Mulla on jonkunlainen viha/rakkaus-suhde Xenobladeja kohtaan. Ostin ensimmäisen osan Switchille kun se tuli. Ihan vain sen takia, kun kaikki sitä niin kehuivat. Jotain 20 tuntia pelasin, kunnes totesin ettei pysty. Se taistelusysteemi oli vain niin kamala. Aina välillä kyllä tekee mieli pelata sitä, mutta ei. Kakkosesta olen lukenut vähän ristiriitaisia mietteitä. Kai sekin pitäisi hankkia. Kunhan joskus saisi tuon ykkösen pelattua.
Tämä kolmonen näytti ihan hyvältä. Toivon todella, että tässä olisi paljon parempi taistelusysteemi.
Ota se kakkososa haltuun, se on ihan timanttia tarinan ja taistelusysteemin osalta, alusta loppuun saakka, eikä DLC:ssä ole myöskään valittamisen sijaa. Siinä taistelusysteemissä riittää opittavaa, perusmätkinnälläkin pärjää, mutta sitten kun saat salmiakkikuviot haltuun, niin taistelu muuttuu valssiksi ja voit helposti kaataa 100 levelisiä mörköjä ongelmitta.
Ykkösessä on kämänen taistelusysteemi, joka on vaan väsynyt nykypäivän mittapuulla, vaikka tarina onkin hyvä.
MUTTA
HOLY MACARONI, veikkasin toisessa topicissa heinäkuuta, parilla kuukaudella heitti, mutta en valita! Mielestäni aliarvostetuin Nintendon pelisarja, jota jostain syystä harvoin näkee Switchin parhaita pelejä listatessa, mutta itelle ehdottomasti Nintendon ylivoimaisesti parasta ja kovinta antia. Ehkä jopa kovempi julkaisu itselle kuin Horizon.
Ainut toive pelin suhteen on, että pelattavalle jengille olisi äänitetty enemmän kuin viisi vuorosanaa. Tekisi aika ajoin mieli aloittaa XC2 alusta, mutta sitten kun asiaa edes harkitsee niin seuraavina öinä näkee painajaisia Rexin loputtomista kahden vuorosanan toisteluista ja herää kylmänhikisenä keskeltä painajaista
