Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Viimeisimmät levyhankintasi
- Viestiketjun aloittaja Jarmo Hänninen
- Aloituspäivämäärä
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Aika edullisesti tuo Dream Theaterin uus levy lähti, kun alta 12 euron, Waluigi.
Itsellä ja seuraava levyhankinta on DT:n A Dramatic Turn of Events. Levystä julkaistu single saanut hyviä arvioita, kenties kyseessä olisi paras DT:n levy sitten Scenes from memoryn? Samalla saa jotain esimakua uudesta rumpalista, joka Wikipedian mukaan on maailman nopein rumpali. Vai onko koko levyllä ohjelmoitu rummut?
Aika edullisesti tuo Dream Theaterin uus levy lähti, kun alta 12 euron, Waluigi.
Itsellä ja seuraava levyhankinta on DT:n A Dramatic Turn of Events. Levystä julkaistu single saanut hyviä arvioita, kenties kyseessä olisi paras DT:n levy sitten Scenes from memoryn? Samalla saa jotain esimakua uudesta rumpalista, joka Wikipedian mukaan on maailman nopein rumpali. Vai onko koko levyllä ohjelmoitu rummut?
TUHOMURSU
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Ei levyllä rummut mitenkään erityisesti loistaneet, mutta mikä tahansa on parempaa kuin Portnoyn sieluton naputus. Kuuntelin ihan mielenkiinnosta tuon uusimman, vaikka proksu onkin pääasiassa jäänyt kikkelihevin tavoin teinivuosien jälkeen. DT:n seuraamisen lopetin oikeastaan Kevin Mooren lähdön myötä. En osaa nyt ulkoa sanoa, että vaikuttiko mies kuinka paljon levyjen materiaaleihin joilla soitti, mutta lähdön jälkeen zipaleista jotenkin katosi tolkku ja kiinnostavuus. Hollow Yearsin sinkku jäi viimeiseksi ostokseksi.
Taisin valehdella. Hyvä musiikki on hyvää, genreen katsomatta. Kotimainen Groovector on aivan käsittämätön levyllään Ultramarine. Hienosti Wigwamin Nuclear Nightclubin henki elää. Yhtyeen muita levyjä en voi suositella. Kuuntelin jotain matskua, mutta en tykännyt. Tuntuu ihan eri yhtyeeltä. Ultramarine on harvinainen levy, mutta sitäkin suositeltavampi etsittävä. Mikä levyssä on parasta? Paikoitellen tulee mieleen Chrono Triggerin soundtrack.
Groovector - Krawagna - YouTube
Niin, mitä on tullut hankittua? No, ei kyllä mitään. Kovasti harkitsen Adelen levyjen ostamista, mutta musiikkityyliin tarvitsee varmaan jotenkin tottua. Hyvät naislaulajat ovat kuitenkin yhtä harvinaisia kuin hyvät mieslaulajat, joten jos vaikka ihan artistin tukemisen hengessä neitokaisen levyt tilaisi. Suosikkilaulajatar on Shirley Horn. Teknisesti vaatimattomampi kuin esimerkiksi uskomaton Adele, mutta hiljaisemmilla kappaleillaan pirun sielukas kertoja.
Ei levyllä rummut mitenkään erityisesti loistaneet, mutta mikä tahansa on parempaa kuin Portnoyn sieluton naputus. Kuuntelin ihan mielenkiinnosta tuon uusimman, vaikka proksu onkin pääasiassa jäänyt kikkelihevin tavoin teinivuosien jälkeen. DT:n seuraamisen lopetin oikeastaan Kevin Mooren lähdön myötä. En osaa nyt ulkoa sanoa, että vaikuttiko mies kuinka paljon levyjen materiaaleihin joilla soitti, mutta lähdön jälkeen zipaleista jotenkin katosi tolkku ja kiinnostavuus. Hollow Yearsin sinkku jäi viimeiseksi ostokseksi.
Taisin valehdella. Hyvä musiikki on hyvää, genreen katsomatta. Kotimainen Groovector on aivan käsittämätön levyllään Ultramarine. Hienosti Wigwamin Nuclear Nightclubin henki elää. Yhtyeen muita levyjä en voi suositella. Kuuntelin jotain matskua, mutta en tykännyt. Tuntuu ihan eri yhtyeeltä. Ultramarine on harvinainen levy, mutta sitäkin suositeltavampi etsittävä. Mikä levyssä on parasta? Paikoitellen tulee mieleen Chrono Triggerin soundtrack.
Groovector - Krawagna - YouTube
Niin, mitä on tullut hankittua? No, ei kyllä mitään. Kovasti harkitsen Adelen levyjen ostamista, mutta musiikkityyliin tarvitsee varmaan jotenkin tottua. Hyvät naislaulajat ovat kuitenkin yhtä harvinaisia kuin hyvät mieslaulajat, joten jos vaikka ihan artistin tukemisen hengessä neitokaisen levyt tilaisi. Suosikkilaulajatar on Shirley Horn. Teknisesti vaatimattomampi kuin esimerkiksi uskomaton Adele, mutta hiljaisemmilla kappaleillaan pirun sielukas kertoja.
Viimeksi muokannut moderaattori:
pelle
Well-Known Member
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Huomasin eilen, että pojilta tulossa lokakuussa uutta levyä taas. CD+DVD combo jossa dokkari ja muutama remix biiseistä ja jos oikein ymmärsin niin jätkillä on jotain samantyylistä projektia kuin metallican s&m oli. Tuntus olevan myös dvd levyllä hyvä määrä matskua. 45min dokkari ja tunnin keikka.
Tilaukseen lähtee välittömästi kun tulee tilattavaksi playhin tai muuhun hyväksi havaittuun kauppaan.
Huomasin eilen, että pojilta tulossa lokakuussa uutta levyä taas. CD+DVD combo jossa dokkari ja muutama remix biiseistä ja jos oikein ymmärsin niin jätkillä on jotain samantyylistä projektia kuin metallican s&m oli. Tuntus olevan myös dvd levyllä hyvä määrä matskua. 45min dokkari ja tunnin keikka.
Evermore Darkly… TRACK LIST:
1. Transmission From Hell
2. Thank Your Lucky Scars
3. Forgive Me Father (I Have Sinned) - Elder Version
4. Lilith Immaculate (Extended Length)
5. The Persecution Song - Elder Version
6. Forgive Me Father (I'm In A Trance)
7. The Spawn Of Love And War - Elder Version
8. Summer Dying Fast ('Midnight in The Labyrinth' breadcrumb trail)
Venus Diversa DVD:
1. Lilith Immaculate Promo Video
2. ‘You Can't Polish A Turd…But You Can Roll It In Glitter’ Rockumentary
3. Burning Down Graspop, Dessel, Belgium, 25th June 2011 Live Footage
The forthcoming mini-album features the brand new musical beast, “Thank Your Lucky Stars,” plus a special remix of “Forgive Me Father,” courtesy of Rob C from Anthrax, an extended rendition of “Lilith Immaculate,” as well as tempered demo versions of three Darkly, Darkly, Venus Aversa songs. The CD closes with a special taster from CRADLE OF FILTH’s impending orchestral project, in the form of a haunting, classic reworking of fan-favorite, “Summer Dying Fast.”
The Evermore Darkly… DVD contains footage from Summer 2011, when CRADLE OF FILTH embarked on a rapid spat of tours, accompanied by two eager filmmakers. The resulting documentary, 'You Can't Polish A Turd… But You Can Roll It In Glitter,' combined with performance and interview footage, culminates in a forty five minute film of the not so glamorous reality of life in a touring band at work and play, as they trawl their way across Europe over eight performances. The DVD includes an interview with ghoul-guide, Dani Filth, interspersed and peppered with live footage and backstage shenanigans, culminating in the entire hour long set from this year's highly anticipated Graspop festival appearance.
1. Transmission From Hell
2. Thank Your Lucky Scars
3. Forgive Me Father (I Have Sinned) - Elder Version
4. Lilith Immaculate (Extended Length)
5. The Persecution Song - Elder Version
6. Forgive Me Father (I'm In A Trance)
7. The Spawn Of Love And War - Elder Version
8. Summer Dying Fast ('Midnight in The Labyrinth' breadcrumb trail)
Venus Diversa DVD:
1. Lilith Immaculate Promo Video
2. ‘You Can't Polish A Turd…But You Can Roll It In Glitter’ Rockumentary
3. Burning Down Graspop, Dessel, Belgium, 25th June 2011 Live Footage
The forthcoming mini-album features the brand new musical beast, “Thank Your Lucky Stars,” plus a special remix of “Forgive Me Father,” courtesy of Rob C from Anthrax, an extended rendition of “Lilith Immaculate,” as well as tempered demo versions of three Darkly, Darkly, Venus Aversa songs. The CD closes with a special taster from CRADLE OF FILTH’s impending orchestral project, in the form of a haunting, classic reworking of fan-favorite, “Summer Dying Fast.”
The Evermore Darkly… DVD contains footage from Summer 2011, when CRADLE OF FILTH embarked on a rapid spat of tours, accompanied by two eager filmmakers. The resulting documentary, 'You Can't Polish A Turd… But You Can Roll It In Glitter,' combined with performance and interview footage, culminates in a forty five minute film of the not so glamorous reality of life in a touring band at work and play, as they trawl their way across Europe over eight performances. The DVD includes an interview with ghoul-guide, Dani Filth, interspersed and peppered with live footage and backstage shenanigans, culminating in the entire hour long set from this year's highly anticipated Graspop festival appearance.
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Levyn CD+DVD -version bonus-DVD:llähän on sitten se noin tunnin mittainen rumpalinhakudokumentti (vai nykymuodin mukaisesti tositeevee, Haluatko progerumpaliksi?), joka löytyy kokonaisuudessaan YouTubestakin, ja josta saa makua myös muistakin pestiin yrittäneistä kokelaista: osa 1, osa 2, osa 3. Palkattu Mangini ei muuten ollut soitannollisesti suosikkini näytetyistä ehdokkaista, mutta todennäköisesti persoonaltaan sopivin.
Seuraava levyhankinta lienee Arch/Matheos - Sympathethic Resonance, joka irtoaa myös uunituoreelle levylle kohtuulliseen 11.49 euron hintaan. Kyseessähän on eräänlainen what if -levy, Fates Warningin alkuperäinen laulaja, taustabändinään Fates Warningin nykyinen kokoonpano. Koska John Archin vuoden 2003 paluu-EP A Twist Of Fate viidentoista vuoden tauon jälkeen oli niin loistava odotan levyltä paljon ja kestäviä arvoja, varsinkin kun silloin 2003 heti perään luvatun täysipitkän levyn tekemiseen meni peräti tämä kahdeksan vuotta. Kiireinen syksy progemetelirintamalla.
Ainakin paras sitten Six Degrees Of Inner Turbulencen, mikä nyt toisaalta ei maailman suurin saavutus ole. Nopeus ei ole mikään rumpalin mitta, "tuplia ihan kyrpänä" -tyypit löytyvät todennäköisemmin jostain muusta musiikkityylistä. Mike Portnoyn pahin vika soittajana on minusta se, että hän yksinkertaisesti soittaa liikaa, kun hyvällä maulla soitettu vähempikin riittäisi. Portnoy kykenee halutessaan soittamaan myös hieman vähemmän, mikä on kuultavissa mm. OSIn levytyksillä, mutta ehkä itsehillintää ei ole haluttu Dream Theaterin instrumenttimasturboinnin sekaan. Rumpalin vaihtuminen ei kyllä kovin paljon A Dramatic Turn Of Eventsillä kuulu rummuissa, vaan enemmänkin siinä että Portnoy oli vetämässä bändiä aggressiivisempaan suuntaan, mikä kuului useammalla levyllä lisääntyneinä thrash-vaikutteina ja aggressiivisempana lauluna. Tämä on hävinnyt, eli uusi levy on nyt sitten monessakin suhteessa paluu "klassiseen" suuntaan, jopa niin pitkälle että monessa biisissä on kuultavissa melko suora Images And Words -reseptien käyttäminen.
Levyn CD+DVD -version bonus-DVD:llähän on sitten se noin tunnin mittainen rumpalinhakudokumentti (vai nykymuodin mukaisesti tositeevee, Haluatko progerumpaliksi?), joka löytyy kokonaisuudessaan YouTubestakin, ja josta saa makua myös muistakin pestiin yrittäneistä kokelaista: osa 1, osa 2, osa 3. Palkattu Mangini ei muuten ollut soitannollisesti suosikkini näytetyistä ehdokkaista, mutta todennäköisesti persoonaltaan sopivin.
Seuraava levyhankinta lienee Arch/Matheos - Sympathethic Resonance, joka irtoaa myös uunituoreelle levylle kohtuulliseen 11.49 euron hintaan. Kyseessähän on eräänlainen what if -levy, Fates Warningin alkuperäinen laulaja, taustabändinään Fates Warningin nykyinen kokoonpano. Koska John Archin vuoden 2003 paluu-EP A Twist Of Fate viidentoista vuoden tauon jälkeen oli niin loistava odotan levyltä paljon ja kestäviä arvoja, varsinkin kun silloin 2003 heti perään luvatun täysipitkän levyn tekemiseen meni peräti tämä kahdeksan vuotta. Kiireinen syksy progemetelirintamalla.
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Joo, ei rumpalin mitta tosiaankaan ole ainoastaan pelkkä nopeus. En ole kuullut muuta Maginin soittoa, kun tämän yhden levyn verran, ja nähnyt
ukon siinä DVD:llä, joten vaikea vetää mitään johtopäätöksiä uuden levyn perusteella, kumpi on parempi, Portnoy vai Maginini. Pitäis tutustua ehkä myös Magininin aiempiin tekemisiin, jotta sais vähän laajennettua käsitystä. Joka tapauksessa isoihin saappaisiin mies astui.
No, sitten uuteen levyyn. 9 raitaa uutta Dream Theaterin musaa. Levy on mielestäni kokonaisuutena täyden kympin tai ainakin ysi puolikkaan arvoinen
asteikoilla 0-10. Kuuntelin levyn kerran läpi kokonaisuudessaan, ja illalla vielä ennen nukkumaanmenoa toistamiseen raidat sekaisessa järjestyksessä.
Levyltä ei kuulunut tosiaan paljoa raskaita osuuksia, jossa kitara etualalla sahataan riffiä. DT on omillaan pitkissä monirakenteisissa biiseissä, jossa
on soittoa, progeilua.
Levyn hitaammat biisit, balladi-osasto, on myöskin mielestäni ihan onnistunutta antia. Täytyyhän levyllä olla myös radio-ystävällisempää materiaalia.
Levyn kesto on kiitettävä, ja mielestäni kokonaisuus on ostamisen arvoinen.
Joo, ei rumpalin mitta tosiaankaan ole ainoastaan pelkkä nopeus. En ole kuullut muuta Maginin soittoa, kun tämän yhden levyn verran, ja nähnyt
ukon siinä DVD:llä, joten vaikea vetää mitään johtopäätöksiä uuden levyn perusteella, kumpi on parempi, Portnoy vai Maginini. Pitäis tutustua ehkä myös Magininin aiempiin tekemisiin, jotta sais vähän laajennettua käsitystä. Joka tapauksessa isoihin saappaisiin mies astui.
No, sitten uuteen levyyn. 9 raitaa uutta Dream Theaterin musaa. Levy on mielestäni kokonaisuutena täyden kympin tai ainakin ysi puolikkaan arvoinen
asteikoilla 0-10. Kuuntelin levyn kerran läpi kokonaisuudessaan, ja illalla vielä ennen nukkumaanmenoa toistamiseen raidat sekaisessa järjestyksessä.
Levyltä ei kuulunut tosiaan paljoa raskaita osuuksia, jossa kitara etualalla sahataan riffiä. DT on omillaan pitkissä monirakenteisissa biiseissä, jossa
on soittoa, progeilua.
Levyn hitaammat biisit, balladi-osasto, on myöskin mielestäni ihan onnistunutta antia. Täytyyhän levyllä olla myös radio-ystävällisempää materiaalia.
Levyn kesto on kiitettävä, ja mielestäni kokonaisuus on ostamisen arvoinen.
Trollbutcher
New Member
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
No eipä näytä lätyllä olevan ees paha hinta, 10 puntaa. Kaippa tuo pitää laittaa tilaukseen.
Peaceville
No eipä näytä lätyllä olevan ees paha hinta, 10 puntaa. Kaippa tuo pitää laittaa tilaukseen.
Peaceville
milesizdead
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Tom Waits - Romeo Is Bleeding LP
My Bloody Valentine - Loveless LP
dEUS - Keep You Close LP
Laidasta laitaan...
Tom Waits - Romeo Is Bleeding LP
My Bloody Valentine - Loveless LP
dEUS - Keep You Close LP
Laidasta laitaan...
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Lost Not Forgotten ei ole edes melko suora, vaan koko biisin rakenne on melkein yksi yhteen Glass Moonin kanssa. Noista ilmiselvistä viittauksista huolimatta paras levy sitten 6 Degreesin, yksi päällimmäinen syy nimenomaan tuo vähentynyt Metallica-riffien kierrätys ja Portnoyn örinöiden poistuminen. Bridges in The Sky on mulle eka nappiosumabiisi bändiltä sitten Solitary Shellin.
Kannattaa muuten kuunnella ne LaBrien soololevyt, joilla Mangini soittaa. Kakkoslevy päihittää melkolailla kaikki uudemmat pääbändin levyt.
Tilattu lähiaikoina myös
Mastodon - The Hunter (spesialhypersuper-edition)
Opeth - Heritage
Machine Head - Unto The Locust
Se on Mangini
Lost Not Forgotten ei ole edes melko suora, vaan koko biisin rakenne on melkein yksi yhteen Glass Moonin kanssa. Noista ilmiselvistä viittauksista huolimatta paras levy sitten 6 Degreesin, yksi päällimmäinen syy nimenomaan tuo vähentynyt Metallica-riffien kierrätys ja Portnoyn örinöiden poistuminen. Bridges in The Sky on mulle eka nappiosumabiisi bändiltä sitten Solitary Shellin.
Kannattaa muuten kuunnella ne LaBrien soololevyt, joilla Mangini soittaa. Kakkoslevy päihittää melkolailla kaikki uudemmat pääbändin levyt.
Tilattu lähiaikoina myös
Mastodon - The Hunter (spesialhypersuper-edition)
Opeth - Heritage
Machine Head - Unto The Locust
Se on Mangini
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Ihan hyvin tuo Dream Theaterin tuoreinkin on lähtenyt pyörimään. Ehkä kuulun lievään vähemmistöön, mutta itse ainakin pidin Black Clouds & Silver Linings -levystä todella paljon, ehkä Shattered Fortress -biisiä lukuunottamatta. Eikä sekään huono ollut, ainoastaan levyn huonoin. Tuoreimmalla etenkin tuo ylläkin mainittu Lost Not Forgotten -biisi uppoaa todella lujaa.
Mutta jottei kokonaan aiheen ohi menisi, niin eiliseltä Omnium Gatherumin (plus Medeia sekä Devian Tactics) Tampereen keikalta lähti kympin seteliä vastaan
Omnium Gatherum - Stuck Here On Snakes Way
Enpä ole vielä ehtinyt kuunnella, mutta ehtiihän tuota. Bändin katalogista puuttuu vielä Years In Waste -kokopitkä, eli bändin toinen. Josko jossakin kävelisi vastaan, niin voisi vaikka napatakin.
Ihan hyvin tuo Dream Theaterin tuoreinkin on lähtenyt pyörimään. Ehkä kuulun lievään vähemmistöön, mutta itse ainakin pidin Black Clouds & Silver Linings -levystä todella paljon, ehkä Shattered Fortress -biisiä lukuunottamatta. Eikä sekään huono ollut, ainoastaan levyn huonoin. Tuoreimmalla etenkin tuo ylläkin mainittu Lost Not Forgotten -biisi uppoaa todella lujaa.
Mutta jottei kokonaan aiheen ohi menisi, niin eiliseltä Omnium Gatherumin (plus Medeia sekä Devian Tactics) Tampereen keikalta lähti kympin seteliä vastaan
Omnium Gatherum - Stuck Here On Snakes Way
Enpä ole vielä ehtinyt kuunnella, mutta ehtiihän tuota. Bändin katalogista puuttuu vielä Years In Waste -kokopitkä, eli bändin toinen. Josko jossakin kävelisi vastaan, niin voisi vaikka napatakin.
P
Poistettu jäsen 15777
Guest
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Klamydia - Loputon luokkaretki
Vihdoin on Klamydian uusin levy Loputon luokkaretki ollut viime päivinä soitossa. Kyllä on mahtavaa settiä - Klamydia ei ole onneksi kaupalliseksi mennyt!
Vaikka ei näissä uusimmissa ole sitä sanomaa mikä oli ensimmäisissä levyissä.
Klamydia - Loputon luokkaretki
Vihdoin on Klamydian uusin levy Loputon luokkaretki ollut viime päivinä soitossa. Kyllä on mahtavaa settiä - Klamydia ei ole onneksi kaupalliseksi mennyt!
Vaikka ei näissä uusimmissa ole sitä sanomaa mikä oli ensimmäisissä levyissä.
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
CDON.com:sta lähti
Tiamat - Wildhoney 8,99€
sekä Play.com:sta vielä
Anathema - We're Here Because We're Here ~12€
In Flames - Sounds Of A Playgroun Fading ~10€
Anatheman ja Tiamatin nimiin tuli törmätty surffatessa, ja vertailukohdat kiinnostivat sokko-ostoksen arvoisesti. In Flamesia tulee mentyä katsomaan marraskuussa Helsingin (paremman lätkäjoukkueen) jäähalliin, joten pitäähän tuoreimpaan tutustua.
EDIT:
Lisättäköön tähän viimeiseen nyt vielä, että X:stä ennakkotilaukseen
Black Sun Aeon - Blacklight Deliverance
CDON.com:sta lähti
Tiamat - Wildhoney 8,99€
sekä Play.com:sta vielä
Anathema - We're Here Because We're Here ~12€
In Flames - Sounds Of A Playgroun Fading ~10€
Anatheman ja Tiamatin nimiin tuli törmätty surffatessa, ja vertailukohdat kiinnostivat sokko-ostoksen arvoisesti. In Flamesia tulee mentyä katsomaan marraskuussa Helsingin (paremman lätkäjoukkueen) jäähalliin, joten pitäähän tuoreimpaan tutustua.
EDIT:
Lisättäköön tähän viimeiseen nyt vielä, että X:stä ennakkotilaukseen
Black Sun Aeon - Blacklight Deliverance
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Vaikka niin moni hankkiutuu parhaansa mukaan muovilevyistä eroon minä hankin niitä vielä hyllyn koristeeksi. Tässä kolisi postiluukussa sitten vihdoinkin ihan CD-muodossa muutamia aiemmin mm. Spotifysta kuunneltuja levyjä, joista pari on tässä ketjussa aiemminkin mainittu.
Arch/Matheos - Sympathetic Resonance
Dream Theater - A Dramatic Turn Of Events (bonus-DVD:llä dokumentti rumpalihausta)
Pain Of Salvation - Road Salt Two (special edition kahdella bonuskappaleella)
Symphony X - Iconoclast (täysipitkä 2CD-versio)
Dream Theaterista on varmaan jo puhuttu riittävästi, vähintään paras levy sitten Six Degreesin. Arch/Matheos on aika lailla sitä mitä odotti ja toivoi kun sitä uutta Fates Warningiakaan ei ole seitsemään vuoteen kuulunut, loogista jatkumoa A Twist Of Fatelle, ja melkoisen haastavana levynä todennäköisesti myös kestää kuuntelua. John Archin ääni on säästynyt paljon paremmin kuin monien muiden ikäistensä laulajien, kun on 15 vuotta vähemmän kiertämistä alla. Suorastaan raastavan persoonallinen ääni sekä hyvin ainutlaatuisen kiero melodiataju ovat edelleen tallella. Eräänä kiinnostavana seikkana uutena FW-rumpalinakin toimiva Bobby Jarzombek hoitaa tonttinsa erinomaisesti.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi joitakin tuplalevyjä on lähdetty lyhentelemään että ne saataisiin mahtumaan yhdelle CD:lle. Iconoclastistakin on olemassa levy-yhtiön vaatimuksesta yhden CD:n versio väärällä biisijärjestyksellä. Yksi surullisimmista tällaisista tapauksista lienee Savatagen Streets, jonka master-nauhat levy-yhtiö onnistui hävittämään, joten siitä ei koskaan kuulla alkuperäistä täysipitkää tuplalevyversiota. Usein valitan monien erityisesti tuplalevyjen olevan ylipitkiä ja tiivistyksen tarpeessa, mutta mieluummin otan sellaisen kuin hukatut äänitykset. Mitä Symphony X:ään tulee, muutaman viimeisimmän levyn aikana ovat kulkeneet enemmän aggressiivisempaan suuntaan, mistä en niin paljon pidä. Iconoclastin suosikkipalakseni onkin tähän mennessä noussut When All Is Lost, joka niin hyvässä kuin pahassakin muistuttaa siitä paljon melodiavetoisemmasta linjasta mitä yhtye harrasti 10-15 vuotta sitten.
Road Salt Two jatkaa siitä mihin edeltäjänsä jäi. Road Salt One oli Mikael Åkerfeldtin suosikkilevy viime vuodelta, joten hän kutsui Pain Of Salvationin lämmittelijäksi tulevalle Opethin Euroopan-kiertueelle. Ja varsin hyvä parivaljakko varmasti ovatkin, molemmat yhtyeet kun ovat nykyisellään kovasti mieltyneet 70-luvun pörisevän tunkkaiseen tunnelmaan ja soundimaailmaan.
Vaikka niin moni hankkiutuu parhaansa mukaan muovilevyistä eroon minä hankin niitä vielä hyllyn koristeeksi. Tässä kolisi postiluukussa sitten vihdoinkin ihan CD-muodossa muutamia aiemmin mm. Spotifysta kuunneltuja levyjä, joista pari on tässä ketjussa aiemminkin mainittu.
Arch/Matheos - Sympathetic Resonance
Dream Theater - A Dramatic Turn Of Events (bonus-DVD:llä dokumentti rumpalihausta)
Pain Of Salvation - Road Salt Two (special edition kahdella bonuskappaleella)
Symphony X - Iconoclast (täysipitkä 2CD-versio)
Dream Theaterista on varmaan jo puhuttu riittävästi, vähintään paras levy sitten Six Degreesin. Arch/Matheos on aika lailla sitä mitä odotti ja toivoi kun sitä uutta Fates Warningiakaan ei ole seitsemään vuoteen kuulunut, loogista jatkumoa A Twist Of Fatelle, ja melkoisen haastavana levynä todennäköisesti myös kestää kuuntelua. John Archin ääni on säästynyt paljon paremmin kuin monien muiden ikäistensä laulajien, kun on 15 vuotta vähemmän kiertämistä alla. Suorastaan raastavan persoonallinen ääni sekä hyvin ainutlaatuisen kiero melodiataju ovat edelleen tallella. Eräänä kiinnostavana seikkana uutena FW-rumpalinakin toimiva Bobby Jarzombek hoitaa tonttinsa erinomaisesti.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi joitakin tuplalevyjä on lähdetty lyhentelemään että ne saataisiin mahtumaan yhdelle CD:lle. Iconoclastistakin on olemassa levy-yhtiön vaatimuksesta yhden CD:n versio väärällä biisijärjestyksellä. Yksi surullisimmista tällaisista tapauksista lienee Savatagen Streets, jonka master-nauhat levy-yhtiö onnistui hävittämään, joten siitä ei koskaan kuulla alkuperäistä täysipitkää tuplalevyversiota. Usein valitan monien erityisesti tuplalevyjen olevan ylipitkiä ja tiivistyksen tarpeessa, mutta mieluummin otan sellaisen kuin hukatut äänitykset. Mitä Symphony X:ään tulee, muutaman viimeisimmän levyn aikana ovat kulkeneet enemmän aggressiivisempaan suuntaan, mistä en niin paljon pidä. Iconoclastin suosikkipalakseni onkin tähän mennessä noussut When All Is Lost, joka niin hyvässä kuin pahassakin muistuttaa siitä paljon melodiavetoisemmasta linjasta mitä yhtye harrasti 10-15 vuotta sitten.
Road Salt Two jatkaa siitä mihin edeltäjänsä jäi. Road Salt One oli Mikael Åkerfeldtin suosikkilevy viime vuodelta, joten hän kutsui Pain Of Salvationin lämmittelijäksi tulevalle Opethin Euroopan-kiertueelle. Ja varsin hyvä parivaljakko varmasti ovatkin, molemmat yhtyeet kun ovat nykyisellään kovasti mieltyneet 70-luvun pörisevän tunkkaiseen tunnelmaan ja soundimaailmaan.
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Nightwish - Lokikirja
Eli kokoelma, joka sisältää Nightwishin kaikki albumit. Muutaman albumin omistin jo ennestään mutta, kun Nightwish on minulle bandi numero yksi, niin pitihän se kokoelma täydentää. Ja syksymmällä saadaan vihdoin ja viimein uutta Nightwishia.
Nightwish - Lokikirja
Eli kokoelma, joka sisältää Nightwishin kaikki albumit. Muutaman albumin omistin jo ennestään mutta, kun Nightwish on minulle bandi numero yksi, niin pitihän se kokoelma täydentää. Ja syksymmällä saadaan vihdoin ja viimein uutta Nightwishia.
Vastaus: Viimeisimmät levyhankintasi
Se on lopun alkua tai alun loppua tuo. Nightwish oli itsellenikin alkuaikoina yksi tärkeimmistä bändeistä, jonka levyistä etenkin Century Childille tulee vieläkin usein palattua. Harmi vain, että viimeinen DPP oli hyvän Poet and the Pendulum biisin jälkeen loppuun asti täydellinen floppi, jolta valitut livebiisit toimivat vieläkin huonommin livenä kuin levyllä. Kyllähän tuo levy tulee vielä hankittua heti julkaisussa, mutta pieni pelko on persiissä. Toivottavasti alamäki kääntyisi takaisin muutoin niin upean katalogin tasolle, ja Holopaiselta lähtisi vielä hienoja biisejä kynästä. Noh, saa nähdä. Toistaiseksi armon vuonna 2011 ei yksikään bändi ole vielä pettänyt odotuksia, vaan oikeastaan jokainen on jopa tehnyt uransa parhaansa, eli sinänsä tsäänssit on aika hyvät.
Eiköhän tuo joka tapauksessa jää bändin viimeiseksi levytykseksi. Vaikea nähdä tapaa jolla leffa+levy -kombinaatiota voitaisiin enää parantaa. Tietysti jos hyvää tavaraa pukkaa, niin ei olisi mitään jatkoakaan vastaan. Hyvälle musiikille on aina tilausta.
Se on lopun alkua tai alun loppua tuo. Nightwish oli itsellenikin alkuaikoina yksi tärkeimmistä bändeistä, jonka levyistä etenkin Century Childille tulee vieläkin usein palattua. Harmi vain, että viimeinen DPP oli hyvän Poet and the Pendulum biisin jälkeen loppuun asti täydellinen floppi, jolta valitut livebiisit toimivat vieläkin huonommin livenä kuin levyllä. Kyllähän tuo levy tulee vielä hankittua heti julkaisussa, mutta pieni pelko on persiissä. Toivottavasti alamäki kääntyisi takaisin muutoin niin upean katalogin tasolle, ja Holopaiselta lähtisi vielä hienoja biisejä kynästä. Noh, saa nähdä. Toistaiseksi armon vuonna 2011 ei yksikään bändi ole vielä pettänyt odotuksia, vaan oikeastaan jokainen on jopa tehnyt uransa parhaansa, eli sinänsä tsäänssit on aika hyvät.
Eiköhän tuo joka tapauksessa jää bändin viimeiseksi levytykseksi. Vaikea nähdä tapaa jolla leffa+levy -kombinaatiota voitaisiin enää parantaa. Tietysti jos hyvää tavaraa pukkaa, niin ei olisi mitään jatkoakaan vastaan. Hyvälle musiikille on aina tilausta.