Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Vaikeuden viehätyksestä

Menee lähes filosofisella tai lakiteknisellä tasolla mielenkiintoiseksi, jos on jo melkein kuluttajansuojaan liittyvä vaatimus, jos jokainen joka osaa kävellä pelikauppaan on oikeutettu läpäisemään ihan jokainen peli.

Tätä väitettä kun ruvetaan pureskelemaan pieniksi paloiksi ja viilaamaan niin tuskin @Ippenator :kaan on sitä mieltä, että From Softwaren on millään tavalla hyödyllistä käyttää resursseja Elden Ringin rukkaamiseen siihen muotoon, että satunnaispelaaja-puolisoni pääsee sen läpi. Vinkki: Nykyinen (erittäin hyvänä esimerkkinä nostettu!) grindauksen ja co-opin kautta haettu helpotus Soulsbourneihin ei riitä alkuunkaan :D Puolisonikin pystyisi toki joskus Elden Ringin läpäisemään, se vain vaatisi alkuun ainakin 100h lisää kyseisen genren pelaamista.

Eli lopputulemana oltaisiin kuitenkin siinä, että pelien pitää olla läpäistävissä kaikille joilla on joku tietty pohjataso / halu ja mahdollisuus harjoitella ja kehittyä pelissä ja sittenpä ollaankin kiertämässä samaa ympyrää siitä, että missä se sopiva raja menee.
 
Menee lähes filosofisella tai lakiteknisellä tasolla mielenkiintoiseksi, jos on jo melkein kuluttajansuojaan liittyvä vaatimus, jos jokainen joka osaa kävellä pelikauppaan on oikeutettu läpäisemään ihan jokainen peli.

Tätä väitettä kun ruvetaan pureskelemaan pieniksi paloiksi ja viilaamaan niin tuskin @Ippenator :kaan on sitä mieltä, että From Softwaren on millään tavalla hyödyllistä käyttää resursseja Elden Ringin rukkaamiseen siihen muotoon, että satunnaispelaaja-puolisoni pääsee sen läpi. Vinkki: Nykyinen (erittäin hyvänä esimerkkinä nostettu!) grindauksen ja co-opin kautta haettu helpotus Soulsbourneihin ei riitä alkuunkaan :D Puolisonikin pystyisi toki joskus Elden Ringin läpäisemään, se vain vaatisi alkuun ainakin 100h lisää kyseisen genren pelaamista.

Eli lopputulemana oltaisiin kuitenkin siinä, että pelien pitää olla läpäistävissä kaikille joilla on joku tietty pohjataso / halu ja mahdollisuus harjoitella ja kehittyä pelissä ja sittenpä ollaankin kiertämässä samaa ympyrää siitä, että missä se sopiva raja menee.
Mutta viisasteluista huolimatta vastaa sinä vaikka siihen todelliseen ydinkysymykseen - olisiko se jotenkin pois joltakin, jos ne vaikeustasot olisi tehty? Edelleenkin peleillä on aina olemassa jokin perusvaikeustaso, jolla ne käynnistyvät, vaikka vaikeustaso olisi muutettavissa. Keneltä se olisi pois, jos se vaikeustason valintakin siis löytyisi? Sellaista elitististä perustelua en ainakaan itse hyväksy, että se jotenkin muuttaisi pelikokemusta sille elitistille, joka haluaa haastetta peliinsä. Ei se minultakaan olisi mitenkään pois, että Elden Ringissäkin olisi helppo(ja) taso(ja), jotta puolisosikin sen pääsisi läpi pelaamaan. En toki sellaiseen tasovalintaan itse koskisi, mutta hyvähän se vain olisi, että kuka tahansa voisi pelin halutessaan pelata läpi.
 
Mielestäni on kaksi eri asiaa puhua siitä onko pelissä hyvä olla eri vaikeustasoja valittavana ja siitä, että kaikkien pelien pitäisi olla lopulta niin helppoja, että jokainen voi pelata ne läpi.
Jälkimmäistähän mä tossa kommentoin.

Toki jos ihan vakavissasi sanot, että jokaisen riippumatta yhtään mistään 3D-hahmottamisesta, reaktionopeuksista tai siitä että muistaako edes ohjaimen näppäimiä pitää saada pelata Elden Ring läpi niin en voi muuta sanoa kuin hattua nostaa.

Ps. Voisi sanoa että omanlaistaan elitismiä on puhua ”kaikista pelaajista” ja unohtaa esim. Wii Sportsia pelaavat mummot…paitsi siis jos heidätkin halutaan läpäisemään kaikki pelit.
 
Mielestäni on kaksi eri asiaa puhua siitä onko pelissä hyvä olla eri vaikeustasoja valittavana ja siitä, että kaikkien pelien pitäisi olla lopulta niin helppoja, että jokainen voi pelata ne läpi.
Jälkimmäistähän mä tossa kommentoin.

Toki jos ihan vakavissasi sanot, että jokaisen riippumatta yhtään mistään 3D-hahmottamisesta, reaktionopeuksista tai siitä että muistaako edes ohjaimen näppäimiä pitää saada pelata Elden Ring läpi niin en voi muuta sanoa kuin hattua nostaa.

Ps. Voisi sanoa että omanlaistaan elitismiä on puhua ”kaikista pelaajista” ja unohtaa esim. Wii Sportsia pelaavat mummot…paitsi siis jos heidätkin halutaan läpäisemään kaikki pelit.
Mahdollisuus siihen pitäisi kuitenkin antaa jos aidosti niin haluaisivat tehdä. Tuskin haluaisivat, mutta ei sitä oikein voi alkaa erittelemään kuka se pelitaidoton voi olla, jota voisi kuitenkin mikäkin ostamansa peli kiinnostaa pelata läpi, jos vaikeustasot kuitenkin olisi pelissä valittavissa.

Mutta eihän se olekaan olennaista mitkä kohderyhmät ovat mahdollisesti heikommilla taidoilla varustettuja, vaan olennaista on, että heitä ylipäätään on olemassa ja heille sitten tarjotaan vaikeustason muuttamisella mahdollisuus pelata se ostamansa peli loppuun, mikäli peli heitä aidosti kuitenkin niin paljon kiinnostaa.
 
”Pahoittelemme Elden Ringin viivästymistä. Testeissä Pihtiputaan mummo ja Jocke 5v eivät hahmottaneet lorea tavalla joka olisi mahdollistanut miellyttävän pelikokemuksen ja jäivät jumiin tutorial alueelle.”
 
”Pahoittelemme Elden Ringin viivästymistä. Testeissä Pihtiputaan mummo ja Jocke 5v eivät hahmottaneet lorea tavalla joka olisi mahdollistanut miellyttävän pelikokemuksen ja jäivät jumiin tutorial alueelle.”
Hehheh. Mutta olisiko se sinulta pois, että peliin vain lisättäisiin ne helpommat tasot, joilla se Pihtiputaan mummo, (tai oletettavasti joku muu kuitenkin, joka olisi aidosti pelistä kiinnostunut, mutta olisi vaikkapa pelaamista haittaava vamma) voisi pelin pelata alusta loppuun?

Se ei pelin tekemistä sinänsä viivästyttäisi, että olisi tasoja joilla joko pelihahmo olisi suhteellisesti paljon vahvempi vihollisiin nähden kuin normaalilla tasolla, tai sitten viholliset tehtäisiin heikommiksi suhteellisesti kuin pelaajan hahmo olisi. Todennäköisesti ensiksi mainittu olisi helpompi toteuttaa peliteknisesti.

Joka tapauksessa tämä valinnan mahdollisuus ei ole pois keneltäkään, joka haluaa sen alkuperäisen haastavan kokemuksen pelistä. Pelaa sitten pelin läpi sillä suositustasolla, niin saa sen alkuperäisen paremmilla taidoilla varustetuille pelaajille tarkoitetun pelikokemuksen. Samalla kuitenkin vaikkapa vamman tai muun haitan kanssa elävä tai vain muuten rajoitetummilla taidoilla ja ominaisuuksilla varustettu pelaaja voisi samasta pelistä nauttia, jos se lore ja pelin ympäristöt noin muuten todella kiinnostaisivat.
 
Vaikeustasot on myös saavutettavuuskysymys eikö pelkästään ”huonoille pelaajille” tarkoitettuja. Jos ihmisellä on esimerkiksi reuma tai joku muu fyysinen syy, miksi sormien liike ei vaan ole yhtä nopea kuin muilla, niin tilanteeseen ei auta treeni ja grindaus. Samoin esimerkiksi, jos vaikka kuulo on huono tai kokonaan mennyt eikä näin ollen kuule taisteluissa oleellisia ääniä, jotka kertoisivat vihollisen seuraavista iskuista, niin ei siinä treenaaminen auta.

Munkin on vaikea nähdä miksi vaikeustasot olisi joltain pois. Sen sijaan näen niissä paljon hyötyä, koska niiden ansiosta useammilla (vaikka tuskin kaikilla kuitenkaan) olisi mahdollisuus nauttia pelistä. Onko oikeasti niin tärkeä voida kehuskella jonkin pelin läpäisyllä? Ja jos on, niin onko eroa, jos kehu muotoa ”läpäisi pelin x” vai ”läpäisin pelin x normal/hard/critical tasolla”? Jälkimmäinen kehuskeluhan onnistuisi yhä, vaikka peliin lisättäisiin easy-taso niille, jotka eivät syystä tai toisesta sillä normaalilla tasolla pelissä pärjää.
 
Elden Ringissä nimenomaan oli easy mode toteutettu ensimmäisen kerran pelisarjan historiassa. En keksi miten sen olisi voinut paremmin toteuttaa.

Mikäli pelissä olisi valikoista erikseen valittava vaikeustaso niin kannattaa ottaa huomioon mitä vaikutuksia sillä olisi pelissä. Se sotkisi pakkaa melko tehokkaasti ainakin online pelien osalta. Kyseinen ominaisuus voisi sotkea pakkaa niin paljon, että se nimenomaan olisi muilta pois.
 
Kyllä se liittyy ihan siihen, että pitäisi saada se vastine rahoilleen, vaikka sitten taidot eivät siihen riittäisikään. Ja itsehän en noita valikoista käytettäviä vaikeustason muutoksia ole juurikaan sinänsä käyttänyt, mutta ajattelen tässä kuitenkin, että jokaisella pelin ostaneella pitää todellakin olla mahdollisuus peli pelata loppuun asti, vaikka taidot tai kekseliäisyys juustoamiseen (minä teen tämän aina häpeilemättä, jos peli on muutoin mielestäni liian vaikeaksi suunniteltu) eivät riittäisikään pelin läpäisemiseen pelin normaalilla vaikeustasolla.

No tässä on tietysti se näkökulma, että miksi ostaa sellainen peli, joka ei ole itseä varten? En minä ainakaan osta juurikaan vaikkapa haastavia strategiapelejä, sillä oma älli tai mielenkiinto ei riitä niihin. Ja se on minulle ihan ok. Eivät pelit yleisestikään ole sellainen viihteen muoto, josta kaikki voivat nauttia. Todennäköisesti ensimmäinen este on jo laitteiden ja pelien hinta, ennen kuin päästään edes keskustelemaan vaikeustasosta.

Missä se vaikeustason kaikille sopiva raja sitten ylipäätään menee? Vaihtoehdoksi pelin automaattinen eteneminen? Yleensä helpoinkaan vaikeustaso ei ratkaise esimerkiksi liikuntarajoitteisten pulmia.
 
No tässä on tietysti se näkökulma, että miksi ostaa sellainen peli, joka ei ole itseä varten? En minä ainakaan osta juurikaan vaikkapa haastavia strategiapelejä, sillä oma älli tai mielenkiinto ei riitä niihin. Ja se on minulle ihan ok. Eivät pelit yleisestikään ole sellainen viihteen muoto, josta kaikki voivat nauttia. Todennäköisesti ensimmäinen este on jo laitteiden ja pelien hinta, ennen kuin päästään edes keskustelemaan vaikeustasosta.

Missä se vaikeustason kaikille sopiva raja sitten ylipäätään menee? Vaihtoehdoksi pelin automaattinen eteneminen? Yleensä helpoinkaan vaikeustaso ei ratkaise esimerkiksi liikuntarajoitteisten pulmia.
Miten se peli ei ole itseä varten jos vaikkapa lore ja taistelumekaniikat ovat juurikin kiinnostavia? Ja toki jos tietää, että peli on sikavaikea, eikä siinä ole niitä vaikeustasoja, niin sittenhän se ei tosiaan ole pelaajaa varten, eikä sitä yleensä silloin ostetaan. Mutta edelleen se ei käsittääkseni ole minulta, sinulta tai keneltä tahansa eliittipelaajaltakaan pois, jos tuollaiseenkin peliin tarjotaan ne vaikeustasot, jotta pelimekaniikoista, tarinasta ja pelin aihepiiristä kuitenkin kiinnostuneet, mutta jostakin syystä heikommilla pelitaidoilla varustetut pelaajat voisivat peliä pelata
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä jokainen peli kuitenkin jonkulaiset taidot vaatii aina ja opettelua ja kärsivällisyyttä, että oppii pelaamaan. Omastakin mielestä on vähän liioittelua sanoa, että jokainen peli pitäisi olla jokaisen läpäistävissä. Enkä muutenkaan kyllä pysty olemaan tuosta samaa mieltä, miksi ihmeessä jokaisen pelin pitäisi olla jokaisen läpäistävissä?

Tuo vaikeustaso kysymys on taas IMO paljon monimutkaisempi. Jos lähtisin itse peliä tekemään niin aivan varmasti tekisin siihen vaikeustasot mutta samalla myös ymmärrän miksi kaikkiin peleihin niitä ei lisätä ja jos se on tekijän visio olla lisäämättä niin itse ainakin kunnioitan sitä. Olkoon sitten kuin elitististä hyvänsä niin kyllähän se on isompi juttu sanoa päihittäneensä Dark Soulsin sellaisena, kun se on nyt, kun että siinä olisi helpompi vaikeustaso, jolloin tuolla toteamuksella ei olisi enään samaa merkitystä.

Ehkä huono vertaus mutta vähän, kun sanoisit, että voitin olympiakultaa vs, että joku vain antaisi sinulle olympiakullan pelkästä osallistumisesta. :D

Edit. Ainiin, omasta mielestä Frommin pelien coop mahdollisuus on todella huono vaihtoehto vaikeustasoille. Itse kun olen esim sellainen pelaaja, että nautin nimenomaan suurimmalta osin pelkästään yksinpeleistä eikä kiinnosta tippaakaan pelata randomien eikä oikeastaan kauheasti tuttujenkaan kanssa cooppina mitään niin tuo ei ole minulle millään tavalla miellyttävä vaihtoehto helpottaa peliä.
 
Itse pidän From Softwarea aavistuksen 'elitistisenä' puljuna juuri siksi, etteivät he halua peleihinsä tuoda vaikeustasoja sellaisia pelaajia varten, jotka eivät ole hardcore-vaikeuden perään. Toki samalla pitää antaa krediittiä siitä, että tekevät pelejä juuri omalla tavallaan. Tosin se heidän oma tapansa voi myös sitten näkyä pelin tuotossa. En varmasti ole ainoa pelaaja maailmassa, joka on skipannut kokonaan heidän tuotantonsa sen takia, ettei sitä vaikeutta ja saman kohdan hinkkaamista vain jaksa. Pelaamiseen on kuitenkin käytössä rajattu määrä aikaa ja rahaa, joten noiden asioiden takia kyseisen lafkan tuotteet ovat jääneet ja jäävät varmaan tulevaisuudessakin kauppaan.

Sinänsä Elden Ring ja Bloodborne olisivat kiinnostavia tuotteita. Ensin mainitusta olen jonkun verran vakoillut striimejäkin ja siinä on sellaista tunnelmaa ja miljöötä, joka itseä jollain tasolla kiinnostaisi, mutta sitä saman kohdan hinkkaamista illasta toiseen en jaksa. 'Tuttu' striimaaja, joka on kyseisen pelityypin veteraani, läpäisi pelin ja keräsi tuona aikana 500+ kuolemaa, joten se kertonee aika paljon siitä, kuinka 'sopiva' tuo tuote olisi pelaajalle, jolle kyseinen genre on uusi.

Uudet pelit ovat nykypäivä kalliita, uutena 70-80 euroa kappale, joten tuollaisen pelin ostaminen on todella iso huti, jos siihen jää etenemättömästi jumiin parin illan jälkeen. From Software tekee eittämättä hyviä pelejä, sen näkee jokainen arvosteluista, mutta ne on aika selvästi suunnattu kohtuullisen pienelle asiakaskunnalle, joka koostuu joko äärettömän kovatasoisista ja nopearefleksisistä henkilöistä tai vastaavasti masokisteista, jotka 'nauttivat' siitä, kun saavat hakata päitään seinään illasta toiseen. Toki sekin on yksi tapa kuluttaa päivittäinen pelaamiseen käytössä oleva vapaa-aika ja kyseessä on jokaisen oma valinta tietenkin.

Vaikeudessa sinänsä ei ole mitään vikaa ja siksi yleensä 'normaaleissa peleissä' on se vaikeusasteasetus. Yleensä new gamea painettaessa tulee eteen vähintään 3-4 valittavaa tasoa ja normal-kohdan vieressä on aika usein mainintakin siitä, että tämä on se yleissuositus ja yleisesti peruskuluttajalle suunniteltu taso. Se on hyvä ratkaisu käytännössä kaikkiin peleihin ja ihmettelen, miksei From Software halua tuollaista peleihinsä tuoda. Varmaan pelinsäkin myisivät enemmän, jos ne olisivat helpommin lähestyttäviä.

Seuraavaksi varmaan joku tulee listaamaan, että "Voit pelata Elden Ringin 'helposti' läpi, jos käytät sitä ja tätä hahmoluokkaa ja varustat sen näin ja noin". Siihen sanon, että mitäs jos haluaisin pelata pelin vaikka ihan toisentyylisellä hahmolla, mutta koska peli ei tarjoa vaikeustasoja niiden varsinaisessa merkityksessä, niin en voi sitä tehdä. Huomautan myös, että 'juustoaminen' ei minun silmissäni ole mitään pelinautintoa myöskään.
 
Ite tykkään vaikeustasoista juuri sellaisena kuin ne nyt on. Jos kehittäjä haluaa lisätä easy moden niin ei se mua haittaa. Kunnioitan myös tekijän näkemystä mikäli ei halua lisätä. Jokaisella kehittäjällä on oma visio ja jos kehittäjä on sitä mieltä että ei halua esimerkiksi tetrikseen modea jossa palikat tippuu kokoajan sellaista mateluvauhtia että kolme vuotiaskin sen voi läpäistä niin se on ihan ok. Muistattekos miten vaikeita jotkut Nintendo pelit oli esim ninja gaiden tai ghosts n goblings :D
 
Viimeksi muokattu:
Itse pidän From Softwarea aavistuksen 'elitistisenä' puljuna juuri siksi, etteivät he halua peleihinsä tuoda vaikeustasoja sellaisia pelaajia varten, Uudet pelit ovat nykypäivä kalliita, uutena 70-80 euroa kappale, joten tuollaisen pelin ostaminen on todella iso huti, jos siihen jää etenemättömästi jumiin parin illan jälkeen.
Tämä menee toki kirsikoiden poimimiseksi, mutta Elden Ringiä sai heti julkaisussa Gigantista 45 eurolla. Lisäksi ER on ennen kaikkea siinä mielessä erilainen useimpiin Soulsbornikiro-peleihin verrattuna, että siinä ei käytännössä voi jäädä jumiin. Se maailma on niin valtavan laaja paikka, että jos jossain nousee seinä pystyyn, löytyy sata muuta paikkaa koluttavaksi. Ja kun aikansa on muualla temmeltänyt expaa keräten ja tasoja kasvattaen, on se aiemmin "voittamaton" paikka jo hoidettavissa pienellä vaivalla.

From Software tekee eittämättä hyviä pelejä, sen näkee jokainen arvosteluista, mutta ne on aika selvästi suunnattu kohtuullisen pienelle asiakaskunnalle, joka koostuu joko äärettömän kovatasoisista ja nopearefleksisistä henkilöistä tai vastaavasti masokisteista, jotka 'nauttivat' siitä, kun saavat hakata päitään seinään illasta toiseen.
Tuo "kohtuullisen pieni asiakaskunta" kuitenkin on ehtinyt ostaa Elden Ringiä jo yli 13 miljoonaa kopiota, joten ei se ihan pieni porukka enää ole. Lisäksi tuo on mielestäni täysin virheellinen stereotypia, että Souls-pelejä varten pitäisi olla jotenkin poikkeuksellisen taitava ja/tai nopearefleksinen. Itsekin kun viime vuonna kunnolla pelityyppiin hurahdin, olin 43-vuotias ja kaikkea muuta kuin jotenkin erityisen hyvä pelaaja. Refleksienikin Parasta ennen -päiväys on mennyt jo vuosia sitten.

Seuraavaksi varmaan joku tulee listaamaan, että "Voit pelata Elden Ringin 'helposti' läpi, jos käytät sitä ja tätä hahmoluokkaa ja varustat sen näin ja noin".
Niin Niohissa, Demon's Soulsissa, Dark Soulsissa kuin myös Elden Ringissä etenin omalla tavallani. En katsonut mitään oppaita siinä mielessä, että kehittäisin hahmoni jollain tietyllä tavalla. Sen sijaan löysin yrityksen ja erehdyksen kautta sellaiset varusteet, jotka sopivat omaan pelityyliini. Ja yhdessäkään noista peleistä en hahmoa vaihtanut sen enempää peliä alusta asti uudelleen aloittamalla kuin myöskään respecaamalla. Eikä pelituntejakaan kertynyt loppujen lopuksi merkittävästi enempää, jos vertaa How Long To Beatin keskiarvoihin. Elden Ringiä lukuun ottamatta noissa kolmessa muussa oli alussa eniten hankaluuksia ja turhautumista, mutta mitä pidemmälle pelit etenivät, sitä helpommaksi ne muuttuivat (koska olin löytänyt oman pelityylini, ja sitä kautta tavan pärjätä).

Mutta tästä kaikesta huolimatta olen itsekin sillä kannalla, että se on hyvä asia, jos peli tarjoaa valinnanvaraa vaikeustason suhteen ja jopa suoranaisia helpotuksia. Ratchet & Clank: Rift Apartissa laitoin pelin asetuksista kuolemattomuuden* päälle ja valitsin helpoimman vaikeustason, ja sen kanssa 6-vuotias poikanikin sai pelin vedettyä läpi. Oli ihanaa katsoa sitä pienen pojan riemua, kun sai ihan itse pelattua alusta loppuun. (Okei, parissa puzzlessa jouduin vähän auttamaan.)

* Taisteluissa viholliset eivät voineet vahingoittaa, mutta henki lähti kyllä, jos tippui rotkoon tai joutui johonkin muuhun kerrasta tappavaan tilanteeseen.
 
Tuo "kohtuullisen pieni asiakaskunta" kuitenkin on ehtinyt ostaa Elden Ringiä jo yli 13 miljoonaa kopiota, joten ei se ihan pieni porukka enää ole.
Yllättävän hyvin on sitten myynyt. Toki heti perään pisti mietityttämään, että kuinkahan moni noista ostajista on ostanut pelin siksi, että sitä on hypetetty ja kehuttu ympäriinsä ja kuinka moni noista on ihan oikeasti pelannut pelin läpi asti. Esimerkiksi Suomessa ihan Ilta-Sanomat kirjoitti pelistä 'ylistävän' arvostelun ja nosti sitä esille, vaikka kauhean usein kyseisen sivuston digi-osiolta ei pääse peliarvosteluja bongaamaan.

Sanotaan myös tähän samaan vielä, kun edellisestä viestistä unohtui, etten ainakaan itse ole vaatimassa, että kirjaimellisesti jokaisen pitäisi pystyä läpäisemään jokainen peli. Silti odotan kuitenkin peleiltäni sitä, että vaikeustasoa pääsee muuttamaan niin halutessaan. Sanoisin, että vaikeustasot peleissä ovat sitä niin sanottua 'asiakaspalvelua'. Pelkkiä pelikonsoleita on kuitenkin myyty yhteensä satoja miljoonia(jos siis lasketaan yhteen edellinen sukupolvi ja nykyinen), joten asiakaskunta on todella laaja. Mitä laajemman potentiaalisen asiakaskunnan ottaa huomioon, niin sitä parempi tietenkin ja potentiaalinen ostajamäärä kasvaa.
 
Yllättävän hyvin on sitten myynyt. Toki heti perään pisti mietityttämään, että kuinkahan moni noista ostajista on ostanut pelin siksi, että sitä on hypetetty ja kehuttu ympäriinsä ja kuinka moni noista on ihan oikeasti pelannut pelin läpi asti. Esimerkiksi Suomessa ihan Ilta-Sanomat kirjoitti pelistä 'ylistävän' arvostelun ja nosti sitä esille, vaikka kauhean usein kyseisen sivuston digi-osiolta ei pääse peliarvosteluja bongaamaan.

Sanotaan myös tähän samaan vielä, kun edellisestä viestistä unohtui, etten ainakaan itse ole vaatimassa, että kirjaimellisesti jokaisen pitäisi pystyä läpäisemään jokainen peli. Silti odotan kuitenkin peleiltäni sitä, että vaikeustasoa pääsee muuttamaan niin halutessaan. Sanoisin, että vaikeustasot peleissä ovat sitä niin sanottua 'asiakaspalvelua'. Pelkkiä pelikonsoleita on kuitenkin myyty yhteensä satoja miljoonia(jos siis lasketaan yhteen edellinen sukupolvi ja nykyinen), joten asiakaskunta on todella laaja. Mitä laajemman potentiaalisen asiakaskunnan ottaa huomioon, niin sitä parempi tietenkin ja potentiaalinen ostajamäärä kasvaa.
Jotain käsitystä saa trophy-% jotka ovat minusta olleet tavanomaisia tusinapelejä selvästi korkeammalla. En juuri enää pleikkarilla pelaile, mutta muistaakseni Souls sarjan kohdalla platina-% olivat tavallista korkeammalla vaikka siihen vaaditaan tyypillisesti useampi läpipeluu.

Omalta osaltani voin sanoa että Soulsborne (+Sekiro + ER) ovat harvoja pelejä, joita olen pelannut jopa 4 kertaa läpi. Koukkuna on helppous, new game+ on tyypillisesti paljon helpompi, joten mikäs sen mukavampaa kun antaa nessuun eka kerralla liki mahdottomille bosseille.
 
Olisi mielenkiintoista nähdä statistiikkaa siitä kuinka moni on jättänyt ER:n kesken pelin vaikeuden takia. Pidän itse täysin varmana, että pelinvalmistajalla itse asiassa on sitä statistiikkaa ja he eivät näe vaikeustason valintaa tarpeellisena.

Returnal se vasta olikin pään hakkaamista seinään. Siihenhän koko peli itse asiassa perustuu.

Mulla jäi uusi Horizon kesken ihan muista syistä. Pelasin easy modella, koska peli ei muista syistä napannut ollenkaan. On mahdotonta saada viihteen saralla yhtä muottia, joka sopisi kaikille. On aika paljon luonnekysymys minkälaisista peleistä tykkää.
 
Niin tässähän usein unohtuu se, ettei vaikeustaso ole se ainoa tekijä, joka rajaa pelaajia. Yhtä lailla pelin aihealue, grafiikka tai yleinen tuntuma voi vaikuttaa valikoituviin pelaajiin. Pelit muuttuvat viimeistään siinä vaiheessa elokuviksi, kun pelaajalta ei vaadita kuin silmät päähän pelin pelaamiseksi. Ja tämä taas rajaa pois sen pelaajakunnan, joka haluaa viihteeltään vuorovaikutusta. Pelienkin osalta pätee mielestäni se vanha viisaus, että kun kumarrat toiseen suuntaan, toiseen suuntaan pyllistät.
 
Jotain käsitystä saa trophy-% jotka ovat minusta olleet tavanomaisia tusinapelejä selvästi korkeammalla. En juuri enää pleikkarilla pelaile, mutta muistaakseni Souls sarjan kohdalla platina-% olivat tavallista korkeammalla vaikka siihen vaaditaan tyypillisesti useampi läpipeluu.

Omalta osaltani voin sanoa että Soulsborne (+Sekiro + ER) ovat harvoja pelejä, joita olen pelannut jopa 4 kertaa läpi. Koukkuna on helppous, new game+ on tyypillisesti paljon helpompi, joten mikäs sen mukavampaa kun antaa nessuun eka kerralla liki mahdottomille bosseille.

PSNProfileksen mukaan tällähetkellä Elden Ring Platinan prosenttiosuus on 40.95% joka varmasti tulee vielä nousemaan, että lähes puolet pelaajista on saavuttanut platinan joka on aika kova saavutus pelistä jonka pitäisi olla niin ylitsepääsemättömän vaikea että ei kukaan sitä pysty pelaa läpi muuta kun ne parhaat, tuskin ton prosenttiyksikön sisällä on pelkästään hardcore ammattipelaajia. Mitä jos tos pelis olis vielä joku easymode valittavana pelin alusta?

Joskus jo sanoin että souls peleissä monesti pelotellaan ja jopa liiotellaan sitä vaikeustasoa, toki siinä sitä on ja välillä tulee seinä vastaan sekä joutuu kikkailee mut sit helpottuu joskus jopa liikaa joskus jopa niin että loppupeli onkin pelkkää huitomista. Sen pelottelun vuoksi jotkut eivät uskalla aloittaa koko peliä.

Returnal on haatava peli myös, haastava mutta ei epäreilu, vaikka peli vaikuttais osittain täysin mahdottomalta päästä läpi/eteenpäin pelaaja huomaamatta kuitenkin aina kehittyy. Itse näen asian niin että jos lisätään joku easymode vaikka Returnaliin, se ei motivoi pelaajaa oppimaan jopa minä saattaisin vaan heittää hanskat tiskiin ja vaihtaa easymodeen ihan vaan että pääsis läpi joka ei kehitä pelaaja millään tavalla, sen sijaan että vaan jauhaa ja oppis.

Pelejä on kuitenkin pilvin pimein markkinoilla niin lapsille kun mummoille eikä mun mielestä kaikkien mummojen tarvitse päästä kaiken maailman returnaleita ja soulseja läpi.
 
Ylös Bottom