Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ulukai
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Until Dawn

Jos uusi Silent Hill oli uskollinen pelilille, niin tämä ei ollut. Eli ei kannata odottaa sellaista. Toki, ei se tarkoita sitä, että tämä on huono elokuva.

Elokuva onnistui jopa tuottamaan vähän pelkoa, mikä on harvinaista. Muutenkin elokuva oli ihan hyvä. Ei toki mielestäni niin hyvä kuin Return to Silent Hill tai Evil Dead Burn, mutta elokuva onnistui kaappaamaan mielenkiinnon.

3/5
 
Viimeksi muokattu:
The Death of robin hood (2026)

Ei ollenkaan niin huono mitä esim. imdb arvosana antaa ymmärtää. Elokuvan puolessa välissä tuli katsottua kelloa ja meinasi jo vähän tylsistyttää. Mutta onneksi viimeinen 40min meni sitten todella nopeasti. Kaiken kaikkiaa vähän erillainen tarina/elokuva mitä tulee yleensä katsottua. Suosittelen kyllä hieman synkemmän tarinan ystäville. Tarinassa on vahva moraalinen sanoma ja kyllä tämä itsessa ajatuksia herätti. Kouluarvosana 7,5
 
Backrooms

Kävin nyt viimein katsomassa tän. Oli kyllä hyvä. En tiennyt leffasta juuri mitään: en ollut katsonut edes trailereita. Arvosteluistakin olin lukenut korkeintaan otsikot.

Jotenkin piristävän erilainen kauhuleffa. Ei ollut liikaa säikäyttelyä.

4 / 5
 
Ohhoh Rocky Remake! omaan silmään näytti erittäin hyvältä, toivotaan että menee neloseen asti ja nähdään Draco 2.0, koska nelonen itselleni varmaan kaikkien aikojen urheiluleffa.

 
Viimeksi muokattu:
Tulipa katsottua viimein elokuva, joka on ollut listalla jo hyvän aikaa. Idioluutio (Idiocracy, 2006) kertoo kaikilla mittareilla mitattuna keskinkertaisesta miehestä, joka sattumoisin syväjäädytetään. Samaan aikaan kun mies lepäilee, maailmassa vain kaikkein yksinkertaisin porukka lisääntyy. Tästä seuraa vuosisatojen aikana se, että ihmiskunta on kauniisti ilmaistuna ottanut hieman takapakkia. Niinpä syväjäädytetty mies herää 500 vuoden kuluttua huomatakseen, että on planeetan älykkäin ihminen.

Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Mike Judge, joka on monelle tutumpi Beavis & Butt-Headista ja Kukkulan kuninkaasta. Räävitöntä huumoria riittää mainittujen sarjojen lisäksi tässä elokuvassakin. Mainittakoon nyt vaikka esimerkkinä tulevaisuuden ykköselokuva, jossa ruudulla näkyy koko teoksen keston ajan miehen perse. Tätä mestariteosta katsoessaan yleisö mylvii ja räkättää. Suosituin tv-sarja on nimeltään "Ow, my balls!", jossa keskitytään nivukseen potkimiseen. Onneksi koko aikaa ei ihan näin paljon hierota asioita naamaan, vaan taustalla on paljon hienoa bongattavaa. Elokuvan maailma on jopa yllättävän hienosti lavastettu, varsinkin kun en odottanut oikeastaan lainkaan tuotantoarvoja.

Elokuva sekä hymyilytti, nauratti että herätti ajattelemaan. Elokuvassa ei itsessään mielestäni ole suurta vikaa, vaikkei nyt suuresta mestariteoksesta varmasti voikaan puhua. Se on kuitenkin suorastaan hämmentävän uskottava satiiri siitä, mitä ihmiskunta on ollut eilen, on tänään ja mihin ollaan menossa. Se on samaan aikaan hauskaa ja pelottavaa. Miten paljon tässä osuttiin oikeaan ihan tarkoituksella ja miten paljon vahingossa, sitä on vaikea sanoa. Joka tapauksessa on selvää, että tässä on tarttumapintaa monesta eri näkökulmasta katseltuna.

Mike Judge vastasi vuonna 2016 haastattelussa kysymykseen, että ennustiko tämä tulevaisuuden elokuvallaan. Hän vastasi:

"En ole profeetta, minulla heitti 490 vuodella."

fi.wikipedia.org

Idioluutio – Wikipedia

fi.wikipedia.org fi.wikipedia.org
 
kissanpoika sanoi:
Tulipa katsottua viimein elokuva, joka on ollut listalla jo hyvän aikaa. Idioluutio (Idiocracy, 2006) kertoo kaikilla mittareilla mitattuna keskinkertaisesta miehestä, joka sattumoisin syväjäädytetään. Samaan aikaan kun mies lepäilee, maailmassa vain kaikkein yksinkertaisin porukka lisääntyy. Tästä seuraa vuosisatojen aikana se, että ihmiskunta on kauniisti ilmaistuna ottanut hieman takapakkia. Niinpä syväjäädytetty mies herää 500 vuoden kuluttua huomatakseen, että on planeetan älykkäin ihminen.

Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Mike Judge, joka on monelle tutumpi Beavis & Butt-Headista ja Kukkulan kuninkaasta. Räävitöntä huumoria riittää mainittujen sarjojen lisäksi tässä elokuvassakin. Mainittakoon nyt vaikka esimerkkinä tulevaisuuden ykköselokuva, jossa ruudulla näkyy koko teoksen keston ajan miehen perse. Tätä mestariteosta katsoessaan yleisö mylvii ja räkättää. Suosituin tv-sarja on nimeltään "Ow, my balls!", jossa keskitytään nivukseen potkimiseen. Onneksi koko aikaa ei ihan näin paljon hierota asioita naamaan, vaan taustalla on paljon hienoa bongattavaa. Elokuvan maailma on jopa yllättävän hienosti lavastettu, varsinkin kun en odottanut oikeastaan lainkaan tuotantoarvoja.

Elokuva sekä hymyilytti, nauratti että herätti ajattelemaan. Elokuvassa ei itsessään mielestäni ole suurta vikaa, vaikkei nyt suuresta mestariteoksesta varmasti voikaan puhua. Se on kuitenkin suorastaan hämmentävän uskottava satiiri siitä, mitä ihmiskunta on ollut eilen, on tänään ja mihin ollaan menossa. Se on samaan aikaan hauskaa ja pelottavaa. Miten paljon tässä osuttiin oikeaan ihan tarkoituksella ja miten paljon vahingossa, sitä on vaikea sanoa. Joka tapauksessa on selvää, että tässä on tarttumapintaa monesta eri näkökulmasta katseltuna.

Mike Judge vastasi vuonna 2016 haastattelussa kysymykseen, että ennustiko tämä tulevaisuuden elokuvallaan. Hän vastasi:

"En ole profeetta, minulla heitti 490 vuodella."

fi.wikipedia.org

Idioluutio – Wikipedia

fi.wikipedia.org fi.wikipedia.org
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä on yksi parhaimmista dokumenteista mitä tehty.
 
kissanpoika sanoi:
Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Mike Judge, joka on monelle tutumpi Beavis & Butt-Headista ja Kukkulan kuninkaasta. Räävitöntä huumoria riittää mainittujen sarjojen lisäksi tässä elokuvassakin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mike Jugde on ohjannut myös erinomaisen Konttorirotat (Office Space) -elokuvan vuonna 1999. Jokaisen IT-alalla (tai muussa toimistotyössä) olevan kannattaa katsoa se, jos on vielä näkemättä.
 
The Odyssey

Elokuva on ihan hyvä 3/5, mutta ylisanoja on netti sen verran pullollaan, että omassa arviossa keskityn enemmän siihen mikä elokuvassa ja Nolanissa yleensäkin nykyään nyppii.

Christopher Nolanin salaisuus on jo pitkään ollut vain vetää kaikki tuotantoarvot niin tappiin, että katsojille jäisi mahdollisimman vähän saumaa valittaa. Tämä näkyy kaikessa: Kalliit IMAX-kamerat, liuta kalliita ykkösrivin näyttelijöitä, musiikki, joka ottaa salin subbareista kaiken irti, mutta mitään muuta siitä ei jääkään mieleen. Fyysiset efektit, joissa elokuvien skaalan kasvaessa on enenevässä määrin alkaneet saumat repsottaa. Jokainen vuorosana yrittää kaikkensa olla niin quotable, että dialogi kuulostaa enemmän lifestyle-instagramin selaamiselta, kuin aitojen ihmisten keskustelulta.

Eniten ylisanoissa hämmentää näyttelijäsuoritusten yletön kehuminen. Tuntuu, että kriitikot arvottaa näyttelijöitä tässä tapauksessa kilohinnalla, koska nimet on isoja, mutta kaikkien tehtävä on vain toljottaa vakavana ja tunteista kertoo lähinnä välillä poskelle vierähtävä kyynel tai ihan puskista tuleva parin sekunnin raivonpuuska. Välillä kyynelkin ilmaantuu kätevästi ottojen välissä, joka saa epäilemään, onko se käyty lisäämässä pipetillä. Yhtään varsinaista henkilöhahmoa en elokuvasta löytänyt, vaan ne on Nolanille tuttuun tyyliin vähän sellaisia puunukkeja, joita siirrellään paikasta toiseen ja välillä kalistellaan yhteen, että elokuva voi edetä seuraavaan kohtaukseen.

Mitä elokuva sitten yrittää sanoa? Nolan Hollywoodmaiseen tapaan tuo antiikkiseen tarinaan sodan ja väkivallan vastaisen twistin, mutta sitä vähän syö se, että elokuva päättyy alkuteoksen tavoin siihen, että Odysseus tappaa vaimonsa kilpakosijat vähän kyseenalaisiksi jäävistä syistä. Eli väkivalta on kuitenkin ratkaisu, kun ohjaaja sille päälle sattuu. Yritettiin tätä hätäisesti pedata aikaisemmassa keskustelussa niin, ettei kosijat muka hyväksyisi enää Odysseusta kuninkaaksi, mutta toteutus lässähti viimeistään siinä kohtaa kun Odysseus alkaa kylmäverisesti lahdata aseetonta ja panikoivaa kosijalaumaa. Jotenkin heti elokuvan päätyttyä mieleen nousi myös Kreikan mytologiaa tulkitseva Hadestown-musikaali, jonka loppuoivallus päin vastoin on se, että ehkä mitään suurta oivallusta ei ole, eikä sitä tarvita. Ehkä nämä vuosituhansia vanhat tarinat, joita edelleen kerrotaan, ovat ansainneet paikkansa ilmankin, eikä niitä tarvitse yrittää korjata jotenkin helpommin nieltävemmiksi tai "fiksummiksi". Mutta ei ilmeisesti Hollywoodin ja Nolanin mielestä.

Mutta on elokuva silti ihan viihdyttävä ja pääosin todella upean näköinen. Kolme tuntia meni siivillä. Visuaalista ilmaisua alkaa tosin selvästi jo hieman vaivata Nolanin pakkomielle kuvata elokuvansa filmille ja käyttää mahdollisimman paljon fyysisiä efektejä ja näyttelijöitä. Tästä seuraa aika paljon tiettyjä jatkuvuusongelmia ottojen välillä, koska oletettavasti materiaalia on kuvattu vähän liian niukasti, lisäkuvaukset olisi törkeän kalliita, eikä ohjaaja hyväksy, että jotain voitaisiin lisätä jälkeen päin tietokoneavusteisesti. Myös monissa kohtauksissa näkyy se, että suuria joukkokohtauksia on tietoisesti vältelty ja niistä pikemminkin vihjaillaan, kuin näytetään suoraan. Esim. eräs hyvin kuuluisa taistelu jäi vähän sellaiseksi 10v10 deathmatchiksi tästä syystä.

Tönkköyden ja tahattoman komiikan kunniamaininta kuuluu tällä kertaa Robert Pattinsonille, jonka tehtävä elokuvan loppumähinässä on vain julistaa kovaan ääneen jokainen taistelukentälle tupsahtava ase. Älkää edes kysykö. Tällaiset ihme sekoilut saa oikeasti kyseenalaistamaan miten tuurilla Nolan on saavuttanut nykyisen täysin kaikkea kritiikkiä hylkivän asemansa, kun tällaista tuntuu aina pääsevän seulasta läpi.
 
Haerski sanoi:
The Odyssey

Elokuva on ihan hyvä 3/5, mutta ylisanoja on netti sen verran pullollaan, että omassa arviossa keskityn enemmän siihen mikä elokuvassa ja Nolanissa yleensäkin nykyään nyppii.

Christopher Nolanin salaisuus on jo pitkään ollut vain vetää kaikki tuotantoarvot niin tappiin, että katsojille jäisi mahdollisimman vähän saumaa valittaa. Tämä näkyy kaikessa: Kalliit IMAX-kamerat, liuta kalliita ykkösrivin näyttelijöitä, musiikki, joka ottaa salin subbareista kaiken irti, mutta mitään muuta siitä ei jääkään mieleen. Fyysiset efektit, joissa elokuvien skaalan kasvaessa on enenevässä määrin alkaneet saumat repsottaa. Jokainen vuorosana yrittää kaikkensa olla niin quotable, että dialogi kuulostaa enemmän lifestyle-instagramin selaamiselta, kuin aitojen ihmisten keskustelulta.

Eniten ylisanoissa hämmentää näyttelijäsuoritusten yletön kehuminen. Tuntuu, että kriitikot arvottaa näyttelijöitä tässä tapauksessa kilohinnalla, koska nimet on isoja, mutta kaikkien tehtävä on vain toljottaa vakavana ja tunteista kertoo lähinnä välillä poskelle vierähtävä kyynel tai ihan puskista tuleva parin sekunnin raivonpuuska. Välillä kyynelkin ilmaantuu kätevästi ottojen välissä, joka saa epäilemään, onko se käyty lisäämässä pipetillä. Yhtään varsinaista henkilöhahmoa en elokuvasta löytänyt, vaan ne on Nolanille tuttuun tyyliin vähän sellaisia puunukkeja, joita siirrellään paikasta toiseen ja välillä kalistellaan yhteen, että elokuva voi edetä seuraavaan kohtaukseen.

Mitä elokuva sitten yrittää sanoa? Nolan Hollywoodmaiseen tapaan tuo antiikkiseen tarinaan sodan ja väkivallan vastaisen twistin, mutta sitä vähän syö se, että elokuva päättyy alkuteoksen tavoin siihen, että Odysseus tappaa vaimonsa kilpakosijat vähän kyseenalaisiksi jäävistä syistä. Eli väkivalta on kuitenkin ratkaisu, kun ohjaaja sille päälle sattuu. Yritettiin tätä hätäisesti pedata aikaisemmassa keskustelussa niin, ettei kosijat muka hyväksyisi enää Odysseusta kuninkaaksi, mutta toteutus lässähti viimeistään siinä kohtaa kun Odysseus alkaa kylmäverisesti lahdata aseetonta ja panikoivaa kosijalaumaa. Jotenkin heti elokuvan päätyttyä mieleen nousi myös Kreikan mytologiaa tulkitseva Hadestown-musikaali, jonka loppuoivallus päin vastoin on se, että ehkä mitään suurta oivallusta ei ole, eikä sitä tarvita. Ehkä nämä vuosituhansia vanhat tarinat, joita edelleen kerrotaan, ovat ansainneet paikkansa ilmankin, eikä niitä tarvitse yrittää korjata jotenkin helpommin nieltävemmiksi tai "fiksummiksi". Mutta ei ilmeisesti Hollywoodin ja Nolanin mielestä.

Mutta on elokuva silti ihan viihdyttävä ja pääosin todella upean näköinen. Kolme tuntia meni siivillä. Visuaalista ilmaisua alkaa tosin selvästi jo hieman vaivata Nolanin pakkomielle kuvata elokuvansa filmille ja käyttää mahdollisimman paljon fyysisiä efektejä ja näyttelijöitä. Tästä seuraa aika paljon tiettyjä jatkuvuusongelmia ottojen välillä, koska oletettavasti materiaalia on kuvattu vähän liian niukasti, lisäkuvaukset olisi törkeän kalliita, eikä ohjaaja hyväksy, että jotain voitaisiin lisätä jälkeen päin tietokoneavusteisesti. Myös monissa kohtauksissa näkyy se, että suuria joukkokohtauksia on tietoisesti vältelty ja niistä pikemminkin vihjaillaan, kuin näytetään suoraan. Esim. eräs hyvin kuuluisa taistelu jäi vähän sellaiseksi 10v10 deathmatchiksi tästä syystä.

Tönkköyden ja tahattoman komiikan kunniamaininta kuuluu tällä kertaa Robert Pattinsonille, jonka tehtävä elokuvan loppumähinässä on vain julistaa kovaan ääneen jokainen taistelukentälle tupsahtava ase. Älkää edes kysykö. Tällaiset ihme sekoilut saa oikeasti kyseenalaistamaan miten tuurilla Nolan on saavuttanut nykyisen täysin kaikkea kritiikkiä hylkivän asemansa, kun tällaista tuntuu aina pääsevän seulasta läpi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kävin tänään tämän katsomassa ja itselle tämä oli Nolanin heikoin leffa, vaikka olen erittäin iso Nolan fani. Kertaalleen tämän katsoi ja ihan viihdyin, mutta itselle ei toiminut kokonaisuutena. Alussa hypittiin vähän liikaa ja lopun taistelu oli aivan järjetön, omaan silmään jopa koominen. Tuli mieleen lähinnä Robin Hood – sankarit sukkahousuissa.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom