Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

Tuli nyt viimein pelattua tuo Dishonored joka on roikkunut tuolla kokoelmassa jo muutaman vuoden. Taas kerran sain todeta että hiippailupelit ei ole mun juttu sitten yhtään. Pelissähän ei ole sinänsä mitään vikaa, päinvastoin se on erittäin hyvä hiippailupeli mutta mä en vain yksinkertaisesti
jaksa sitä katolla kyykistelyä ja oikean hetken odottamista. Mulle riittää ihan hyvin jos pelissä on yksi hiippailuun keskittyvä kenttä mutta kokonaisen pelin mittaan venytetty kyykistely muuttuu nopeasti tylsäksi. Peli on teknisesti pätevä, sen maailma on kiehtova ja graafinen tyyli oli mukavan erilaista/erikoista. Hyvä peli siis mutta ei mulle.
 
kriswel sanoi:
Mulle riittää ihan hyvin jos pelissä on yksi hiippailuun keskittyvä kenttä mutta kokonaisen pelin mittaan venytetty kyykistely muuttuu nopeasti tylsäksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mielipideasioita, kuten tapana aina todeta, mutta kyllä sanoisin että varmasti moni on samaa mieltä ettei hiippailua tarvitse iskeä edes yhden kentän vertaa peleihin, jotka keskittyvät ihan muuhun. Vähän samoin kun en haluaisi Dishonorediin kenttien väliin vaikka räiskintää tai Kart-ajelua.

Zeldoissakin tuntuu olevan aina vähintään yksi pakotettu hiippailukohta, joissa ei ole oikeasti mitään järkeä. Hiippailu on toteutettu niin paljon paremmin siihen keskittyvissä peleissä että parempi pysyä jokaisen suutarin lestissään.

Toki en pane pahakseni jos stealth on osa mekaanikoita, kuten usein trendinä on. Viimeksi yllätyin kuinka loistava Sniper Elite 5 on pelattuna Hitman-tyyliin. Eihän peli edes ole mikään tarkka-ammunta vaan hiippailupeli! :D Suurin osa vihuista hoidellaan lähietäisyydeltä ja ilman mitään aseita.

Toisaalta stealth-hommat tai ylipäänsä vihollisten tarkkaavaisuuskyky, eli se, että eivät näe taaksensa, on aika perusjuttuja peleissä, jonka vuoksi hiippailu usein on ihan varteenotettava vaihtoehto. Elden Ring oli minulle osittain myös stealthiä, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Mutta nyt kun tässä ollaan, niin se Sniper Elite 5.

Olihan muuten ihan hiton hyvä peli. Pelisarja on muutenkin parantunut osa osalta mutta tämä uusin, varsinkin cooppina, oli todella mukavaa viihdettä. Tarkka-ammuntana en sitä pidä vaan pelattiin täysin stealth-pelinä. Miksi kukaan ei kertonut minulle että näin peliä pitääkin lähestyä eikä edes yrittää sniputella kaikkia? Ihan eri kokemus.

Cooppailun jälkeen pelasin vielä authenticilla (achievementtien vuoksi) pelin pikaisesti läpi ja peli tuntui siinä kohtaa vielä aiempaakin paremmalta.

Täytyy jopa palata aiempien osien pariin, sillä ainakin nelonen on pelaamatta. Jos yhtään tarjoaa tätä samaa niin nautintoa on hiippailu-ukkelille tiedossa :) Samoin täytynee ehkä harkita josko palaisi myös kolmosen tai jopa kakkosen pariin tarkistamaan että olenko hitto vie pelannut peliä ihan väärin. Vai onko kyse vain siitä että pelisarja on petrannut niin hitosti ajan kuluessa, mikä on kyllä veikkaukseni tässä kohtaa.
 
Viimeksi muokattu:
shamaniac sanoi:
Mielipideasioita, kuten tapana aina todeta, mutta kyllä sanoisin että varmasti moni on samaa mieltä ettei hiippailua tarvitse iskeä edes yhden kentän vertaa peleihin, jotka keskittyvät ihan muuhun. Vähän samoin kun en haluaisi Dishonorediin kenttien väliin vaikka räiskintää tai Kart-ajelua.

Zeldoissakin tuntuu olevan aina vähintään yksi pakotettu hiippailukohta, joissa ei ole oikeasti mitään järkeä. Hiippailu on toteutettu niin paljon paremmin siihen keskittyvissä peleissä että parempi pysyä jokaisen suutarin lestissään.

Toki en pane pahakseni jos stealth on osa mekaanikoita, kuten usein trendinä on. Viimeksi yllätyin kuinka loistava Sniper Elite 5 on pelattuna Hitman-tyyliin. Eihän peli edes ole mikään tarkka-ammunta vaan hiippailupeli! :D Suurin osa vihuista hoidellaan lähietäisyydeltä ja ilman mitään aseita.

Toisaalta stealth-hommat tai ylipäänsä vihollisten tarkkaavaisuuskyky, eli se, että eivät näe taaksensa, on aika perusjuttuja peleissä, jonka vuoksi hiippailu usein on ihan varteenotettava vaihtoehto. Elden Ring oli minulle osittain myös stealthiä, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Mutta nyt kun tässä ollaan, niin se Sniper Elite 5.

Olihan muuten ihan hiton hyvä peli. Pelisarja on muutenkin parantunut osa osalta mutta tämä uusin, varsinkin cooppina, oli todella mukavaa viihdettä. Tarkka-ammuntana en sitä pidä vaan pelattiin täysin stealth-pelinä. Miksi kukaan ei kertonut minulle että näin peliä pitääkin lähestyä eikä edes yrittää sniputella kaikkia? Ihan eri kokemus.

Cooppailun jälkeen pelasin vielä authenticilla (achievementtien vuoksi) pelin pikaisesti läpi ja peli tuntui siinä kohtaa vielä aiempaakin paremmalta.

Täytyy jopa palata aiempien osien pariin, sillä ainakin nelonen on pelaamatta. Jos yhtään tarjoaa tätä samaa niin nautintoa on hiippailu-ukkelille tiedossa :) Samoin täytynee ehkä harkita josko palaisi myös kolmosen tai jopa kakkosen pariin tarkistamaan että olenko hitto vie pelannut peliä ihan väärin. Vai onko kyse vain siitä että pelisarja on petrannut niin hitosti ajan kuluessa, mikä on kyllä veikkaukseni tässä kohtaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mielipideasioita juuri. Ehkä tuo mun leipiintyminen hiippailuun johtuu juuri niistä muiden pelien pakollisista hiipailukentistä. Sellainen yleinen kyllästyminen koko touhuun. Vähän sama kuin räiskintäpeleissä ne pakolliset sniperosuudet. Ei vaan hotsita enää. :)
Nykyäänhän pelejä markkinoidaan sillä iänikuisella monipuolisuudella jossa jokainen voi valita "omaan pelityyliin sopivan lähestymistavan".
Ja käytännössä tämä tarkoittaa täsmälleen kahta asiaa: voit mennä eteenpäin aseet laulaen tai sitten hiipiä ja tappaa viholliset salassa yksi kerrallaan.
 
Sniper Elite 4

Ehkä turhan aikaista tuomita koko teosta tai ylipäänsä tehdä tällaista omaa otsikkoaan jo nyt mutta sen verran pakko sanoa että, kyllä, olin oikeassa että Sniper Elite 5 yksinkertaisesti on parempi peli kuin aiemmat. Tai ainakin parempi kuin nelonen. Pelkkä tuntuma on ihan erilainen. Samoin kaikki pienet asiat tuntuu huonommilta nelosessa vitosen jälkeen. Isoin harmitus on se, kuinka hidasta hiippailu ja vaikkapa vihulaisten tutkiminen on. Peli tuntuu niin paljon työläämmältä mitä vitonen.

Mutta hyvä että pelisarja on kehittynyt. Kutonen voi olla jotain todella mahtavaa jos suunta on sama.

Eikä tuo nelonenkaan nyt mitenkään erityisen huono ole. Vitonen vain korotti panoksia merkittävästi ollen selkeästi parempi peli. Ellei tuo nelonen nyt jotain taikatemppua vedä hatusta ja "upgreidaa" kaikkea toimintaansa ekan kentän jälkeen paremmaksi :D Toiveissa toki on josko pelissä olisi kyky, jolla hiippailusta ja tutkimisesta saisi nopeampaa. En ole ehtinyt tutkailla onko.

Mutta nelosessa tulee tallenneltua jatkuvasti koska eteneminen on sen verran hitaampaa eikä halua tehdä hidasta kyykkimistä kovin usein uusiksi. Vitosessa saattoi tehdä paljon eri asioita ja ottaa uusiksikin pidemmän pätkän eikä se tuntunut yhtään työläältä. Vitonen siis vain on merkittävästi sulavampi pelata monellakin tapaa.

Nelonen tulee varmaan nyt aloitettuani pelattua läpi mutta mahdollista kutosta täytyy harkita jo ennakkotilattavaksi. Aiemmista onkin tullut ostettua vain V2 ja kolmosen GOTY. Molemmat jostain alelaareista. Nelonen taas löytyi PS Plussan kautta ja vitosen pelasin Game Passista.

GP muuten taas osoitti että sen kautta löydetyistä peleistä avautuu kukkaron nyörit. Kausipassia olen vitoseen miettinyt sekä sen ostamista ihan fyysisenä. Samoin tosiaan kutosen kohdalla taidan katsoa arvostelut että onko peli ok ja varmistaa että on "samaa kuin vitonen" ja heitän ostoskoriin.

Ilman Game Passia olisi vitonen tullut ostettua korkeintaan alelaarista jos sieltäkään koska nelonenkin oli jäänyt roikkumaan PS Plussan "laariin" enkä edes muistanut että se oli tullut lunastettua sinne. Mutta nyt tosiaan on ostoaikeita useammankin Sniper Elite -tuotteen kohdalla.
 
Tulipa tuota Anno 1800 peliä PS5 kokeiltua kun se oli ilmaiseksi testissä.

Mitä tästä nyt voi sanoa muuta kuin että jos tällaiset rakentelu ja kaupungin kehitys pelit on sinun alaasi niin Anno 1800 on äärimmäisen koukuttava, pelissä on paljon syvyyttä ja se on kaunis kuin mikä.

Ainoat miinukset tulee siitä että pelin tutoriaali on heikko, vaikka kampanjan aloittaa ja valitsee enemmän opastusta niin ei se kerro oikeen mitään. Meni varmaan 5 min ennenkuun tajusin miten ne tavarat nostetaan sieltä vedestä siinä heti ekassa tehtävässä. Oli myös hauska miten kampanjassa on ihan tarina ja cutscenejä, toki sandbox tila löytyy myös.

Toinen miinus on 30 FPS. Mutta sanon sen verran että jos on joku peligenre missä ei 30 fps niin paljon haittaa, on se nämä kaupungin rakentelu pelit, on niin hidastempoisia ja kuvakulma on usein niin korkealla ettei se haittaa.

Mutta jos on haluja opetella peliä niin suosittelen ehdottomasti. Itse odottelen alekoreja mutta vaikeaa oli saada pelistä itseään irti vaikka piti vain kokeilla hetki.
 
HideoMiyamoto sanoi:
Tulipa tuota Anno 1800 peliä PS5 kokeiltua kun se oli ilmaiseksi testissä.

Mitä tästä nyt voi sanoa muuta kuin että jos tällaiset rakentelu ja kaupungin kehitys pelit on sinun alaasi niin Anno 1800 on äärimmäisen koukuttava, pelissä on paljon syvyyttä ja se on kaunis kuin mikä.

Ainoat miinukset tulee siitä että pelin tutoriaali on heikko, vaikka kampanjan aloittaa ja valitsee enemmän opastusta niin ei se kerro oikeen mitään. Meni varmaan 5 min ennenkuun tajusin miten ne tavarat nostetaan sieltä vedestä siinä heti ekassa tehtävässä. Oli myös hauska miten kampanjassa on ihan tarina ja cutscenejä, toki sandbox tila löytyy myös.

Toinen miinus on 30 FPS. Mutta sanon sen verran että jos on joku peligenre missä ei 30 fps niin paljon haittaa, on se nämä kaupungin rakentelu pelit, on niin hidastempoisia ja kuvakulma on usein niin korkealla ettei se haittaa.

Mutta jos on haluja opetella peliä niin suosittelen ehdottomasti. Itse odottelen alekoreja mutta vaikeaa oli saada pelistä itseään irti vaikka piti vain kokeilla hetki.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oon tässä viimeisen viikon pelannut kyseistä Annoa. PC:llä tosin. Erittäin koukuttava peli. Ostin steamin alesta koko paketin jossa on kaikki DLC:t yms. Tuntuu että vähän liikaakin sisältöä yhdelle kampanjalle. Oon vasta kolonisoinut sen etelä-amerikan ja nyt pitäisi afrikkaan lähteä ja ties mihin.
Mietin vaan että miten mulla pysyy piuhat käsissä kun pitää hallita niin monta eri mannerta. Old world:in ja New world:in(etelä-amerika) yhtäaikainen managerointi on jo ihan tarpeeksi haastava. Sitten siihen päälle vielä kolmas ja neljäs manner...:oops:
Helvetin hyvä peli kyllä.
 
En nyt tiedä mihin ketjuun tän tunkis niin laitetaan tänne. Nimittäin tänään oli kolmen ison tappelupeli sarjan viimeisimmän osan tarina moden vertailun aika. Tekken, Street Fighter, Mortal Kombat.

Tiedän kyllä että MK11 on 2-3 vuotta uudempi kuin kilpailijansa mutta enhän minä sille mitään voi että Netherrealm tunkee pelejä useammin ulos.

Aloitin Tekken 7.

Pelin tarinamodi keskittyy Mishima perheen sotaan jota on käyty kohta jo 3 vuosikymmentä. Hahmokaarti jolla pelataan on aika suppea, Heihachilla pelataan paljon. Tarina itsessään on ihan k seurattavaa ja ei ainakaan tylsää ollut missään kohdin. Mukana on perus taisteluiden lisäksi sellaisia missä taistelet monta samaa hahmo vastaan perätysten ja ovat paljon heikompia. Hauskasti kun tarinassa käydään Tekken 4 ajoissa niin cutscenet on suoraan sieltä ja kuvanlaatu onkin sen mukaista.

Isoin miinus on ääninäyttely, ei niinkään sen laatu vaan se että jokainen hahmo puhuu omaa kieltään. Samassa välinäytöksessä siis voi kuulla hahmojen puhuvan englanti, japania ja oliko italiaa. Se on äärettömän sekavan kuuloista ja tuntuu tyhmältä kun eivät voi keskustella samalla kielellä.

Pelissä on myös pari helpotus systeemiä jolla huonommatkin pelaajat voivat osallistua mähinöihin. Yhdistettynä easy vaikeustasoon tarinan pystyi pelaamaan läpi suht vaivattomasti tällainen nappien hakkaajakin. Kestoa tarina modilla on 2h ja jos Tekken lore kiinnostaa niin kelpo pelattavaa kertaalleen läpi. 2.5/5

Sitten vuorossa oli Street Fighter 5

Tätä en ollutkaan ennen pelannut ja sarjan pelit muutenkin jäänyt vähemmälle pelailulle.

Ensinnäkin pelissä on jokaiselle hahmolla oma pieni hahmo tarina joka pohjustaa heidän tarinaa varsinaisessa tarina modessa. En sanoisi että pakollista pelattavaa mutta kyllä se vähän pohjustaa sitä main modea ja antaa hahmoille syvyyttä.

Sitten itse päämodeen ja se on ottanut mallia MK, mutta ei ole samalla tasolla. Toisin kuin Tekkenissä niin tässä nähdään tarinassa useita hahmoja, taisi olla yli parikymmentä. Tarina itsessään on aika hölmö, mutta se on hauska ja ei ota itseään liian vakavasti, hahmot on kaikki pidettäviä ja n. 3h kestokaan ei tuntunut tylsältä missään välissä.

Tässä on vaan yksi iso miinus, tarinamodissa ei ole vaikeustason valintaa. Sen sijaan siinä on ohita taistelu ja jatka tarinaa nappi joka on mielestäni todella laiska ratkaisu. Onnistuin voittamaan kuitenkin kaikki muut paitsi 3 viimeistä taistelua joissa vaikeustaso nousi niin naurettavaksi ettei omat taidot riittänyt.

Pelin graafinen tyyli myös toimii mielestäni paremmin kuin tekkenin cg välipätkät ja realisten grafiikan sekoitus. Tässä kaikki välipätkät on tehty omalla moottorilla ja pyörii 60 fps.

Ääninäyttelyn saa valita joko enkku tai japani tai erikseen joka hahmolle kumpaa puhuu.

3/5

Sitten Mortal Kombat 11

Tämä on tullut pelattua useasti läpi joten nyt pelasin vaan parisen tuntia jotta sai vähän tuntumaa ja vertailupohjaa.

Grafiikat, ääninäyttely, välinäytökset, itse taistelut kaikki muodostavat niin upean kokemusken että muut taistelupelit saa vain haaveilla tästä. Pelaaminen on hauskaa ja tarinan seuraaminen nautinnollista.

Ongelmaton tämäkään ei ole. Nimittäin välinäytökset on 30 fps niin siirtyminen pelistä niihin on aika tönkköä ja varsinkin ne hahmon voitonjuhla animaatiot näyttää todella tökkiviltä kun niihin siirrytän pelin sulavasta 60 fps tilasta.

Kestoa tällä on 4-5h joten se on pidempi ja parempi lähes joka asiassa kuin kilpailijansa.

4.5/5

Tänävuonna on tulossa kesällä SF 6 ja huhuissa on myös tälle vuodelle uusi MK että Tekken joten saa nähdä saadaanko taistelupeli rintamalle kovan luokan mätöt.
 
Okei, ja miks multa on tämä peli täysin mennyt ohi? Selailin vpdeen pääsiäistarjouksia ja löytyi tarjous 19,99. Mut sit selailin viel huvikseen et mitä se stores maksais nii olikin ilmeisesti joskus ollut plussalla, ehdin kuitenkin jo tehää tilauksen. Noh peli jää sit muoviehin kokoelmaan ja sehän ei haittaa.

Ghostrunner on täynnä adrenaliinia ja pulssi lyö miljoonaa, peli on melkolailla "trial&error" kuole ja opi meininkiä, mut ai että ku homma alkaa kulkee ja kontrollit kun oppii nii tässä on kyllä semmonen helmi mennyt ohi ettei mitää järkee. Nopeat refleksit eikä täs paljon huilita mut se onkin pelin tarkoitus, checkpointit ovat kuitenkin varsin anteliaita joten ei ihan täysin hermo kuitenkaa mene. Vihut kuolee ykkösel mut niin kuolet sinäkin, kyllä vanhakin oppii vaikkei refleksit ole enää 12 vuotiaan ES pärinä tasoo.

 
Sherlock Holmesin The Awakenedista tulee remake. Demoa testasin Steamissa ja ei helevetti, ei tää pääse edes Focus Interactiven perustasolle, mikä on aina sarjaa: that'll do.

- Helvetin huonosti ohjatut "välidemot", joita joutuu katsomaan keskittymällä sen takia, että niistä tajuaisi edes jotain - kuva pomppii koko ajan ihan ihmeellisesti eikä välillä tajua, että kuka helvetti on äänessä
- Dialogi tuntuu viktoriaanisen ajan ja Sherlock Holmesin puitteissa tosi heikolta ja lähinnä turhalta täytesanojen rimpsulta
- Etsivämoodi on täysin turha, se ei tuo mitään pelimäisyyttä mihinkään, on vaan ylimääräinen juttu jonka kanssa elää
- Päättelymoodi (Mind Palace) on hemmetin kepoinen viritys sekin
- Valikot lienee karuimpia käyttää mitä on tullut 10 vuoteen vastaan peleissä
- Visuaalisesti tosi karu peli, ollakseen vuoden 2023 julkaisu, ja vieläpä remake
+ Cthulhusta aina plussaa (kai se siellä jossain lymyää - en ole alkuperäistä pelannut)

Enhän mää tältä mitään odottanut, koska Focus tuottaa äärikeskinkertaista ja unohdettavaa paskaa Frogmindin kanssa.

Silti, Cthulhu. Lonkerot ovat veressä.

Testailtiin juuri Cthulhu: Death May Die -lautapeliä. Aika mukavan vauhdikas ja vähän erilainen Arkhamiin ja Mansionsiin verrattuna. Turpaanhan se Hastur laittoi toki ensimmäisellä kerralla. Vedän myös varmaan kymmenettä vuotta Call of Cthulhu -kirjaroolipelikamppista. Elämässä ei voi koskaan olla liikaa lonkeroita.

janiiiiii.jpeg
Oh you, Hastur

Olisihan se ollut varsin ilahduttavaa saada tähän mythokseen niiaava peli, joka olisi ollut edes... keskinkertainen. Sinking City -peli vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta siinä oli joku jupakka, että tuottajako ei suostunut maksamaan tiimille tms, jonka seurauksena tiimi ei luovuttanut "kehittyneitä versiota" pelistä kauppoja varten - sen sai varmaan jostain ihmekaupasta tms. Muistaakseni ostin (jostain kaupasta), mutta sepä ei ensimmäisen pelisession jälkeen sitten käynnistynyt enää. En keksinyt miten saa fiksattua perusjuttujen uudelleenasennusten tms jälkeen.
 
TUHOMURSU sanoi:
Sherlock Holmesin The Awakenedista tulee remake. Demoa testasin Steamissa ja ei helevetti, ei tää pääse edes Focus Interactiven perustasolle, mikä on aina sarjaa: that'll do.

- Helvetin huonosti ohjatut "välidemot", joita joutuu katsomaan keskittymällä sen takia, että niistä tajuaisi edes jotain - kuva pomppii koko ajan ihan ihmeellisesti eikä välillä tajua, että kuka helvetti on äänessä
- Dialogi tuntuu viktoriaanisen ajan ja Sherlock Holmesin puitteissa tosi heikolta ja lähinnä turhalta täytesanojen rimpsulta
- Etsivämoodi on täysin turha, se ei tuo mitään pelimäisyyttä mihinkään, on vaan ylimääräinen juttu jonka kanssa elää
- Päättelymoodi (Mind Palace) on hemmetin kepoinen viritys sekin
- Valikot lienee karuimpia käyttää mitä on tullut 10 vuoteen vastaan peleissä
- Visuaalisesti tosi karu peli, ollakseen vuoden 2023 julkaisu, ja vieläpä remake
+ Cthulhusta aina plussaa (kai se siellä jossain lymyää - en ole alkuperäistä pelannut)

Enhän mää tältä mitään odottanut, koska Focus tuottaa äärikeskinkertaista ja unohdettavaa paskaa Frogmindin kanssa.

Silti, Cthulhu. Lonkerot ovat veressä.

Testailtiin juuri Cthulhu: Death May Die -lautapeliä. Aika mukavan vauhdikas ja vähän erilainen Arkhamiin ja Mansionsiin verrattuna. Turpaanhan se Hastur laittoi toki ensimmäisellä kerralla. Vedän myös varmaan kymmenettä vuotta Call of Cthulhu -kirjaroolipelikamppista. Elämässä ei voi koskaan olla liikaa lonkeroita.

Näytä liitetiedosto 10944
Oh you, Hastur

Olisihan se ollut varsin ilahduttavaa saada tähän mythokseen niiaava peli, joka olisi ollut edes... keskinkertainen. Sinking City -peli vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta siinä oli joku jupakka, että tuottajako ei suostunut maksamaan tiimille tms, jonka seurauksena tiimi ei luovuttanut "kehittyneitä versiota" pelistä kauppoja varten - sen sai varmaan jostain ihmekaupasta tms. Muistaakseni ostin (jostain kaupasta), mutta sepä ei ensimmäisen pelisession jälkeen sitten käynnistynyt enää. En keksinyt miten saa fiksattua perusjuttujen uudelleenasennusten tms jälkeen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Cthulhu Death May Die löytyy myös Tabletop Simulatorin workshopista, ja mikä parasta, toimii VR versionakin todella mainiosti. Olen pelaillut sillä myös suht. hintavan unspeakable boxin scenuja läpi.

Mainio peli ja paljon parempi mitä odotin, ostin aikoinaan tämän saadakseni Mansions of Madness 2nd editioniin uusia minejä, mutta CDMD on oikeastaan hauskempi peli, ja nykyisin pelaan sitä enemmän.
 
Jotkut ehkä vielä muistaa Lost Planet 2 eeppisen junatehtävän? Tai ne ainaki jotka sitä peliä on pelannut, ghostrunneris eräs leveli pääsi lähes yhtä eeppiselle tasolle, ghostrunneris muutenkin oikeestaan kaikki kentät on tosi hyvin suuniteltu ja hauskoja mut tämä mun mielestä erottui joukosta. En yleensä harrasta speedrunei mut voisin kuvitella et jos jossain pelissä sitä tulen tekemään nii se on ehdottomasti ghostrunner, ihan jo sen takia koska pelaaminen on vaan hemmetin hauskaa.

Tuskin kuitenkaan kuolematta suorituksia kykenen saavuttaa.

 
Saakohan tähän laittaa myös epäonnistuneita pelikokemuksia...

Suunnitelmana oli pelata viikonlopun aikana pleikkarilla läpi muutaman vuoden takainen scifimysteeri Observation. Tunnelmallinen avaruusmeno pienillä kauhuelementeillä kiinnostaa aina, joten odotukset oli korkealla.

Juonikin vaikutti kiinnostavalta: avaruusaluksen miehistö on kadonnut mystisesti ja jäljelle on jäänyt vain miehistön jäsen Emma, sekä aluksen tekoäly SAM. Pelissä ohjeistetaan ihmishahmon sijaan tätä tekoälyä, jolla suoritetaan Emman antamia käskyjä jotka ovat pieniä puzzlen tapaisia viritelmiä. Alkupuolella ainakin lähinnä tutkitaan aluksen vahinkoja, resetoidaan virtoja päälle ja sen tyylistä.

Tekoälyä ohjastettiin avaruusaluksen paikallaan olevia valvontakameroita käyttäen. Alun jälkeen tekoäly siirtyi vapaasti liikuteltavaan palloon jolla seilattiin pitkin alusta ja tässä vaiheessa alkoi menemään hermo. Ohjattavuus oli niin kankeaa ja suuntavaisto pallon kanssa katoili vähän väliä. Omaan silmään frameratekin oli max 30 hujakoilla.

Siinä vaiheessa kun tällä kankeasti liikkuvalla pallolla piti skannata suurta avaruusalusta ulkoapäin etsien aluksen vahinkoja sanoin puolen tunnin skannailun jälkeen ei kiitos ja lopetin pelin kesken. Alkoi tulemaan ihan paha olo.

Jos joku on pelannut pelin läpi niin saa mieluusti ylipuhua minut jatkamaan. Onneksi oli tarjouksessa alle 7 eurolla.
 
Poro24 sanoi:
Saakohan tähän laittaa myös epäonnistuneita pelikokemuksia...

Suunnitelmana oli pelata viikonlopun aikana pleikkarilla läpi muutaman vuoden takainen scifimysteeri Observation. Tunnelmallinen avaruusmeno pienillä kauhuelementeillä kiinnostaa aina, joten odotukset oli korkealla.

Juonikin vaikutti kiinnostavalta: avaruusaluksen miehistö on kadonnut mystisesti ja jäljelle on jäänyt vain miehistön jäsen Emma, sekä aluksen tekoäly SAM. Pelissä ohjeistetaan ihmishahmon sijaan tätä tekoälyä, jolla suoritetaan Emman antamia käskyjä jotka ovat pieniä puzzlen tapaisia viritelmiä. Alkupuolella ainakin lähinnä tutkitaan aluksen vahinkoja, resetoidaan virtoja päälle ja sen tyylistä.

Tekoälyä ohjastettiin avaruusaluksen paikallaan olevia valvontakameroita käyttäen. Alun jälkeen tekoäly siirtyi vapaasti liikuteltavaan palloon jolla seilattiin pitkin alusta ja tässä vaiheessa alkoi menemään hermo. Ohjattavuus oli niin kankeaa ja suuntavaisto pallon kanssa katoili vähän väliä. Omaan silmään frameratekin oli max 30 hujakoilla.

Siinä vaiheessa kun tällä kankeasti liikkuvalla pallolla piti skannata suurta avaruusalusta ulkoapäin etsien aluksen vahinkoja sanoin puolen tunnin skannailun jälkeen ei kiitos ja lopetin pelin kesken. Alkoi tulemaan ihan paha olo.

Jos joku on pelannut pelin läpi niin saa mieluusti ylipuhua minut jatkamaan. Onneksi oli tarjouksessa alle 7 eurolla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pelailin Observationin jokunen vuosi sitten läpi. Tykkäsin kyllä, vaikka muistan että pientä "suuntavaiston katoamista" siellä oli. Erilainen lähestymistapa ja tarina piti minut otteessaan loppuun asti.

Kirjoittelin silloin läpipeluun jälkeen tästä Indiepelit ketjuun:

Indiepelit yleisesti

Soul Searching (Switch) Soul Searching on selviytymispeli, jossa lähdetään lautalla ulapalle ja pitää selvitä reitin päätepisteeseen hengissä, ettei kuole nälkään, janoon tai väsymykseen. Nälän pitää loitolla saarista poimitut hedelmät ja myöhemmin kalastus kunhan saa onkivavan. Pelissä on...
forum.konsolifin.net forum.konsolifin.net
 
Ulukai sanoi:
Ja jutun muotoon tuli pistettyä The Order: 1886, joka myös tuli koettua justiinsa. Upea maailma luotu, sääli jos/kun tuohon ei päästä enää koskaan uudelleen.


www.konsolifin.net

Kenet pitää lahjoa, että tämä PlayStation 4 -seikkailu saisi jatkoa joko pelin tai elokuvan muodossa? Tällä blogilla on surullinen loppu

Tämä tarina kaipaisi jatkoaan. Mutta ei taida olla hyviä uutisia horisontissa.
www.konsolifin.net www.konsolifin.net
Klikkaa laajentaaksesi...
Juttu herätti muistoja. The Order 1886 oli yksi niistä PS4:n alkuajan nimikkeistä, jotka tosissaan halusin kokea näin pääasiallisesti Xboxilla pelaavana.

Hienosti luotu maailma ja kivoja historiallisia viittauksia, niin fiktioon kuin tosielämään. Peli näytti hyvältä, mutta muistelen sen olleen maailmaltaan ja interaktiivisuudeltaan jotenkin "staattinen", mikä tietysti oli sen aikakauden peleille aika yleistä.

Suojan takaa ammuskelu oli ihan ok, vaikka Gears of Warien tasolle ei päästäkää. Peli oli myös turhan lyhyt ottaen huomioon kuinka hauskaa sen parissa loppujen lopuksi oli.

Hyllystä löytyy pelin keräilyversio, joten ainakin se muistuttaa pelikokemuksesta silloin tällöin, kuten kirjoittamasi juttu.
 
Itsehän tykkäsin orderista todella paljon ja pelasin sen kolmessa päivässä kolmesti läpi, mutta se tosiaan kesti vain viitisen tuntia.
Toisaalta eipä joku halo 3:n tai ekan modern warfaren kampanjat sen pidempiä olleet.
Eikös orderiin tullut myöhemmin myös photo mode päivityksellä ja sen takia mun on ollut tarkoitus vielä pelata se uudestaan ja vaikka oppaan avulla etsiä ne pari puuttuvaa collectiblea.
On se kumma kun peli on lyhyt ja lineaarinen ja siltikään mä en löydä niitä ilman opasta vaikka viimeisellä kerralla mielestäni menin joka nurkan läpi.
 
Viimeksi muokattu:
pelle sanoi:
Itsehän tykkäsin orderista todella paljon ja pelasin sen kolmessa päivässä kolmesti läpi, mutta se tosiaan kesti vain viitisen tuntia.
Toisaalta eipä joku halo 3:n tai ekan modern warfaren kampanjat sen pidempiä olleet.
Klikkaa laajentaaksesi...
Toisaalta Halossa ja Modern Warfaressa on todella pätevät moninpelit, jotka antavat pelille elinikää yksinpelin läpäisyn jälkeen. Ei se ole tietysti mikään synninpäästö, mutta helpompi oikeuttaa pelin hinta.

Toki tiedostan, etteivät kaikki välitä moninpeleistä, mutta se on lisää yksinpelin päälle joka tapauksessa.
 
Ei Halo 3 ihan noin lyhyt sentään ole, itselle sellainen 12-15h kampanja. Monelle muulle pelaajalle sitten aavistuksen nopeammin how long to beatin perusteella.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom