Ehkä tämä ei ole paras ketju, mutta kun
@J.Sunderland niin minäkin
Meni siis tämä esiosa Eiyuden Chronicle: Rising läpi.
Arvostelun tapainen:
Eiyuden Chronicle: Rising on 2D toimintaroolipeli, mutta se on samalla esiosa Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes japanilaiselle roolipelille. Lajityyppi vaihtuu pelien välillä, mutta samoja hahmoja tullaan näkemään molemmissa. Tykkään tällaisesta lähestymistavasta. Annetaan maistiainen lyhyemmän ja ehkä samalla helpommin lähestyttävän pelin muodossa ennen kuin todellinen eepos julkaistaan. Useampi hahmo jäi mieleen, joten toivon että olo on hitusen kotoisampi, kun hyppään Hundred Heroesin pariin sitten joskus ensi vuonna.
Tarinan keskiössä on CJ-niminen tyttö, joka on perinteisen aikuistumisrituaalin mukaisesti lähtenyt etsimään mahtavaa aarretta. Matkallaan hän törmää maanjäristyksen runtelemaan kylään, eikä voi jättää kyläläisiä pulaan. Tästä alkaa pitkä uurastus kylän uudelleen rakentamiseksi. CJ:n mukaan liittyy kaksi hahmoa omine kykyineen ja tälle kolmikolla sitten putsataan luolastoja ja metsiä niin kylän rakennusta auttavien resurssien toivossa kuin myös päätarinaa edeten. Samalla kolmikko päivittelee aseita ja kykyjään, kun kylään aukeaa uusia liikkeitä.
Pelaamisen kierto on koukuttava. Ensin teet päätehtävän, jonka jälkeen aukeaa joukko sivutehtäviä, joilla kylä kasvaa ja päivittyy paremmaksi. Tämän jälkeen voit päivittää kylässä omia varusteita ja kykyjä. Sitten taas päätehtävän kimppuun ja sama homma toistuu. Tähän liittyen pelin isoin miinus tulee siitä, kuinka sivutehtävät ja jopa päätehtävät pakottavat koluamaan samoja metsiä ja kaivoksia kerta toisensa jälkeen. Tämä ei häirinnyt itseäni niin paljon kuin pelin ensimmäisten tuntien jälkeen kuvittelin ja kauhistelin, mutta on helppo nähdä kuinka tämä voi jollekin olla isompi harmistus.
Taistelu on sopivan yksinkertaista mutta hauskaa. Jokaisella hahmolla on oma lyöntinappinsa, joten hahmoja voi vaihtaa kesken lyöntisarjan painamalla halutun hahmon lyöntinappia. Näillä lyöntien ketjutuksilla saa tehtyä enemmän vahinkoa kuin vain yhden hahmon lyöntisarjoilla. Hahmot myös oppivat uusia kykyjä, kuten tuplahypyn, jotta aikaisemmin saavuttamattomissa oleviin paikkoihin pääsee. Tämän lisäksi kentissä on tiettyyn elementtiin (tuli, maa, jää, sähkö) sidottuja kiviä esteenä, joiden rikkomiseen vaaditaan saman elementin Rune. Tällä tavoin samat usein kolutut kentät saavat pientä lisäpuhtia.
Läpipeluu kesti 15 tuntia. Jos olisin jättänyt sivutehtävien tekemisen vähän vähemmällä, niin tuosta olisi voinut helposti rypistää useamman tunnin pois. Pelin pituus tuntui sopivalta, vaikka toistoa olikin. Kokoajan kuitenkin tuntui, että peli eteni joko kylän tai omien hahmojen päivityksen merkeissä. Päätarina jäi loppujen lopuksi hieman pliisuksi. Matkalle mahtui muutama kohtuu onnistunut pomovastus, mutta CJ:n aarteenmetsästys jäi valitettavan pahasti taka-alalle kylän rakentamisen tieltä.
Yksittäisenä pelinä Eiyuden Chronicle: Rising on sellainen kelpo 2D toimintaroolipeli. Ei mitään ihmeellistä, mutta itselle maistui samojen paikkojen toistosta huolimatta. Kun mukaan lasketaan Eiyuden Chronicle: Hundred Heroes, niin pelin arvo nousee ainakin omissa kirjoissa. Se on edelleen kelpo 2D toimintaroolipeli, mutta nyt se myös esitteli minulle hahmoja, joiden edesottamuksia pääsen seuraamaan aika pian uudelleen. Se myös antoi pieniä tiedonmurusia kylän ulkopuolisesta maailmasta. Siellä on valtataistelua ja politikointia, jolta tämä pieni kylänpahanen on suurimmalta osin säästynyt. Jopa lopputekstien jälkeen saatiin lyhyt keskustelu kahden hahmon välillä, joka selvästi viittaa tulevaan peliin.