GOTY: Vuoden peli 2025 - kerro omat valintasi

[JTahti]

GOTY sarjan ketjuilla on kohta kymmenen vuoden putki takana. (Vuonna 2027 tulee täyteen 10 vuotta) Ajattelin pelailla loppuvuoden vain aiemmin ilmestyneitä pelejä niin mikä ettei laittaa oman listauksen jo nyt.

1. Donkey Kong Bananza (Switch 2) - Kunnon gorillarymistelypeli. DK on hauskasti animoitu ja Pauline sidekick heittää hyvää läppää koko matkan.
2. Wanderstop (PS5) - Teetuvassa työskentely on rentoa puuhaa. Asiakkaiden kanssa on hauska heittää läppää ja mausteiden kasvatus on mukavaa. Pelissä koin harvinaisen dualsense ohjaimen pörinämoottorilla soittaman musiikin.
3. Fantasy Life i: The Girl Who Steals Time (Switch 2) - Sata tuntia pelattu tätä. Pelin vastustajien päihittäminen ei suotta stressaa, puuhastelu on pääosassa. Pelissä on otettu vaikutteita Animal Crossingista puuhasteluun.
4. Lost Records: Bloom & Rage (PS5) - Kunnon 1990-luvun nostalgiaa. Jonnet ei muista kun kavereiden puhelinnumerot oli muistivihossa, sitten soitettiin lankapuhelimeen johon kuka tahansa perheenjäsen voi vastata ja sitten pyydetään kaveri puhelimeen.
5. Mario Kart World (Switch 2) - Mario Kartit on harvinaisia kilpa-ajo pelejä, jotka sujuu multa jotenkuten. Muut on liian vaikeita. Sopivan rentouttavaa kohellusta.

 

[Misaki]

Tämä on tuntunut olleen paras pelivuosi sitten vuoden 2017, etenkin vuoden loppupuoliskon ansiosta. Ihanaa aikaa olla pelaaja!

1. Hades II (Switch 2) - Tuskin kaipaa paljoa perusteluja. Konsepti on vaan niin toimiva ja hauska... ja taide, mytologia! Haaste juuri sopiva.
2. Monster Train 2 (PS5) - Pakanrakennuspelien fanille tämä on ehdoton valinta kärkisijoille. Vuoden pelatuin peli tähän mennessä, 100 h.
3. Hollow Knight: Silksong (PS5) - Tietyt turhauttavuudet, kuten Act 3:n piilottaminen triviaalisen keräilyn taakse, laskevat tämän sijoitusta, vaikka haasteista ja tunnelmasta paljon nautinkin.
4. Donkey Kong Bananza (Switch 2) - Yllätti, oli jopa Mario Odysseyn tasoa tai parempi. Haasteen puute estää kapuamasta korkeammalle listalla.
5. ENDER MAGNOLIA: Bloom in the Mist (PS5) - Japanilainen vastine Silksongille. Taidetyyli ja musiikki luovat ihanan tunnelman, ja haastettakin sopivasti.

Huomioitavaa: The Rogue Prince of Persia (PS5) oli todella lähellä listan vitossijaa. Parhaillaan ensimetreillä olevat Pokémon Legends Z-A (Switch 2) ja Shinobi: Art of Vengeance (PS5) antavat myös vahvoja viitteitä laadusta. Toivottavasti en kasannut tätä top-listaa liian aikaisin!

 

[ripulipamaus]

Suhteellisen heikko pelivuosi ollut. Piti oikein miettiä mitäs sitä listalle nostaisi. Vuoteen sisältyi yksi Helmi ja kaikki muu sellaista joka ei pitkällä aikavälillä jää todennäköisesti mieleen millään tavalla.

1. Clair obscur: expedition 33. Ehdottomasti vuoden peli. Aivan käsittämättömän upea audiovisuaalinen kokemus hyvällä gameplaylla. Menee omalla kaikkien aikojen listalla ainakin top 10 jos ei jopa top 5.

2. Assassins creed shadows. Taattua Ubisoft laatua. Ei yllä Valhallan tai odysseyn tasolle mutta kaiken kaikkiaan mainio peli. Tuskin tulee kuitenkaan montaa sataa tuntia pelattua kuten Valhallaa.

3. Trails in the sky remake. Hyvä remake hyvästä pelistä. Ehkä olisi iskenyt enemmän jos ei olisi kokenut alkuperäistä peliä ja pientä trails ähkyä alkaa olla vaikka onkin toiseksi paras pelisarja kautta aikojen.

4. Deep rock galactic: survivor. Erinomainen autoshooter. Tulee todennäköisesti viemään aikaa kuten Vampire survivors ja Brotato aikanaan mutta jossain vaiheessa jää taustalle kuten Brotato tai pelaaminen loppuu kokonaan kuten Vampire survivorsin kanssa kävi.

5. Arc Raiders. Pitkästä aikaa nettipeli joka on vienyt mukanaan. Pidän tästä valitettavan paljon, koska vie aikaa muillta peleiltä.

Pokemon oli samaa vanhaa. Ihan ok. Ei tule jäämään mieleen. Octopath traveller 0 olisi tullessaan saattanut hyvin mahtua listalle mutta en jäänyt odottamaan.

 

[HideoMiyamoto]

Ei nyt ihan ole tämä vuosi istunut omaan makuun mutta kyllä sieltä sen verran löytyy että saa jonkinnäköisen listan tehtyä.

1. Trails in the Sky FC remake

Huikea remake ja loistava paikka aloittaa sarja jos on vielä kokematta. Olen itse huomannut tänävuonna että Trails sarja on noussut omaksi suosikiksi heti Xenoblade trilogian jälkeen kun FF on pudottanut pallon ja antanut muille tilaa.

2. Monster Hunter Wilds

Pitkäaikaisen Monster Hunter sarjan paras peli joka toi paljon kaivattua apua yksin pelaaville. Laajennusta odotellessa.

3. Silent Hill f

Paras uusi peli sarjassa sitten Silent Hill 3 ja loistava paluu huippulle. Paras melee taistelusysteemi kauhupeleissä jota itse kokenut ja paras tarina SH sarjassa.

Voisin nimetä tähän vähintään 10 peliä jotka on tältä vuodelta pelaamatta jotka on ostoslistalla mutta ei pysty vaan enää täyteen hintaan ostamaan kaikkea mitä ilmestyy. Ehkäpä nämä vuoden peli listailut on omalta osalta ohi kun ei vaan aika ja raha riitä kaikkeen uuteen kun vanhojakin on kymmeniä pelejä pelaamatta.

Todennäköisesti Metroid Prime 4 tulee tähän listalle ja jos on niin hyvä kun odotan niin vie sen kärkipaikan, mutta pianhan se nähdään.

 

[Dark3]

Eternal Strands
Tää on semmonen kolossinmetsästyspeli, jossa kaikkea sai ihan omassa rauhassa tehdä ilman kädestä pitelyä. Pelimaailman tutkiminen erittäin suuressa roolissa ja resurssien kerääminen. Laadukas tarina aivan timanttisella ääninäyttelyllä, niin ai että. 9/10 hielposti!

Doom: The Dark Ages
Jumalauta tää on hyvä peli. Kunnon musaa djentahtavilla rihveillä. Pelaaminen tai jo oikeestaan pelkkä hahmolla liikkuminen saa hymyn korville asti, koska ukolla on niin naurettavan pitkät askeleet ja se meteli joka liikkumisesta lähtee on niin helvetin hauskaa. Chainshot, Super Shotgun ja Rocket Launcher lempparit. Paras räiskintä ikinä 10/10.

Blue Prince
Liian koukuttava pulma/roguelike. Kerrankin saa aivoja ite käyttää, eikä pidellä kädestä. Uskomattomia ahaa-elämyksii tarjoo. 9/10.

The Talos Principle: Reawakened
Onks tää nyt sit Remake vai Remaster, sitä en tiedä, mutta tää on uudelleen tehtynä oleva Talos Principle. Sisältää myös täysin uusia pulmia, joissa saatanalinen vaikeustaso. Viiminen pulma ei mene edes YouTubea katsomalla ku on niin helkatin monimutkanen. Mut siis joo, suurimman osan sain näistä uusista pulmista ihan ite selvitettyä. Pakko kehua ku uskalletaan tehä näin vaikeita pulmia, kehittäjät varmasti jossain sienissä on näitä tehny. 9/10.

Forever Skies
SUBNAUTICA TAIVAALLA, tarvitseeko muuta edes kertoa?
9/10.

Kunniamaininnat seuraaville: Clair Obscur ja Powerwash Simulator 2, kun eivät ylemmille pärjänneet, mutta ansaitsevan maininnan.

Ihan tolkuttoman hyvä pelivuosi oli, Wuchang (meniköhän oikein?), Stalkkeri ja RDR viel pelaamatta, et päivitetään listaa jos pärjäävät meitsin pelityksissä.

 

[kopolanpoika]

Ehkä konsolipeliharrastukseni huonoin vuosi kautta aikain, todella vaisu vuosi. Paljon pelejä, mutta erittäin harva sai pukemaan ostohousuja jalkaan.
Ahkerasti tullut foorumia luettua, mutta pääasiassa sivustaseuraajan roolissa.

Tekisi mieli sanoa laatu korvaa määrän, mutta koska Pokemon ZA on listalla niin sanotaan koukuttavuus korvaa määrän.

Vuoden eka hankinta oli myös pelivuoden ehdoton kohokohta eli Split Fiction. Kyllä Hazelight Studios on synonyymi laadukkaalle saman sohvan kaksinpelille.

Toinen kunniamaininta Pokemon ZA. Niin ristiriitainen peli, tuotannollisesti menty taas sieltä mistä aita on matalin ja upgreidauksia on vain nimeksi, mutta samaan aikaan Pokemonien nappaaminen oli niin käsittämättömän nostalgista ja ehkä sen vuoksi niin järjettömän koukuttavaa puuhaa, että yhteen viikonloppuun upposi viikon työtunnit.

 

[rap]

Vaikka on ps5 ostanut tänä vuonna kolmisenkymmentä peliä hyllyä koristamaan niin suurinosa ollut sellaisia että muutama tunti tulee pelattua ja se on siinä.
Mafia The Old Country oli hyvä.
Ghost of Yotei oli myös hyvä.
Robocop Rogue City Unfinished Business tuli myös pelattua läpi, viihdyttävä paketti.
Tosiaan Powerwash Simulator 2 pitää mainita, hyvä ja koukuttava peli.
Ja vaikka ei ole tämän vuoden peli niin Gran Turismo 7 on edelleen paras autopeli ja sitä tulee jatkuvasti pelailtua.

Vuosi 2026 näyttää paljon paremmalta kun tulossa GTA 6, 007, Resident Evil 9, Forza Horizon 6, Endurance Motorsport Series muutaman mainitakseni.

 

[shamaniac]

Eipä tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joista tosin on/oli erittäin vaikea valita sitä parempaa. Tämä vuosi on muutenkin ollut ihan järkyttävän hyvä pelivuosi eikä ainakaan itse ole kaikkea ostettuakaan ehtinyt pelata, saati että kaikkea olisi ehtinyt ostamaankaan asti.

Kyllä se ääneni silti Henkan seikkailuille menee. Ei voi mitään. Niin hyvä ja vieläpä monella tapaa kuin Clair Obscur: Expedition 33 onkin, niin silti jos pitäisi näistä toinen pudottaa alemmas, olisi se Expedition 33.

1. Kingdom Come Deliverance II
Ei siitä vain mihinkään pääse. Tämä eepos on jotain, mitä en tiennyt tarvitsevani. Ensimmäiseen peliin rakastuin alun taisteluiden jälkeen. Jatko-osa olikin sitten sitä mitä ensimmäinen yritti ja piti olla. Parempaa roolipeliä, tai melkeinpä peliä ylipäänsä, en äkkiseltään keksi. Paitsi...

2. Clair Obscur: Expedition 33
Onhan tämä vain jotain niin uskomatonta. Puhdasta pelaamisen rakkautta, missä ei ole ensimmäisenä mietitty kaupallisuutta ja myyntejä, vaan tehty peli rakkaudella. Se tuntuu ja näkyy. Tarina on loistava ja hyvin kerrottu. Vuoropohjaista taistelua on hienosti virkistetty normaalikaavasta. Näyttely, hahmot ja maailma on loistavaa. Musiikki iskee täysillä. Miksei tämä sitten ole ykkösenä? No en tiedä. Tavallaan tämä kuuluisi ykköseksi jo sen kautta miten se osoitti että vähemmilläkin resursseilla ja laskelmoimisella voidaan tehdä loistava peli, joka myy ja saa hyvät arviot. Jos kuitenkin maailmassa olisi tilaa vain yhdelle pelille, olisi minun pakko valita siihen KCD 2 eikä tätä. Onneksi sellaista tilannetta ei ole.

3? Hell is Us
Yllätysteos, jonka ostin vähän riskillä. Osoittautui oikein viihdyttäväksi teokseksi, joka sekoitti soulsmaista maailmaa ja menoa vähän omalla tavallaan. Ja ei, tämä ei ole siis soulslike mutta itselleni tämä on vähintään genren "serkku", sillä niin kotona tämän parissa olin. Ihan täysi kymppi tämä ei tosin ole, sillä esimerkiksi loppu hieman lässähtää ja asioista pitävä kirjanen ei pidä tarpeeksi asioita kirjalla. Erittäin vahva aloitus kuitenkin kenties jollekin, joka toivottavasti hioutuu mahdollisessa jatko-osassa tai studion seuraavassa pelissä vielä paremmaksi. Tälle pohjalle on erittäin hyvä rakentaa.

Muita en tähän hätään ala listaamaan koska en ole varma mitkä pelaamani pelit edes on tämän vuoden pelejä.

Pelaamatta ja/tai hankkimatta on myös esimerkiksi nämä melko varmasti myös aikanaan omille listoilleni yltävät nimikkeet: Silksong, Hades II, Donkey Kong Bananza, Death Stranding 2: On the Beach, Rogue Prince of Persia, Shinobi: Art of Vengeance, Ghost of Yotei, Split Fiction.

 

[Ulukai]

Itselle se vuoden paras on helppo valinta:

Vuoden paras peli sotki unirytmini

Vuoden peli sinulle, vuoden peli minulle, vuoden peli kaikille. Ehkä.

www.konsolifin.net

Eli Hades II, ei mitään jakoa millään muulla koetulla. Toisella sijalla taitaisi olla The Rogue Prince of Persia ja kolmas sija onkin sitten ihan mysteeri. Donkey Kong Bananza oli vekkuli, FAST Fusion todella viihdyttävä kaahailu ja enempää ei nyt kyllä keksi.

Pitää joskus Clair Obscurea, Blue Princea ja Hollow Knight: Silksongia kokeilla.

Ja niin! Vuoden parhaat musiikit -palkinto hellllllposti Mario Kart Worldille. Helposti.

 

[pelle]

Vähemmän yllättäen mun listalla ei ole tän vuoden pelejä ja nyt en jaksa edes numeroida niitä kun en osaa päättää mikä on toista parempi.
Toisaalta jotain varmaan sekin kertoo kuinka viimeks tänään katsoin jos halpahallin lego valikoimissa olis ollut ukulele jonka vois laittaa hyllyyn Tchian kotelon viereen koristeeksi kun siitä ei mitään kunnon erikoisversiota ole.
Jotain hemmetin kukkia, rullaluistimia ja muuta kyllä on joka marketin valikoimissa, mutta ei just sitä minkä mä haluan.

Tchia
Stellar blade
Evil within lisäreineen

Tchia fiiliksiä voi lukea Tästä
Stellar blade mietteitä Tästä eteenpäin muutaman viestin verran.
Evil withinistäkin olen johonkin aiheeseen kirjoittanut, mutta en mä sitä haun kanssa löytänyt.

 

[Hulikopteri]

Vähemmän yllättäen mun listalla ei ole tän vuoden pelejä ja nyt en jaksa edes numeroida niitä kun en osaa päättää mikä on toista parempi.
Toisaalta jotain varmaan sekin kertoo kuinka viimeks tänään katsoin jos halpahallin lego valikoimissa olis ollut ukulele jonka vois laittaa hyllyyn Tchian kotelon viereen koristeeksi kun siitä ei mitään kunnon erikoisversiota ole.
Jotain hemmetin kukkia, rullaluistimia ja muuta kyllä on joka marketin valikoimissa, mutta ei just sitä minkä mä haluan.

Tchia
Stellar blade
Evil within lisäreineen

Tchia fiiliksiä voi lukea Tästä
Stellar blade mietteitä Tästä eteenpäin muutaman viestin verran.
Evil withinistäkin olen johonkin aiheeseen kirjoittanut, mutta en mä sitä haun kanssa löytänyt.

Evil Within on kyllä tosi hyvä. Ei kalpene mielestäni paljoakaa Ressoille.

 

[Koalitio]

Oikein mainio pelivuosi. Itsekään en juurikaan uusia pelejä ostele, vaan käytännössä kaikki menee hankintaan vasta isoista aleista, mutta on sitä paria 2025 julkaisuakin tullut pelattua.

Parhaita tältä vuodelta mieleen jääneitä, ei 2025 julkaistuja pelikokemuksia satunnaisessa järjestyksessä:

South Park: The Stick of Truth & Fractured But Whole: Jostain syystä ei ollut aikaisemmin tullut hinkua pelata näitä pelejä, vaikka sarjasta pidänkin. Odotukset oli aika matalat, mutta nämähän olivatkin aivan erinomaisia kompakteja ja kevyitä RPG-kokemuksia, jotka käyttivät lähdemateriaaliaan esimerkillisen hyvin. Näiden olisi toivonut olevan pidempiä, ja vaikka molemmat pelasi ihan putkeen, meno ei alkanut tökkimään yhtään.
Disco Elysium: Todella kiehtova ja hienosti toteutettu mysteeriseikkailu. Tarina, maailma ja hahmot aukeavat kiehtovasti, ja vaikka onkin hyvin paljon luettavaa, ei käy pitkästyttämään yhtään. Todella tyylikäs ja ajatuksia herättävä teos.
Steins Gate: Visuaalisista novelleista on tullut innostuttua viime vuosina, ja tätä pidetään ihan syystäkin genren suurena klassikkona. Visuaalisille novelleille tyypillisesti, kyseessä on enemmänkin interaktiivinen tarina kuin peli, mutta tässäkin tarinan käänteet ja kutkuttavat valinnat tempaavat mukaansa. Koukuttava ja kosketava kokemus.
Life is Strange Remastered: Tämä oli tullut pelattua alunperin 2017, ja iski silloin todella kovaa. Nyt vuosien saatossa aika paljon tarinan osia ja hahmoja oli unohtunut, ja vaikka sen ydinjuonen edelleenkin muisti hyvin, niin kyllä tämä taas onnistui iskemään ja koskettamaan aivan upeasti. Oikeastaan kaikki mahdolliset paikat tuli koluttua, ja kaikkia mahdollisia keskusteluvaihtoehtoja tuli kokeiltua, näitten kautta löytyi yllättävänkin paljon lisää asiaa juonen päälle. Maxin supervoima on ehkä parhaita kykyjä missään pelissä ikinä, ja tekee tästä pelistä niin hienon. Niin pelillisesti, kuin myös tarinaltaan, tämä pieksee sarjan muut osat aivan 6-0. Todella hieno kokemus, joka ei ole vanhentunut yhtään.

Vuoden peli:Clair Obscur Expedition 33
Aivan tajuttoman upea kokemus, eikä vain tämän vuoden paras peli, vaan minulle tämän konsolisukupolven paras peli. Jo se yksinään, miten upea tarinavetoinen kokemus tämä on, tekee tästä unohtumattoman mestariteoksen. Kun siihen yhdistyy vielä kaikinpuolin timanttinen pelattavuus, on vaikea ymmärtää, miten tällainen peli saattoikin tulla tuntemattomalta pieneltä studiolta, ilman mitään varsinaista ennakkovaroitusta siitä minkä tasoinen teos sieltä tulisi. Maininta myös aivan upeasta soundtrackista.

Hankintalistalla on vaikka mitä tänä vuonna ilmestyineitä pelejä, alennuksia odottelemassa. KCD2, Death Stranding 2, Promise Mascot Agency ja Trails in the Sky Remake ainakin on sellaisia, jotka pitää jossain vaiheessa pelata.