Vastaus: Työ-, koulu- ja opiskelijaelämä
Vaikeintahan tässä on kaiken em. yhteen sovittaminen: töiden, koulun ja vapaa-ajan. Työelämä lukion aikana ja etenkin armeijan jälkeisinä "välivuosina" opiskelusta (joilla vieläkin mennään, valitettavasti) on heitellyt kyllä aivan laidasta laitaan. Menneistä työpaikoista löytyy lätkähallin ja huvipuiston järjestyksenvalvojaa, erilaisia keikkaluonteisia edustushommia, pesti sopimussotilaana, työskentelyä museossa, reseptionistina ja myyjänä. Em. hommista mielekkäintä oli varmaan olla armeijassa sopparina, joskin tuo vei ylivoimaisesti eniten omaa aikaa. Vastapainona tosin palkitsikin ihan eri tavalla. Nykyisellään tämä työelämän onnenpyörä on heittänyt kohtalaisen helppoon, sopivan lyhyistä 5-6 tunnin työpäivistä koostuvaan hommaan. Selväähän se on että noilla tunneilla ei järjettömiä tienata, mutta juuri riittävästi peruselämiseen ja välillä vähän voitakin leivän päälle. Osaan arvostaa sitä ylijäävää vapaa-aikaa, oli se sitten pidemmät yöunet tai yksi viikottainen juoksulenkki lisää.
Tällaisiin "välimallin" hommiinkin kyllästyy. Yliopistolle olen pyrkinyt nyt kaksi vuotta peräkkäin, viime vuonna jäin 1,5 pistettä ja tänä vuonna 0,5 pistettä - no tuostahan matemaatikko veistelee että ensi vuonna sitten sisään. Toivottavasti. Tuntuu oudolta että HY:n kokoisessa koulussa on haluamalleni linjalle vain 20 aloituspaikkaa. Todella, todella vähän. Toisaalta olen mietiskellyt tässä että olenkohan nyt sittenkään edes niin "yliopistoihminen", eli jaksanko noita opintoja kun aikanaan pääsen sinne. Tänä syksynä voisi käydä kokeilemassa, kun paikka on kuitenkin tietojenkäsittelyyn AMK:ssa. Voi tosin olla että päädyn tekemään jotain vähemmän akateemista, harkinnassa on ollut pelastusopisto...mutta eipä näistä tiedä, olihan se pari vuotta takaperin ihan hilkullakin etten eksynyt kadetiksi asti. Noh, sen voinee myöntää että siihen meikäläisestä ei kyllä olisi.
Summa summarum: opiskelustressi kasvaa, mutta onneksi työstressi on laskenut. Etenkin kun nämä tämän hetkiset hommat eivät paljoa edistä jos pääsen opiskelemaan, ole "omaa alaa". Tosin työkokemushan on aina kotiinpäin.
Loppuun vielä ihan vinkkinä sille joka arkaili vaihtaa paikkakuntaa koulun takia: suotta huolehdit "tyhjästä aloittamisesta", tämä on niin pieni maa että kyllä ne kotipaikkakunnan ystävät säilyvät ja niitä pääsee morjenstamaan. Päinvastoin, todennäköisesti se sosiaalinen rinki vain kasvaa.
Vähän näyttäs äkkiseltään meikäläisen raapustukset tällaiselta lauantai-aamun tajunnanvirtatekstiltä, joten toivottavasti tästä nyt edes jotain selvää saa.