High on Life 2 parantaa edeltäjäänsä nähden käytännössä melkein jokaisella osa-alueella. Ja kyllä, petraus koskee myös huumoria.
[[{"fid":"98165","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Anarkia ja rajaton läpändeerus ovat täällä taas! Muun muassa Rick & Mortysta tutun Justin Roilandin perustama ja luotsaama Squanch Games töräytti vuonna 2022 markkinoille räiskintädebyyttinsä High on Lifen, joka oli kokoelma räävitöntä huumoria, mukiinmenevää ammuskelua sekä joitain pelillisesti hauskoja kohtauksia. Epätasaisuus vaivasi pakettia kuitenkin kautta linjan vitsejään myöten, ja esimerkiksi asevalikoiman karttuminen lopulliseen muotoonsa otti liian monta tuntia seikkailun koko kestosta. Kaikesta huolimatta teos kohosi kuitenkin pienimuotoiseksi yllätyshitiksi, ja lopulta tänään arviossa oleva jatko-osa High on Life 2 julkistettiin viimevuotisen Summer Game Festin aikana.
Yksi on kuitenkin joukosta poissa, sillä Roiland irtisanoutui Squanch Gamesilta vuoden 2023 alussa tuolloin häntä koskevien vakavien syytösten sekä vallitsevien kohujen vuoksi. Varsinaisessa oikeudenkäynnissä syytteet lopulta hylättiin riittävien todisteiden puuttumisen vuoksi, ja Roiland itse julistikin tuolloin kokeneensa huutavaa vääryyttä asiassa. Erästä sanontaa lainatakseni miehellä taisi kuitenkin olla "rukousnauha kaulassa ja piru sydämessä", sillä saman vuoden syksyllä NBC News julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin Roilandin ahdistelleen alaikäisiä ja täten käyttäneen asemaansa hyväkseen. Itse en tietenkään miestä tunne, enkä osaa muodostaa absoluuttista kokonaiskuvaa, mutta toisaalta en usko lainkaan näin monien syytösten olevan pelkkää pahaa puhetta. Joka tapauksessa miestä ei ole uusissa projekteissa sen koommin nähty.
[[{"fid":"98166","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Kaiken tämän jälkeen on hyvä tehdä heti yksi asia selväksi: Jos joku nyt luulee, että High on Life 2 olisi huumoriltaan jotenkin vesitetty kokemus ilman Roilandia, olet pahasti väärässä. Meno on nimittäin vähintään yhtä värikästä, lennokasta ja räävitöntä kuin aina ennenkin, minkä lisäksi teos onnistuu kehittämään edellisosan hyviä puolia kiitettävästi eteenpäin. Roilandin (ja Kenny-aseen) poissaolosta huolimatta viime osasta tutut tussarit kuten Gus (J. B. Smoove), Knifey (Michael Cusack) ja Sweezy (Betsy Sodaro) saavat rinnalleen tukun uusia tuttavuuksia, jotka monipuolistavat räiskintää entistä tyydyttävämpään suuntaan.
Kun jahtaajasta tulee jahdattava
High On Life 2 heittää ensiosan tapaan pelaajan jälleen äänettömän ja nimettömän päähenkilön avaruussaappaisiin, jolla on vyöllään hassunhauska arsenaali puhuvia muukalaisaseita eli Gatlianeja. Tarinan lähtökohdat muistuttavat myös vahvasti edeltäjäänsä, paitsi että G3-avaruusoliohuumekartellin jahtaamisen ja hyvisten puolella olemisen sijaan pelaaja päätyy tahtomattaan väärälle puolelle lakia. Palkkionmetsästäjän rooli vaihtuu nimittäin sattumusten kautta karkurimaiseksi salamurhaajaksi, joka murhaa laittomasti tiensä halki galaksin. Haiskahtaa kierrätykseltä, mutta itse asiassa etsintäkuulutetun status tuo mukanaan hauskoja ja perin erilaisia tilanteita edeltäjäänsä verrattuna.
[[{"fid":"98167","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Lisko tulee iholle, koska pelaaja unohti palkkionmetsästäjien koodiston.
Jos edellä mainittu G3 halusi ottaa universumin haltuun ihmisvihan voimin ilman sen kummempaa propagandaa, on tämänkertaisella koplalla astetta enemmän pirullisia ässiä hihassaan suunnitelman toteuttamiseksi. Vastassa on pelaajalle jo ensiosasta tuttu avaruudellinen lääkeyhtiö Rhea Pharmaceuticals, joka on saanut puolelleen huolestuttavan paljon porukkaa. Lähettiläiksi on saatu niin julkkiksia, rahoittajia kuin tiedemiehiä, jotka julistavat esiintuloissaan ihmisvihaa ja haluavat täten palavasti muuttaa maapallomme homo sapiensit huumausaineeksi, vieläpä huomattavasti paremmalla brändäyksellä kuin ensiosassa!
[[{"fid":"98168","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Onko ikinä käynyt mielessä, miltä tuntuisi olla osa ihmisnäyttelyä?
Kaiken kukkuraksi paikallinen senaattori Muppy Doo on maksettu pysymään pahisten taskussa, joten hänkin tukee yhtiön "innovaatioita" aina yritysuskollisuuden absurdiuteen ja ihmisten kultinomaiseen miljardööripalvontaan asti. Nämä herkulliset lähtökohdat takaavat seikkailulle erinomaisen pohjan, ja enimmäkseen High on Life 2 maistuukin edeltäjäänsä paremmin, sillä vitsit tuntuvat olevan aiempaa nasevammin kirjoitettuja, osuen samalla omaan komediahermooni suuremmalla prosentilla. Vitsitykitys jatkuu kuitenkin läpi seikkailun ajan edeltäjänsä kaltaisella tahdilla, minkä vuoksi kaikki tsoukit eivät osu tälläkään kertaa ihan maaliinsa, osittain jo rajoja kutittelevan tyylinsä ansiosta. Ensiosaa riivannutta toisteluakin on mukana, mutta onneksi vähemmän, samoin kuin puhdasta myötähäpeäläppää.
[[{"fid":"98169","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Lääkeyhtiön karut suunnitelmat esittelyssä.
Lievästä epätasaisuudesta huolimatta käsikirjoituskin on yleisellä tasolla astetta tasokkaampaa edeltäjäänsä verrattuna, sillä parhaimmillaan High on Life 2 on hauska, terävä, ajankohtainen ja uskaltaa heittää piikikkäitä huomioita räävittömän ja lapsekkaan huumorin sekaan. Oli kyse sitten viittauksista, neljännen seinän rikkomisesta, mustasta huumorista tai täysin improvisoiduilta kuulostavista vitseistä, pelaajan tehtäväksi jää usein vain pudistella päätään ja hymähdellä erinäisille tapahtumille. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi avioeron partaalla olevan Travis-pyssyn (Ken Marino) kanssa tehty ryyppyreissu/laivasekoilu, agathachristiemäinen murhamysteerin selvittely tai tosielämän teurastushippa pelikeskuksessa?
Kaaoksen määrä on vaihteleva, mutta suuri
Jatko-osa pistää edeltäjäänsä paremmaksi myös pelattavuutensa suhteen. Yksi pahimmista ennakkopeloistani oli skeittilautaan liittyvä liikkuminen, sillä jo entisestään nopeatempoiseen taisteluun kun lisää renkaallisen kulkupelin, on vaarana ehdottomasti liiallinen sekavuus ja yleinen törmäily. High on Life 2 onnistuu kuitenkin välttämään pahimmat sudenkuopat, tehden räiskinnästä vielä edeltäjäänsä nautinnollisempaa. Skeittilaudalla liikkuessa voi esimerkiksi grindailla pitkin ja poikin kaiteita omien pyssyjen laulaessa, joka taas tuo uuden taktisen elementin räimeeseen. Asevalikoimaa on odotetusti kasvatettu, minkä lisäksi tapahtumien keskiössä oleva Circuit Arcadia tarjoaa enemmän tutkittavaa kuin ykkösen Blim City.
[[{"fid":"98170","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"6":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"6"}}]]
Kööri koolla päämajassa.
Seuraa hölisevien pyssyjen lyhyt oppimäärä: Seikkailun alusta alkaen mukana oleva Gus edustaa haulikkoa, Sweezy konepistoolia ja Knifey tietenkin melee-asetta. Travis puolestaan toimii kuin pistooli, ja verrattain äkkiä mukaan tarttuva Sheath (aina yhtä ihanan raspinen Ralph Ineson) on kuin sykäyksittäin ampuva konekivääri. Jokaisella näistä on lisäksi omat erikoiskykynsä – Gus heittelee sirkkelilevyjä ja imee puoleensa asioita, Sweezy ampuu esimerkiksi aikaa hidastavia kuplia, Travis kranaatteja, Sheath sähköisiä harppuunoita ja niin edelleen. Vaikka peli itsessään on pidempi kuin edeltäjänsä, tarttuu uusia aseita nopeammin mukaan. Ykkösosan hieman tavanomaiseksi taantuva räiskintä on kokenut muodonmuutoksen astetta taktisempaan ja persoonallisempaan suuntaan, tahdin pysyessä silti sopivan kovana. Pakko sanoa, että pidän tästä kovasti!
[[{"fid":"98171","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"7":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"7"}}]]
Pakko myöntää, hymyilin ääneen.
Tehtävissä on myös aiempaa enemmän vaihtelua. Jos ensiteos vuorotteli lähinnä lätinän ja räimeen välillä, on kakkososassa luvassa aiemmin mainittujen kohtausten ohella enemmän puzzleilua ja muutenkin pelillisesti luovempia kohtauksia, kuten aito "retrohelvetti" sekä pelin valikoissa tapahtuva taistelu. Perinteisempää osastoa edustaa muun muassa päähenkilön isän pelastusoperaatio, joka eittämättä nousee yhdeksi omista kohokohdistani. Sankarikatraan ja isukin välillä käytävä dialogi on oivaltavaa suunpieksentää, joka hymyilyttää toistuvasti, sillä kyseisessä kuuskymppisessä faijassa on vähän jotain samaa kuin omassani.
Epätodellinen pelimoottori ei aina takaa auvoista aikaa
Jos on ääninäyttely suorastaan loisteliasta ja äänimaailma muutenkin kohdallaan, samaa ei voi ihan sanoa visuaalisesta puolesta, vaikka taidetyyli sinällään on perin onnistunutta. Tarkkaavaisimmat ovatkin jo kenties huomanneet, että netissä on puhuttu melkoisen paljon teoksen teknisistä kömmähdyksistä. Eittämättä konsolikäännöksissä on kautta linjan melko sumeat grafiikat, sillä Digital Foundryn analyysissä mainitaan sisäisen resoluution olevan aika rapsakka 720p, minkä lisäksi 60 ruutuun tähtäävä ruudunpäivityskin tökkii aina välillä. Mielestäni tilanne on kuitenkin päivitysten myötä parantunut ainakin PS5 Prolla pelatessa, sillä en ainakaan itse huomannut toiminnan tiimellyksessä häiritsevää tökkimistä.
[[{"fid":"98172","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"8":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"8"}}]]
Circuit Arcadia on nätti paikka. Jopa halomainen suorastaan!
Embargoon arvionsa sykkineet tahot ovat lisäksi raportoineet lukuisista, jopa pelissä etenemisen täysin estävistä bugeista ja kaatumisista, mutta en tiedä kävikö itselläni vain onni vai ovatko päivitykset parantaneet sitäkin puolta. Pikkubugeja kyllä huomasin matkani aikana useita, mutta en mitään sellaista mikä olisi suuresti häirinnyt. Taisin joutua tasan kerran lataamaan pelin checkpointista, kun eräs ovi ei vain millään suostunut aukeamaan. Jos jollain on käynyt huonompi tuuri, on Squanch Games julkaissut jo tiekartan päivityksiin liittyen, joten laastareita on luvassa pitkin vuotta. Joka tapauksessa taisi olla vikatikki Squanchilta vaihtaa ykkösessä käytetty Unreal Engine 4 vitosversioon, sillä visuaalit ovat upeimmillaan vasta tykillä PC:llä pelattuna.
[[{"fid":"98173","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"9":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"9"}}]]
Kyllä, tässä maailmassa jokaiselle aiheelle on oma Con!
Viimeisenä knoppina sananen skaalauksesta, erityisesti PS5 Pron omistajille. Paljon kritiikkiä (ihan ansaitusti) olemassaolonsa aikana kerännyt Sonyn PlayStation Spectral Super Resolution -skaalausteknologia nostaa ainakin viimeisimmän päivityksen myötä vaihteeksi positiivisella tavalla päätään. Pelasin nimittäin useamman tunnin ensin oletuksena oleva Temporal Super Resolution (TSR) -skaalaus päällä, mutta lopulta päätin kokeilla PSSR:ää. En tietenkään pysty rinta rinnan näitä vertailemaan, mutta ainakin silmämääräisesti kuva näyttää pikkuisen terävämmältä Sonyn skaalauksen turvin, vieläpä ilman ärsyttävää taustasuhinaa. Ainoastaan varjoefektien kanssa on välillä ongelmia, mutta toisaalta niitä esiintyy myös TSR:n kanssa.
[[{"fid":"98174","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"10":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"10"}}]]
Tätä taulua kannattaa katsoa mahdollisimman läheltä.
Korostan, että havaintoni perustuu puhtaasti omaan silmään, joten minulla ei ole absoluuttista totuutta eikä edes mittausmahdollisuutta. Mutta kannattaa vaihteeksi antaa PSSR:lle mahdollisuus!
Lezduit!
Parisenkymmentä tuntia elämästä ottava High on Life 2 tekee sen minkä jatko-osan pitääkin, eli onnistuu käytännössä kaikessa edeltäjäänsä paremmin – erityisesti silloin, kun käsikirjoittajat uskaltavat kokeilla jotain uutta aiempaan verrattuna. Teknisistä ongelmistaan huolimatta teos nousee persoonallisuutensa, tolloenergiansa ja häröilynsä ansiosta räiskintäkavalkadin paremmalle puolelle, joskaan ei ihan korkeimmalle korokkeelle. Jotain sekin kai kertoo, etten ole yleensä maailman kovin FPS-hakkaaja, mutta High on Life 2:n parissa viihtyi jotenkin poikkeuksellisen hyvin ilman kyllästymisen tunteita.
Samaan hengenvetoon on tietysti vielä varoitettava (vaikka asia on tullut todennäköisesti jo muutenkin ilmi), että jos Rick & Morty, Solar Opposites tai vaikka Family Guy aiheuttaa inhon tunteita, voi arvosanasta tiputtaa yhden tähden pois. Muita suosittelen lämpimästi hyppäämään tämän ratittoman auton kyytiin!
Lue juttu sivustolla...
[[{"fid":"98165","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Anarkia ja rajaton läpändeerus ovat täällä taas! Muun muassa Rick & Mortysta tutun Justin Roilandin perustama ja luotsaama Squanch Games töräytti vuonna 2022 markkinoille räiskintädebyyttinsä High on Lifen, joka oli kokoelma räävitöntä huumoria, mukiinmenevää ammuskelua sekä joitain pelillisesti hauskoja kohtauksia. Epätasaisuus vaivasi pakettia kuitenkin kautta linjan vitsejään myöten, ja esimerkiksi asevalikoiman karttuminen lopulliseen muotoonsa otti liian monta tuntia seikkailun koko kestosta. Kaikesta huolimatta teos kohosi kuitenkin pienimuotoiseksi yllätyshitiksi, ja lopulta tänään arviossa oleva jatko-osa High on Life 2 julkistettiin viimevuotisen Summer Game Festin aikana.
Yksi on kuitenkin joukosta poissa, sillä Roiland irtisanoutui Squanch Gamesilta vuoden 2023 alussa tuolloin häntä koskevien vakavien syytösten sekä vallitsevien kohujen vuoksi. Varsinaisessa oikeudenkäynnissä syytteet lopulta hylättiin riittävien todisteiden puuttumisen vuoksi, ja Roiland itse julistikin tuolloin kokeneensa huutavaa vääryyttä asiassa. Erästä sanontaa lainatakseni miehellä taisi kuitenkin olla "rukousnauha kaulassa ja piru sydämessä", sillä saman vuoden syksyllä NBC News julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin Roilandin ahdistelleen alaikäisiä ja täten käyttäneen asemaansa hyväkseen. Itse en tietenkään miestä tunne, enkä osaa muodostaa absoluuttista kokonaiskuvaa, mutta toisaalta en usko lainkaan näin monien syytösten olevan pelkkää pahaa puhetta. Joka tapauksessa miestä ei ole uusissa projekteissa sen koommin nähty.
[[{"fid":"98166","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Kaiken tämän jälkeen on hyvä tehdä heti yksi asia selväksi: Jos joku nyt luulee, että High on Life 2 olisi huumoriltaan jotenkin vesitetty kokemus ilman Roilandia, olet pahasti väärässä. Meno on nimittäin vähintään yhtä värikästä, lennokasta ja räävitöntä kuin aina ennenkin, minkä lisäksi teos onnistuu kehittämään edellisosan hyviä puolia kiitettävästi eteenpäin. Roilandin (ja Kenny-aseen) poissaolosta huolimatta viime osasta tutut tussarit kuten Gus (J. B. Smoove), Knifey (Michael Cusack) ja Sweezy (Betsy Sodaro) saavat rinnalleen tukun uusia tuttavuuksia, jotka monipuolistavat räiskintää entistä tyydyttävämpään suuntaan.
Kun jahtaajasta tulee jahdattava
High On Life 2 heittää ensiosan tapaan pelaajan jälleen äänettömän ja nimettömän päähenkilön avaruussaappaisiin, jolla on vyöllään hassunhauska arsenaali puhuvia muukalaisaseita eli Gatlianeja. Tarinan lähtökohdat muistuttavat myös vahvasti edeltäjäänsä, paitsi että G3-avaruusoliohuumekartellin jahtaamisen ja hyvisten puolella olemisen sijaan pelaaja päätyy tahtomattaan väärälle puolelle lakia. Palkkionmetsästäjän rooli vaihtuu nimittäin sattumusten kautta karkurimaiseksi salamurhaajaksi, joka murhaa laittomasti tiensä halki galaksin. Haiskahtaa kierrätykseltä, mutta itse asiassa etsintäkuulutetun status tuo mukanaan hauskoja ja perin erilaisia tilanteita edeltäjäänsä verrattuna.
[[{"fid":"98167","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Lisko tulee iholle, koska pelaaja unohti palkkionmetsästäjien koodiston.
Jos edellä mainittu G3 halusi ottaa universumin haltuun ihmisvihan voimin ilman sen kummempaa propagandaa, on tämänkertaisella koplalla astetta enemmän pirullisia ässiä hihassaan suunnitelman toteuttamiseksi. Vastassa on pelaajalle jo ensiosasta tuttu avaruudellinen lääkeyhtiö Rhea Pharmaceuticals, joka on saanut puolelleen huolestuttavan paljon porukkaa. Lähettiläiksi on saatu niin julkkiksia, rahoittajia kuin tiedemiehiä, jotka julistavat esiintuloissaan ihmisvihaa ja haluavat täten palavasti muuttaa maapallomme homo sapiensit huumausaineeksi, vieläpä huomattavasti paremmalla brändäyksellä kuin ensiosassa!
[[{"fid":"98168","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Onko ikinä käynyt mielessä, miltä tuntuisi olla osa ihmisnäyttelyä?
Kaiken kukkuraksi paikallinen senaattori Muppy Doo on maksettu pysymään pahisten taskussa, joten hänkin tukee yhtiön "innovaatioita" aina yritysuskollisuuden absurdiuteen ja ihmisten kultinomaiseen miljardööripalvontaan asti. Nämä herkulliset lähtökohdat takaavat seikkailulle erinomaisen pohjan, ja enimmäkseen High on Life 2 maistuukin edeltäjäänsä paremmin, sillä vitsit tuntuvat olevan aiempaa nasevammin kirjoitettuja, osuen samalla omaan komediahermooni suuremmalla prosentilla. Vitsitykitys jatkuu kuitenkin läpi seikkailun ajan edeltäjänsä kaltaisella tahdilla, minkä vuoksi kaikki tsoukit eivät osu tälläkään kertaa ihan maaliinsa, osittain jo rajoja kutittelevan tyylinsä ansiosta. Ensiosaa riivannutta toisteluakin on mukana, mutta onneksi vähemmän, samoin kuin puhdasta myötähäpeäläppää.
[[{"fid":"98169","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Lääkeyhtiön karut suunnitelmat esittelyssä.
Lievästä epätasaisuudesta huolimatta käsikirjoituskin on yleisellä tasolla astetta tasokkaampaa edeltäjäänsä verrattuna, sillä parhaimmillaan High on Life 2 on hauska, terävä, ajankohtainen ja uskaltaa heittää piikikkäitä huomioita räävittömän ja lapsekkaan huumorin sekaan. Oli kyse sitten viittauksista, neljännen seinän rikkomisesta, mustasta huumorista tai täysin improvisoiduilta kuulostavista vitseistä, pelaajan tehtäväksi jää usein vain pudistella päätään ja hymähdellä erinäisille tapahtumille. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi avioeron partaalla olevan Travis-pyssyn (Ken Marino) kanssa tehty ryyppyreissu/laivasekoilu, agathachristiemäinen murhamysteerin selvittely tai tosielämän teurastushippa pelikeskuksessa?
Kaaoksen määrä on vaihteleva, mutta suuri
Jatko-osa pistää edeltäjäänsä paremmaksi myös pelattavuutensa suhteen. Yksi pahimmista ennakkopeloistani oli skeittilautaan liittyvä liikkuminen, sillä jo entisestään nopeatempoiseen taisteluun kun lisää renkaallisen kulkupelin, on vaarana ehdottomasti liiallinen sekavuus ja yleinen törmäily. High on Life 2 onnistuu kuitenkin välttämään pahimmat sudenkuopat, tehden räiskinnästä vielä edeltäjäänsä nautinnollisempaa. Skeittilaudalla liikkuessa voi esimerkiksi grindailla pitkin ja poikin kaiteita omien pyssyjen laulaessa, joka taas tuo uuden taktisen elementin räimeeseen. Asevalikoimaa on odotetusti kasvatettu, minkä lisäksi tapahtumien keskiössä oleva Circuit Arcadia tarjoaa enemmän tutkittavaa kuin ykkösen Blim City.
[[{"fid":"98170","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"6":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"6"}}]]
Kööri koolla päämajassa.
Seuraa hölisevien pyssyjen lyhyt oppimäärä: Seikkailun alusta alkaen mukana oleva Gus edustaa haulikkoa, Sweezy konepistoolia ja Knifey tietenkin melee-asetta. Travis puolestaan toimii kuin pistooli, ja verrattain äkkiä mukaan tarttuva Sheath (aina yhtä ihanan raspinen Ralph Ineson) on kuin sykäyksittäin ampuva konekivääri. Jokaisella näistä on lisäksi omat erikoiskykynsä – Gus heittelee sirkkelilevyjä ja imee puoleensa asioita, Sweezy ampuu esimerkiksi aikaa hidastavia kuplia, Travis kranaatteja, Sheath sähköisiä harppuunoita ja niin edelleen. Vaikka peli itsessään on pidempi kuin edeltäjänsä, tarttuu uusia aseita nopeammin mukaan. Ykkösosan hieman tavanomaiseksi taantuva räiskintä on kokenut muodonmuutoksen astetta taktisempaan ja persoonallisempaan suuntaan, tahdin pysyessä silti sopivan kovana. Pakko sanoa, että pidän tästä kovasti!
[[{"fid":"98171","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"7":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"7"}}]]
Pakko myöntää, hymyilin ääneen.
Tehtävissä on myös aiempaa enemmän vaihtelua. Jos ensiteos vuorotteli lähinnä lätinän ja räimeen välillä, on kakkososassa luvassa aiemmin mainittujen kohtausten ohella enemmän puzzleilua ja muutenkin pelillisesti luovempia kohtauksia, kuten aito "retrohelvetti" sekä pelin valikoissa tapahtuva taistelu. Perinteisempää osastoa edustaa muun muassa päähenkilön isän pelastusoperaatio, joka eittämättä nousee yhdeksi omista kohokohdistani. Sankarikatraan ja isukin välillä käytävä dialogi on oivaltavaa suunpieksentää, joka hymyilyttää toistuvasti, sillä kyseisessä kuuskymppisessä faijassa on vähän jotain samaa kuin omassani.
Epätodellinen pelimoottori ei aina takaa auvoista aikaa
Jos on ääninäyttely suorastaan loisteliasta ja äänimaailma muutenkin kohdallaan, samaa ei voi ihan sanoa visuaalisesta puolesta, vaikka taidetyyli sinällään on perin onnistunutta. Tarkkaavaisimmat ovatkin jo kenties huomanneet, että netissä on puhuttu melkoisen paljon teoksen teknisistä kömmähdyksistä. Eittämättä konsolikäännöksissä on kautta linjan melko sumeat grafiikat, sillä Digital Foundryn analyysissä mainitaan sisäisen resoluution olevan aika rapsakka 720p, minkä lisäksi 60 ruutuun tähtäävä ruudunpäivityskin tökkii aina välillä. Mielestäni tilanne on kuitenkin päivitysten myötä parantunut ainakin PS5 Prolla pelatessa, sillä en ainakaan itse huomannut toiminnan tiimellyksessä häiritsevää tökkimistä.
[[{"fid":"98172","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"8":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"8"}}]]
Circuit Arcadia on nätti paikka. Jopa halomainen suorastaan!
Embargoon arvionsa sykkineet tahot ovat lisäksi raportoineet lukuisista, jopa pelissä etenemisen täysin estävistä bugeista ja kaatumisista, mutta en tiedä kävikö itselläni vain onni vai ovatko päivitykset parantaneet sitäkin puolta. Pikkubugeja kyllä huomasin matkani aikana useita, mutta en mitään sellaista mikä olisi suuresti häirinnyt. Taisin joutua tasan kerran lataamaan pelin checkpointista, kun eräs ovi ei vain millään suostunut aukeamaan. Jos jollain on käynyt huonompi tuuri, on Squanch Games julkaissut jo tiekartan päivityksiin liittyen, joten laastareita on luvassa pitkin vuotta. Joka tapauksessa taisi olla vikatikki Squanchilta vaihtaa ykkösessä käytetty Unreal Engine 4 vitosversioon, sillä visuaalit ovat upeimmillaan vasta tykillä PC:llä pelattuna.
[[{"fid":"98173","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"9":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"9"}}]]
Kyllä, tässä maailmassa jokaiselle aiheelle on oma Con!
Viimeisenä knoppina sananen skaalauksesta, erityisesti PS5 Pron omistajille. Paljon kritiikkiä (ihan ansaitusti) olemassaolonsa aikana kerännyt Sonyn PlayStation Spectral Super Resolution -skaalausteknologia nostaa ainakin viimeisimmän päivityksen myötä vaihteeksi positiivisella tavalla päätään. Pelasin nimittäin useamman tunnin ensin oletuksena oleva Temporal Super Resolution (TSR) -skaalaus päällä, mutta lopulta päätin kokeilla PSSR:ää. En tietenkään pysty rinta rinnan näitä vertailemaan, mutta ainakin silmämääräisesti kuva näyttää pikkuisen terävämmältä Sonyn skaalauksen turvin, vieläpä ilman ärsyttävää taustasuhinaa. Ainoastaan varjoefektien kanssa on välillä ongelmia, mutta toisaalta niitä esiintyy myös TSR:n kanssa.
[[{"fid":"98174","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"10":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"10"}}]]
Tätä taulua kannattaa katsoa mahdollisimman läheltä.
Korostan, että havaintoni perustuu puhtaasti omaan silmään, joten minulla ei ole absoluuttista totuutta eikä edes mittausmahdollisuutta. Mutta kannattaa vaihteeksi antaa PSSR:lle mahdollisuus!
Lezduit!
Parisenkymmentä tuntia elämästä ottava High on Life 2 tekee sen minkä jatko-osan pitääkin, eli onnistuu käytännössä kaikessa edeltäjäänsä paremmin – erityisesti silloin, kun käsikirjoittajat uskaltavat kokeilla jotain uutta aiempaan verrattuna. Teknisistä ongelmistaan huolimatta teos nousee persoonallisuutensa, tolloenergiansa ja häröilynsä ansiosta räiskintäkavalkadin paremmalle puolelle, joskaan ei ihan korkeimmalle korokkeelle. Jotain sekin kai kertoo, etten ole yleensä maailman kovin FPS-hakkaaja, mutta High on Life 2:n parissa viihtyi jotenkin poikkeuksellisen hyvin ilman kyllästymisen tunteita.
Samaan hengenvetoon on tietysti vielä varoitettava (vaikka asia on tullut todennäköisesti jo muutenkin ilmi), että jos Rick & Morty, Solar Opposites tai vaikka Family Guy aiheuttaa inhon tunteita, voi arvosanasta tiputtaa yhden tähden pois. Muita suosittelen lämpimästi hyppäämään tämän ratittoman auton kyytiin!
Lue juttu sivustolla...