Vastaus: Yksinoikeuspelien kuningas?
Kummaltakin löytyy kilpa-ajelua ja FPS:sää yleensä kohtalaisen laadukkaina paketteina, mitä nyt Halolla on jonkunlainen etumatka Killzoneen nähden. Avoimen maailman osalta kilpaillaan Infamousin ja Crackdownin välillä, joista kummatkaan eivät mitään omia suuria suosikkejani ole, mutta aika puolueellinen saisi olla, jotta tästä parista pystyisi valitsemaan voittajaksi Microsoftin. Remedyn Microsoftilta ja Quantic Dreamin Sonylta voisi myös heittää paremman puutteessa jonkinlaiseksi löyhäksi pariksi vaikka tarinavetoisuuden ja synkkyyden puolesta. Edellä mainittujen paras yksinoikeusjulkaisu on PS3:n Heavy Rain, mutta ei Alan Wakenkään hävetä tarvitse. Gears of Warit puolestaan eivät ole erityisemmin minulle maistuneet, mutta ihan toimivaa suojasta ammuskeluahan se sinänsä on tunnelmaan sopivan tummalla ulkoasulla. PlayStationin Unchartedit sen sijaan ovat kauniisti sanottuna erittäin yliarvostettua paskaa. Ympäristöt näyttävät parhaimmillaan huikeilta, mutta pelattavuus, pelimekaniikan tietyt osat, tarina, hahmot ja dialogi ovat joko keskinkertaisia tai yksinkertaisesti huonoja. Liiketunnistuspuolella kummallekin alustalle on tietysti omat tekeleensä, ja ehkä näistä se yleisesti toimivimmaksi todettu on Xboxin yksinoikeussarja Dance Central.
Crackdownin ja inFamousin vertailussa eniten vaakakuppia Crackdownin puolelle kääntää moninpeli, vaikka toki Crackdown 2 oli melkoinen pettymys, enkä ole inFamousin jatko-osiin koskenut. Räiskintäosastolla Killzone toki kyhättiin kasaan eräänlaisena Halon-tappajana, mutta Xbox 360:lla ja PlayStation 3:lla taisteluparit menivät mielestäni enemmän Resistance ja Halo sekä Gears of War ja Killzone. Toisaalta, kuten tuossa annat ymmärtääkin, on Uncharted sekin suojautumiseen pohjautuva räiskintäpeli, joten sekin voidaan nähdä Gears of Warin kilpakumppanina, vaikka varsin erilaisella ulosannilla ratsastavatkin. Varsinaisen ampumisen ja taistelemisen puolesta pidin enemmän Gearsista, mutta kaikki muu onkin sitten Unchartedissa tehty paremmin.
Resistanceen en koskaan päässyt erityisesti sisälle, tosin en minä sitä koskaan väkisellä yrittänytkään. Pelasin ensimmäisestä osasta viitisen kenttää alusta, enkä pidemmälle jaksanut. Kakkosen moninpelistä kuulin paljon hyvää, eikä se beetan perusteella lainkaan huonolta vaikuttanutkaan, mutta tuolloin kaikki imu moninpeleihin (siis peliseura) oli Xboxin puolella, joten eipä tuolle tullut sitten uhrattua ajatusta. Yleisesti ottaen Resistance tuntuu kuitenkin huomattavasti heikommalta tuotteelta kuin Ratchet & Clank. Liekö sitten syynä vain kova kilpailu lajityypin sisällä.
Killzonen kakkososasta pidin, kolmoseen petyin ja Shadow Fallin kampanjaa olen hivuttautunut vähitellen eteenpäin, mutta tarinallinen yritys tuntuu kovin vastenmieliseltä, vaikka peli ja ympäristöt näyttäviä ovatkin. Halon kohdalla tuotantoarvot ja kampanja ovat edelleen kohdallaan, joskin hieman erilaisena kokemuksena kuin Bungien aikoina, mutta kokonaisuuden kannalta monet uudet tuulet ovat tuntuneet harha-askelilta, eikä vähiten tuo nelosessa nähty Spartan Ops. Vitosen kohdalla suurin mielenkiinto kohdistuu moninpeliin, ja kuinka siitä saataisiin aikaisempien Halojen kaltainen selkeä mutta monipuolinen kokemus.
Tämän täysin pointittoman avautumisen päätteeksi voisi kai sanoa, kummankin konsolin omistajat ovat varmasti päässeet viihtymään näissä mainituissa lajityypeissä. Henkilökohtaiset preferenssit pitkälti määrittelevät, mitkä peleistä iskevät eniten, mutta periaatteessa kaikista voisi nauttia tavalla tai toisella. Ehkä yksinoikeuksista pitäisikin yrittää löytää sellaisia pelejä, joille ei oikein vastinetta ole kilpailijan alustalla, kuten esimerkiksi Thatgamecompanyn taiteellisemmat tuotokset tai Dance Central. Tässä tapauksessa Nintendo olisi sekä heikoilla että vahvolla, riippuen omista mieltymyksistä: toimintapainotteisella puolella on vähän tyhjää, mutta firman kotikentällä tarjonta taitaakin sitten olla ylivertaista.
