesti tarjoa. Yritetäänpä optikkona työskentelevän Pippan näöntarkastustuokiosta luoda seksuaalisesti lataantunutta, intiimiä kohtausta: huulien nuolaisuja, ASMR-ääniä ja herkkiä kosketuksia säätönappeihin.
The Voyeursin parhaat hetket koetaan heti alussa, kun kamera zoomaa kaukaa alusvaateliikkeen verhojen välistä – kunnes Pippa vetäisee verhot eteensä katsoen suoraan kameraan. Samaa tirkistelyä ja kiusoittelua ei loppujen lopuksi ole paljoa tarjolla, vaan pääosan henkilöiden tunnekuohut ja toisaalta epärationaaliset käyttäytymiset vievät huomion pois itse alkuperäiseltä idealta. Siinä missä Takaikkuna keskittyy ihmisten motivaatioiden tarkkailuun kaukaa, The Voyeurs vie tapahtumat iholle saakka. Juoni alleviivaa nyky-yhteiskunnan tapaa paljastaa elämämme muiden nähtäviksi sosiaalisten medioiden kautta. Onko mikään enää yksityistä?
Näyttelijäsuoritukset jättävät kylmäksi, Mohanin käsikirjoituksen koukerot eivät kanna, eikä pelkkä alastomuus riitä täyttämään tarvittavaa latausta. The Voyeurs onkin tylsä, Fifty Shades -sukupolvelle suunnattu jännäri, joka näyttää pelkkää paljasta pintaa sisällön puuttuessa.
The Voyeurs on katsottavissa Prime Videosta 10.9.2021 alkaen.
Lue juttu sivustolla...