Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Shin Megami Tensei V

JTahti

Well-Known Member
Shin%20Megami.jpg


Nimi: Shin Megami Tensei V
Kehittäjä: Atlus
Julkaisija: Nintendo
Alustat: Switch
Lajityyppi: Japanilainen roolipeli
Julkaisu: 12.11.2021
KonsoliFIN Pelisivu

Traileri:
 
Viimeksi muokattu:
Suurena Jrpg fanina olen kiinnostunut. Olin huolissani pelin vaikeustasosta kun näitä on pidetty niin törkeen vaikeina mutta pelistä löytyy easy, normal ja hard, kahden ensimmäisen välillä saa vaihdella ihan vapaasti mutta hard on lukittu. Ilmeisesti ilmaisena latauksena on vielä persona peleistä tuttu safety vaikeustaso.

Täytyy katella vähän miltä peli näyttää kun on enemmän aikaa.
 
Itse ajattelin ostaa tämän pelin joulu peliksi. Näyttää kyllä todella hyvältä omassa genressään. Genressä, johon tutustuin kunnolla vasta Switchin myötä eikä kaduta yhtään tuo tuttavuus!
 
Itselläni on vielä JRPG-jonossa Switchillä tekemistä, mutta kyllähän SMT V on pakko jossain vaiheessa pelata pois alta ja hienoa nähdä tosiaan, että tämäkin odotettu julkaisu lunasti korkeat odotukset, ainakin mitä siis kriitikoiden mielipiteeseen tulee.

Näyttää kyllä todella hyvältä omassa genressään. Genressä, johon tutustuin kunnolla vasta Switchin myötä eikä kaduta yhtään tuo tuttavuus!

Hieno genre tosiaan ja Switch on kieltämättä melkoinen JRPG-konsoli ja tarjontaa riittää sadoiksi tunneiksi.
 



Pistetääs tämä tänne kun tässä oli pari hyvää pointtia, Varsinki niille joille Shin Megami tensei pelisarjat ei ole ennestään tuttuja, nämähän siis eroaa merkittävästi personoista, taistelu systeemiä lukuunottamatta sillä että, Personoissa henkilöiden väliset keskustelut, side content minipelit ja se tarina on erittäin tärkeässä osassa. kun taas Shin megami tenseit on enemmän Monster Developing simulator ja se tarina on täysin toissijainen juttu. ja tässä ilmeisesti sitä tarinaa on vielä vähemmän kun aiemmissa SMT:ssa

tässä 3 tärkeää pointtia

- Pelissä ei ole juuri Storyä
- Pelissä ei ole juuri dungeoneita
- Pelissä ei ole hahmon gearausta

Itsellehän tämä on day one hankinta, johtuen siitä että olen Shin megami tensei fani :), ja tiedän aika tasan tarkkaan minkä tyylinen peli sieltä on tulossa, en malta odottaa että pääsee tutkimaan ja metsästämään monstereita tuossa Sandbox tyylisessä open worldissa :)
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelin miksi IGN arvostelu sai paljon kuraa niskaan siitä että sanoi pelin olevan kuin Persoona mutta ilman sydäntä, ehkä tämä selittää asiaa. Myöskin hyvä että nämä asiat tuli ilmi koska se tarkoittaa että ostan pelin vasta isosta alesta.

Tosin tarinaa pelkästään tarinan takia ei ole aina hyvä juttu, viimeaikaisista peleistä esim. Tales of Arise sisältää paljon tarinaa mutta plajon siitä on aivan turhaa lässytystä jonka olisi voinut kertoa 10 kerta lyhyemmin.

Muut kohdat ei niin itseä haittaa.
 
Siis onhan tässä tarinaa, mutta tuo ign heitto perustui siihen, että smt peleissä ei ole mitään kavereiden kanssa hengaamista ja muuta vastaavaa kuten personassa. Tai no ei sitä ollut personassakaan ennen kolmosta.
 
- Pelissä ei ole juuri Storyä
- Pelissä ei ole juuri dungeoneita
- Pelissä ei ole hahmon gearausta
Ja nämä on syy sille, miksi SMT ei ole herättänyt mussa erityisemmin kiinnostusta koskaan, vaikka JRPG:t muuten lempparigenreihin kuuluukin. Tarina on tällaisissa peleissä mulle se yksi tärkeimmistä vetovoimatekijöistä, vaikka ei sekään yksinään peliä kanna, jos muut elementit pelissä ei toimi.

Myökään tämän pelin trailerit ei ole mussa herättäneet kiinnostusta. Tuntuu että niissä vaan hahmo juoksee keskellä tyhjää maailmaa sekä rekryaa ja taistelee monstereita vastaan.
 
Todella hyvältä maistuu 5-7h pelaamisen jälkeen, post apocalyptinen Tokyo vaikuttaa kiehtovalta ja ei ainakaan vielä kartta ole tuntunut yhtään liian tyhjältä päinvastoin, kokoajan on jotakin uutta tutkittavaa ja törmää uusiin monstereihin, pelaan myös hardilla niin pelissä on mukava "28 days later" fiilis, että olet aivan yksin maailmassa ja kaikki about yrittää tappaa sinut. eli jonkun verran joutuu hiiviskelyä harrastamaan ja jopa skippaamaan tietyt monsterit ainakin alussa.
 



Pistetääs tämä tänne kun tässä oli pari hyvää pointtia, Varsinki niille joille Shin Megami tensei pelisarjat ei ole ennestään tuttuja, nämähän siis eroaa merkittävästi personoista, taistelu systeemiä lukuunottamatta sillä että, Personoissa henkilöiden väliset keskustelut, side content minipelit ja se tarina on erittäin tärkeässä osassa. kun taas Shin megami tenseit on enemmän Monster Developing simulator ja se tarina on täysin toissijainen juttu. ja tässä ilmeisesti sitä tarinaa on vielä vähemmän kun aiemmissa SMT:ssa

tässä 3 tärkeää pointtia

- Pelissä ei ole juuri Storyä
- Pelissä ei ole juuri dungeoneita
- Pelissä ei ole hahmon gearausta

Itsellehän tämä on day one hankinta, johtuen siitä että olen Shin megami tensei fani :), ja tiedän aika tasan tarkkaan minkä tyylinen peli sieltä on tulossa, en malta odottaa että pääsee tutkimaan ja metsästämään monstereita tuossa Sandbox tyylisessä open worldissa :)

"Ei ole juuri storyä" on mielestäni aavistuksen liian rajusti sanottu. SMT ei ole lähellekään yhtä dialogiheviä tavaraa kuin Persona, mutta Persona on kyllä siinä suhteessa poikkeuksellinen melkein mihin tahansa peliin verrattuna. SMT:n tarina jättää aika paljon asiaa viitteelliseksi ja dialogin ja ylipäätään ihmishahmojen määrä on todella vähäinen, mutta kyllä siinä kuitenkin tarinaa on melkolailla normaalin JRPG:n verran. Teemojen puolesta kynnetään jopa syvemmällä kuin Persona-sarjassa, vaikka asia ilmaistaan vähemmin sanoin.

Tarinan minimalistisuus ja ihmishahmojen vähyys on osaltaan varmaan perintöä sarjan pitkästä historiasta (Est. 1987), mutta ajan myötä siitä on tullut sarjan tavaramerkki ja olennainen osa pelien aavemaista tunnelmaa. Pelihahmo, kuten pelaajakin on vain ulkopuolinen tarkkailija vihamielisessä maailmassa, josta on turha yrittää saada täyttä selkoa.
 
Ajattelin vähän herätellä taas keskustelua, sillä KonsoliFINiin on tulossa meikäläisen toimesta arvio SMT V:stä ensi viikon aikana. :)

Arvosteluni on kirjoitettu puhtaasti sarjaa pelaamattoman henkilön näkökulmasta, sillä yhtäkään SMT:tä en ole elämäni varrella pelannut. Japsiropeja on kylläkin tullut väännettyä jonkun verran, mutta ei mitenkään älyttömiä määriä. Voinkin jo tässä vaiheessa sanoa, että omalla kohdalla tämä teos tuntui varsin tuoreelta ja maistui sangen hyvältä.

Onko muillakin ollut sitä, että joku selittämätön tenho vetää toistuvasti pelin pariin aina uudestaan, vaikka pomotaistelut aiheuttaisivatkin hampaidenkiristystä? Tässä on nimittäin sitä jotain...
 
Onko muillakin ollut sitä, että joku selittämätön tenho vetää toistuvasti pelin pariin aina uudestaan, vaikka pomotaistelut aiheuttaisivatkin hampaidenkiristystä? Tässä on nimittäin sitä jotain...
On, ehdottomasti! En kuitenkaan koe että tenho olisi mitenkään selittämätön. Taistelusysteemi on aina ollut MegaTeneissä rautaa, alueiden penkominen on kivaa ja ennen kaikkea demonien fuusioiminen (ja värvääminen) addiktoivaa. Koukutun helposti peleihin, joissa pelillisyys on pääosassa eikä niinkään juoni. Tässä osassa estetiikkakin on poikkeuksellisen hieno, aina päähahmon ulkonäöstä upeisiin uusiin demoni-designeihin. Hard-vaikeustaso saattaisikin aiheuttaa liikaa hampaidenkiristystä, mutta Normal oli ainakin minulle melko sopiva - alussa ja keskivaiheilla monessa kohtaa haastava mutta loppua kohden jopa liian helppo.
 
Hyvä arvostelu!

roolipelieepos laittaa Switchin äärirajoille, eikä ruudunpäivitys tahdo millään pysyä aisoissa, vaikka tähtäimessä onkin vain 30 freimin nopeus. Tasaiseksi sitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, mutta mitään älyttömiä ”dippejä” ei sentään nähdä.
Minä en huomannut oikeastaan pienempiäkään dippejä, mutta ehkä en vain kiinnittänyt asiaan huomiota.

Alkuperäiskielen ystäville löytyy samasta paikasta puolestaan japaninkielinen ääninäyttelypaketti.
Valitettavasti meille alkuperäiskielen ystäville ei löydy kuitenkaan japaninkielistä tekstipakettia, minkä voisi myös mainita arvostelussa. Atluksen paha tapa, jonka moni muu julkaisija on jo osannut korjata.
 
Hyvä arvostelu!


Minä en huomannut oikeastaan pienempiäkään dippejä, mutta ehkä en vain kiinnittänyt asiaan huomiota.


Valitettavasti meille alkuperäiskielen ystäville ei löydy kuitenkaan japaninkielistä tekstipakettia, minkä voisi myös mainita arvostelussa. Atluksen paha tapa, jonka moni muu julkaisija on jo osannut korjata.
Kiitos kehuista ja myös tuosta tekstitiedosta! Tuo olikin itselleni uusi juttu, joten täytynee lisätä se tuonne seuraavan kerran, kun olen koneen äärellä. :)
 
No niin, oma Shin Megami Tensei V -läpipeluu aloitettu. Pelasin sitten viikonlopun aikana heti melkein 8 tuntia. Tämä on minulle paljon. Peli koukutti kyllä todella voimakkaasti. Juurikin samaan tapaan kuin Pokemon -peli parhaimmillaan. Tämä nimittäin on kuin Pokemon -peli, mutta vähän synkempänä vain, ihan niinkuin @Nicko arvostelussaan mainitsee.

Pokemonien sijaan sinulla on omassa partyssa demoneja, jotka kehittyvät taistelussa. Pokemonien evolven sijaan voit sulauttaa kaksia demonia yhteen tehdäksesi parempia demoneja. Pokepalloilla pyydystämisen sijaan juttelet demoneille saadaksesi ne liittymään joukkoihisi. Demonit kehittyvät, oppivat uusia liikkeitä, ja kestävät hyvin tietyn elementin vahinkoa kun taas ovat heikkoja jollekin toiselle elementille. Näitä elementtejä ovat muun muassa tuli, vesi, sähkö, valo ja pimeys. Tämä on ihan kuin Pokemon! :)

Oikeastaan tämä on se Pokemon -peli, joka Pokemonin olisi pitänyt olla jo vuosia sitten. On "avoin" kolmannen persoonan maailma tutkittavaksi ja on samoja peruspilareita käyttävä, mutta monipuolisempi vuoropohjainen taistelu.

Innolla jatkan pelin kimpussa. Selkeää koukuttumista havaittavissa.
 
Viimeksi muokattu:
Oikeastaan tämä on se Pokemon -peli, joka Pokemonin olisi pitänyt olla jo vuosia sitten. On "avoin" kolmannen persoonan maailma tutkittavaksi ja on samoja peruspilareita käyttävä, mutta monipuolisempi vuoropohjainen taistelu.
Saanen olla hyvinkin eri mieltä. Pokémon-pelien in-game-taistelut tuntuvat toki yksipuolisemmilta (pitkälti helpon vaikeustason takia), mutta kilpailullisessa pelaamisessa tilanne on toinen. Pokémon-pelien MM-kisoja katsoessa ja aiheeseen perehtyneitä artikkeleita (esim. smogon.comissa) lukiessa huomaa, että Pokémonin taistelujärjestelmä on yksi pelimaailman hiotuimmista ja syvimmistä.
 
Saanen olla hyvinkin eri mieltä. Pokémon-pelien in-game-taistelut tuntuvat toki yksipuolisemmilta (pitkälti helpon vaikeustason takia), mutta kilpailullisessa pelaamisessa tilanne on toinen. Pokémon-pelien MM-kisoja katsoessa ja aiheeseen perehtyneitä artikkeleita (esim. smogon.comissa) lukiessa huomaa, että Pokémonin taistelujärjestelmä on yksi pelimaailman hiotuimmista ja syvimmistä.
Voihan se näin olla. Katselen itse näitä molempia pelejä aika kasuaalein silmin ja siinä katselmuksessa SMT tuntuu monipuolisemmalta jo pelkän elementtiheikkouksia hyödyntävän vuorokombotuksen takia. Voin olla toki täysin väärässä, eikä mitään pois Pokemon peleiltä. Tykkään niistäkin. :)
 
Tämä oli ylittänyt miljoonan myydyn kopion rajan ja itsekin juuri hankin tämän backlogiin jonon jatkoksi, joten pääsin itsekin mukaan tähän ensimmäiseen miljoonaan. Ilmeisesti samalla Shin Megami Tensei V on nyt myydyin SMT.

 
Tuli kaivettua tämä pelihyllyn perukoilta tyydyttämään loman ajaksi se pahin JRPG jano, kun XC3 julkaisu antaa vielä odottaa itseään pahimman hellejakson tuolle puolen, kuun loppuun. Ostin tämän itseasiassa jo julkkarin jälkeen, mutta jäi sitten Tales Of Arisen jalkoihin ja ajattelin nyt kokeilla uudestaan, koska näin kesälomalla tulee siirryttyä useammin paikasta toiseen ja sehän on Switchin kulta-aikaa.

Nyt 7h takana ja kun on Persona 5R jauhanut sen 100h niin aika nopeasti fuusioinnit ja muut alkaa hahmottumaan ja peli paranee paranemistaan samalla kun oppii käyttämään vastustajan heikkousta vastaavia hyökkäyksiä jne, mutta samaan aikaan kenttäsuunnittelu on niin helvetin tympäännyttävää, että en tiedä jääkö sen vuoksi kesken. 7h pelattu täysin samaa aavikkoa, jossa ei ole oikein mitään vaihtelua kenttäsuunnittelussa ja kun vähän googlailin mappia niin vielä kolmasosa koluamatta, ei pahemmin innosta.

Onneksi hahmo sentään liikkuu kohtuu rivakkaan ja turhanpäiväisiä rivitaisteluita on helppo välttää, koska niistä ei juuri XP:täkään kerry. Mukava myös, että Atlas ei ole keksinyt pyörää uudelleen vaan täysin samat demonit riivaa tässäkin kuin Persona sarjassa ja innolla odotan jo omien lempidemonien fuusioimista omiksi kätyreiksi. Josta tulikin mieleeni, että peli näyttää kyllä telakassa isolla ruudulta pelattaessa todella rujolta.

Vaikeusasteita on tarjolla useampi ja siitä iso plussa, vaihdoin jo normaalilta casuaalille ja homma etenee aavistuksen rivakammin.

Myös latausajat on todella maltillisia siirryttäessä ruudusta toiseen, jopa poikkeuksellisen nopeat Switchin peliksi.

Tahkotaan tätä nyt ainakin viikon loppuun ja toivotaan, että Klonoan remaster saisi hyvät pojot, se tarjoaisi sopivaa nostalgiatrippailua tämän rinnalle.


EDIT: 13h takana ja seuraava paikka auki, jota ei erota ensimmäisestä kuin taivaan väristä. Ei napannut mulle tämä.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom