Vastaus: Star Ocean: The Last Hope
Vajaan kolmen tunnin jälkeen taivalletaan edelleen ensimmäisellä planeetalla, suurin osa ajasta mennyt taistelusysteemin opetteluun ja yleiseen ihmettelyyn. Alkufiilikset: varsin positiiviset.
Eniten pelissä viehättää yleinen seikkailufiilis, joka on jollain tapaa saatu kapturoitua peliin erinomaisesti. Samaa putkimaisemaa kuin missä tahansa muussakin JRPG:ssä, mut en tiedä onko sit alun pohjustus yhdistettynä ainakin ensimmäisen planeetan varsin rikkaaseen maisemaan (+että kentän reunoilta näkymä jatkuu vaihtelevana suuntiinsa, eikä tyssää vain tylysti pystysuoraan seinään), mikä tekee Starista hyvin seikkailumaisen. Pikkunäprättävääkin löytyy kiljoonittain (jokaisella hahmolla on omat 100 kerättävää feattia, samaa vihua tappamalla heitä skannataan parempien kamojen/lisädaman? toivossa, maasta pilkottaa peruskerättävien arkkujen/kukkien lisäksi ainakin kahta erilaista kaivuupistettä, tavaran valmistusta, jne.). Tekemistä tuntuu löytyvän hirveästi jo ihan ensivilkaisulla. Mitä myös revikoita katsonut ja näiden plussapointteja lueskellut, niin planeetat ovat kaiken lisäksi äärimmäisen vaihtelevia keskenään, joten seikkailufiilis vain tuplantunee jatkossa.
Taistelut on näin ens alkuun vielä keposia perusvihuja vastaan, mutta trainingissa otetut opit näyttävät sen salojen olevan varsin monipuoliset. Niin ikään arvosteluissa nähdyt määrät eri skillejä yms. tuntuu valtavalta / hahmo. Taktiikkamuunnokset, beatit ja monet chain combot saavat taistelun ainakin alkuun tuntumaan monipuoliselta. Lisäksi Blindside-hyökkäykset ja muut koukerot vaikuttavat velmuilta, mutta näistä lisää vasta kun eteen tulee kunnon vastuksia. Board-systeemi on kiva lisä, ja grindaajat pistännevätkin heti ekoista vihuista lähtien 160% exp-bonuksen liikkeelle, sillä lauta säilyy läpi taistojen (ainoastaan crit. hit tiputtaa sen puolella).
Enkkudubbi on sen sijaan huono. Ei (vielä) niin karmea kuin Infinite Undiscoveryn, mutta ei kuitenkaan järin lohdullinen. Onneksi ei mitään korviaraastavaa, mutta japsiraita päivityksellä olisi iso plussa. Toisekseen enkkudubbi tuntuu menettävän valtaosan juonikatkelmien tunnelmasta, sillä enkelsmannit eivät oikein osaa lausua noita tunteella, vaan joko liioitellun yliviedystä tai suoraan paperilta lukien. Toivottavasti tästä ei nouse aivan liian suurta tunnelmaa, mikäli juoni lähtee taiteilemaan kunnolla tyyppien sosiaalisuhteiden ja tunteiden verkossa.
Mut 3h jälkeen, aivan alussa, fiilikset pääsääntöisesti varsin positiiviset. Revikkaa on tulossa sitten joskus kaukaisuudessa kun tämän lävitte pääsen, ja sitä ennen saatan mehustella lisää tänne ketjuun. Kysymykset ovat myös sallittuja, ja näihin pyrin vastaamaan parhaani mukaan.
edit: kamerasta vielä hieman närää. Kamera tosiaan seuraa pelaajaa ja on vapaasti kieputeltavissa. Sisätiloissa on omaan makuun liian lähellä pelaajaa, mikä tekee ilmeestä kovin ahtaan tuntuisen. Toisekseen yleisesti ottaen pelissä on hyvin vaikea hahmottaa etäisyyksiä ja syvyyttä, ja olen jo usein huomannut juosseeni vihollisen ohitse yrittäessäni tätä yllättää.