The Favourite

  • Viestiketjun aloittaja Jussi U. Pellonpää
  • Aloituspäivämäärä
J

Jussi U. Pellonpää

Guest

Elokuva

On vuosi 1708 ja Britannia sodassa Ranskaa vastaan. Sairastelevaa ja haurasta kuningatar Annea (Olivia Colman) kiinnostaa kuitenkin oman maan etua enemmän ankkakilpailut ja herkuttelu, ja tämä sopiikin vallan mainiosti Marlborough`n herttuattarelle Sarah Churchillille (Rachel Weisz), Annen neuvonantajalle ja rakastajattarelle, joka on luikerrellut valtaa pitävän suosioon ja itse asiassa käytännössä johtaa koko maata. Kun uusi palvelijatar, Sarahin serkku Abigail Hill (Emma Stone), saapuu hoviin, tämä huomaa nopeasti vallisevan tilanteen, eikä jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä syrjäyttääkseen Sarahin kuningattaren asemasta. Alkaa kahden keinoja kaihtamattoman naisen taistelu vallasta, kiristys ja keinottelu, jossa hyvät harvoin palkitaan, paha jää yleensä rankaisematta ja viattomat kärsivät aina.

Kreikkalainen ohjaaja Yorgos Lanthimos on kuin varkain noussut kansainväliselle huipulle. 2009 ensi-iltansa saanut sysimusta painajainen Dogtooth kohahdutti festivaaleilla ympäri maailmaa, 2011 tullut tragikomedia Alps ja 2015 päivänvalon nähnyt absurdi dystopia The Lobster jatkoivat kohua, ja 2017 ensi-illassa ollut psykologinen trilleri The Killiing of a Sacred Deer sinetöi lopullisesti Lanthimosin maineen omaperäisenä ja tinkimättömänä elokuvan tekijänä. Ohjaajan uusin, sysimusta draamakomedia The Favourite nappasi ällistyttävät 12 Bafta- ja 10 Oscar-ehdokkuutta, mm. paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus kuvaus sekä ehdokkuudet kaikille kolmelle naistähdelleen.

Deborah Davisin jo vuonna 1998 kirjoittama ja Tony McNamaran kanssa adaptoima, historiallisista faktoistaan huolimatta vapauksia ottava käsikirjoitus on harvinaisen terävää työtä, satiiriltaan satuttava, ilkeästi ironinen ja huumoriltaan häijy kuvaus vallantavoittelun tuhoavasta voimasta. Vähän kuin Game of Thrones ilman lohikäärmeitä ja silmitöntä väkivaltaa. Teknisesti nokkelilla väliplansseilla leikittelevä The Favourite on kaikin puolin upeaa työtä. Surutta laajakulmia käyttävän Robbie Ryanin pääasiassa luonnonvaloissa kuvaama epookki kylpee väreissä, Fiona Crombien ja Alice Feltonin rikas lavastus on detaljien juhlaa, jonka kruunaa Giórgos Mavropsaridisin puvustus. Nelikko onkin leikkaaja Yorgos Mavropsaridisin ohella myös Oscar-ehdokkaina omissa kategorioissaan.

Vaikka koko kova kolmikko, Olivia Colman, Rachel Weisz ja Emma Stone, tekevät vallan loistavaa työtä, huikeimmin roolin ottaa haltuun ensinnä mainittu Colman, kaniineja kohtuun kuolleiden lastensa surrogaatteina hellivänä kuningatar Annena. Colman onkin tänä vuonna vahvin vastus Glenn Closelle (The Wife, 2018) parhaasta naispääosa-Oscarista kisattaessa. Weisz ja Stone tykittävät täysillä toinen toistaan alhaisempiin temppuihin turvautuvina kiipijöinä, joiden niin fyysiselle kuin verbaalisesti käytävälle sodalle toimii syttymisherkkänä polttoaineena myös sivummalla omia etujaan suojeleva, syntymäikävä Oxforfdin jaarli Robert Harley, jonka roolissa Dome Karukosken tulevan Tolkien -leffan päätähti Nicholas Hoult osoittaa venymiskykynsä. Mukana kuuman kylmissä kuvioissa ovat myös Mark Gatiss, James Smith, Joe Alwyn sekä Jenny Rainsford.

Yhteenveto

Kirpeän kitkerä ja hirtehisen humoristinen analyysi vallanjanosta ja petoksesta. Kutsumalla sitä ohjaajansa katsojaystävällisimmäksi elokuvaksi ei silti tee siitä yhtään vähemmän uniikkia ja omaperäistä.

Lue sivustolla...
 
Ylös Bottom