Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Kaikkien aikojen Top 50 -pelisi
- Viestiketjun aloittaja Ippenator
- Aloituspäivämäärä
ripulipamaus
Member
Oli Super Stardust HD vahingossa kahteen kertaan, otin toisen pois ja lisäsin Tony Hawk 1+2 remaken tilalle. Tätä mietin jonkin verran ja lopulta päätin lisätä vielä kolmannen Haukan listalle, koska peli itsessään oli parempi kuin muut vaihtoehdot ja koska se on kuitenkin tarpeeksi poikkeava nelosesta ja THUGista, jotka listalta jo löytyvät. Bonuksena sisältää paljon legendaarista sisältöä ensimmäisistä osista jota nelonen ja THUG eivät sisältäneet, ja näin myös koko sarjan sisältö paremmin edustettuna listalla. Kolme Hawk-julkaisua siis lopulta listalla ja sarja sen määrän ansaitseekin.
Huomiot pelisarjoista:
Final Fantasystä kolme peliä, eli VII, XII ja XIV. Voisi tulla enemmänkin, mutta nämä ovat ehdottomasti sarjan parhaat osat itselleni. VII ja XII erityisesti, mutta myös XIV on todella hyvä ja eri tyyliä kuin muut sarjan pelit, MMORPG kun on. Muut sarjan pelit ovat sellaisia, että voisivat ehkä korvata joitain FF-sarjan ulkopuolisia pelejä listalla, mutta en nostaisi niitä missään nimessä listalla olevien pelien yläpuolelle.
Housemarque: Heiltä todella monta peliä listallani, taitaa olla viisi (Stardust, Nex Mach, Returnal, Dead Nation, Alienation), ja potentiaalinen listalle nouseva Resogun on edelleen kunnolla pelaamatta. Alienation on eniten siinä ja siinä mahtuisiko listalle, eli moni ulkopuolelle jäänyt voisi vaihtaa sen kanssa paikkaa. Muut neljä kuuluvat ehdottomasti ilman epäilyksiä top100-listalleni. Todella tärkeä studio siis minulle. Ja ei ole Suomi-biasia, suomalaisia pelejä listallani lisäksi vain Trials. House vaan tekee niin täydellisiä pelejä makuuni.
Zeldoja myös useampi listalla eli ykkönen (huikea mullistava kokemus silloin), Lttp ja Wind Waker. Wind Waker olisi ehkä korvattavissa jollain tasavahvalla aivan muulla kuin Zelda-pelillä, kaksi muuta kuuluisivat listantekohetkellä vallitsevasta fiiliksestä riippumatta aina topsataseeni. Zelda 2 voisi jonain hetkenä päästä tosi korkealle.
Tony Hawkissa THPS4 ja THUG ovat ylivertaiset sarjassa ja ne ehdottomasti listallani. Lisäksi THPS1+2 nousi listalle lopulta Stardust-tuplan korjattuani. Nämä kolme voisi tosin korvata epävirallisella THUGPro-julkaisulla, jonka pohjalla on THUG2-fysiikat ja samassa paketissa olisi suunnilleen kaikki sisältö, mitä Hawkeissa nähty. Aiai, kun tämän olisi saanut virallisena julkaisuna konsoleille.. eikä veisi Hawk-sarja kuin yhden paikan listalta sen jälkeen. Vaikka toisaalta kyllä se niin hyvä sarja on, että kolmekaan sille varattua paikkaa ei tunnu pahalta.
”Track&Field-genrestä” sisällytin kaksi peliä eli International T&F 2000 ja Gold Medal Challenge. Voisi sisällyttää myös alkuperäisen International T&F:n sekä NESin T&F:t, ehkä jopa Nagano 98, mutta nuo kaksi sisällyttämääni ovat ne itselle kaikkein kovimmat pelit genressä. Muut ovat korvattavissa tasavahvoilla, joten muille peleille siis lisää paikkoja listalle.
MGS-sarjasta kolme peliä. Ykkönen on enemmän mullistavuutensa vuoksi listalla. Sen aloittaminen / pelaaminen on muistettavimpia hetkiä pelihistoriassa. Sen voisin kuitenkin korvata yhtä hyvällä tai jopa paremmalla muulla pelillä, mutta se ansaitsee paikan listallani tuon mullistavan hetkeen sidotun kokemuksen ansioilla. Kakkonen ei ole missään nimessä korvattavissa. Kolmonen taas voisi korvata pelejä listalla, mutta se ei ole niin tärkeä / hyvä, etteikö sitä voisi tiputtaa listalta ja niinpä tiputin sen. Nelonen on siellä korvattavan rajamaissa, mutta laitoin listalle.
Burnouteista ainoastaan Paradise listalleni, joka on varmasti top20-peleissäni, luultavasti top10. BO3: Takedown voisi myös olla listalla, mutta joku muu peli sai nyt sen paikan.
SSX3 on minulle lopulta se ainoa oikea SSX, vaikka ykkönen oli aikanaan huima kokemus PS2:n julkaisumainingeissa ja Tricky vei kaiken seuraavalle tasolle. Kolmonen oli kuitenkin lopullinen jackpot manualin ja monen isomman ja pienemmän kehityksen / muutoksen ansiosta. Ekat kaksikin voisi kyllä laittaa listalle, mutta SSX3 on niin ylivertainen noihin kahteen verrattuna, että se taaksepäin katsottuna laski niiden arvoa jonkin verran. Aika sama kävi siis kuin THPS-sarjan kanssa, jossa ekat kolme ovat legendoja, mutta THPS4, THUG ja THUG2 ovat täysin ylivertaisia pelillisesti (THPS:ssä ero tosin vielä paljon isompi kuin SSX:ssä).
Wipeoutista voisi laittaa melkein kaikki sarjan pelit listalle, mutta täysin varmoja minulle ovat Omega Collection (joka ehkä vähän huijaus, kun muutamat julkaisun sisältö yhdessä paketissa) ja Wipeout 3: Special Edition. (Tästä sivuhuomiona Rollcage voisi myös olla listalla, mutta ei nyt ole kuitenkaan.) Eli kaksi paikkaa Wipeoutille.
Street Fighterista laitoin kakkosen, mutta listalle voisi puolestani laittaa Alpha 3, Ex Plus Alpha, Third Strike, SSF4 myös, mutta kakkosen laitoin sen isoimman henkilökohtaisen vaikutuksen vuoksi. Toki jos puhtaasti pelinä tänä päivänä laittaisin, niin jokainen näistä myöhemmistä julkaisuista menisi helposti edelle. Mutta vain yksi paikka siis SF-sarjalle listallani: SF2.
Tekkeneitä samoin kuin Street Fightereitä voisi laittaa listalle useampiakin, mutta varasin sarjalle nyt yhden paikan ja laitoin Dark Resurrectionin. Kolmonen, nelonen, Tekken Tag, kutonen, Tag2, miksei seiskakin voisi olla hyvin. Ja veikkaan kasikin.
Mariolle varasin kaksi paikkaa. Super Mario Bros on OG-legenda, huikea muisto, ja World on se itselle kaikkein tärkein ja paras 2D-mario. Kolmonenkin voisi olla listalla ja tavallaan se on pelinä jopa paras vanhoista Marioista, mutta itselle se ei ole ihan niin tärkeä, kuten ei kakkonenkaan. Kakkonen ja kolmonen voisivat korvata joitain pelejä listalla tasavahvoina toki. SM64 ja Sunshine on (kunnolla) pelaamatta, kuin myös modernit 2D-mariot (kokonaan). Lisäksi Galaxyt ovat mielestäni yliarvostettuja, joskin silti tosi hyviä pelejä.
Tomb Raidereista voisi laittaa 1 ja 4, mutta nelonen on kovin, joten laitoin sen. Ykkönen toki mullistavin ja voisi helposti korvata joitain pelejä listallani.
Metroid sai myös kaksi paikkaa listallani. Super Metroid oli uskomaton tunnelmallinen seikkailu aikanaan ja Prime toisti oikeastaan tuon kokemuksen perspektiivivaihdoksen ansiosta. Sama uskomaton tunnelmallinen poikkeuksellisen upea seikkailu.
Resident Evileistä voisi olla useampikin listalla, mutta ykkönen mullistavuudellaan ja muistijäljellään listalle, tärkein sarjan peli minulle. REVII VR lähimpänä listaa, mutta myös esim RE3, RE2 remake tai RE5 coop voisivat korvata joitain pelejä listalla. Village (VR) vielä pelaamatta.
Ridge Racer-sarjasta voisi päästä useampikin listalle, mutta 7 on ehdoton suosikki joten se listalle. Rage Racer, Ridge Racer 5, miksei PSP/Vita RR:kin voisi päästä, mutta muille tasavahvoille paikkoja listalla. Type 4 on soundtrackiltaan yksi parhaita pelejä koskaan ja visuaalisesti se oli upea tullessaan, mutta pelinä se on sarjan heikoimpia ellei heikoin.
Gran Turismoista voisi päästä listalle 1,3,5, jotka kaikki tekivät vaikutuksen. Etenkin 1 ja 3 mullistavia. Mutta seiska on paras, etenkin VR:n ansiosta, joten se listalle, eikä enempää sarjan pelejä paikkoja viemään. Samaa peliä ne tavallaan kaikki ovat ykkösestä lähtien.
Pro Evo-sarjasta voisi tulla ISS Pro-ajoista monia pelejä, vitonen listalle. Yksi paikka sarjalle siis.
NHL-sarjaa, oksennus suussa myönnettävä, olen pelannut varmaan eniten mistään pelisarjasta. 93-94, sitten 98-2001 olivat todella isossa kulutuksessa, sitten vielä 16-21 ja senkin jälkeen jonkin verran. Siksi sarjalle kaksi paikkaa: "vanhasta ajasta" NHL2000 (lukioaikoina saman sohvan taistelut.. huhhuh) ja uudesta ajasta se joka sai koukuttumaan sarjaan uudelleen, eli NHL16.
Mega Manit on pelattu 1-5 plus 9. Tavallaan kaikki mahtuisivat listalle, mutta kakkonen on ikonisin, joten se on helppo heittää listalle, eikä sarja minusta ansaitsekaan enempää kuin yhden spotin.
Meinasin laittaa ainoastaan Rock Band 3, mutta kyllä alkuperäinen Guitar Hero ansaitsee oman paikan listalla, eli tämä ”genre” saa nyt kaksi paikkaa. Guitar Hero helvetin kova peli plus ilmiön käynnistäjä ja RB3 ilmiön täydellistäjä ja jonkinlainen päätepiste.
Mass Effectissä en pidä pelejä erillisinä, vaan kolme peliä muodostavat yhden kokonaisuuden, joten onkin hyvä, kun listalle voi lisätä trilogiajulkaisun yhdelle paikalle. Kumpa sama onnistuisi Gravity Rushissa, pidän nimittäin ykköstä ja kakkosta myös yhtenä kokonaisuutena. Kakkosen laitoin listalle, mutta sen voi kuvitella sisältävän myös ykkösen
Destiny on vähän niin ja näin, että laittaisiko ykkösen vai kakkosen. Molempia en halua laittaa. Laitoin ykkösen.
Haloista ainoastaan kakkonen on minulle rakas. Reach on viimeinen pelaamani. Kakkosen kampanja oli paras (kontroversiaalia, mutta totta!) ja monipelikin oli parhaimmillaan kakkosessa.
Trials Fusion on ainoa Trials, jota olen enemmän pelannut, mutta sitäkään en kovin paljoa. Kyseessä on mielestäni niin kovan luokan peli mekaanisesti, että pakko se eniten pelaamani julkaisu on listalle sisällyttää, vaikka en siihenkään ole haluamallani tavalla päässyt sisälle.
Muut huomiot:
Ehdoton ykkönen ilman mitään epäilyksiä on Rocket League. Täysin ylivoimaisesti kautta aikain paras peli kirjoissani. Tämän jälkeen pystyisi ehkä suunnilleen kymmenen tai kahdenkymmenen pelin blokeissa lajittelemaan järjestyksen, mutta toisaalta se järjestys silti varmasti vaihtelisi fiiliksen, päivän, vuoden, muistojen mukaan, eli en tiedä onko edes järkevää tehdä tarkempaa järjestystä. Kun se järjestys pätisi käytännössä vain sillä hetkellä..
Dead Space on siellä topkympissä ollut jo ennen remakeakin ja remake vain vahvisti pelin paikkaa sydemessäni. Hyvin luultavasti hamaan loppuun asti top10-peli minulle.
VR-pelejäkin mahtuu jo viisi listalleni (GT7 jos lasketaan niin kuusi, mutta GT7 enemmän pelkästään sarjansa parhaana edustajana kuin VR-pelinä, vaikka se VR:nä toki on aivan ylivoimaisesti parhaimmillaan). Eikä tarvitse edes epäillä näiden VR-pelien kohdalla, ansaitsevat helposti paikkansa top100:ssani. Eli Sparc (joka harmittavan varhain kuoli), Walkabout Mini Golf, Pistol Whip, Dirt Rally ja Headmaster. Muutama muukin VR-peli olisi nostettavissa listalle, mutta kisa on tiukkaa.
Parhaat coop-pelit ovat usein niitä muistettavimpia ja vaikeiten ohitettavia kokemuksia pelien saralla. Näistä itselle tärkeimmät Dungeon Defenders (mahtavan hektinen ja ikimuistettava cooppina), Helldivers, Overcooked 2 (jota en ole vielä edes älyttömän paljon pelannut, mutta niin huikea coop-idea ja tietysti myös toteutus, että paikka ansaittu jo melko vähäisenkin pelaamisen jälkeen) ja Ghost Recon Wildlands. Miksei myös Destiny, vaikka sen miellän enemmän ”geneeriseksi coop-kokemukseksi”, kun taas etenkin Overcooked, Dungeon Defenders ja Helldivers ovat ihan coopin ytimessä. Lisäksi erityisen hyvin cooppina kuin yksinpelinäkin toimivat listallani Dead Nation ja Hard Corps kuin myös Timesplitters kakkosessa oli todella hyvää cooppia.
Ajopelien runsas määrä minua ehkä vähän mietityttää, tykkäänkö listata niin monta ajopeliä, mutta kyllä listaamani pelit ovat olleet todella makuhermoon osuvia teoksia omalla pelimatkallani. Ja noiden lisäksi on vielä monia muita ajopelejä, joita voisi listalle sisällyttää.
Kaksi peliä joita mietin erikseen: Rayman Origins ja Kena. Raymaniin vertautuu helposti Donkey Kongit, Crashit, ym.ym tasoloikat joita on tullut pelattua ja joita voisi listata, mutta joita ei siis listallani aivan ole (ovat siis näitä rajatapauspelejä, jonain hetkenä joku niistä taas pääsisikin listalle ja tiputtaisi jonkun mikä sinne nyt pääsi). Jotenkin Rayman vaan nousee omissa kirjoissa näiden yläpuolelle hiuksen hienosti. Nimenomaan Origins, kun taas Legends on siellä rajatapauspeleissä.
Ja toinen on siis Kena - mietin tätä pitkään. Voinko sitä laittaa näin ylös? Ja tulin siihen tulokseen, että voin. Ratchetit, Jakit ynnämuut vähän vastaavat voisi myös sisällyttää listalle siellä rajamailla, mutta Kenassa on jotain, joka nostaa sen itselleni noiden kaikkien klassikoiden yläpuolelle. Osittain vähän vaikea hahmottaakin, jotain sydäntä siinä on vielä enemmän. Myös Kenan taistelu on kokonaisuutta ajatellen ytimekkäämpää ja fokusoidumpaa kuin mikään mitä vastaavan tyylisissä minulle tärkeissä peleissä on ollut. Uusimman Ratchetin taistelusta voisi esim. tehdä todella tiukkaa, mutta taistelukohtaukset on suunniteltu suurpiirteisesti niin, ettei pelaajalta vaadita oikein mitään. Ja toisaalta näiden pelien tasoloikkakaan ei ole koskaan mitään oikeasti vaativaa, vaan pelaaminen on enemmän seikkailua kuin todella tiukkaa loikintaa joka toisi kokemukseen vaadittavaa terävyyttä, jota siis Kenasta löytyy sen hyvän taistelun ja tähän sidotun haasteen vuoksi. Kenassa löytyy siis se yksi ylimääräinen vaihde verrattuna moneen muuhun itselle sinänsä rakkaaseen peliin (esim Jak 1 ja 2, Ratchet A Crack in Time jne).
Guilty Gear Strive on erityistapaus siinä, että en olisi uskonut minkään taistelupelin kykenevän oikeasti haastamaan SF:n ja Tekkenin asemaa kirjoissani, mutta Strive on oikeasti sellainen, jonka voin sanoa seisovan samalla viivalla noiden sarjojen suosikkipelieni joukossa.
The Club on varmaan vähemmän tunnettu peli. Harmi, ettei se menestynyt. Nerokas ja todella hyvin tehty peli. Katsokaa youtubesta, jos ei ole tuttu
Indiet / pienemmän budjetin julkaisut ovat tulleet onneksi AAA-pelien sekaan tuomaan kaivattua vaihtelua, ja erityisesti tiukkaa mekaniikkaa ja fokusta itse pelaamisen mielekkyyteen. Enter the Gungeon, Housemarquen pelit, Stealth Inc ja The Swapper, Galak-Z, PixelJunk Eden ja Grow Home, OlliOlli2 (mikä tahansa OlliOlli sopisi) ainakin mahtuvat helposti listalleni ja listan ulkopuolelle jää vielä paljon loistavia pienemmän budjetin pelejä.
Alkuperäinen Medal of Honor kuuluisi vähiten listalle itsenäisenä pelinä nykypäivänä, mutta sen jättämä muistijälki on käytännössä yhtä vahva kuin eka Super Mario Bros, MGS, Zelda. En kunnolla tiedä miksi, mutta se oli uskomaton kokemus ilmestyessään.
Paljon hyviä pelaamiani pelejä on rajatapauksissa listan ulkopuolella (vaikka It takes Two, Mario Strikers Charged, Zelda 2 tai Astro Bot Rescue Mission, ihan muutaman mainitakseni) ja toki listalta puuttuu sitten paljon myös pelejä, jotka siellä varmasti ottaisivat paikkansa, jos olisin niitä pelannut. Veikkaan esim Bloodbornen, jonkin Civilizationin ja vaikkapa Witcher kolmosen ovan sellaisia pelejä, jotka sinne voisivat päästä. Ja varmasti lukemattomia muitakin makuuni huippuja teoksia pelaamatta.
Ajattelin, että yritän väsätä jossain vaiheessa vielä kovalla taistelulla top25-listan. Siinä joutuu tekemään todella paljon vaikeampia valintoja vielä kuin tällaisessa "ei järjestystä top100-listassa".
Ja sen verran hyvä tuo sivusto, että tullee tehtyä muuntyyppisiäkin listauksia.
Kirjoitin omasta listauksestani @Ulukai'n tapaan artikkelin:
www.konsolifin.net
Pidin aika tärkeänä sitä, että mikään sarja ei esiinny listalla useammin kuin kerran, koska maailma on täynnä hyviä ja merkittäviä pelejä. Varmaan jossain vaiheessa läpsin itseäni otsaan, kun huomaan että jokin mestariteos jäi puuttumaan, mutta ainakin tällä hetkellä olen tuohon ihan tyytyväinen.
Varsinkin noi 80-luvun C64-pelejä oli hauska muistella, koska vaikka ne eivät välttämättä ole kestäneet aikaa ihan älyttömän hyvin (yritin jotain selainversiota Defender of the Crownista joskus kokeilla, enkä muistanut, miten kuppainen se oli), niin silloin aikoinaan ne olivat tosi päräyttäviä.
Onko top 50 -listalle pakko ottaa vanhoja pelejä, jos ei halua?
Jyrin Top 50 -peleissä on vähän vanhaa ja paljon uutta. Ja vain yhdestä sarjasta on kelpuutettu mukaan enemmän kuin yksi osa.
www.konsolifin.net
Pidin aika tärkeänä sitä, että mikään sarja ei esiinny listalla useammin kuin kerran, koska maailma on täynnä hyviä ja merkittäviä pelejä. Varmaan jossain vaiheessa läpsin itseäni otsaan, kun huomaan että jokin mestariteos jäi puuttumaan, mutta ainakin tällä hetkellä olen tuohon ihan tyytyväinen.
Varsinkin noi 80-luvun C64-pelejä oli hauska muistella, koska vaikka ne eivät välttämättä ole kestäneet aikaa ihan älyttömän hyvin (yritin jotain selainversiota Defender of the Crownista joskus kokeilla, enkä muistanut, miten kuppainen se oli), niin silloin aikoinaan ne olivat tosi päräyttäviä.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Kirjoitin omasta listauksestani @Ulukai'n tapaan artikkelin:
Onko top 50 -listalle pakko ottaa vanhoja pelejä, jos ei halua?
Jyrin Top 50 -peleissä on vähän vanhaa ja paljon uutta. Ja vain yhdestä sarjasta on kelpuutettu mukaan enemmän kuin yksi osa.
Pidin aika tärkeänä sitä, että mikään sarja ei esiinny listalla useammin kuin kerran, koska maailma on täynnä hyviä ja merkittäviä pelejä. Varmaan jossain vaiheessa läpsin itseäni otsaan, kun huomaan että jokin mestariteos jäi puuttumaan, mutta ainakin tällä hetkellä olen tuohon ihan tyytyväinen.
Varsinkin noi 80-luvun C64-pelejä oli hauska muistella, koska vaikka ne eivät välttämättä ole kestäneet aikaa ihan älyttömän hyvin (yritin jotain selainversiota Defender of the Crownista joskus kokeilla, enkä muistanut, miten kuppainen se oli), niin silloin aikoinaan ne olivat tosi päräyttäviä.
Aika yllättäviä vetoja listalla, en olisi uskonut että Killzone Shadowfall päätyisi kenenkään listalle ikinä.
Sen moninpeli oli ("pienestä" lagailusta huolimatta) rautaa, mutta mä tykkäsin tosi paljon tarinastakin. Siinä on jotain samalla tavalla hollantilaista kuin Starship Troopersissa. Mä silloin aikoinaan arvostelussanikin kirjoitin, että käsikirjoituksessa on kaikuja Israel-Palestiina-dilemmasta. Voisi olla mielenkiintoista pelata toi uudelleen läpi ja katsoa, että miten se peilautuu Ukraina-konfliktiin. Joka tapauksessahan siinä on aika hienosti esitetty se, miten vahvempi sortaa heikompaa, ja nerokkaasti tämä sortaja ei olekaan se pelottavan näköisiin natsiuniformuihin sonnustautunut jengi.
Ippenator
Well-Known Member
Itse tykkäsin tuosta todella paljon, vaikka ei se kyllä minunkaan listalleni päätynyt loppujen lopuksi. Mielessä kävi, mutta ei ihan riittänyt (kuten ei riittänyt muillakaan Killzone-peleillä). Toiseksi paras Killzone se minulle kuitenkin on. Parhaana pidän Killzone 3:ea. Se saa minulta erityistä plussaa co-op-kampanjasta, mutta toimii kyllä muutenkin erinomaisen hyvin. Tuossa Shadowfallissa oli mielestäni kuitenkin paras pelattavuus Killzoneista ja pidin myös sen ulkoasusta sekä tarinasta ja tunnelmasta kovasti.
janneus
Well-Known Member
Far Cry 2 mainittu! Se oli kyl kova. Eka 360 peli itsellä. Hienosti mallinnettu tuli ja huikea nettipeli missä jengi oikeasti pelasi niitä itsetehtyjä karttoja. Nykyään kyllä aika pökkelön tuntuinen, mutta aikanaan hieno ensiaskel "next genin" maailmaan.
Ippenator
Well-Known Member
Olihan tuossa joitain hyviä elementtejä. Mutta pelattavuus pilattiin lähes täysin sillä ärsyttävällä malaria-pelimekaniikalla sekä myös uudelleen spawnaantuvilla vihollisilla. Kumpikin oli minulle niin paha turnoffi, että tuntui kuin olisi rikkinäistä peliä väkisin pelannut eteenpäin. Ja keskenhän tuo sitten jäi. Se myöskin häiritsi itseäni, ettei Afrikan sinänsä rikkaasta ja mielenkiintoisesta eläimistöstä oltu mallinnettu oikein mitään eläimiä.
Harmitti kyllä aikoinaan, kun sinänsä niin lupaava peli sisälsi noinkin merkittäviä ongelmia. No, eivät ne toki ilmeisesti kaikkia häirinneet. Ja tuo tuli kyllä toimi hienosti, ja oli aikanaan varsin ennennäkemättömän hienosti toteutettu. Aseiden mekaniikat olivat myös varsin hyviä ja ylipäätään pelin fysiikat olivat erityisen hyvällä tasolla aikaansa nähden. Graafisestikin peli oli kyllä nätti aikaansa nähden.
En tiedä miten tuonne sai 50 paikkaa mutta tuossa nyt ainakin 25 jollain tapaa itelle tärkeitä pelejä joko sen perusteella paljon on uponnut tunteja, miten ne on sykähdyttänyt tai nostalgia lasien läpi katseltuna mitä lapsena ja teininä pelaillut. Toki sieltä nyt puuttuu muutamia mutta näillä mennään.
Liitetiedostot
Taramste
New Member
Pelinä Far Cry 2 ei minustakaan koskaan ole ollut mikään mestariteos, mutta harmaan likainen Afrikka luo yhden muistettavimmista tunnelmista ikinä videopeleissä. Tuo on ainut Far Cry sarjan peli, jonka pariin tulee palattua useasti, ja vaikka Far Cry 3 on pelinä selvästi parempi, Far Cry 2 voittaa ylivoimaisesti tunnelmallaan jatko-osansa. Siksi ehkä yksi muistettavampia videopelejä omalla listallani.
Hulikopteri
Well-Known Member
Tuntuu ettei FC2:ssa tekniikka ollut vielä siellä. Kunnianhimoinen tuotos ainutlaatuisella ympäristöllä. Jäi kyllä hyvin itselläkin mieleen. Harmi että FC3:ssa suunta oli enemmän suoraviivaisempaan tyyliin pikamatkustuksineen ja minimappeineen.
Ippenator
Well-Known Member
Minusta se muuten lupaavan oloinen tunnelma hävittiin pelissä loppujen lopuksi juuri noihin asioihin mitä kritisoin. Erityisesti tuo eläimistön puuttuminen lähes kokonaan oli ainakin itselleni aikamoinen lässähdys tunnelman osalta. Mutta makuasioita toki, ja sinä olet oikeassa tietenkin sen osalta miltä peli juuri sinulle tuntuu.
KKorkki
Toimitus
Tässä minun omat vastaukseni perusteluineen:
www.konsolifin.net
Elämän pelit: Parhaat 50 peliä kautta aikain – oikeat vastaukset
Tai, no, ainakin yksi näkemys oikeista vastauksista.
www.konsolifin.net