Elisan ja Maikkarin sähläilyjen takia en jaksanut tallennekikkailla kuin mitalipelit. Kanadaa vastaan Suomen kakkoserä oli varmaan parasta, mitä olin Pennasen aikana nähnyt, siitä iso plussa. Noin muutenkin tämä Pennasen pelikirja tuntuu paljon pirteämmältä ja rohkeammalta kuin Jalosen aikana ikinä. Nyt Suomi uskaltaa pelata rohkeasti voittoa hakien, eikä niinkään tappiota välttäen, mikä oli tuntu silloin, kun Jalonen valmensi. Rehellisesti sanottuna nämä Pennasen valmentamat MM-kulta ja olympiapronssi osoittavat itselle sen, että Jalosen parasta ennen-päivämäärä meni jo aikoja sitten ja parit viimeiset kisat vedettiin vanhoilla näytöillä ja vanhoilla saunakaveripelaajilla.
Sveitsiä käy kyllä edelleen vähän sääli. Olisivatko ansainneet sen ensimmäisen mestaruuden, sitä en tiedä, mutta kyllähän tuo kotiyleisön tuki ja hurmio välittyi kotisohvalle asti. Onhan se karua, että kolme finaalia putkeen, eikä yhtään tehtyä maalia. Paineet voittamiselle aivan karmeat. Ja neutraalille katsojalle ei tuo eilinen finaalipeli edes näyttäytynyt minään kovin tasokkaana jääkiekko-otteluna. Kaksi maajoukkuetta, joilla molemmilla on finaaleista karun negatiivinen tilasto, eli molemmilla huomattavasti enemmän finaalitappioita kuin voittoja, pelasi vastakkain ja saivat aikaan yhden maalin. Suomi voitti, joka tietysti lämmittää suomalaisia faneja, mutta eihän tuo otteluna ollut kuin varsin keskinkertainen.
Norjan pronssi on tietysti altavastaajan tuhkimotarinana hieno, mutta kertoo kisoista myös aika paljon. Isommista maista varsinkin USA ja Ruotsi pelasivat ainakin tuloksellisesti alakanttiin, eikä asenne välttämättä ollut kovin kummoinen. Sen toki ymmärtää, kun on ollut olympiavuosi. Ne kisat olivat pelaajille se ykkösjuttu aivan varmasti ja nämä MM-kisat sitten se kakkosjuttu. Vähän jäi kisoista sellainen kuva, että 'tosissaan' pelasivat Siomi ja Sveitsi, muille isommille maille vähän niin ja näin. Sveitsi tietysti olisi halunnut sen ensimmäisen kullan ja kotikisat vielä. Suomellehan nämä tuntuvat olevan joka vuosi tosi iso juttu, vaikkeivat oikeasti parhaat mukana olekaan. Kanadasta sanottava sen verran, että kertoohan se asenteesta jotain, että viime vuonna kisat loppuivat tappioon Tanskalle ja tänä vuonna Norjalle.
Suomen voitto lämmitti myöhäisillalla muutaman minuutin, mutta enemmän kävi sääliksi Sveitsin pelaajia, jotka jäivät taas ilman ja vielä kotiyleisön edessä. Kävi sääliksi niitä itkuisia sveitsiläisiä, jotka hakivat jo neljättä tai jopa viidettä kertaa hopeisen mitalin. Osa pelaajista jopa itkien. Pikainen uutiskatsaus ei tuonut esiin ikäviä uutisia rikotuista paikoista suomalaisfanien toimesta, joka lämmittää mieltä kaikista eniten. Joko nyt viidennellä mestaruuskerralla on sitten osattu juhlia iloisesti ja 'oikein' ilman, että on pitänyt tehdä tuhoja? Siltä nyt näyttäisi ja kuulostaisi, mikä on tietysti hienoa. Joku voisi sanoa, että vihdoin!
Omaan elämään tämä mestaruus ei tuo mitään muutoksia. Itkuisia sveitsiläisiä kun tässä vielä muistelee, niin melkein olisin sen mestaruuden suonut sinne mieluummin.
