Jäsenen koomikko uusimmat tuotokset

Mun kaksisenttinen: minä taasen pelaan pelini pääsäntöisesti vain pääjuonta seuraten ja sen verran hahmoa kehittäen mikä pääjuonen mukana tulee tehdyksi. Kovin harvassa on pelit, joissa tällä tyylillä ei peliä pystyisi läpäisemään. Ainakaan tarinalliset pelit. Ainakaan normivaikeustasolla...

Minä sain tänään Mistborn-trilogian kakkoskirjan maaliin. Tykkään valtavasti Sandersonin omaperäisestä allomantia- ja ferukemia-taikuudesta. Tämä taipuisi luontevasti videopelimekaniikaksi. Allomantikkojen mittelöt ovat tavattoman sinemaattisesti kirjoitettu. Vastaavasti tuhkasateen peittämä ja...

Kiitos tosiaan tästä yllytyksestä. Iskin vielä kertaalleen KCD 1:sen tulille ja kävin kokemassa naisen paikan keskiajalla. Semminkin, kun ruudunpäivitys oli tässä vastikään terhakoitunut. Erinomainen lisuri! Tarina puhutteli. Vaikka pelikuva viimein rullasi sujuvasti ja pientä...

Kävin jo malttamattomana näin heti aamutuimaan tarkistamassa vieläkö Dragon's Dogma 2:sen puskat värisevät. Ja värisiväthän ne. Itse peliin tuli päivitys. Latauslokissa näkyi joukko käyttöjärjestelmäpäivityksiä, mutta niissä ei mainittu päivämääriä saati kellonaikoja. Seuraava...

Täten olisi KCD 2 kaikkine lisäreineen taputeltu mun osalta maaliin. 117 tuntia se otti. Emopeli oli ihan parhautta. Delsut vähän vähemmän. Tämä viimeinen lisäri oli heittämällä näistä paras. Suljettu luostari oli tällä kertaa erinomainen miljöö -- siinä missä en erityisemmin nauttinut ykkösosan...

Olen diggaillut Awaken Realmsin omaperäisistä ja etenkin visuaalisesti upeista lautapeleistä, mutta Sottanen Malja on jäänyt kokematta. Maailma ja lore kovasti kiinnostavat. Tämä videopelivariantti oli jotenkin mennyt kokonaan ohi luokattoman tutkani viime kesänä. Ehkä syystä, kun luen edellä...

Heh, tunnistan reaktion ja sitä välittömästi seuranneen naurahduksen. Muistelen ainakin ammoin Splinter Cell -sarjan alkuaikoina vaistomaisesti tarkastaneeni IRL-työpaikan rappukäytävässä, että mitkä valonlähteet kannattaisi ampua ensimmäiseksi, jotta voisin tarvittaessa piiloutua varjoihin :D

Ajoin nyt pelin maaliin varmaan vähän turhan aikaisin 30 pelikellotunnin kohdalla. Kummitustapauksia jäi selvittämättä kymmenkunta ja lopun Painajainen meinasi olla turhan vaikea mun koulimattomille Ruaidhrigh mac Raithille ja Antea Duartelle. Mutta ei se loputon backlogini tyhjene ilman, että...

Olen tykännyt ranskalaisen Don't Nod - pelistudion vahvasta käsikirjoitustaidosta Life is Strange -ajoista asti. Muistan myös Remember Me -pelin positiivisella tavalla omaperäisenä tarinana. Don't Nodin Banishers oli kutkuttanut aina julkaisusta lähtien. Ihahhyvä-tason arvioiden ja ehtymättömän...

Silent Hill jäi Resident Evil -sarjan ohella polttelemaan mua jo ammoin tusarin alussa, kun vielä pidättäydyin pc-herrarotutouhuissani. Keskeiset Residentit on sittemmin päästy kokemaan remakeina ja nyt viimein uskaltauduin ensimmäistä kertaa penetroitumaan Silent Hill kakkosen usvaan. Remake...

Jännä miten tuo tajouskamppis arpoo kohdeyleisönsä. Mulle ei herunut tarjousta. Toivottu tervemenoa vaan, kun nyt lopetin Extra-tason. (Kai se pitää palata häntä koipien välissä ostamaan täyteen hintaan vielä kuukaudeksi pariksi, kun jäi Banishers kiusallisti kesken. Vuosikausien MS game pass...

Jätin Outlawsin kädenlämpöisten alkuarvioiden perusteella suosiolla odottelemaan alelaariaikoja. Odottelu näemmä palkittiin. Niin kuin @pelle yllä listaa, niin peliä on paranneltu matkan varrella sen verran paljon, että joululahjana itselleni parilla kympillä ostettuna peli osottautui yksinomaan...

Ostin PSVR2:sen julkaisun yhteydessä tämän kylä-Ressun. Se jäi tuolloin Horisontin jalkoihin. Sittemmin eteneminen oli hidasta, kun immersioineen peli oli paikoin turhan jännä mulle. Viimeinen niitti oli se, että ps5 prohon siirtyessä VR-tallennukset eivät jostain syystä siirtyneet muiden...

Shadow of the Erdtree olisi täten paketissa. DLC edustaa lisää-sitä-samaa -koulukuntaa. Joskin tässä tapauksessa tarjolla on käytännössä kokonainen uusi peli. Samoiltavana on uusi iso maailma uusine rivi- ja pomovastustajineen ja lisää häröä jumallorea. Aikaa meni varmaan se kolmisenkymmentä...

Tässä Hussilaistrilogia kolmosessa, Lex Perpetuassa, oli mulle samaa too much of the good stuff -ongelmaa kuin Bobiversessä. Aloin auttamatta uupua seuraamaan Reynevanin matkaa hussilaissotien loppuhuipennuksessa. Protagonisti ei tunnu olevan aktiivinen toimija, vaan heittopussi, joka vain...