F.E.A.R. 3
Kehittäjä: Day 1 Studios (apua Monolithilta, John Carpenterilta ja Steve Nilesilta)
Julkaisija: Warner Bros Interactive Entertainment
Julkaisu: Syksy 2010
Alusta: PC, Xbox 360, Playstation 3
Pelimuodot: kampanja, co-op, moninpeli
Lajityyppi: first person shooter, ensimmäisen persoonan räiskintä, kauhu
Tallennusväline: DVD, Blu-Ray, mahd. digitaalinen lataus (PC)
Virallinen kotisivu: What Is Fear
Seuraavassa spoilereita: Ehkä on hyvä ensimmäiseksi kelata nopeasti koko pelisarjan taustat.
F.E.A.R. 3 alkaa siis erittäin mielenkiintoisesta asetelmasta, jossa fuusioituvat sinänsä toisistaan erilliset tarinat. Alman motiivi on kaikin keinoin yrittää jatkaa omaa verenperintöään josta episodi Becketin kanssakin johtui, Fettelin herätessä kuolleista äärimmäisen telepaattisen vaikutuksen ansiosta. (?) Koko kaupunki on raunioina, F.E.A.R.-tiimi tekee Delta Forcen kanssa kaikkensa pysäyttääkseen Alman, Armachamin joukot jatkavat kaikkien todisteiden tuhoamista ja veljekset Point Man sekä Fettel työskentelevät yhdessä yhteisen äitinsä hyväksi. Mikä on Point Manin viimeinen päätös? Tuhoaako tämä ainoat sukulaisensa suorittaakseen tehtävänsä ja lopettaakseen kaiken? Missä on Becket?
Pelin cinematiikkaa hoitaa kauhun mestari John Carpenter, ja suunnittelussa sekä käsikirjoituksessa on vahvasti mukana kauhusarjakuvantekijä Steve Niles. Tämä kuulostaa omaan korvaani todella hyvältä, ja kertoo pelin ambitiosta mahdollisesti sarjan viimeisenä osana.
Pelissä tulee erittäin mielenkiintoisena lisänä olemaan yhteistyötila. Vaikka uutiskommenteissa monet tätä kritisoivat, on tällä potentiaalia todella hienoihin suorituksiin, kunhan suunnittelu toimii oikein. Nyt näin omasta päästä heitettynä tämän voisi toteuttaa vaikka siten, että Game Chattia rajoitettaisiin tietyissä paikoissa, henkilöt ajautuisivat erilleen ynnä muuta säikyttelyä, jolloin pelon voisi jakaa ystävän kanssa, ja yksin ollessa toivoa pääsevänsä jo pian lyöttäytymään toverinsa seuraan tuntiessaan olonsa äärimmäisen epävarmaksi.
F.E.A.R.-sarjassa keskiössä gameplayn osalta on säikyttelyn lisäksi aina ollut Slow-Mo:ksi ristitty ajan hidastus, lähitaistelu sekä mainiot määrät verta ja hurmetta. Kolmannelta osalta voisi toivoa kakkosessa hieman pehmennettyjen kung-fu-liikkeiden palautumista, sekä paremmin toteutettua hidastusta, kun ainakin F.E.A.R. 2:n konsoliversioissa tämä oli jokseenkin kömpelöä. Väkivalta on aina ollut oikein tyydyttävää F.E.A.R.-sarjassa, ja tätä luonnollisesti toivon lisää, pienillä konventionaalisilla parannuksilla kuten esimerkiksi haulikkoon reagoimisessa.
Graafisesti F.E.A.R. 2 on oikein nätti, mutta paikoin valitettavan kliininen. Kolmannessa osassa on ehdottomasti parannettavaa ympäristön detaljien kanssa. Tarinankuljetuksen osalta taas olisi mukava nähdä hieman dynaamisempaa tarinankerrontaa, kun aikaisemmissa osissa tämä jää välillä ikävästi pelkkiin radiopuheluihin.
Hieman pitkäksi meni aloitusviestiksikin, mutta ei mahda mitään. Ketju jää todennäköisesti melko vähäsanaiseksi, mutta itselleni julkaisu on ainakin merkittävä.
Julkistustraileri:
[MEDIA]2200[/MEDIA]
Kehittäjä: Day 1 Studios (apua Monolithilta, John Carpenterilta ja Steve Nilesilta)
Julkaisija: Warner Bros Interactive Entertainment
Julkaisu: Syksy 2010
Alusta: PC, Xbox 360, Playstation 3
Pelimuodot: kampanja, co-op, moninpeli
Lajityyppi: first person shooter, ensimmäisen persoonan räiskintä, kauhu
Tallennusväline: DVD, Blu-Ray, mahd. digitaalinen lataus (PC)
Virallinen kotisivu: What Is Fear
Seuraavassa spoilereita: Ehkä on hyvä ensimmäiseksi kelata nopeasti koko pelisarjan taustat.
F.E.A.R. alkaa, kun yliluonnollisia voimia varten perustettu yksikkö First Encounter Assault Recon saa käskyn lampsia suljetulle vedenpuhdistamoksi naamioidulle laitokselle. Velvollisuuden kutsun syynä on kajahtanut mieshenkilö ja samalla pelin antagonisti sekä lihansyöjä Paxton Fettel, joka on kaapannut komentoonsa ison pataljoonan kloonattuja sotilasjanttereita ja lukinnut itsensä puhdistamolaitokseen jostain kumman syystä.
Tämä kumma syy on se, että kyseiseen laitokseen on lukittu miehen alullepanija, jokakodin superäiti Alma. Naisen household-varustukseen kuuluu muun muassa uskomattomat telepaattiset kyvyt ja tapa säikytellä pikkutytön muodossa telepatian kautta. Alma lukittiin laitokseen 8-vuotiaana oman isänsä toimesta telepatian tutkimiseen sotilaallista käyttöä varten, ja Origin-projektin kautta tälle synnytettiin kaksi lasta, joista toinen on Paxton Fettel. Samaan projektiin kuului myös klooniarmeijan alullepaneminen, joita telepaattisesti lahjakas henkilö voisi komentaa kerralla. Testit menivät vähän niin ja näin, ja pelästyttyään Alman yllättävää voimien kasvua tutkijat päättivät sammuttaa tyttölapsen valot lopullisesti ja sulkea koko paikan jättäen Alman lillumaan elottomana tankkiin.
Kuten parhaissa tarinoissa aina, ei asia hoidukaan yksinkertaisesti tällä, ja Alma saa yhdistettyä vuosien kooman jälkeen mielensä poikansa, Paxton Fettelin kanssa. Linkitys suistaa miehen järjiltään, ja tämä alkaa tottelemaan äitinsä käskyjä kuin peräkammarinpoika ikään. Alkaa Alman vapauttamisyritys.
Toinen Alman pojista on mysteeri, mutta tämä paljastuu pelin loppuvaiheilla itse protagonistiksi, joka selittää samalla hahmon pelin aikana saamat lukuisat hallusinaatiokohtaukset. Tämä on siis Point Man, jonka telepaattinen resistanssi on lujempi kuin Fettelillä, eikä näin menetä järkeään muorin jatkuvasta kiusoittelemisesta huolimatta.
Ensimmäisen osan lopussa Fettel saa kuulan kalloonsa, mutta Alma karkaa, isänsä syyllisyydentunnossa vapauttamana. Loppu onkin kutkuttava, kun F.E.A.R.-tiimi jysäyttää instituutin taivaan tuuliin ja lähtee kopterilla käpälämäkeen, mutta huokaistuaan helpotuksesta Alman ystävälliset kasvot tervehtivät kopterin sivusta, valmistautuen vetämään itsensä kopteriin.
Lisäosia ei oteta huomioon, sillä nämä eivät kuulu F.E.A.R.-sarjan viralliseen storylineen.
F.E.A.R. 2:ssa protagonisti vaihtuu. Tässä pelaaja on Michael Becket, Delta Forcen operaattori, jonka tiimi saa käskyn käydä turvaamassa Genevieve Aristide, kloonaustutkimuksesta vastuussa olevan Armachamin johtaja. Kun naikkonen on turvattu, näkyy kuitenkin horisontissa hirvittävä räjähdys; Armachamin tutkimuslaitoksen räjäytys Point Manin toimesta. Becket menettää tajuntansa, ja Aristide lähettää miehen arvauskeskuksen sijaan Harbinger-projektin alaiseen geneettiseen muunteluun tämän jo aiemmin vahvojen psyykkisten kykyjen amplifioimiseksi.
Kun Becket herää operaatiosta, huomaa hän Armachamin sisäisten puhdistusjoukkojen tappaneen kaiken henkilökunnan sairaalasta. Tämä johtuu Aristiden mokailuista Originin kohdalla, jonka seurauksena Armachamin lauta päättää tuhota kaiken todistusaineiston henkilöstöä myöden. Kun Becket saa torrakon käteensä ja lähtee vaeltelemaan sairaalassa, ymmärtää Becket Alman huomanneen tämän telepaattisen presenssin ja tulevan miehen perään. Sairaalasta löytää myös muita Becketin kaltaisia koe-eläimiä, joille ei tosin ihan käynytkään niin onnekkaasti kuin tälle.
Aristiden jahdissa Becketille selviää, että Harbinger-projekti on Originin kaltainen yritys saada aikaan telepaattisia komentajia klooniarmeijoille, tällä kertaa vain ilman Almaa. Matka vie hylättyyn kouluun, jonka alla on Armachamin tutkimuslaitos. Täällä Becket löytää yhden Armachamin tutkijoista, joka kertoo tavan lopettaa Alman alati kiristyvä kiusaaminen. Se ei ole rehtorille kertominen, vaan matkaaminen Armachamin päämajaan, jossa Becket kytkettäisiin telepaattisien voimien vahvistimeen, jolloin tämän olisi mahdollista tuhota Alma psyykkisillä voimillaan. Becketin tiiminjäsen, kersantti Keegan vaipuu matkan aikana täysin Alman valtaan ja hoipertelee tämän perään.
Kun Becket saapuu paikalle toisen tiiminjäsenesensä, luutnantti Stokesin kanssa ja asettuu vahvistimen tuoliin sitoen itsensä siihen pysyvästi kiinni, vanha tuttu Genevieve Aristide palaa. Tämä pakoilee epätoivoisesti Armachamin puhdistusjoukkoja, ja kertoo Becketin olevan vain syötti Alman houkuttelua varten. Aristide suunnittelee siis käyttävänsä Almaa Armachamia vastaan pelastaakseen oman nahkansa. Stokesin vastustellessa Aristide ampuu tätä vatsaan.
Tämän jälkeen Alma ilmestyykin, lähettäen puolustuskyvyttömän Becketin välittömästi hallusinaatioon, jolla on tosin suora yhteys reaalimaailmaan. Tässä hallusinaatiossa vastaan tulee järkensä menettänyt ja Alman vallassa oleva Keegan, jonka mielestä rouva kuuluu hänelle ja vain hänelle. Telepaattisen taistelun jälkeen Becket saa psyykkisillä voimillaan naksautettua vahvistimen päälle, ja lentää pois unimaailmasta. Aamukahvit tosin menevät väärään kurkkuun, sillä Alma on Becketin velloessa koomassa päättänyt raiskata tämän, ja näyttää edelleen tuolissa avuttomasti sidottuna olevalle Becketille kohdussaan kasvavaa yhteistä lastaan.
Tämä kumma syy on se, että kyseiseen laitokseen on lukittu miehen alullepanija, jokakodin superäiti Alma. Naisen household-varustukseen kuuluu muun muassa uskomattomat telepaattiset kyvyt ja tapa säikytellä pikkutytön muodossa telepatian kautta. Alma lukittiin laitokseen 8-vuotiaana oman isänsä toimesta telepatian tutkimiseen sotilaallista käyttöä varten, ja Origin-projektin kautta tälle synnytettiin kaksi lasta, joista toinen on Paxton Fettel. Samaan projektiin kuului myös klooniarmeijan alullepaneminen, joita telepaattisesti lahjakas henkilö voisi komentaa kerralla. Testit menivät vähän niin ja näin, ja pelästyttyään Alman yllättävää voimien kasvua tutkijat päättivät sammuttaa tyttölapsen valot lopullisesti ja sulkea koko paikan jättäen Alman lillumaan elottomana tankkiin.
Kuten parhaissa tarinoissa aina, ei asia hoidukaan yksinkertaisesti tällä, ja Alma saa yhdistettyä vuosien kooman jälkeen mielensä poikansa, Paxton Fettelin kanssa. Linkitys suistaa miehen järjiltään, ja tämä alkaa tottelemaan äitinsä käskyjä kuin peräkammarinpoika ikään. Alkaa Alman vapauttamisyritys.
Toinen Alman pojista on mysteeri, mutta tämä paljastuu pelin loppuvaiheilla itse protagonistiksi, joka selittää samalla hahmon pelin aikana saamat lukuisat hallusinaatiokohtaukset. Tämä on siis Point Man, jonka telepaattinen resistanssi on lujempi kuin Fettelillä, eikä näin menetä järkeään muorin jatkuvasta kiusoittelemisesta huolimatta.
Ensimmäisen osan lopussa Fettel saa kuulan kalloonsa, mutta Alma karkaa, isänsä syyllisyydentunnossa vapauttamana. Loppu onkin kutkuttava, kun F.E.A.R.-tiimi jysäyttää instituutin taivaan tuuliin ja lähtee kopterilla käpälämäkeen, mutta huokaistuaan helpotuksesta Alman ystävälliset kasvot tervehtivät kopterin sivusta, valmistautuen vetämään itsensä kopteriin.
Lisäosia ei oteta huomioon, sillä nämä eivät kuulu F.E.A.R.-sarjan viralliseen storylineen.
F.E.A.R. 2:ssa protagonisti vaihtuu. Tässä pelaaja on Michael Becket, Delta Forcen operaattori, jonka tiimi saa käskyn käydä turvaamassa Genevieve Aristide, kloonaustutkimuksesta vastuussa olevan Armachamin johtaja. Kun naikkonen on turvattu, näkyy kuitenkin horisontissa hirvittävä räjähdys; Armachamin tutkimuslaitoksen räjäytys Point Manin toimesta. Becket menettää tajuntansa, ja Aristide lähettää miehen arvauskeskuksen sijaan Harbinger-projektin alaiseen geneettiseen muunteluun tämän jo aiemmin vahvojen psyykkisten kykyjen amplifioimiseksi.
Kun Becket herää operaatiosta, huomaa hän Armachamin sisäisten puhdistusjoukkojen tappaneen kaiken henkilökunnan sairaalasta. Tämä johtuu Aristiden mokailuista Originin kohdalla, jonka seurauksena Armachamin lauta päättää tuhota kaiken todistusaineiston henkilöstöä myöden. Kun Becket saa torrakon käteensä ja lähtee vaeltelemaan sairaalassa, ymmärtää Becket Alman huomanneen tämän telepaattisen presenssin ja tulevan miehen perään. Sairaalasta löytää myös muita Becketin kaltaisia koe-eläimiä, joille ei tosin ihan käynytkään niin onnekkaasti kuin tälle.
Aristiden jahdissa Becketille selviää, että Harbinger-projekti on Originin kaltainen yritys saada aikaan telepaattisia komentajia klooniarmeijoille, tällä kertaa vain ilman Almaa. Matka vie hylättyyn kouluun, jonka alla on Armachamin tutkimuslaitos. Täällä Becket löytää yhden Armachamin tutkijoista, joka kertoo tavan lopettaa Alman alati kiristyvä kiusaaminen. Se ei ole rehtorille kertominen, vaan matkaaminen Armachamin päämajaan, jossa Becket kytkettäisiin telepaattisien voimien vahvistimeen, jolloin tämän olisi mahdollista tuhota Alma psyykkisillä voimillaan. Becketin tiiminjäsen, kersantti Keegan vaipuu matkan aikana täysin Alman valtaan ja hoipertelee tämän perään.
Kun Becket saapuu paikalle toisen tiiminjäsenesensä, luutnantti Stokesin kanssa ja asettuu vahvistimen tuoliin sitoen itsensä siihen pysyvästi kiinni, vanha tuttu Genevieve Aristide palaa. Tämä pakoilee epätoivoisesti Armachamin puhdistusjoukkoja, ja kertoo Becketin olevan vain syötti Alman houkuttelua varten. Aristide suunnittelee siis käyttävänsä Almaa Armachamia vastaan pelastaakseen oman nahkansa. Stokesin vastustellessa Aristide ampuu tätä vatsaan.
Tämän jälkeen Alma ilmestyykin, lähettäen puolustuskyvyttömän Becketin välittömästi hallusinaatioon, jolla on tosin suora yhteys reaalimaailmaan. Tässä hallusinaatiossa vastaan tulee järkensä menettänyt ja Alman vallassa oleva Keegan, jonka mielestä rouva kuuluu hänelle ja vain hänelle. Telepaattisen taistelun jälkeen Becket saa psyykkisillä voimillaan naksautettua vahvistimen päälle, ja lentää pois unimaailmasta. Aamukahvit tosin menevät väärään kurkkuun, sillä Alma on Becketin velloessa koomassa päättänyt raiskata tämän, ja näyttää edelleen tuolissa avuttomasti sidottuna olevalle Becketille kohdussaan kasvavaa yhteistä lastaan.
F.E.A.R. 3 alkaa siis erittäin mielenkiintoisesta asetelmasta, jossa fuusioituvat sinänsä toisistaan erilliset tarinat. Alman motiivi on kaikin keinoin yrittää jatkaa omaa verenperintöään josta episodi Becketin kanssakin johtui, Fettelin herätessä kuolleista äärimmäisen telepaattisen vaikutuksen ansiosta. (?) Koko kaupunki on raunioina, F.E.A.R.-tiimi tekee Delta Forcen kanssa kaikkensa pysäyttääkseen Alman, Armachamin joukot jatkavat kaikkien todisteiden tuhoamista ja veljekset Point Man sekä Fettel työskentelevät yhdessä yhteisen äitinsä hyväksi. Mikä on Point Manin viimeinen päätös? Tuhoaako tämä ainoat sukulaisensa suorittaakseen tehtävänsä ja lopettaakseen kaiken? Missä on Becket?
Pelin cinematiikkaa hoitaa kauhun mestari John Carpenter, ja suunnittelussa sekä käsikirjoituksessa on vahvasti mukana kauhusarjakuvantekijä Steve Niles. Tämä kuulostaa omaan korvaani todella hyvältä, ja kertoo pelin ambitiosta mahdollisesti sarjan viimeisenä osana.
Pelissä tulee erittäin mielenkiintoisena lisänä olemaan yhteistyötila. Vaikka uutiskommenteissa monet tätä kritisoivat, on tällä potentiaalia todella hienoihin suorituksiin, kunhan suunnittelu toimii oikein. Nyt näin omasta päästä heitettynä tämän voisi toteuttaa vaikka siten, että Game Chattia rajoitettaisiin tietyissä paikoissa, henkilöt ajautuisivat erilleen ynnä muuta säikyttelyä, jolloin pelon voisi jakaa ystävän kanssa, ja yksin ollessa toivoa pääsevänsä jo pian lyöttäytymään toverinsa seuraan tuntiessaan olonsa äärimmäisen epävarmaksi.
F.E.A.R.-sarjassa keskiössä gameplayn osalta on säikyttelyn lisäksi aina ollut Slow-Mo:ksi ristitty ajan hidastus, lähitaistelu sekä mainiot määrät verta ja hurmetta. Kolmannelta osalta voisi toivoa kakkosessa hieman pehmennettyjen kung-fu-liikkeiden palautumista, sekä paremmin toteutettua hidastusta, kun ainakin F.E.A.R. 2:n konsoliversioissa tämä oli jokseenkin kömpelöä. Väkivalta on aina ollut oikein tyydyttävää F.E.A.R.-sarjassa, ja tätä luonnollisesti toivon lisää, pienillä konventionaalisilla parannuksilla kuten esimerkiksi haulikkoon reagoimisessa.
Graafisesti F.E.A.R. 2 on oikein nätti, mutta paikoin valitettavan kliininen. Kolmannessa osassa on ehdottomasti parannettavaa ympäristön detaljien kanssa. Tarinankuljetuksen osalta taas olisi mukava nähdä hieman dynaamisempaa tarinankerrontaa, kun aikaisemmissa osissa tämä jää välillä ikävästi pelkkiin radiopuheluihin.
Hieman pitkäksi meni aloitusviestiksikin, mutta ei mahda mitään. Ketju jää todennäköisesti melko vähäsanaiseksi, mutta itselleni julkaisu on ainakin merkittävä.
Julkistustraileri:
[MEDIA]2200[/MEDIA]
Viimeksi muokannut moderaattori:
Etpä tosiaan (äänitehosteiden kohdalla tosin repesin), mutta eipä se haittaa - samaa mieltä täälläkin. Enpä oikein kehdannut edes aluksi kommentoida pätkää, kun sen verran karmaisevalle näytti.