Armored Core VI: Fires of Rubicon

[shamaniac]

Oukei. Nyt on pelailtu A-rankit läpi ja taas heittämällä läpi. Menivät jopa helpommin kuin aiemmat "rankit". Heti kun vaihtoi ne raskaammat vehkeet pois ja painotti nopeutta, laittaen sitten mahdollisimman tehokkaat aseet, on pelaaminen ollut ihan eri tyydyttävää.

Jotenkin sitä lähti pelin alussa väärään suuntaan kun pisti nelijalkaista ja raskaampaa osaa alle. Sitten kun tuli jumi niin laitoin vielä raskaampaa alustaa ja asetta, minkä jälkeen jumitti melkeinpä pahemmin.

Nyt sitä vain suihkii vihujen ympärillä ja kohta huomaa että on voittanut. Alun miekka on yhä ihan helvetin toimiva ase, varsinkin stunnauksen aikana. Se myös sopii tosi hyvin nopean mechin aseeksi.

Pelin 5/5-arvostelussa täällä Konsolifinissä kehutaan sitä, miten pelissä voi tuntea onnistumisen elämystä kun pienellä muutoksella pääseekin vaikean kohdan läpi. Jotain tuon kaltaista nyt olen saavuttanut mutta koen kyllä yhä myös että haluaisin nimenomaan rakentaa oman robotin ja pärjätä sillä. Se että joudun menemään ja testailemaan useita eri asioita tuntuu epäonnistumiselta ja jopa luovuttamiselta. Ilmeisesti peli kuitenkin tosiaan on rakennettu nimenomaan sitä ajatellen että testaillaan, sillä kuten arvostelussakin mainitaan, on kentät hyvin tiiviitä sujauksia.

Olin itse asiassa myös puolivahingossa helpottanut tätä hommaa, sillä minullahan oli tallessa useamman eri mechan kokoonpano. Niitä pystyy siis aika lailla napin painalluksella vaihtamaan, joten riittää että tekee erilaisia kokoonpanoja tai pelkästään eri asevaihtoehtoja. Tämän kun olisi hoksannut aiemmin niin olisi voinut paljon nopeammin testailla eri vaihtoehtoja. Tosin aikaa sekin vie ja vähän sotkee etenemisen rytmiä mutta jos vääntää vaikka 3-5 erilaista konetta mecha-halliin, niin pystyy jo ihan eri nopeasti testaamaan uusiksi että mikä voisi olla toimivin laite mihinkin tehtävään.

Arvostelussa myös mainitaan jotain rakastumisesta mechaansa. Ja kyllä, se tapahtuu. Sen vuoksi myös pidän sen muokkaamista muuksi epäonnistumisena: minun "Mehcani" ei ehkä olekaan se laite, jolla tämä peli voitetaan, vaan siitä pitää tehdä jotain muuta. Nyyh. No, Mehca voi jäädä odottamaan sopivampia tehtäviä kun tilalle tulee tehtävän tai parin ajaksi joku toinen vehje.

Toisaalta nimenomaan jumittaminen ajoi minut takaisin raiteelle, jossa päädyin rakastamaan entistä enemmän sellaisen laitteen, jolla alunperinkin ajattelin pelin pelaavani. Isoin ongelma saattoi siis olla asenne tai lähestyminen peliin: tässä täytyy olla valmis testailemaan vähän enemmänkin erilaista aseistusta eikä isompi ja tehokkaampi aina lopulta olekaan parempi.

Saapa nähdä että mihin oma borotti vielä kehittyy vai mennäänkö tällä nyt loppuun asti. Aseita on osittain tullut jo vaihdeltua mutta lähinnä siksi koska eräs tehtävä vaati tietyn aseen.

Ai niin, asensin myös sellaisen automaattisuoja, joka tulee päälle kun mecha tuhoutuisi. Käytännössä siis jonkinlainen "second chance" tms. Samoin tietysti on tullut päivitettyä kaikenlaista vahinkoa ja niiden kestoa, joten nekin varmasti auttavat. Tosin sitä kyllä tein jo ennen jumitusta, nyt vain on tullut paljon lisää kun melkein vain juossut tehtäviä läpi nykyisellä robotilla.

 

[shamaniac]

Nytpä se nytkähti läpi ensimmäistä kertaa. Viimeinen taistelu oli melkoinen mutta ei lopulta kuitenkaan niin paha kuin sitä edeltävä pomo. Loppuhuipennos oli muuten melkoinen ja alkoi vihdoin tuntea olevansa joku legendaarinen mecha-pilotti.

Siitäpä sitten lähti heti New Game Plus käyntiin ja senkin kanssa on tuo yllä mainittu fiilis koska vaikeustaso tuossa ei ilmeisesti nouse mutta kaiken saa ekalta kierrokselta mukaan. Olen nyt siis juossut ja pyyhkinyt roboja oikealta ja vasemmalta tuolla omalla epelillä, jolla voitin jo kertaalleen loppupomon. Toki parannuksia saa käyttää nytkin kun tulee joku kovemmin iskevä tapaus ja yrittää liian itsevarmasti riehua mutta nyt on kunnon voimafantasiaa.

Kolme kertaahan tämä pitäisi pelailla (vähintään) jos haluaa kaikki loput ja trophyt. Ei tunnu mitenkään mahdottomalta kun haaste on tämä. Tosin kyllähän ne samat kovikset varmaan nytkin pistää vastusta samalla tapaa kuin ekalla kierroksella mutta nyt tietää varmasti että ne on voitettavissa. Samoin sieltä on jäänyt ne parhaat taktiikat muistiin. Tosin kaikille se on lähinnä se että väistele helvetisti ja iske kovemmin kuin vastus, eli ei mitään ihmeempiä sitten oikeastaan. Ehkä tärkeimpänä se, ettei liika himmailu auta vaan pitää puskea päälle.

Kyllähän tämä vähän sellainen peli on ettei tähän välttämättä ihan heti tykästy. Itse en ainakaan. Nyt on fiilikset että varsin mainio teos mutta sitten lopulta kuitenkin vain sitä. Ei mitään maata mullistavaa vaan perusvarmaa pelaamista. Paljon asioita, joista tykkää tai ei ja joihin tottuu tai ei. Näistä esimerkkeinä nyt vaikkapa robon modaaminen etenemisen mahdollistamiseksi ja tehtävien lyhyt ja paikoin outokin rytmitys. Tehtäväthän ovat usein lyhyitä rykäisyjä, esim. yksi taistelu kovempaa tyyppiä vastaan tai pienen joukkion tuhoaminen. Sitten on osa sellaista että taistellaan isoja laumoja vastaan ja panokset loppuu helposti kesken kun taas osassa tehtäviä panostäydennyksiä tulee melko turhaan tai tehtävä on juonen osalta katkottu erillisiin osiin vaikka olisi voinut olla yksi pidempi tehtävä, jossa panostäydennykset. Toki tykkään että lyhyemmissä tehtävissä on helpompi pelata lyhyempiäkin sessioita mutta kun välillä taas oli seassa niitä, missä olisi ollut oikeasti syytä katoa/rytmittää enemmänkin. No, olipahan ainakin vaihtelua.